Dreadball (lautapeli)

Kello tikittää kohti ottelun loppua ja ihmisjoukkueella on enää pari mahdollisuutta tasoittavan maalin tekemiseen. Palloa kantava pelaaja päättää ottaa riskin ja ryntää edessä seisovan jättimäisen örkin ohitse. Yritys epäonnistuu örkin kamppaukseen, jolloin tämä pudottaa kaatuessaan kantamansa titaanisen pallon. Se iskeytyy lattiaan ja kimpoaa lähelle vastustajan pelaajaa.

Örkeillä olisi nyt mahdollisuus venyttää pistejohtoaan, mutta he päättävät opettaa röyhkeille ihmisille vähän tapoja. Yksi pelaajista menee uhkailemaan tuomaria. Samaan aikaan toinen yrittää survoa saapastaan kaatuneen pelaajan rintakehän läpi. Muusiksi tallottu pelaaja teleportataan pois areenalta ja örkeillä on pistejohdon lisäksi nyt kentällä enemmän pelaajia, jotka asettautuvat parempiin asemiin. Vuoro siirtyy jälleen ihmisille. On tullut heidän viimeisen yrityksensä aika, joka voi vielä ratkaista ottelun heidän edukseen.

Kuulostiko äskeinen kertomus tutulta? Se olisi voinut olla selostus Blood Bowlin ottelusta, tosin scifi-viittaus paljasti heti huijauksen. Kyseessä on Mantic Gamesin vuonna 2012 julkaisema Dreadball, jota on useaan otteeseen verrattu lautapelien klassikkovaariin Blood Bowliin. Tämä ei kuitenkaan tee tälle pelille oikeutta. Siitä löytyy runsaasti eroavaisuuksia, joiden ansiosta se ei tunnu klassikon halvalta kopiolta. Tulevaisuudessa meno on nopeaa, pisteiden hankkiminen on tyystin erilaista, mutta verisyys on sentään tallella. Myös näissä otteluissa saa aikaiseksi ruhjottuja pelaajia ja pahimmillaan – tai parhaimmillaan – jopa ruumiita.

Erikoinen areena ja salamannopeat ottelut

Dreadballin areenana toimii pitkä heksoihin jaettu lauta, jonka molemmilla puoliskoilla on kolme maalialuetta. Jokaisessa on yksi heksa, joka markkaa kyseisen alueen maalia. Titaanista tehtyä palloa ei voi vain juoksuttaa maaliin, vaan se täytyy heittää joltain maalialueen sisällä olevalta alueelta. Lisäksi jokaisessa on myös yksi erikoisalue, jolta tehdystä maalista saa lisäpisteen. Tosin kyseinen alue on niin kaukana maalista, että vain erikseen pallon heittämiseen vihkiytyneillä pelaajilla on realistiset mahdollisuudet sen saamiseen. Ja jottei tämä olisi liian yksinkertaista, niin lisäksi eri maalit eivät ole keskenään samanarvoisia. Kahdesta keskialuetta lähimpänä olevista alueista saa maalin tehtyään vähemmän pisteitä kuin kauimmaisena olevasta.

Lauta on mielenkiintoinen ja se pakottaa muuttamaan omia pelitottumuksia. Tyypillisesti urheilupeleissä puolustetaan oman laudan päädyssä olevaa maalia, mutta nyt niitä on peräti kolme kappaletta. Lisäksi kaksi niistä on todella lähellä keskialuetta, joten vastustajan vikkelimpiä pelaajia kannattaa vartioida tarkasti.

Erikoisen laudan ja pistealueiden lisäksi säännöissä on myös yksi mielenkiintoinen muutos, joka tekee otteluista erilaisia. Pisteen saaminen ei nimittäin katkaise ottelua, vaan pallo ammutaan välittömästi uudelleen liikkeelle laudan keskiosaan. Tämän ansiosta otteluiden tempo pysyy korkeana, sillä niihin ei tule keskeytyksiä.

Luettuna sääntö voi tuntua pieneltä asialta, mutta se muuttaa ratkaisevasti otteluiden strategioita. Kaikkia omia pelaajia ei kannata juoksuttaa liian kauas vastustajan alueelle, sillä muutoin omat maalialueet jäävät täysin vartioimatta. Ensimmäisissä otteluissa koin tämän säännön vaikutukset karvaasti nahoissani, sillä vastustajan joukkue takoi helppoja pisteitä sillä aikaa, kun minä juoksutin puolustustani takaisin omalle kenttäpuoliskolleni.

Taktiset ottelut, pelaajien erot ja tietenkin runsaasti noppien heittelemistä

Kukin Dreadball-peli kuvaa yhtä 14 kierrokseen jaettua ottelua. Kummallakin joukkueella on käytössään seitsemän kierrosta ja ne toimivat vuorotellen. Omalla kierroksellaan saa suorittaa yhteensä viisi perustoimintoa, jonka lisäksi joukkueilla voi olla käytössään erikois- ja lisätoimintoja tarjoavia kortteja. Pelaajat voivat muun muassa kirmata parilla tavalla ympäri kenttää, töniä vastustajia, sekä tietenkin heittää maaleja. Myös laittomia liikkeitä voi yrittää, kuten maassa makaavan potkimista sekä ylimääräisen pelaajan kentälle hivuttamista.

Joukkueiden pelaajat eivät ole keskenään tasaväkisiä, sillä heidät on jaettu kolmeen eri luokkaan. Isot vartijat eivät pyri koskemaan palloon ollenkaan, vaan heidän tehtävänään on maalialueiden suojeleminen sekä vastustajan pelaajien moukaroiminen. Iskijät puolestaan ovat jaloistaan vikkeliä ja heidän pallonkäsittelykykynsä ovat myös hyvät. Tosin kestävyyttä ei löydy kuin nimeksi, joten he tarvitsevat toisten pelaajien apua päästäkseen maalialueille. Jokerit sijoittuvat näiden kahden välimaastoon ja he pystyvät toimimaan tarvittaessa sekä iskijöinä että vartijoina. He nyt eivät ole järin hyviä kummassakaan roolissa, mutta tällainen monipuolisuus tekee tyypeistä silti käyttökelpoisia.

Liimaa? Löytyy. Askarteluveitsi? Löytyy

Dreadball on sydämeltään miniatyyripeli ja sen huomaa heti paketin avattuaan. Mukana tulevat ihmisten ja örkkien joukkueet täytyy kasata liimaamalla ja niistä täytyy leikata pois ylijääneitä muovinpaloja. Itse en ole koskaan koonnut miniatyyrejä, joten aivan ensimmäisenä jouduin lähtemään ostoksille. Onneksi paikallisesta pelikaupasta löytyi asianmukaiset tarvikkeet, joiden avulla miniatyyrien kokoaminen sujui helposti.

Pikkuisten muoviukkojen kokoaminen on todella helppoa ja onnistuin itse siinä todella hyvin. Kiitos kuuluu suurelta osin hyvin valetuille miniatyyreille, sillä eri osat sopivat hyvin toisiinsa. Lisäksi eri pelaajaluokkiin kuuluvissa hahmoissa käytettiin erilaisia lukitusmuotoja, joten osia ei voinut liimata vääriin pelaajiin. Osaan hahmoista oli jäänyt valamisen seurauksena pieniä muovikokkareita, jotka irtosivat hyvin askarteluveitsen avulla.

Kasaamisen jälkeen seuraava askel olisi tietenkin hahmojen maalaaminen, mutta siihen en ryhtynyt. Minulta nimittäin puuttuvat sekä tarvikkeet että tarvittava tietotaito. Tosin perusmaalipakettejakin näkyi pelikaupan hyllyllä lojuvan, joten ehkä minä vielä joskus ostan ne ja koitan maalata pelaajat. Ainakin se toisi peliin runsaasti lisää immersiota.

Hiottu ja futuristinen urheilupeli

Dreadball on hyvä peli, mikäli tulevaisuuteen sijoittuva urheilupeli miniatyyreillä kiinnostaa. Erikoiset maalialueet ja keskeytymättömät ottelut tuovat tuoretta verta kentän lisäksi myös lautapeleihin. Varsinkin alussa näiden asioiden sisäistäminen oli hankalaa, mutta sitten titaaniset rattaat päässäni vihdoin pyörähtivät ja tajusin mistä oikein on kysymys. Sen jälkeen otteluihin tuli huomattavasti enemmän taktiikoita ja samalla myös mielekkyyttä.

Mutta varoituksen sana rahoistaan tarkoille pelaajille. Dreadball on miniatyyripeli, jossa tulee mukana ainoastaan kaksi joukkuetta. Tämä riittää toki satunnaiseen pelailuun, mutta kunnon liigoja kaipaavien täytyy hellyttää reilusti kukkaron nyörejä. Mantic Games myy sivuillaan yksittäisiä joukkueita ja liigoissa tarvittavia tähtipelaajia, joihin uppoaa helposti runsaasti rahaa. Kaikkia joukkueita ei voi myöskään käyttää peruspelin avulla, vaan ne vaativat lisäosien hankkimista.

Dreadball

Pelisuunnittelija: Jake Thornton
Julkaisija: Mantic Games
Maahantuoja: Fantasiapelit
Pelaajia: 2
Pelin kesto: 60-90 minuuttia
Hinta: 80 euroa
Pelin kotisivu: http://www.fantasiapelit.com/index.php?main=ai&kat=single&mista=indeksi&etsittava=_152269
Arvostelija: Leevi Rantala