UUSIMMAT

Assassin’s Creed Revelations -ensikosketus osa 1 – historian ristiaallot kohtaavat Istanbulissa

14.10.2011 17:11 | Jukka O. Kauppinen

Ezio Auditore da Firenze. Vanha ystävämme, mestarisalamurhaaja. Ja Assassin’s Creed. Peli, josta tuli hitti vastoin kaikkia odotuksia. Hittiytymisen myötä olemme saaneet nauttia uskomattomista seikkailuista keskellä jännittävää ja suurelta osin autenttista historiaa. Nyt tämä nimenomainen matka on kuitenkin loppumassa.

Ezio Auditore da Firenze on uransa ehtoopuolella, vaikka hän ei olekaan vielä sen enempää vanha kuin väsynytkään. Mestarisalamurhaajan tarinassa on kuitenkin vielä paljon kerrottavaa, ja niinpä matkamme viekin meidät nyt yhteen länsimaisen sivistyksen merkittävimmistä kehdoista. Konstontinapoliin, muinaiseen jättikaupunkiin, joka tunnetaan tänään nimellä Istanbul.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Historian kehto

Oletteko koskaan käyneet Istanbulissa? Oletteko koskaan miettineet kaupungin historiaa? Tiedättekö paikasta mitään? Tänään se on uskomaton, ihmisiä, liikennettä ja kulkukissoja vilisevä 15 miljoonan asukkaan suurkaupunki, joka levittäytyy Bosporin salmen molemmille rannoille – yksi kaupunki, kaksi mannerta. Eurooppa ja Aasia samassa paketissa.

Istanbulin eri kaupunginosia

Kaupungin historia yltää kuitenkin kauas ajassa. Sen perusti keisari Konstantinus Suuri 320-luvulla jaa paikalle, jossa oli ollut jo entuudestaan kreikkalaisten megaralaisten siirtolaisten 667 eaa perustama Byzantionin kaupunki. Kaupungista oli tullut myöhemmin osa Rooman valtakuntaa, jonka hajotessa Konstontinapoli oli ensin Itä-Rooman, sitten Bysantin valtakunnan pääkaupunki. Bysantissa roomalaiset perinteet sekoittuivat itäiseen kulttuuriin ja ortodoksiseen kristinuskoon, luoden aivan omanlaisensa rikkaan sekoituksen ihmeitä, värejä ja taidetta. Samalla Bysantti oli väkevä ottomaanien ja islamin vastustaja, mikä johti vuosisatoja kestäneeseen suurvaltojen konfliktiin.

Ottomaanit olivat kuitenkin ylivoimaisia, suoraan sanoen jopa elinvoimaisempia, hitaasti köyhtyvän ja rappeutuvan Bysantin rinnalla. Bysantin alueet joutuivat pala palalta ottomaanien hallintaan, kun läntinen Eurooppa ei onnistunut auttamaan valtakuntaa omien riitojensa keskellä – ja neljäs ristiretkikin onnistui vain köyhdyttämään kaupunkia entisestään, kun kristittyjen armeijat riitaantuivat palkkasaatavien takia, vallaten ja rosvoten kaupungin. Ja lopulta kristinuskon viimeinen linnake idässä, Konstontinapolin kaupungiksi kutistunut Bysantti, valloitettiin vuoden 1453 piirityksessä. Toisten mielestä kaupunki menetettiin, toisille se oli tietysti kaupungin valloitus ja vapautus.

Miksi näin pitkä historiallinen pohjustus? Koska Assassin’s Creed Revelations on historiallinen peli. Ja koska tämä vuosisatojen mittainen konflikti ja Konstontinapolin valloitus/menetys ovat niin tärkeitä myös Ezion tarinalle.

Konstontinapoli näet valloitettiin vain 60 vuotta ennen Ezion saapumista kaupunkiin, ja elossa on yhä ihmisiä, jotka muistavat kaupungin ajalta ennen sen luhistumista. Useimmille kaupunki on kuitenkin Istanbul. Ottomaanien pääkaupunki. Sulttaanin koti. Kaupunki, jossa kristinuskon jäänteet sekoittuvat selvästi islamiin. Ja jossa temppeliritarit punovat ilkeitä juoniaan.

Pinnan alla kuohuu. Temppeliritarit ovat samoilla jäljillä kuin Ezio. Hekin hamuavat samaa piilotettua salaisuutta, josta Ezio on saanut vihiä. Mutta samalla temppeliritarien joukot ovat keskittymässä Istanbuliin, ties mitä pahoja juonien. Jos he pystyvät toteuttamaan suunnitelmansa, muinainen itsensä Altair ibn La-Ahadin piilottama salaisuus joutuu heidän käsiinsä, samoin kenties jopa koko ottomaanien suunnattoman valtion todellinen johtajuus. Emme me voi sallia tällaista!

Tervetuloa Istanbuliin – kulttuurien sulatusuuniin

Pieni laiva myrskyn keskellä – ja horisontissa siintää seitsemälle kukkulalle rakennettu kaupunki. Laiva lähestyy satamaa ja matkalaiset juttelevat mukavia. Alus saapuu satamaan ja kiinnittyy. Mikä vilinä sen ympärillä alkaakaan. Kantajat purkavat lastia satamalaiturille, josta se kuljetaan heti eteenpäin. Matkustajat poistuvat aluksesta, hieman horjahdellen pitkän merimatkan jälkeen. Värit, äänet ja hulina ympäröivät heidät.

”Ezio de häläpälä, mitä se teidän italialainen hömppänne olikaan, tervetuloa!”

Kiitos vain, tämäpä vasta mukava ja ystävällinen vastaanotto.

Oh, nuo värit. Musikantit. Ihmiset. Enää emme ole sen enempää Firenzessä kuin Roomassakaan.

Istanbul soveltuu upeasti Assassin’s Creed -taustaympäristöksi, onhan kaupungilla mainitusti huikea historia ja upeaa arkkitehtuuria, joiden avulla kaupungin historian tutkimisen jälkeen on voitu luoda hieno virtuaalinen pelimaailma. Kuten aiemminkin, tarjolla on huikeita rakennuksia, joissa kelpaa kiipeillä ja pelmuta.

Toisaalta on mielenkiintoista odottaa, että kuinka pelaajakansa osaa ottaa vastaan Istanbulin kaltaisen kaupungin. Kuten jo jutun alussa kysyin, mitkä ovat mielikuvanne kaupungista? Siinä missä monilla oli varmasti ainakin etäinen ja luultavasti runollinen häivähdys Jerusalemista ja nykypäivästä peilaava näkemys Roomasta, niin renessanssin Firenze oli luultavasti enemmänkin jokerikortti. Paikka, josta monikaan ei luultavasti tiennyt mitään. Mutta voi miten hieno peliympäristö siitä rakentuikaan.

Istanbul sitten… Monien kulttuurien kaupunki, niin tänään kuin 1500-luvullakin. Ja tuolloin luonnollisesti hyvin erilainen tähän päivään verrattuna. Mikä on tietysti tarjonnut Ubisoftin pelintekijöille omat haasteensa. Etätutkimusten ohessa pelin suunnittelussa on käytetty tuttuun tapaan paikallisia asiantuntijoita, minkä lisäksi pelitiimi vieraili kaupungissa tutustumassa alustaviin tapahtumapaikkoihin, apunaan stilli- ja videokamerat sekä kokonainen kannettava äänitysstudio.

Äänimiehet istuivat muuten tuntikaupalla kussakin historiallisissa kohteessa mittaamassa niiden akustiikkaa ja äänimaailmaa. Tilaefektien ohessa teknikot mittasivat myös äänenkulkua ja muita tärkeitä yksityiskohtia, minkä ansiosta tiimi tietää nyt erittäin tarkasti jokaisen paikan äänimaiseman. Esimerkiksi Hagia Sofian moskeijassa yksittäinen ääni elää kokonaiset seitsemän sekuntia seinästä ja tilasta toiseen matkatessaan. Samalla he nauhoittivat moskeijoiden äänimaailmaa, niin normaalioloissa kuin rukoushetkien aikana, toki varmistaen ettei nauhoilla kuulu mitään jalkapalloa tai nykyajan aiheita käsitteleviä keskusteluja.

Hagia Sofia rakennettiin alkujaan kirkoksi. Kaupungin valloituksen jälkeen siitä tehtiin moskeija. Nykyään rakennus on museo, jossa voi haistella sen vuosisatojen ja -tuhansien mittaista historiaa.

Sama paikka pelin kautta nähtynä

Sulttaanilla oli oma aitonsa.

Pelin tapahtuma-aika on siitäkin haastava, että monet tämän päivän Istanbulin nähtävyydet on rakennettu vasta myöhemmin. Esimerkiksi Sultanahmeetin ja Suleimanin moskeijat, jotka ovat kaupungin erottuvampien maamerkkien joukossa, saivat alkunsa vasta myöhemmässä vaiheessa. Sultanahmeetinkin tilalla oli alkujaan raunioitunut, Rooman valtakunnan aikainen kilparata, Rooman kaupungin kuulun Circus Maximusin tapaan. Katsokaapa oheisia kuvia paikasta nyt ja ennen.

Silti, kyllä kaupungissa riittää suuria muinaisia paikkoja tutkittavaksi. Ja tietenkin katujen vilinää, jonka seassa mestari-assassiini voi hiiviskellä, matkata ja suorittaa salaperäisiä tekojaan. Ja jos Mika WaltarinMikael Karvajalka, Mikael Hakim– sekä Johannes Angelos -teokset eivät ole entuudestaan tuttuja, niin suosittelen todella lämpimästi. Niiden antama kuva Konstontinapolista/Istanbulista on historiallisesta näkökulmasta tarkka ja jännittävä. Samalla kaupungin tapahtumapaikkoihin saa Waltarin taitavan kynänkäytön ansiosta upeaa mielikuvaharjoitusta, joka väkisinkin värisyttää pelaajan tuntoja kun kirjojen maisemat avautuvat peliruuduilla.

Hagia Sophia oikeasti ja pelissä

Pelin aikajanasta löytyy myös monia maailmanhistorian suuria merkkihenkilöitä, jotka ovat olleet käsikirjoittajille upeita hahmoja mestari Ezion tielle ripoteltavaksi. Läntinen maailma muistaa toki Brotherhoodin Leonardo da Vincin, mutta muun muassa sulttaani Suliman ja maailmanhistorian kuuluisin kartantekijä Piri Reis ovat eräitä tarinan varrella kohdattavia todellisen historian hahmoja. Myös edellämainitun Suleimanin moskeijan arkkitehti Koca Mimar Sinan Ağa eli Istanbulissa juuri pelin tapahtuma-aikoihin, joten voisin pistää rahaa pöytään sen puolesta, että Eziolla on pelissä tilaisuus tutustua tämän arkkitehtoonisiin suunniteltiin.

Sulttaani Sulimanin kohtaaminen oli samalla käsikirjoittajille suuri haaste. Hän näet on yksi ottomaanien valtakunnan ja koko islamin suurimpia hallitsijoita, jota pelintekijöiden täytyy kohdella silkkihansikkain. Loukkaa sulttaania ja koko Turkki ja ottomaanien valtakunnan jälkeläiset raivostuvat.

Siihen kuitenkin löytyi jännittävä ratkaisu. Pelin aikaan Suliman on näet vasta prinssi Suliman – eikä edes valtakunnan sulttaaninhatun seuraava perijä. Historiallisia tekstejä tutkimalla ja Sulimanin persoonaa analysoimalla peliin pystyttiinkin käsikirjoittamaan nuorukainen, joka tietää arvonsa, asemansa ja myös potentiaalinsa – mutta on yhä kaukana siitä hahmosta, joka osaltaan kirjoitti ei-niin-vähäisen lukunsa läntisen maailman historiaan. Tämän ansiosta pelaaja pääsee paitsi haistelemaan todellisen suurmiehen olemusta, myös ottomaanien hovin valtakamppailua. Todella kiintoisaa, näin historian ystävän näkökulmasta!

Vähemmän tunnettu mutta silti historialliselta kannalta äärimmäisen kiinnostava kohdattava on Manuel Palaiologos, joka on titteliltään Bysantin valtakunnan viimeinen keisari. Manuel syntyi Konstontinapolin valtauksen jälkeen ja asui kauan maanpaossa, kunnes hän palasi Istanbuliin tehden sulttaanin kanssa sopimuksen. Palaiologos luopui vaateista kruunuun, saaden vastineeksi turvapaikan ja eläkkeen. Mitä tällä muinaisen keisarisuvun viimeisellä jälkeläisellä on Eziolle sanottavaa?

Sulttaanin palatsialueen sisäänkäynti on yhä majesteetillinen. Täällä sulttaani asui ja hallitsi valtavaa valtakuntaansa.

Konseptigraafinen näkemys yöllisestä juhlasta palatsin pihalla.

Pieniä pelillisiä muutoksia

Entäpä mitä Revelationsilla on tarjottavanaan pelillisessä mielessä? Suuressa määrin sitä mitä ennenkin. Ensituntumalta sanoisin, että Revelations on suurimmilta osiin kuin Brotherhood, vain uudella tarinalla ja muutamilla pelillisillä muutoksilla. Voisin ehkäpä sanoa, että Revelations on hyvä paikka lopettaa tämä pelitrilogia. Assassin’s Creed II ja Assassin’s Creed Brotherhood rakensivat upeasti ensimmäisen AC:n päälle, laajentaen ja hioen alkuperäisteoksen ideoita. Nyt uusien ideoiden pakka alkaa kuitenkin olla tyhjä – ja sanoisin, että hyvä ettei niitä ollut nyt tarjolla tämän enempää.

Miksi näin? No, Revelationsiin tehdyt pelilliset lisäykset eivät ole kovin kummoisia. Joillakin peliä on saatu vähän sujuvammaksi, jotkut tuntuvat turhankin selvästi pääpeliin jälkikäteen lisätyiltä irtonaisilta alipeleiltä. Mutta pääpeli on yhä ennallaan, tarjoten pelaajille hienoa seikkailua, tehtäviä ja toimintaa.

Mutta kun pelisarjaa täytyy aina jollain tapaa uudistaa jokaiseen osaan, niin kuten sanottua, tämä on hyvä paikka pistää Ezion tarina pakettiin trilogian päätepisteessä ja aloittaa Assassin’s Creed III:n työstäminen. Veikkaisin, että Ubisoft tekee siihen uuden pelimoottorin, kuten AC2:n kohdalla, valmistautuen samalla seuraavaan PC-pelirautasukupolveen ja kukas sen tietää, ehkä seuraavaan konsolisukupolveenkin. Samalla Assassin’s Creedien pelattavuutta ja pelillistä kerrontaa voidaan viedä askel eteenpäin niin, että jos teoksen sisältöä halutaan muuntaa, niin se onnistuu muutenkin kuin ymppäämällä seikkailuun irtonaiselta tuntuvia alipelejä.

Vaan ei mennä spekuloimaan tulevaisuudella. Pysytään Revelationsissa ja tsekataan kaksi pelin tärkeintä uutuutta.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Hookblade on Istanbulin viekkaiden assassiinien keksimä työkalu, jota voi käyttää sekä liikkumiseen että taistelemiseen. Jostain syystä kaupungin katot ovat täynnä katolta toiselle johtavia vaijereita, joihin käsivarteen kiinnitettävällä koukulla voi ripustautua – ja kiitää välillä pitkiäkin matkoja vauhdikkaasti. Tekijöiden kertoman mukaan hookbladen avulla voi liikkua jopa kolmanneksen nopeammin kuin katolta toiselle juoksemalla. Ihan kätevää, kun vain pidempiä matkoja liikkuessaan kohdalle osuu sopivaan suuntaan johtavia vaijereita. Mukavasti hookbladen käyttäminen sujuu automaattisesti.

Koukkua voi käyttää myös taisteluissa. Sillä voi napata kiinni vihollisesta ja tempaista tämä aivan kiinni itseensä tappavan iskun tai kombon antamiseksi. Pelin alkuvaiheessa pelaaja oppii myös käyttämään koukkua vaikkapa vihollisen yli loikkaamiseen, mikä on varmasti joissakin tilanteissa kätevää.

Toinen merkittävä pelillinen uutuus ovat taistelut temppeliritarien ja assassiinien välillä, kun nämä yrittävät valloittaa toistensa tukikohtia ja hallinnoida näin uusia alueita Istanbulista.

Temppeliritarien hyökätessä assassiinien tukikohtiin, deneihin, peli siirtyy tower defence -tyyliseen Den Defence -alipeliin, jossa puolustava pelaaja yrittää murskata temppeliritarien hyökkäysjoukot. Ensin pelaaja värvää käytössään olevilla pisteillä assassiinikapteenin ja sijoittaa tämän jollekin katolle, minkä jälkeen kapteenin määräysvallan alla oleville katoille sijoitetaan yksittäin ostettavia assassiinien apuritaistelijoita kuten jousi- ja muskettimiehiä. Kadulle taasen voidaan rakentaa vaikkapa barrikadeja. Sitten pahikset aloittavat hyökkäyksensä katua pitkin, pelaajan joukkojen tulisateessa, vihollisten saapuessa aina vain voimakkaammissa aalloissa. 

Toimintaa seurataan 3D-näkymästä noin pelikentän puolivälissä olevalta näköalatasanteelta. Näkökulmaa käännellään toisella tatilla ja alivalikosta noukitaan halutut joukot. Taistelun polttoaineena toimivat moraalipisteet, joita saa lisää samaan tahtiin mitä vihollisia kaatuu.

Alipeli on sinänsä ihan mukava ja viihdyttävä, mutta kyllähän se tuntuu samalla kovin irralliselta ja vähän väkinäiseltäkin lisäykseltä. Ezio vain istua kököttää paikallaan ja antaa muiden hoitaa sotimisen, eivätkä kahinat muutenkaan oikein istu viekkaiden assassiinien ja temppeliritarien kulissientakaisten sodan näkemykseen, kun yhtäkkiä suurkaupungin kaduilla käydäänkin täysimittaista sotaa vihamielisten ryhmittymien välillä. Vaikka temppeliritarit miten juonisivat ja vaikuttaisivat kulissien takana, niin luulisi silti sulttaanin poliisivoimien reagoivan ärtyneiden kansalaisten valituksiin. ”Taas ne sotivat meidän ikkunan alla ja häiritsevät kauppiaita! Ja kadulla on kymmeniä ruumiita, kuka ne siivoaa pois?”

Tähän tärkeä yksityiskohta: taistelut ovat valinnaisia. Pelaaja saa tiedon, kun assassiinien tukikohtia ahdistetaan ja hän voi yrittää rientää avuksi. Mutta pakko ei ole. Tukikohdat ehkä kestävät, ehkä kaatuvat, mutta toki se on varmaa, että pelaajan läsnäolo vahvistaa puolustusta.

Samat tukikohdat ovat niin assassiinien kuin temppeliritarien kohteita, koska niiden avulla voidaan levittää vaikutusvaltaa ympäristöön. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että temppeliritarien hallinnoimalla alueella partio enemmänkin temppeliritarien partioita, jotka katsovat pelaajaa pahalla silmällä. Sen sijaan omalla alueella partioi sulttaanin joukkoja, jotka eivät katso pelaajaa järin pahalla silmällä.

Tai kuten eräs pelin päähenkilö kommentoi…

”No, he kyllä tappavat sinut, mutta heillä on siitä jälkeenpäin paha mieli.”

Kun tukikohtia puolustetaan tower defence -hengessä, on niiden valloittaminen vähän perinteisempää ja jo Brotherhoodista tuttua, muuhun peliin integroidumpaa toimintaa. Borgioiden tornien valtauksen tapaan pelaajan täytyy soluttautua tukikohdan alueelle, löytää temppeliritarien tukikohtapomo, päästää tämä päiviltä ja nousta sitten tukikohdan torniin sytyttämään merkkituli. Tällöin pöljät temppeliritarit saavat pupun pöksyyn ja karkaavat tiehensä.

Assassiinitukikohtiin liittyy tiiviisti myös Ezion johtama assassiinikilta, joka tuli tutuksi Brotherhood-pelissä. Eli pelaajalla on apureina nuoria assassiineja, joita voi käyttää apuna tehtävissä ja lähettää omiinkin tehtäviin. Kaverit keräävät joka tehtävässä kokemusta ja tulevat taitavammiksi. Tästä rakentuu oma pelillisen osionsa, jossa pikkuassassiineja voi lähettää Mediterranean Defence -tilan kautta tehtäviin tai jopa suunnata heidän kanssaan erityisiin sivutehtäviin. Tehtävien kautta assassiinien vaikutusvalta kasvaa temppeliritarien kustannuksella, mikä vaikuttaa positiivisesti voimasuhteisiin koko Välimeren alueella.

Mediterranean Defence -tehtävien kautta kokemustason 10 saavuttavat kokelaat voidaan lisäksi nakittaa pomoiksi assassiinitukikohtiin, joissa heistä on apua temppeliritarien hyökkäyksiä vastaan puolustautuessa.

Ja tähän jännittävään kohtaan leikkaamme mainostauon. Mitä muuta uutta Revelations tuo muassaan? Millaista sen pelaaminen on?

Tarina jatkuu täällä: Assassin’s Creed Revelations -ensikosketus osa 2 – Ezion matkan päätepiste

 

Assassin’s Creed Revelations

Tekijä: Ubisoft Montreal

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC (29.11.2011), PlayStation 3, Xbox 360 (15.11.2011)

Pelaajia: 1, 2-? (internetissä)

Pelin kotisivu: http://assassinscreed.ubi.com/revelations/

Jukka O. Kauppinen

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed: Brotherhood (PC)

Assassin’s Creed: Brotherhood oli kiistatta yksi viime vuoden parhaista peleistä. Ennestäänkin toimivaa kaavaa hiottiin entisestään, ja lopputuloksena olikin pelätyn välityön sijaan aito helmi.

Assassin’s Creed Brotherhood (PC, PS3, Xbox 360)

Assassin’s Creed on pelisarjana ainutlaatuinen. Siinä missä muut pelit keskittyvät usein ihmiskunnan lähihistoriaan tai kaukaiseen tulevaisuuteen, Assassin’s Creed herättää uudelleen henkiin niin 1000 luvun Lähi-idän kuin 1500 luvun Italian.

Assassin’s Creed Brotherhood: The Da Vinci Disappearance DLC (PC, PS3, Xbox 360) 

Da Vinci Disappearance lisää pääpelin juoneen aivan uuden episodin. Ei tässä kuitenkaan kaikki, sanoisi helppoheikki. Tarjolla on nimittäin myös moninpelisisältöä. Mutta onko sitä riittävästi?

Assassin’s Creed II (PS3, Xbox 360)

Mahatma Gandhi sanoi kerran kuuluisasti, että ”silmä silmästä ja koko maailma on sokea”. Ehkä näin, mutta siihen asti että sokeudun, minä ainakin nautin täysin siemauksin kunnon kostotarinoista. Sekoitetaan vielä mukaan vähän aikamatkailua ja suuria salaliittoja niin Assassin’s Creed II on valmis. Mutta onko se pelinä mistään kotoisin?

Assassin’s Creed Director’s Cut (PC)

Viime talvena konsoleille julkaistua Assassin’s Creediä odotettiin innolla ja monien toiveet täyttyivätkin. Ei kaikkien, sillä vuoteen 1191 sijoittuva salamurhaajasimulaatio oli ristiriitainen tuotos.

Lue myös

Burnout CRASH – haastattelussa mies päättömän kolarointipelin takaa

Combat Wings: The Great Battles of World War II -ensikosketus

Dead Rising 2: Off the Record pursuaa rehevää zombiehuumoria

Forza Motorsport 4 -haastattelussa kerrotaan autopelin kehittämisen ja mallintamisen saloja

Sound Blaster Tactic3D Omega Wireless – langattomien pelikuulokkeiden aatelia

Uncharted 3: Aarteenmetsästäjä -kilpailu oli seikkailujen retki Jordaniassa

Warhammer 40K: Space Marine Chainsword -kilpailun mestarilliset teokset

 

Muropaketin uusimmat