Cutthroat Caverns (Lautapeli)

10.12.2010 14:00 Miikka Lehtonen

Kuulostaako tämä peli-idea tutulta: kerää lootit, tapa hirviöt, petä kaverisi ja voita peli. Niin minustakin, sillä olen pelannut Munchkinia useita kertoja. Nyt ei ole kyse Steve Jacksonin uusimmasta peli-ideasta, vaan huomattavan samanlaisesta, mutta kuitenkin erilaisesta peli-ideasta.

Cutthroat Caverns on pienen amerikkalaiskustantamon peli, jota varten on selvästi lainattu ideoita Munchkinista, mutta vielä merkittävämmin tätä perusideaa on muokattu ja laajennettu niin, että vaikutteistaan huolimatta peli tuntuu alkuperäiseltä. Ja ennen kaikkea, pahuksen hauskalta.

Pelissä kolmesta viiteen urheaa seikkailijaa laskeutuu pelin nimeä kantaviin luolastoihin, joissa heitä odottaa yhdeksän kauheaa hirviötä. Sankarimme ovat seikkailleet yhdessä ennenkin ja tulleet hyvin toimeen keskenään. Mitä sitten, jos tällä kertaa taistelija tappoikin örkin? Kaikki jakavat lootin ja kaikilla on kivaa!

Niin oli ennen, mutta nyt… Tämän luolaston pohjalla odottaa kaiken huikeuden huipentuma. Legendaarinen – ja sen tarkemmin määrittelemätön – aarre, jonka kerrotaan täyttävän kaikki omistajansa villeimmätkin fantasiat. Nyt ei olla enää kavereita, eikä jaeta mitään: vain yksi mies voi voittaa ja korjata potin. Muut saavat purra multaa!

Vaihtelevia haasteita

Lennokkaan idean alla piilee sangen yksinkertainen peli, kuten hyvien pelien tapauksessa usein käy. Paperilla yksi Cutthroat Caverns –peli koostuu yhdeksästä pomohirviöstä, jotka pelaajien pitää kaataa. Peli itsessään etenee vuoropohjaisesti pelaajien ja hirviön hutkiessa toisiaan, kunnes toinen osapuoli on vainaa.

Mutta jutun juju on se, että vain se, joka lyö hirviöön sen viimeisen ja tappavan iskun, pokkaa hirviöstä pisteitä. Muille jää käteen tyhjä arpa. Pelin lopussa eniten pisteitä omistava ja elossa oleva pelaaja voittaa. Näin syntyy peli, jossa tasapainotellaan jatkuvasti kaverien kampittamisen ja yhteistyön välimaastossa.

Pelin mukana tulee mukavan kokoinen hirviöpakka, josta jokaista peliä varten sekoitetaan satunnaisesti yhdeksän kohtaamisen luolasto. Mukana on paitsi pomohirviöitä, myös erilaisia puzzle-huoneita, joissa pelaajien pitää vaikka leikkiä muistileikkiä tai muita yksinkertaisia korttipelejä, jotta tie eteenpäin aukeaa. Tämä voi kuulostaa paperilla hölmöltä, mutta käytännössä se piristää peliä mukavasti, syistä, joihin pureudumme kohta.

Kullakin hirviöllä on omat ominaisuutensa ja mekaniikkansa, jotka ovat usein todella kekseliäitä. Vain harvaa pomohirviötä pääsee leipomaan turpaan ihan perinteisessä tank & spank –matsissa (jos MMO-termin lainaus sallitaan). Useimmilla on joku jippo, joka sotkee kuvioita entisestään.

Joku hirviö voi vaikkapa lyödä tähän eniten vahinkoa tehnyttä pelaajaa rekka-auton lailla. Toinen taas muuttuu superhirviöksi, jos siihen tehdään vuoron aikana tietty määrä vahinkoa. Kolmas herättää kuolleen pelaajan henkiin ja muuttaa tämän ylimääräiseksi pomomatsiksi. Neljäs taas manaa joka vuoron välillä hirviöpakkaan uusia hirviöitä helvetistä.

Järjestyksellä on väliä

Kun kuviot hämmentyvät jatkuvasti näin totaalisesti, on hyvä, että peruspeli on niin simppeli. Joka vuorolla arvotaan pelaajien järjestys, joka on pelin kannalta ratkaiseva juttu. Kukin pelaaja valitsee salaa kädestään yhden kortin, joka voi tehdä hirviöön yksinkertaisesti tietyn määrän vahinkoa tai aiheuttaa paljon monimutkaisemman efektin.

Tämän jälkeen kortit paljastetaan arvotussa järjestyksessä. Jokaisen lyönnin välissä tarkistetaan, kuoliko hirviö. Jos ei, seuraava pelaaja kääntää korttinsa. Ja nyt alkaa se hauskuus.

Ne monimutkaisemmat efektit tarjoavat kahdenlaisia efektejä: kaverin kiusaamista ja kombottelua. Joku voi vaikka pelata kortin, jolla ei tällä vuorolla tehdä yhtään vahinkoa, mutta seuraavalla vuorolla saa pelata kaksi korttia, jotka tekevät tuplavahingon.

Riski on suuri: onko hirviö enää siinä vaiheessa hengissä? Vai pelaako joku vaikka kortin, jolla kompastut ja menetät vuorosi? Tai varastaako joku sinun pelaamasi kortit ja antaa tilalle jämäkortin, jolla pudotat kaikki tavarasi? Tietenkin on myös mahdollista, että pelaat ne megatuho-korttisi ja sitten seuraava kaveri pelaa kortin, jolla hän omii kunnian sinun lyönnistäsi – ja todennäköisesti hirviön voittopisteet.

Pelin keskeinen idea ei olekaan yksinkertaisissa korteissa, vaan pokeri-henkisessä vastustajien arvioinnissa. Ideana olisi yrittää venkslata ja junailla kuvioita niin, että kaverien parhaat suunnitelmat menevät reisille ja onnistut  keplottelemaan sen viimeisen ja ratkaisevan lyönnin hirviöön. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Cutthroat Caverns suorastaan kannustaa puukottamaan kaveria selkään. Mutta ei liian aikaisin!

Kauhun tasapaino

Pelin kenties nerokkain idea on se, miten pelaajien pitää tasapainotella avoimen sodan ja yhteistyön välillä. Hirviöt nimittäin skaalautuvat pelaajien määrän mukaan, mutta skaalautumisessa käytetään pelaajien alkuperäistä määrää. Niinpä jos kolmannen hirviön kohdalla on jäljellä enää vain pari pelaajaa viidestä, tuloksena on kohtalaisen varma tappio.

Näin tuloksena on hirvittävää kyttäilyä ja kyräilyä. Peliä  johtavaa paskiaista pitäisi vähän sakottaa, mutta ei liikaa, ettei se kuole… ja jos tuikkaat turhan kovaa, toivottavasti kaverit eivät myös tuikkaa, tai se on vainaa.

Tässä kohtaa ne pelipakkaan sekoitetut puzzle-huoneet tuovat myös sen todellisen suolansa peliin, sillä ne ovat suunnilleen yhtä helppoja tai haastavia, oli pelaajia miten monta tahansa. Pomoja on jäljellä kolme, samaten pelaajia. Olet viimeisenä. Otatko riskin ja yrität eliminoida kilpailijasi jo nyt, siinä toivossa, että loppujen huoneiden joukossa olisi helppoja puzzleja, vai odotatko vielä tilaisuuttasi – jota ei välttämättä toista kertaa tule?

Kierrosten edetessä pisteisiin lasketaan lisää kertoimia, joten loppupään kohtaamiset ovat hirvittävää sekasortoa, kun johtajan titteli vaihtuu vähän väliä ja pelaajat yrittävät epätoivoisesti arvioida, kenet kannattaisi nirhata ja milloin.

Omalta peliporukaltamme kesti hetki päästä sisään Cutthroat Cavernsin vaatimaan asenteeseen, mutta kun se napsahti, pelistä tuli ratkiriemukasta viihdettä. Olemme pelailleet Munchkinia jo jokusen vuoden ajan ja selvistä vaikutteistaan huolimatta Cutthroat Caverns erottuu Steve Jackson –massasta, vieläpä edukseen.

Huonona puolena voisi pitää sitä, että peliin on julkaistu kolme lisäosaa. Tämä on toki hyvä juttu, samoin kuin sekin, että lisäosat tuovat peliin mukavia uudistuksia: uusia pomoja, kokonaan uusia pelimekaniikkoja uudenlaisten esineiden myötä ja jopa ”Choose your adventure” –tyyppisiä seikkailumoduuleita. Ongelma onkin se, että koska kustantamo on pieni, myös painokset olivat pieniä, eikä lisäosia saa kovin helposti käsiinsä.

Tämä on suuri harmi, sillä ainakin meidän peliporukkamme listoilla Cutthroat Caverns singahti heti korkealle ja pääsee säännöllisesti ja usein pelipöydälle. Jos et vierasta pientä PVP-toimintaa tai suorastaan nautit ystävyyssuhteidesi pilaamisesta, puukota toki kaveriasi selkään. Hauska peli.

 

Suunnittelija: Curt Covert
Julkaisija: Smirk & Dagger Games
Ikäraja: 12+
Pelaajia: 3-6
Parhaimmillaan: 4-6
Pelin kesto: 45 – 60 minuuttia
Hinta: noin 30 euroa
Pelin kotisivu:http://www.smirkanddagger.com/cutthroat.htm
Miikka Lehtonen

 

Lue myös

Space Alert (Lautapeli)

A Touch of Evil

Red November

Munchkin

Chaos in the Old World

Small World