DmC: Devil May Cry -ensikosketus – Dante limbon lumoissa

22.09.2012 16:00 Jukka O. Kauppinen

Brittiläisen Ninja Theory -studion peleissä on yleensä jokin ihan tietty tuntuma ja tyyli. Ja se paistaa myös läpi Capcomin seuraavasta Devil May Cry -pelistä. Etenkin toissavuotista Enslaved: Osyssey to the West -scifistelyä pelanneet tunnistavat tutun tyylin uudesta Devil May Crysta, vaikka kyse onkin hyvin erilaisista teoksista. DMC-sarjan faneille luvassa on kuitenkin mieliinpainuva elämys.

Kiitollisen sekavasti DmC:ksi nimetyssä pelissä palataan Danten tarinan juurille. Peliruuduillemme pelmahtaa vasta 20-vuotias Dante, joka on demonintappajan uransa alussa. Tarinallisesti mennään syvillä vesillä, mutta ruuduille läimitään myös sarjan aiemmista/myöhemmistä peleistä tuttuja hahmoja, mukaan lukien Danten kaksoisveli Vergil.

Peli alkaa tyylikkäästi. Dante kävelee ihan kaikessa rauhassa kadulla, kun demoniväki tunnistaa hänet yleisön joukosta. Ja sitten alkaakin tapahtua. Italialaistyylinen kaupunki muuttuu kauhistuttavaksi väännelmäksi toden ja helvetin puolivälistä, kun demonit tempaavat Danten Limbo Cityyn. Limbo on elävä ulottuvuus, joka rakentuu todellisen maailman päälle – mutta on todella vaarallinen ja kauhistuttava paikka, jolla on vain yksi tarkoitus: Danten tappaminen.

Hommassa laitetaan heti päälle huikea fantasiavaihde, sillä visuaalisesti peli on värikäs ja kihelmöivä. Tapa miten maisevat morphautuvat todellisen maailman ja sen päälle rakentuneen kauhu-ulottuvuuden väliä, kuinka Dante kokee hetkittäin varjoja siellä kävelevistä ihmistä… Tiukkaa kamaa vaikka jonkin scifi-elokuvaan.

Toisessa esitellyssä kentässä taistellaan eeppisemmin. Vuoren sisälle rakennetun palatsin raunioissa, luolamaisessa tilassa, asustaa näet astetta jännempi hirviö, jolle ainakin meikän pelimuistista löytyy lähin vastine Mass Effect 2:n lopusta. Siinäpä sitten annetaan kyytiä monikymmenmetriselle letkuihin kytketylle jättiolennolle, joka roikkuu laavameren yllä. Enpä moista aivojaräjäyttävää ja rumasaista limahirviötä ihan äsken nähnyt, eikä mokoman äitikään ole jälkeläisensä puhekasvatuksesta piitannut. Eeppistä, juma.

Pelillisesti tarjolla on perinteisen hurjaa toimintaa, jossa pelaajaa vastaan juoksutetaan huimia vihollishahmoja ja pomohirviöitä. Taisteleminen on tiukkaa sorminäppäryysnaputtelua ja komboilua, jossa pelaajan täytyy tilanteen mukaan harkita käyttääkö Danten enkeli- vai demonivoimia. Niiden vaikutukset voivat olla kovinkin erilaisia, mitä käytetään taistelukikkailun lisäksi muun muassa kenttien arkkitehtuurin hienoiseen muokkaamiseen. Muokattavat kohteet on tosin merkitty selvästi näkyviin, joten ainakin niiden löytämättömyys ei matkantekoa katkaise. Sorminäppäryyden puute pikemminkin, vaikka peluu onkin muutoin vaikuttavaa, sulavaa ja ketterää.

Mättöasiantuntijamme Eric tosin lyö tässä kohden kritiikkiä pöytään. Siinä missä allekirjoittaneen tapainen kasuaalipelaaja kompastelee jo yrittäessään saada sormia padin oikeille näppäimille, Ericillä on vaikeuksia pelin hitauden kanssa. Kyllä, hitauden.

”Kaunishan se on, mutta nopeatempoisessa äksönpelissä haittaa pienikin sormissa tuntuva viive. Ja sitä tässä pelattavassa demossa oli rutkasti.”

Kamppailupelejä aktiivisesti takova Eric havaitsi siis selvää viivettä napinpainalluksen ja sitä seuraavan toiminnon tapahtumisen välillä, oli se sitten hyökkäämistä tai väistämistä. Kyse voi toki olla kehitysversion tietystä hiomattomuudesta, sillä tällä hetkellähän peliä tähdätään vasta neljän kuukauden päähän tammikuulle.

Capcom ja Ninja Theory ovat myös alleviivanneet, että teos tulee olemaan pelattavuudeltaan aiempien pelin kaltainen, joten toivoa sopii että äksöniä vielä viilattaisiin Ericille ja muille reaktiosormille sopivammaksi.

Ericin kritiikki poislukien, muutoin hulppean näköistä ja pelattavaa mättöä. Erityispisteet Danten todella upeasta nahkatakista, jossa on hihassa Iso-Britannian lippu. Tykkään.

Capcom kertoo.

DmC: Devil May Cry

Tekijä: Ninja Theory

Julkaisija: Capcom

Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360 – tammikuussa 2013

Pelin kotisivu: http://www.devilmaycry.com/

Jukka O. Kauppinen