UUSIMMAT

Assassin’s Creed Revelations -ensikosketus osa 2 – Ezion matkan päätepiste

25.10.2011 15:36 | Jukka O. Kauppinen

Ezio Auditore da Firenze. Assassiini. Mestari. Opettaja. Ja nyt kaukana kotoa, vieraalla maalla. Miten käy, kun temppeliritarien ja assassiinien välinen kamppailu johdattaa meidät kauas tutuilta mannuilta Italiasta?

Assassin’s Creed Revelations on Ezion tarinan päätepiste, mutta tuskin loppu tälle pelisarjalle. Ensikosketuksemme toisessa osassa pureudumme syvemmälle pelin saloihin.

Joko luit?Assassin’s Creed Revelations -ensikosketus osa 1 – historian ristiaallot kohtaavat Istanbulissa

Ezio Auditore da Firenze on uransa ehtoopuolella, vaikka hän ei olekaan vielä sen enempää vanha kuin väsynytkään. Mestarisalamurhaajan tarinassa on kuitenkin vielä paljon kerrottavaa, ja niinpä matkamme viekin meidät nyt yhteen länsimaisen sivistyksen merkittävimmistä kehdoista. Konstontinapoliin, muinaiseen jättikaupunkiin, joka tunnetaan tänään nimellä Istanbul.

Mitä uutta, mitä muuta?

Jatkakaamme siitä mihin viimeksi jäimme. Pelin uusien ominaisuuksien pureskelemiseen.

Eräs päällepäin näkymätön mutta uudelleenpelaamisarvoa nostattava uusi ominaisuus on tarinan haarautuminen. Pelaajan suorittaessa päätarinan tehtäviä tulee vastaan valintoja, joissa tarina ja tapahtumat haarautuvat ainakin joksikin aikaa. Tekijät eivät kuitenkaan kertoneet, että miten useita haaraumia on ja vaikuttavatko ne miten pitkäksi aikaa. Eli ovatko haaraumat yhden tehtävän mittaisia vaiko pidempiä tarinakokonaisuuksia. Ehkä se vielä selviää. Luultavasti ne eivät kuitenkaan vaikuta varsinaiseen lopputulokseen tai edes sen sävyihin, vain siihen miten alun ja lopun välissä ollut kertomus muovautuu.

Ja yksi veikeä detalji: Yo Dawg! I know u like dreams, so I put dream in your dream, so you can dream when dreaming!

Toisin sanoen: Desmond Miles uneksii uudelleen Ezion elämää. Mutta peliin on upotettu myös kohtaus, jossa Ezio sukeltaa Altair ibn La-Ahadin muistoihin. Altair! Mahtavaa! Pelin kokonaismitasta suurin osa vietetään kuitenkin entiseen malliin Ezion hupparissa, ja vierailut ”todellisuuteen” Desmondin kera ovat minimaalinen osa kokonaisuutta. Jopa vielä vähemmän kuin aiemmissa sarjan teoksissa, sillä päätarinan mukaan Desmond on vaipunut Animus-laitteessa koomaan ja yrittää parsia kasaan tajuntansa rippeitä sen salaperäisen takaportti-ominaisuuden kautta.

 

 

Hagia Sofian moskeija. Kiertelemme upeassa rakennuksessa paikallisen oppaan ja käsikirjoittaja Darby McDewittin johdolla.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Tervetuloa Istanbuliin – pidä kiinni lompakostasi II

Ezion rantautuminen Istanbuliin on pelin toinen jakso, mutta mitä ennen sitä tapahtuukaan? Enpäs kerrokaan, jääköön peliin yllätyksiä. Alkuvaihe on kuitenkin tunnelmallinen ja humoristinenkin, minkä avulla pelaaja tuntee itsensä varsin tervetulleeksi.

Sen jälkeen peli seikkailu Istanbulissa käynnistyy nopeasti, ehkä turhankin nopeasti. Pelaajalle ei jää oikein aikaa ja vapautta rentoon tutkailuun, vaan tapahtumasarjat käynnistyvät välittömästi ja juoksuttavat Eziota kriisistä ja tehtävästä toiseen. Paljon asiaa ja uutta oppia pusketaan kurkusta alas välittömästi, ennen kuin tahti rauhoittuu ja peli varsinaisesti avautuu. Sitten pelaaminen onkin jo sitä tuttua Assassin’s Creediä. Kuljeskele ja etsi kätkettyjä asioita. Suorita sivutehtäviä. Tienaa rahaa, osta rakennuksia kaupungista, laajenna assassiinien vaikutusvaltaa ja kouluta assassiinikillan tulokkaita, joita voit sitten kutsua avuksi taisteluissa. Kuljeskele kaduilla, loiki katoilla, ihaile uskomattomia maisemia rakennusten katoilta ja kiidä katolta katolle vaijereilla.

Kyllä. Tämä on juuri sitä upeaa Assassin’s Creediä, josta olemme oppineet nauttimaan. Mutta itämaisella tunnelmalla. Moskeijan minareetin huipulta avautuvat totuttuun tapaan häikäisevät maisemat, ja voi sitä hartaan tunnelman paloa, kun kaupungilla kaikuu imaamien rukouskutsu auringon laskiessa. Häikäisevää.

Ja voi niitä viiksiä. Tiedättehän. Kunnon turkkilaisviiksiä. Ne muuten eivät ole mikään keksitty stereotypia. Ei 1500-luvulla, ei nykypäivänä.

Pelisessiossa ehdimme ottaa vapaamuotoisen, joskin pakostakin rajoittuneen maistiaisen tarinaan ja tehtäviin, ja kyllähän niistä välittyi se aito AC-tunnelma, toiminnan, seikkailun, taistelujen ja huumorin kera. Taistelut ovat taas ehkä hitusen luontevampia, mutta ei tätä silti vieläkään pelaa kamppailutoiminnan takia. Tekkenit ovat sitä varten. Mutta polveilevat tehtävät ja niiden vaativat välietapit kyllä innoittivat ja vetivät mukanaan.

Esimerkiksi eräässäkin tehtävässä (SPOILERI! SPOILERI!) assassiinit ovat kuulleet temppeliritarien suunnittelevan erittäin kieroa murhaa. Assassiinit päättävät estää sen, mutta ensin on vain päästävä jotenkin kyseisiin juhliin. Hah, sehän onnistuu tarjoamalla ryhmälle kierteleviä muusikoita nuijaa päähän ja ryöväämällä näiden vaatteet ja soittopelit. Sen jälkeen tarjolla onkin aimo annos repeilyttävää huumoria, kun päin seinää laulava Ezio kuljeskelee juhlissa, rämpyttää sitraa ja yrittää tunnistaa väkijoukossa piilevät temppeliritarien salamurhaajat.

Ja yleisö taputtaa ja ylistää, että ”kylläpä laulat kauniisti!”

Hevonpipanat, vai muka kauniisti. Jätkä laulaa italiaksi kapakkalauluja niin, että hyvä kun sitra ei murene häpeästä.

Kaameasti väärinkäytetyn musikaalisuuden ohessa pelaajalla muuten riittää hupia siitäkin, että kun tämä harhauttaa yleisöä hoilotuksellaan, niin assassiinikollega hiipii määritellyn kohteen taakse ja tekee tästä selvää kenenkään huomaamatta. Ja sitten hankkiutuu ruumiista eroon eri tavoilla. Tarkkasilmäisyys palkitaan! Ja siivoojat kiittävät aamulla, kun milloin mistäkin pusikosta tai lavan alta löytyy taas yksi raato.

Tuttua ja paljolti nähtyä

Mainitsin aiemmin, että peli on tuttua assassinscreediä. Vaikka tämä on sinänsä erittäin hyvä asia, se tarkoittaa samalla myös sitä, että pelin tarjonta on paljolti jo tuttua ja nähtya. Uudet maisemat, uudet ihmiset ja tehtävät, mutta samat väkijoukot ja sama pelattavuus, uusilla vivahteilla.

Ehkä meininki on vähän aiempaa värikkäämpänä, mutta tällä kertaa minulta puuttuu oikea kulttuuritausta arvioimaan, että onko Revelationsin Istanbul amerikkalaisen pelitiimin tulkinta vai historiallisesti autenttinen näköispainos, jonka ulkoasu on osittain myös pelimoottorin rajoitusten synnyttävää. Veikkaisin että totuus on kaikkien vaihtoehtojen sekoitus, sillä pelisuunnittelija Alexandre Breault kertoi kuinka tiimi tutki muun muassa tuon aikakauden tekstiilejä, rakennustekniikoita ja kaikkia saatavissa olleita kuvallisia lähteitä kaupungin ulkonäköä suunnitellessaan. Mutta silti, ihan kaikilta osin en ollut täysin vakuuttunut. Jos kuljin pienemmillä kaduilla, niin olisin aivan hyvin saattanut olla Firenzessä tai Roomassa. Vasta katoilla, kaupungin silhuetin erottuessa, tai kuuluisissa alueilla visuaalinen tyyli erottui selvästi aiemmista.

Noh, vali valia valittamisen tarpeesta. Ei pelaajalle jää silti epäselväksi ympäristön vaihtuminen itämaihin. Etenkään kun pääjuoni ja sen jännittävät tehtävät tekevät parhaansa pelaajan kuljettamiseksi kaupungin merkittävissä historiallisissa kohteissa. Esimerkiksi Sofian kirkko, nyttemmin moskeija, sekä sulttaanin palatsi hallintoalueineen ovat niitä merkittäviä kohteita, joihin pelaaja voi samaistua myös nykypäivän kautta.

Sulttaanin palatsi. Mitä ihmiset muuten mahtavat ajatella siitä ensimmäisenä? Ehkä virkamiehiä? Suurta puutarhaa? Sulttaanin lepoaluetta tai kylpylää? Tuskin. Kyllä ihan varmasti haaremia. Kyllähän palatsissa oppaan perässä kiertäessä kurkistelimme myös haaremin puolelle, joka on tosin nykyään museo, ja myöhemmin pelisession aikana sitten loikimme samassa paikassa niin katoilla kuin kuljeskelimme puutarhoissa. Ja olihan se täysin tunnistettavissa. Hyvin on palatsi säilynyt. Ja ajatelkaa, täältä hallittiin satojen vuosien ajan yhtä maailman suurimmista valtakunnista. Tunteka historian havina pelatessanne!

 

 

Sulttaanin palatsin alueella. Käsikirjoittaja kertoo pelin taustoituksesta.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Siinä missä palatsi rakennettiin sulttaanin kodiksi ja valtakunnan keskukseksi, Bysantin valtakunnan aikaan rakennettu Hagia Sofian kirkko oli yksi kristikunnan suurimmista pyhätöistä, josta tehtiin toisen uskon pyhättö vallan vaihtuessa. Pelissä Sofia on jo moskeija, mutta vielä suhteellisen tuore sellainen. Pyhättö on monien Revelationsin juonikulkujen keskipisteessä, mutta pyhien paikkojen pelillisestä käsittelystä puhuttaessa käsikirjoittaja Darby McDewitt paljasti yhden studion sisäisistä säännöistä.

”Me pidämme pyhiin paikkoihin ja uskoihin tietynlaista etäisyyttä, emmekä koskaan päästä pelaajaa tekemään väkivaltaisia tekoja kirkon tai moskeijan sisällä.”

Ja se, hyvät lukijat, se oli mielenkiintoinen tieto – ja viisas linjaus. Mieleeni tulikin heti Assassin’s Creed II:n alussa ollut kohtaus, jossa tärkeä kaupungin pomohahmo murhattiin kirkon portailla. Olin ihmetellyt, että miksi murha tapahtui ulkona, portailla, kun todellisuudessa se tehtiin kirkossa sisällä. Nyt sekin selvisi. Pelintekijöiden on viisasta pitää pelaajillekin tietyt rajat ja kunnioittaa uskonrauhaa, jos ei muutoin niin karmaisevien iltapäivälehtien otsikoiden välttämiseksi.

”Me voisimme ehkä esittää välivideossa historiallisesti autenttisen kohtauksen, jossa joku murhataan kirkossa, mutta emme ole tehneet vielä sitäkään. Mutta emme missään nimessä tule koskaan päästämään pelaajaa toimimaan ja taistelemaan aktiivisesti kirkossa.”

Yhden tarinan päätös

Assassin’s Creed ja pelin rinnalla julkaistava lyhytelokuva Embers ovat päätös yhdelle tarinalle. Niiden myötä olemme seuranneet Ezio Auditore da Firenzen elämää hänen syntymästään saakka, aivan loppuun saakka. Mutta ihan näin henkilökohtaisena mielipiteenä, ihan noin loppuun ei olisi tarvinnut asioita näyttää. En olisi halunnut tietää.

Revelations paljastaa totuuksia, Embers vie tarinan loppuun. Kiitos, Ezio. Mutta miten tähän päädyttiin?

Ubisoftin mukaan tarina kerrallaan. Todellisessa elämässä, siis pelitodellisessa, olleen Desmond Milesin tarina oltiin käsikirjoitettu jo koko alkujaan suunnitellun pelitrilogian kattavaksi. Kun ensimmäisessä Assassin’s Creedistä tuli niin iso hitti, tekijät uskalsivat visioida vähän pidemmälle ja Assassin’s Creed II:ta tehdessään visioivat pääpelisarjan kokonaiseksi trilogiaksi.

Varsinainen tarina, tai pikemminkin eri pelien sisältö, rakentui kuitenkin peli peliltä eikä minkään kerralla tehdyn käsikirjoituksen myötä.

”Eri hahmojen kohdalla tilanne oli pitkään avoimempi. Kasasimme ideoita ja kirjoitimme tarinaa, mutta jätimme silti paljon avoimeksi kunnes aloimme tehdä uutta peliä”, kertoo käsikirjoittaja Darby McDewitt.

Siinä samalla Assassin’s Creedien tarinaa on kuitenkin laajennettu kirjojen, lyhytelokuvien ja sarjakuvien kautta. Enkä olisi hirveän yllättynyt, jos näin hienosta pohjasta oltaisiin parhaillaan rakentamassa jo ihan täysmittaista elokuvaakin. Ei kai Ubisoft omaa elokuvastudiotaan perustanut pelkkiä lyhytelokuvia tai välivideoita varten?

Jatko onkin suuri kysymys. Minne pelisarja suuntaa tämän jälkeen? Kenestä Assassin’s Creed III kertoo ja milloin? Sarjakuvat ja trailerit ovat vihjanneet sekä 1200-luvun tapahtumista että Venäjän keisarivallan romahduksesta ja maan sisällissodasta. Jännittävää spekuloida.

Samalla voidaan mietiskellä Desmond Milesin tulevaisuutta. Jatkaako Desmond esi-isiensä muistojen tutkailua? Vai nouseeko hänen tilalleen joku toinen päähenkilö?

Mutta nyt ensin kuitenkin pelatkaamme Revelationsia ja nauttikaamme viimeisistä hetkistämme Ezion parissa. Meille on tulossa hyvä peli, joka ei ole ehkä ihan Brotherhoodin kaltainen kehitysaskel AC2:een verrattuna, mutta siltä ainakin samantasoinen, upea ja elämyksiä tarjoava seikkailu. Sen uskallan luvata nähdyn, juttelemani ja pelaamani kautta.

Mutta kyllä minun silti tulee vähän ikävä Eziota.

Lue myös: Assassin’s Creed Revelations -ensikosketus osa 1 – historian ristiaallot kohtaavat Istanbulissa

 

Assassin’s Creed Revelations

Tekijä: Ubisoft Montreal

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC (29.11.2011), PlayStation 3, Xbox 360 (15.11.2011)

Pelaajia: 1, 2-? (internetissä)

Pelin kotisivu: http://assassinscreed.ubi.com/revelations/

Jukka O. Kauppinen

 

 

Näkymiä pressitapahtuman puolelle.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed: Brotherhood (PC)

Assassin’s Creed: Brotherhood oli kiistatta yksi viime vuoden parhaista peleistä. Ennestäänkin toimivaa kaavaa hiottiin entisestään, ja lopputuloksena olikin pelätyn välityön sijaan aito helmi.

Assassin’s Creed Brotherhood (PC, PS3, Xbox 360)

Assassin’s Creed on pelisarjana ainutlaatuinen. Siinä missä muut pelit keskittyvät usein ihmiskunnan lähihistoriaan tai kaukaiseen tulevaisuuteen, Assassin’s Creed herättää uudelleen henkiin niin 1000 luvun Lähi-idän kuin 1500 luvun Italian.

Assassin’s Creed Brotherhood: The Da Vinci Disappearance DLC (PC, PS3, Xbox 360) 

Da Vinci Disappearance lisää pääpelin juoneen aivan uuden episodin. Ei tässä kuitenkaan kaikki, sanoisi helppoheikki. Tarjolla on nimittäin myös moninpelisisältöä. Mutta onko sitä riittävästi?

Assassin’s Creed II (PS3, Xbox 360)

Mahatma Gandhi sanoi kerran kuuluisasti, että ”silmä silmästä ja koko maailma on sokea”. Ehkä näin, mutta siihen asti että sokeudun, minä ainakin nautin täysin siemauksin kunnon kostotarinoista. Sekoitetaan vielä mukaan vähän aikamatkailua ja suuria salaliittoja niin Assassin’s Creed II on valmis. Mutta onko se pelinä mistään kotoisin?

Assassin’s Creed Director’s Cut (PC)

Viime talvena konsoleille julkaistua Assassin’s Creediä odotettiin innolla ja monien toiveet täyttyivätkin. Ei kaikkien, sillä vuoteen 1191 sijoittuva salamurhaajasimulaatio oli ristiriitainen tuotos.

Lue myös

Creative ZEN Style M300 – edullinen Applen haastaja

Dead Rising 2: Off the Record pursuaa rehevää zombiehuumoria

Forza Motorsport 4 -haastattelussa kerrotaan autopelin kehittämisen ja mallintamisen saloja

Graphic Adventures -kirja sukeltaa seikkailupelien Wikipedia-historiaan

Star Wars: The Old Republic – ensikosketus BioWaren megamorppiin

Uncharted 3 on nykypelien suurinta seikkailua

Warhammer 40K: Space Marine Chainsword -kilpailun mestarilliset teokset

Wiikon wanha: Battlefield 1942

 

Keskustelu

JomBez, kiitoksia tarkkasilmäisyydestä. Typot korjattu.

tv,
jok

Hieno peli tulossa, tulisi vaan PC:lle aikasemmin… Hädin tuskin 2 viikkoa aikaa hakata ennen vihreisiin jämähtämistä.

Taas hienoa tekstiä, vaikkakin tulokkeilla varmaankin meinataan tulokkaita ja imaaneilla imaameja :)

Hieno peli tulossa.

Muropaketin uusimmat