Brothers in Arms: Earned in Blood -haastattelu

Normandian maihinnousun jälkeisiä taisteluja kuvanneen Brothers in Arms: Road to Hill 30:n jatko-osa kehitettiin yllättävän nopeasti. Mitä kaikkea uudesta pelistä löytyy ja kuinka peliä tehtiin? Näihin ja muihin kysymyksiin vastaa Gearbox Softwaren Randy Pitchford, joka on ehtinyt uransa aikana osallistua useammankin fps-klassikon kehitystyöhön aina Duke Nukem 3D:stä Halon pc-käännökseen.

Mitä uutta ja erikoista Brothers in Arms: Earned in Bloodissa on?

Yleensähän pelien jatko-osissa pelataan edelleen samalla hahmolla kuin edellisessäkin osassa, mutta me muutamme tätä vaihtamalla jatko-osaan uuden päähenkilön, joka on kuitenkin tuttu ensimmäisestä pelistä. Mies on kersantti Red Hartsock. Hartsock halusi olla ryhmänjohtaja, kun taas Baker ensimmäisessä pelissä ei halunnut, joten nyt asiat tapahtuvat käänteisesti. Hartsockin on voitettava ryhmänsä luottamus ja ansaittava heidän uskollisuutensa. Hänen on taisteltava sen eteen, joten siksi annoimme pelille nimen Earned in Blood, verellä ansaittu.

Olemme myös parantaneet monia asioita, jotka olivat hyviä Brothers in Armsissa. Käytimme paljon aikaa lähdemateriaalin tutkimiseen. Tämän vuoksi olemme voineet lisätä peliin uusia ajoneuvoja ja aseita ja simuloida niitä oikein.

Lisätäksemme pelin todenmukaisuutta, ryhmätaistelun tasoa sekä taistelutoveruuden tuntua panostimme paljon omien tekoälyyn. Näin olemme kyenneet luomaan entistäkin parempaa ja syvempää pelattavuutta.

Perustuuko jatko-osa ykkösosan tavoin tositapahtumiin?

Ehdottomasti kyllä! Kaikki Brothers in Arms -pelit perustuvat tositapahtumiin. Niiden kertomat tarinat ovat tärkeitä. Olemme puhuneet sotaveteraanien kanssa ja käyneet tutustumassa vanhoihin taistelukenttiin heidän ja eversti Antalin kanssa. Olemme oppineet niin paljon kaikesta siitä, mitä he kokivat, ja niistä uhrauksista, joita he tekivät, eivät vain isänmaansa puolesta, mutta myös toistensa takia.

Ensimmäisessä pelissä käytimme taisteluraportteja, joita löysimme USA:n kansallisarkistosta. Ne ovat loistavia, mutta jatko-osassa käytämme raportteja, jotka perustuvat eversti S.L.A. Marshallin Normandiassa antamiin haastatteluihin. Meillä on myös haastatteluja, joita tehtiin hänen kanssaan, kun kävimme tutustumassa vanhoihin taistelukenttiin. Esitämme myös joitakin haastatteluja pelin tarinassa.

Oletteko ottaneet huomioon pelaajien toiveita Brothers in Arms 2:n suhteen?

Aina on varaa parantaa. Yksi alue, johon halusimme panostaa entistä enemmän, on vihollisten tekoäly. Ensimmäisessä pelissä panostimme enemmän omien sotilaiden tekoälyyn ja simuloimme heitä mielestäni hyvin. Viholliset Brothers in Armsissa käyttivät systeemiä, jota kutsuimme paikalliseksi tekoälyksi. Se antoi pelisuunnittelijoidemme komentaa vihollisia samaan tapaan kuin pelaaja komensi omaa ryhmäänsä. Sen ongelma oli kuitenkin se, että pelisuunnittelijoidemme piti samalla yrittää arvata, mitä pelaajat voisivat tehdä tai minne he haluaisivat mennä. Uusi tekoälysysteemi on paljon dynaamisempi, joten viholliset voivat nyt ajatella itsenäisemmin.

Sitten on myös ryhmä, josta Brothers in Armsissa on kyse. Ryhmästä miehiä, jotka toimivat yhdessä. Tajusimme, että pelaajat todella haluavat pelata yhteistyössä keskenään. He haluavat pelata ystävän kanssa yhdessä konetta vastaan ja selvittää tehtävät yhdessä. Siksi lisäsimme peliin yhteispelitilan. Uudessa pelissä on paljon uusia moninpelitehtäviä yhteispelikampanjoiden muodossa. Tämä on jännittävää myös siksi, että kaksi yhteispelikampanjoiden pelattavaa hahmoa ovat ensimmäisen ja toisen pelin sankarit.

Earned in Bloodissa on kyse uusista näkökulmista, kuten kersantti Hartsockin tarinasta, joten teimme myös jotain muuta mielenkiintoista yhteispelin suhteen. Mietimme yhteispelikampanjoissa esimerkiksi, miltä tuntuisi olla saksalainen ryhmänjohtaja. Niinpä pelissä on sarja yhteispelitehtäviä, jotka pelataan saksalaisten sotilaiden näkökulmasta.

Idea tähän saatiin, kun pelisuunnittelussa meitä auttava eversti evp. Antal oli tutustumassa Euroopan toisen maailmansodan aikaisiin taistelukenttiin amerikkalaisen ja saksalaisen laskuvarjojääkäriveteraanin kanssa.

Jos unohdetaan politikointi, toiseen maailmansotaan sijoittuvissa fps-peleissä pelataan aina liittoutuneilla. Toisellakin puolella riittäisi tarinoita kerrottavaksi. Onko se vain politiikkaa vai miksi niitä ei ole kerrottu peleissä enemmän?

Kysymyksesi vastaa itseensä. Politiikka on varmasti se syy, miksi kukaan ei ole aiemmin tehnyt tällaista peliä saksalaisesta näkökulmasta kuvattuna.

Kun olen eversti Antalin kanssa tutustunut tähän materiaaliin yli kolmen ja puolen vuoden ajan, olen tajunnut, että myös sodan toisella puolella on paljon kiinnostavia tarinoita.

Näiden toisten näkökulmien pohtiminen ja niiden kertomien on toki poliittinen riski, mutta minusta sen tekeminen on tärkeää. On myös vaikea löytää tutkimustietoa lähteestä, jota ei enää ole olemassa. Siksi yritämme saada mahdollisimman paljon tietoa elossa olevilta sotaveteraaneilta. Liittoutuneiden taisteluraportit ovat hyviä ja erittäin yksityiskohtaisia, mutta saksalaisten puolelta vastaavia ei löydy enää kovinkaan montaa, varsinkaan samoista taisteluista. Earned in Bloodissa kykenimme rekonstruoimaan pelin tapahtumat puhumalla veteraanien kanssa.

Oletteko koskaan ajatelleet tehdä Brothers in Arms -peliä kokonaan saksalaisten näkökulmasta?

Mielenkiintoinen kysymys. En missään nimessä kiellä sitä mahdollisuutta, sillä toisellakin puolella on mielenkiintoisia tarinoita.

Nyt kun tarjoamme pelissämme mahdollisuuden pelata saksalaisia yhteispelissä, niin näemme, miten pelaajat siihen suhtautuvat. Jos se toimii ja kiinnostaa ihmisiä, se voi antaa meille enemmän syytä paneutua näihin muihin mahdollisuuksiin. On kuitenkin selvää, että tällaisen aiheen esilletuominen toisesta perspektiivistä on erittäin kiinnostavaa. Se on yksi niistä asioista, jotka antoivat meille lisää intoa, kun aloimme tehdä Earned in Bloodia.