Uusimmat

Carcassonne

25.04.2007 13:35 Muropaketin toimitus

Carcassonne oli vuoden 2001 kiistatta kohutuin uutuuspeli. Ei vähiten siksi, että se voitti kummatkin Saksan arvostetuista pelipalkinnoista, sekä Spiel des Jahresin että Deutsche Spielerpreisin. Tähän ei ole moni peli pystynyt. Sarja jatkui sittemmin Suomen Vuoden peli -palkinnolla.

Carcassonnen valtteja ovat saksalaispeliksikin helpot säännöt, lyhyt peliaika ja puoleensavetävä ulkoasu. Ei siis ihme, että peliä on myyty kai noin 1,5 miljoonaa kappaletta. Se on lisäksi saanut jo useampia jatko-osia ja versiointeja. Onpa siitä tulossa versio myös Xbox 360:lle.

Carcassonnen asukkaat

Se oikea Carcassonne on keskiaikainen kaupunki Ranskassa (nykyään ilmeisesti melkoinen turistikohde), jonka ympäristöä tämä peli mallintaa. Laatoista rakentuu kaupunkeja, niitä ympäröiviä peltoja, teitä ja luostareita.

Doris Matthäusin kuvittamat laatat ovat todella ystävällisen näköisiä ja suuri osa pelinautinnosta tuleekin siitä, kun saa katsella kuinka kaupungit rakentuvat pelilaudalle pelin edetessä.

Pelin kulku

Pelin alussa pöydälle asetetaan aloituspala, josta rakentaminen alkaa. Kukin pelaajista ottaa vuorollaan yhden laatan ja pelaa sen olemassaolevan alueen jatkoksi siten, että maisemaelementit eivät katkea kesken. Jos laattaa ei voi pelata, se heitetään pois. Kun laatta on pelattu, pelaamalleen laatalle saa niin halutessaan asettaa seuraajan.

Jokaisella pelaajalla on seitsemän seuraajan varasto käytettäväksi pelin aikana. Pisteiden keruu tapahtuu seuraajien avulla. Seuraajan voi laittaa joko kaupunkiin, tielle, luostariin tai pelloille. Samalla laatalla voi olla montakin eri vaihtoehtoa ja paikkaa, johon seuraajansa asettaa.

Tärkeä rajoitus seuraajien pelaamisessa on se, että seuraajaa ei saa laittaa alueelle, jolla on jo nappula. Jos esimerkiksi laajentaa jo aloitettua kaupunkia omalla laatallaan, ei tälle laatalle saa pelata seuraajaa, jos kaupungissa on jo yksi. Tämän voi tietenkin kiertää siten, että pelaa oman laattansa lähelle – mutta ei kiinni – olemassaolevaa kaupunkia ja yhdistää ne sitten myöhemmin.

Kun seuraaja on asetettu, tarkistetaan onko mitään valmistunut. Kaupunki valmistuu, kun se on kokonaan muurien ympäröimä, tienpätkä kun sen molemmissa päissä on kaupunki, luostari tai risteys ja luostari kun jokaisessa kahdeksassa ruudussa sen ympärillä on laatta.

Pisteet

Kun jotain valmistuu, se pisteytetään. Kaupungista saa kaksi pistettä jokaista sen laattaa kohden, lisäksi jotkut kaupunkilaatat ovat ylimääräisen kahden pisteen arvoisia. Luostarista saa yhdeksän pistettä, tiestä taas yhden pisteen jokaista laattaa kohti. Tämän jälkeen seuraajansa saa takaisin, nopeimmillaan siis jo samalla vuorolla.

Jos kaupungissa tai tiellä on yhdistämisten jälkeen yhtä monta seuraajaa useammalta kuin yhdeltä pelaajalta, saavat kaikki heistä täydet pisteet. Jos joku on onnistunut saamaan enemmistön, muut eivät saa lainkaan pisteitä. Yhteistyö on voimaa, mutta vielä parempaa on vallata enemmistö…

Pellot ovat oma lukunsa. Maanviljelijät pysyvät pelissä pelin loppuun asti, jolloin katsotaan kuka omistaa minkäkin pellon – eli kenellä on eniten maanviljelijöitä sillä. Jokainen pelto tuottaa kolme pistettä jokaista valmistunuttu kaupunkia kohden, joita se koskettaa. Maanviljelijät ovat siis pieni riski, mutta jos hyvin käy, ne tuottavat todella paljon pisteitä.

Maanviljelijäsäännöissä on hieman vaihtelua, harmillisesti. Saksalainen julkaisija on muokannut sääntöjä muutamaan otteeseen parantaakseen niitä. Edellä oleva kuvaus vastaa saksalaisia sääntöjä, suomalainen julkaisija on valinnut eri säännöt, joissa maanviljelijöiden pisteytystä tarkastellaan kaupunkien näkökulmasta. Erot eivät ole suuria, mutta kannattaa varmistaa, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä.

Pelin loppu!

Peli loppuu, kun viimeinen laatta pelataan. Sen jälkeen pisteytetään keskeneräiset rakennelmat ja pellot ja se, jolla on eniten pisteitä, voittaa. Koko peli kestää noin puolisen tuntia. Carcassonne ei ole haastava analyysipeli, yleensä vaihtoehtoja vuoron aikana ei ole montaa. Jos haluaa miettiä, laattansa voi nostaa jo edellisen pelaajan vuoron aikana, jolloin saa hieman lisää miettimisaikaa.

Yhteenveto

En ihmettele yhtään sitä, että Carcassonne sai Spiel des Jahresin tai Suomen Vuoden peli -palkinnon. Se on nimenomaan erinomainen perhepeli, eli riittävän yksinkertainen, jotta lapset voivat pärjätä aikuisille. Pelissä riittää mietittävää myös vanhemmille pelaajille.

Puoli tuntia on myös mitä erinomaisin pituus tällaiselle pelille. Se mahdollistaa pikaisen uusintaottelun ottamisen. Ei ole suurikaan ihme, jos yhteen peliin tyytyminen ei onnistu. Pikapelinä pelattuna Carcassonne kestää vain vartin – kannattaa kokeilla .

Jatko-osat

Ensimmäinen jatko-osa Kirkot ja kievarit lisää peliin uusia, mielenkiintoisia laattoja. Lisäksi kuudes pelaaja saa nappulat ja jokainen pelaaja ison seuraajan, joka vastaa kahta pientä. Katedraalit lisäävät kaupunkien arvoa ja majatalot teiden, mutta keskeneräisistä ei saa pisteitä laisinkaan. Majatalot ovat hyvä lisä, katedraalit taas kannattaa melkeinpä heittää pois. Ne aiheuttavat turhan suuria pisteheilahteluja, liikaa tuuria peliin.

Muita päivityksiä riittää, suomeksikin on ilmestynyt useita, mutta en ole testannut niitä. Peliä pystyy kuitenkin laajentamaan niillä paljon.

Carcassonne: Hunters & Gatherers (suomeksi Carcassonne: Kivikausi) on itsenäinen peli, jota kannattaa kokeilla, jos on kyllästynyt peruspeliin. Se parantaa peruspelin puutteita paljon, mutta ei ole laajennettavissa (ainakaan toistaiseksi). Carcassonne: The Castle on hyväksi kehuttu kaksinpeliversio, Carcassonne: The City taas puulaatikossa toimitettava rinnakkaispeli.

 

Faktalaatikko

Tahti: Ripeä. Laatoille ei ole usein kovin montaa hyvää paikkaa, joten päätösten tekemiseen ei mene aikaa. Mutkikkuus: Yksinkertainen. Laattojen asettelu on intuitiivista ja pelaaminen muutenkin helppoa. Pisteytyksessä vähän mutkia, mutta jos pelissä on kokenut pelaaja, vaikeuksia ei pitäisi tulla.
Onnen vaikutus: Korkeahko. Pinosta tulee mitä tulee, yleensä onni tasaantuu aika hyvin pelin aikana. Hyvillä laatoilla kuitenkin yleensä voittaa pelin. Jännitys: Matala. Toisinaan joutuu odottamaan juuri tiettyä laattaa, mutta yleensä peli on varsin rento.
Ilkeys: Kohtalainen. Jäynää voi tehdä valtaamalla toisen alueita tai estämällä kaupunkeja valmistumasta koskaan. Vuorovaikutus: Kohtalainen. Toisaalta peli on yksinäistä pisteidenmaksimointia, toisaalta alueiden omistuksesta voi taistella ankarastikin.
Ulkonäkö: Erinomainen. Doris Matthäus on erinomainen taiteilija ja kaupunkimaisema näyttää hienolta rakentuessaan. Teema: Hyvä. Maaseudun kehittymistä pelin edetessä on mukava seurata.
Pelaajille: Erinomainen. Toimii hyvin kevyempänä välipelinä. Monet ovat tosin jo ehtineet kyllästyä peliin pelattuaan sitä liikaa. Ei-pelaajille: Erinomainen. Peli on intuitiivinen, helppo ja hauska. Pelin rakentava luonne vetoaa moniin.
Kaksinpelattavuus: Hyvä. Peli on mielekäs ja hauska myös kahdestaan pelattuna. Uudelleenpelattavuus: Erinomainen. Peli aiheuttaa pahimmillaan lievää riippuvuutta.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 2-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla.

 

Julkaisija: Hans im Glück (2001) / Lautapelit.fi (2004)

Suunnittelija: Klaus-Jürgen Wrede

Pelaajamäärä: 2-5

Pelin pituus: n. 30 min

 

Lue lisää eDomesta

Carcassonne-lautapelin 360-versio pikakokeessa

Lautapelit harrastuksena

Vuoden 2006 lautapelisuositukset

 

Tämä artikkeli on julkaistu yhteistyössä Lautapelaaja.net –sivuston kanssa.