Ducky Shine2 –pelinäppäimistö – luotettavuutta ja laatua

16.07.2013 17:30 | Miikka Lehtonen

Mekaaniset näppäimistöt eivät ole enää nykyään mikään marginaalijuttu, vaan pelaajat ovat suurin joukoin huomanneet niiden hyvät puolet. Kunnon mekaaninen näppäimistö on mukavampi, kestävämpi ja luotettavampi kuin kalvonäppäimistöt ja monet muut uudemmat mallit.

Suosion myötä mekaanisten näppäimistöjen valmistus ei ole enää mikään firman tai parin juttu, vaan yrittäjiä riittää jo vähän jokaiseen rakoon. Jokaisella näppäimistövalmistajalla on jo omat merkkinsä ja niillä kaikilla omat suosikkinsa. Minä en vain tähän saakka ollut löytänyt ihan sitä omaani, vaan kaikissa on ollut jotain pieniä puutteita: tuntuma ei ole ollut ihan kohdallaan, layout on jättänyt hieman toivomisen varaa tai sitten – uusimmassa tapauksessa – näppäimistöön tuli yllättävänkin nopeasti turhan suuria korjaustöitä vaativia vikoja.

Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että se oma suosikki on vihdoin löytynyt. Kolmen kuukauden käytön jälkeen minulla ei nimittäin ole kamalasti pahaa sanottavaa Duckyn Shine2-näppäimistöstä.

Legendaarinen nimi

Kun itse ensi kertaa kuulin mekaanisten näppäimistöjen uudesta tulemisesta, asialla oli nimenomaan Ducky, jonka näppäimistöjä erään käyttämäni foorumin pelaajat suosittelivat ja tilailivat kovaan hintaan Aasiasta. Katselin itsekin himoiten kivan värisiä ja kehuttuja näppäimistöjä, mutta koska en ollut vielä langennut mekaanisten näppäimistöjen pauloihin, toista sataa maksavat näppikset jäivät väliin.

Olen kuitenkin siitä saakka halunnut testata Duckyn näppäimistöjä, sillä firman filosofia on kohdallaan ja vetoaa omaan sydämeeni. Monen muun pröystäillessä ohjelmoitavilla makronäppäinriveillä, kuulokeliittimillä, USB-porteilla ja muilla lisukkeilla Ducky on aina myynyt näppäimistöjä, jotka näyttävät vaatimattomilta, mutta sellaisilla hintalapuilla, että niiden voisi olettaa tarjoavan jotain enemmän.

Kuvassa näkyvä pääkallo on suomalaisen maahantuojan teettämä erityinen näppäinhattu. Vastaavia on tiettävästi tulossa enemmänkin.

Ja niin ne tarjoavatkin. Kahteen sanaan tiivistettynä toteaisin, että Duckyn näppäimistöt tarjoavat laatua ja vaihtoehtoja. Ensimmäinen todella kiva juttu on se, että siinä missä muut valmistajat yleensä myyvät vain yhdenlaisilla kytkimillä varustettuja näppäimistöjä (eri kytkimistä lisää juttua Jannen mainiossa mekaanisia näppäimistöjä käsittelevässä jutussa), Duckyn kaikkia malleja saa haluamillaan kytkimillä. Se on todella merkittävä juttu, sillä minulta on jäänyt parikin lupaavan oloista näppäimistöä hyllyyn sen takia, että niitä sai vain kytkimillä, jotka eivät tuntuneet minun käytössäni hyvältä.

Duckyn näppäimistöt ovat ulkoisesti pröystäilemättömän näköisiä, mutta se johtuu vain siitä, että firma on panostanut alusta saakka siihen tärkeimpään: toimivuuteen. Yksinkertaisten kuorien sisään piiloutuu vuosikymmenten aikana viimeisen päälle hiottua tekniikkaa, joka takaa sen, että näppis toimii luotettavasti ja laadukkaasti niin ensimmäisenä kuin tuhannentankin käyttöpäivänä. Ja jos jotain pientä ongelmaa tuleekin, yksinkertainen mekaniikka mahdollistaa kotikorjaukset.

Eikä vain korjauksia, vaan myös modauksia. Duckyn näppisten ympärille on maailmalla muodostunut todellinen skene, jossa näppäimistöjen ystävät virittelevät ja tuunailevat näppäimistöjä juuri omaan makuunsa sopiviksi. Jotkut vaihtelevat osan kytkimistä toisenlaisiksi, toiset vaihtelevat näppäinhattuja tai muuten vain tuunailevat omia näppäimistöjään mahdollisimman edustavan näköiseksi.

Valikoimasta löytyy näppäimistöjä laidasta laitaan eri kokoisina ja erilaisilla layouteilla varustettuna. Jos ei halua näppäimistöönsä vaikka numpadia, juuri kaivatunlainen näppis ilman sitä löytyy varmasti. Ja onpa tiettävästi tulossa myös suomalais-aasialaisen yhteistyön seurauksena erinomaisen kiinnostavia ja erikoisia näppäimistömalleja, joista lisää myöhemmin.

Duckyn näppäimistöjen ympärille on siis vuosien aikana kehkeytynyt todellinen skene, jonka intohimo ja kiinnostus ovat kiehtovaa katsottavaa. Mutta entä jos ei itse ole aivan niin innoissaan näppäimistöstään. Onko Ducky silti kova valinta? Ehdottomasti.

Välitön ihastus

Saimme testiin Duckyn Shine2-näppäimistön peräti kahtena mallina. Toisessa on vaaleanharmaita näppäimiä mustalla taustalla, toisessa taas haalean pinkkejä näppäimiä punaisella taustalla. Koska arvostan kaikkea söpöä, otin tietenkin pinkin näppäimistön heti käyttöön. Onhan se ihan kiva, kun kerrankin kaikki ATK ei ole synkän pikimustaa!

Duckyn näppäimistöjä saa todellakin haluamillaan kytkimillä varustettuna, mutta testinäppäimistöissämme oli kummassakin Cherryn MX Brown –kytkimet. Olen itse aiemmin käytellyt lähinnä MX Black –kytkimillä varustettuja näppäimistöjä, mutta tykästyin heti MX Brown –kytkimiin. Niiden tuntuma on sen verran jämerä, ettei virhelyöntejä tule, mutta kuitenkin sen verran kevyt, että itse päivittäin helposti toista kymmentä sivua kirjoittavana en ole vielä väsynyt näppäimistön tuntumaan. Puolivälissä tapahtuva pikkuinen naksahdus antaa näppäimistölle persoonallisen ja hauskan äänen.

Nopeasti tuli selväksi, että vaikka Ducky ei pröystäilekään komeilla ominaisuuslistoilla, vaatimattoman oloinen näppäimistö itseasiassa sisältää kikkoja vähän joka lähtöön. Esimerkiksi mitään erillisiä makronäppäimiä ei ole, koska niitä ei tarvita. Näppäimistö sisältää 64 kilotavua muistia, johon voi ohjelmoida itse makroja mihin tahansa näppäimiin. Ja koska makrot tallentuvat suoraan näppäimistön omaan muistiin, koneessa ei myöskään tarvita mitään näppisvalmistajan omia ohjelmistoja viemässä resursseja ja kaatuilemassa ikävään aikaan.  

Näppäimistön pohjasta löytyy rivi kytkimiä, joita naksuttelemalla toimintaa voi kustomoida lisää. Onko käytössä Mac erilaisella näppäimistölayoutillaan? Yhtä kytkintä naksauttamalla Ducky siirtyy Windows-tilasta Mac-tilaan. Pelaatko paljon? Haluatko sammuttaa Windows-näppäimet, jotta ne eivät palauta vahingossa pelistä työpöydälle? Flippaa toinen kytkin.

Mielenkiintoisin juttu taas on niin sanottu n key rollover, jolla tarkoitetaan sitä, että näppis ei mene tukkoon, jos lätkii useampia näppäimiä yhtä aikaa. Yleensähän monet näppäimistöt käsittävät kerrallaan vain neljän tai viiden näppäimen yhtäaikaisen painalluksen. PS/2-liitäntänsä kautta Shine2 tarjoaa natiivisti n key rolloverin, jonka voi siis kytkintä flippaamalla kytkeä päälle myös USB-liitännän kautta.

Kytkinten sijoittelu ei toki ole välttämättä optimaalinen aktiiviseen käyttöön. Jos siis tarvitsee usein vaihdella näppäimistöä Windows-tilasta pelitilaan, hermot voivat mennä. Minun ei onneksi tarvinnut, vaan Windows-näppäimet jäivät pysyvästi pois päältä.

Hauskana ominaisuutena näppäimistön taustavaloja voi myös ohjelmoida ja kustomoida. Näppäimistö tarjoaa useita erilaisia tiloja sille, miten valot käyttäytyvät. Itse päädyin lopulta käyttämään tilaa, jossa näppäimen valo palaa aina kun näppäintä painaa. Pimeällä efekti on hauska. Ja näppäimistä kun tuli puhe, mainittakoon myös, että näppäinten kirjaimet on kaiverrettu, eikä vain väritetty näppäinhattujen päälle. Myös näppäimet itse ovat oikeasti halutun väristä muovia, eivätkä suinkaan harmaata, maalattua muovia.

Menetelmän etuna on se, että näppäimet eivät kulu ollenkaan samaan tahtiin kuin väritetyillä hatuilla ja kirjaimilla varustetuissa näppäimistöissä. Itse en kolmen kuukauden reippaan rummuttelun aikana saanut yhtään näppäintä näyttämään tippaakaan heikommalta kuin paketista vedettäessä.

Mutta miltä se Ducky sitten oikeasti tuntuu?

LEDit voi kytkeä päälle esimerkiksi vain haluamilleen näppäimille.

Totaalinen koukutus

Sanalla sanoen Duckyn Shine2 tuntuu erinomaiselta. Olen kokeillut niin työni kuin henkilökohtaisen kiinnostuksen nimissä jos jonkinlaisia näppäimistöjä halvoista markettimalleista pitkälti toista sataa maksaviin pelihirmuihin saakka, eikä yksikään ole vielä tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin Shine2. Steelseriesin 6g pääsi lähelle, mutta jostain syystä molemmat käyttämäni mallit hajosivat muutaman kuukauden käytön jälkeen niin, että ne rupesivat ottamaan tupla- tai jopa triplainputia yhdellä painalluksella. Koita siinä sitten kirjoittaa.

Shine2 on nyt ollut käytössäni hieman yli kolme kuukautta ja olen käytellyt sitä vähän mihin sattuu. Kirjoitan toki paljon, koska se on työtäni. Sen ohessa olen koodaillut ja tietenkin pelannut näppäimistöllä paljon, eikä yhdessäkään käyttötarkoituksessa ole ollut valittamisen sanaa. MX Brown –kytkimet tuntuvat todella hyviltä minun sormissani: tuntuma on jämerä ja miellyttävä.

Ilahduttavasti näppäimistö tuntuu myös todella luotettavalta. Testasin tätä ovelasti jättämällä toisen testikappaleen sellaisenaan pakettiinsa seisomaan ja käytin kolmen kuukauden ajan aktiivisesti toista. Sitten vertasin näppäimistöjen tuntumaa. Olivatko aktiivikäytössä olleen näppiksen kytkimet löystyneet? Tuntuma muuttunut? Jokin osoittanut merkkejä kulumisesta. Vastaus oli kaikissa kolmessa tapauksessa ei. Kolme kuukautta ei toki ole pitkä aika, mutta olen usein huomannut mekaanisten näppäimistöjen kanssa, että niiden tuntuma muuttuu selvästi jo aika pian, eivätkä omat hajonneet näppäimistönikään paljon kauempaa kestäneet ennen oireilun alkamista.

Paras mieleeni tuleva vertaus on, että Duckyn Shine2 on kuin näppäimistöjen A-10 tai B-17. Jos joku satunnainen ohikulkija tai ES-teini kävelisi näppäimistöhyllyn ohitse, hänen katseensa ei välttämättä kääntyisi virkamiesmäisten mallien puoleen, vaan muiden näppäimistöjen vilkkuvat LEDit ja USB-plugit voisivat viedä huomion puoleensa, kuin linjakkaat hävittäjät konsanaan ilmailunäytöksessä.

Mutta kysypä mielipidettä miehiltä ja naisilta, jotka ovat antaneet henkensä A-10:n tai B-17:n haltuun ja he kertovat vuolaasti ja sanojaan säästelemättä siitä, miten muka virkamiesmäinen kone toi heidät kerran toisensa jälkeen elävänä kotiin olemalla niin laadukkaasti ja luotettavasti rakennettu, että se kesti miltei mitä tahansa.

Kuvassa ne paljon puhutut Cherryn MX Brown –kytkimet.

Vaikka Shine2 ei olekaan (ainakaan vielä) pelastanut henkeäni, näppäimistössä on samaa fiilistä. Kaikesta aistii ja tuntee, että se on tehty käyttäjille, jotka arvostavat luotettavuutta ja laatua. Kun maksaa Duckystä sen ensisilmäyksellä suolaiselta vaikuttavan hintalapun verran, saa todellakin näppäimistön, joka tuntuu siltä kuin se kestäisi vaikka ydinpommin iskun ja olisi senkin jälkeen tuntumaltaan kiistatonta kärkipäätä.

Kolmen kuukauden käyttöni jälkeen ymmärrän vihdoin, miksi kaverit foorumeilla keuhkosivat niin kovasti Duckyn näppäimistöistä ja saa tapahtua pieniä ihmeitä, jotta vaihdan enää muihin merkkeihin. Olen myyty.

 

Ducky Shine2

Hinta: noin 159 euroa

Muuta: mukana toimitetaan irroitettava USB-johto, punaiset vaihtohatut WASD-näppäimille, sekä työkalu näppäinhattujen irroittamiseen.

Lisätietoja: http://www.duckychannel.com.tw/en/DK9008_shine2.html

Miikka Lehtonen

 

Tekniset tiedot

  • Led taustavalaistu mekaaninen näppäimistö
  • Cherry MX-sarjan mekaaniset kytkimet
  • Täysi NKRO USB sekä PS2 kautta
  • Integroitu muisti
  • 6 kirkkaustasoa led -valaistukselle
  • Led-valaistusefektejä: pulsing, reactive ja marquee. Esim. reactivessa valot palavat näppäimessä kun näppäintä painetaan.
  • Led-tallennus. Käyttäjä voi tehdä omia valoprofiileja ja valita mitkä näppäimet näppäimistössä ovat valaistu. Mahdollisuus tallentaa 2 eri profiilia kerrallaan. Kätevää esim. pelaamiseen jolloin näkee mitkä näppäimet on bindannut pelin eri toimintoihin.
  • 7 multimedianäppäintä
  • Laser printatut(leikatut) ja UV-käsitellyt näppäinhatut
  • Duckyn oma dual layer piirilevy
  • 4-porttinen DIP-kytkin näppäimistön pohjassa. Dip-kytkimillä voi lukita Win-näppäimet pois käytöstä, vaihtaa Caps ja Ctrl tai Win ja Alt paikkoja sekä asettaa täyden NKRO tuen USB:lle
  • Irroitettava miniUSB to USB-kaapeli
  • Paketissa mukana vaihtoehtoiset punaiset W A S D näppäinhatut

 

Lisää aiheesta

Logitech G710+ -pelinäppiksessä askarruttaa vain hintalappu

Mekaaninen näppäimistö vastaan nestemäinen elintarvike

Roccat Isku – upea ja jopa rönsyilevä pelinäppis

SteelSeries 6Gv2 – jämäkkä ja tarkka mekaaninen pelinäppis

SteelSeries Merc Stealth – FPS-pelaajien häivenäppis

Lue myös

Battlefield 4 – ”nyt voimme keskittyä sisältöön” (osa 1)

Illusion – pelimusiikin profiilinkohotusta

Razer Ouroboros – laadukas ja suorituskykyinen pelihiiri

 

Keskustelu

”Näppäimistö sisältää 64 kilotavua muistia, johon voi ohjelmoida itse makroja mihin tahansa näppäimiin.”

Ducky Shine II on ollut käytössä n. puoli vuotta ja en kyllä mitään makro-ominaisuutta ole huomannut. Valoja voi säätää, mutta makroja näppäimistössä ei kyllä käsittääkseni ole. Korjatkaa jos olen väärässä.

@14 Henkilökohtaisesti aiheuttaisi aivan käsittämätöntä vitutusta joutua painelemaan tunnottomia kalvokytkimellisiä näppäimiä mekaanisten käyttämisen ohessa, joten ainoa vaihtoehto on mekaaniset volume/medianapit. Duckyhän on tyylillisesti minimalistinen, joten ei niiden designiin myöskään sopisi mitään macronäppäimiä tjsp. Sitäpaitsi, kyllähän Duckyssä on volume/medianapit F-näppäinten takana.

@16 Ensinnäkin, kullatut kaapelit -trollauksesi kusee samantien siihen, että kultaus ihan aikuisten oikeasti estää signaalihäiriöitä, vaikkei se suoraan äänenlaatuun vaikutakkaan.
Toiseksi, kalvonäppisten tuntuma ei huonone, koska sitä tuntumaa ei koskaan ole olemassakaan.
Mitä logitech -dissaukseen tulee, niin logitechin kuulokkeet ja näppäimistöt ovat vain aivan uskomatonta paskaa verrattuna mihinkään kunnon tuotteisiin (tähän huom. että käytin logitechin kalvopaskaa monta vuotta kunnes siirryin mekaanisiin). Hiiret sensijaan ovat pääosin kelvollisia ja muutama hyväkin malli on ollut myynnissä, mutta yleismielipide yhtiön tuotteista on silti reippaasti negatiivinen.

Rzertrollaus on myös turhaa, koska tuskin lähes kukaan joka ymmärtää mekaanisten ylivertaisuuden, ostaa razerin muovipaskaa. Itse käytän hiirenä Zowieta, ja vaikka nekin hajoavat herkästi, niin ikävä kyllä ei ole vielä tullut vastaan hiirtä joka pärjäisi vertailussa sensorin tarkkuudessa.

@18: Jos hetken perehtyisit kyseisen näppiksen ominaisuuksiin, niin tajuaisit että ollaan kaukana perusnäppiksestä vaikka ulkoasu onkin pelkistetty.

160e perusnäppäimistöstä on kyllä aivan järkyttävää kusetusta.

Itselläni oli ongelmia siinä, että kädet ja ranteet kipeytyivät hetken kirjoittelun jälkeen, mutta itselläni ongelmat lähtivät saman tien kun otin ja ostin Qpadin MK-50:sen. Tämän voi vieläkin toistaa ottamalla minkä tahansa kumimaton eteen ja kirjoittelee hetken.

Verrattuna vanhaan Logitechin G110:iin MK-50 on ihan eri laatuluokan tuote. G110 tuntuma oli ihan hirveä (taitaa olla kaikki kumimatot nykyään Logitechilla samaa paskaa, G510 ainakin on) ja hukkaili näppäimiä jatkuvasti, vaikka kuinka painaisi sormet valkosena.

Toki, tässä ei ole mitään pillejä ja viheltimiä mitä G110 omasi (taustavalot, makronapit jne.), mutta tuntumassa se vie 100-0. Etenkin yllätyin, koska kyse on HALVIMMASTA mekaanisesta näppäimistöstä Suomessa ja kun molempien hinta on suurin piirtein sama (ostohetkellä 80-90 euroa).

Ruskeista kytkimistä en tiedä, mutta kyllä se laatu vaan puhuu kumimattoa vastaan. Itselläni ainakin mekaaninen poisti käsien kipeytymisen kokonaan ja kun sen saa takaisin kummimatolla, totean mekaanisen vain olevan ylipäänsä terveellisempi ratkaisu.

@6 Tiedän, että mekaanisia kytkimiä on ollut paljon kauemmin, mutta käsittääkseni niistä suurin osa ei ole samanlaisia kuin nämä uudet. Siksi puhuinkin edellisessä kommentissani ”uuden aallon mekaanisista näppiksistä”, koska sellaisia nämä ovat.

Vähän arveluttaa tuo Deskthority Wikin juttu noista kytkimistä. Yhdessä kohtaa lukee, että ensimmäisen kerran niitä oli Cherryn näppiksessä -92, mutta heti perässä lukee, että niitä käytettiin ensimmäisen kerran ”default switchinä” -94. Kaiken kukkuraksi jutussa on myös, ettei ainakaan Cherryltä kyseisenlaisia näppiksiä saanut ennen vuotta 2011 kuin erikoistilauksena.

Ja mitä tulee IBM:n näppikseesi, niin hienoa. Olen näistäkin hehkutusta kuullut. 30 vuotta on hyvä aika näppikseltä. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, että revitellään sillä kenen näppis on kestänyt pisimpään, vaan siitä, että puhutaan objektiivisesti erilaisilla tekniikoilla toteutettujen näppisten kestosta. Ja totuushan on, että tänä päivänä löytyy varmasti jokapäiväistä käyttöä nähneitä näppiksiä jostain 90-luvun alusta sekä kalvotekniikalla että mekaanisilla kytkimillä toteutettuina. Oman näppikseni vedin mukaan keskusteluun vain siksi, että se on todiste kalvonäppisten riittävästä kestävyydestä. Mielestäni yli 10 vuotta on riittävästi 30€ näppikseltä.

@13 Kerro lisää hatusta vetämiäsi mielipiteitä vailla minkäänlaisia perusteluja. Höpinästäsi päätellen olet samanlainen kuin ne HiFi-hyypiöt, jotka ostavat jotain tuhansien eurojen kullattuja kaapeleita vain koska luulevat kuulevansa niissä jotain eroa, vaikka on tekninen fakta, että kultaus ei kyseisissä kaapeleissa vaikuta äänenlaatuun millään tavalla. Minun kalvonäppiksissäni ei ole tuntuma heikentynyt tippaakaan vuosien saatossa. Olen testaillut uusimmassakin näppiksessäni aika-ajoin paljon käytettyjen ja vähän käytettyjen näppäimien tuntumaeroa, mutta sellaista ei ole. Katsotaan uudestaan parin kolmen vuoden päästä.

Ja mistähän tuo kummallinen Logitech-dissauksesi tulee? Oletko nyt taas joku trolli? Et viitsisi. Logitechin tuotteet ovat kokemuksieni perusteella tähän asti kaikkein kestävimpiä. Kaikki Logitechilta ostamani hiiret toimivat edelleen. Muotoilukin niissä oli mainio. Ainoat syyt miksen nytkin käytä Logitechin hiirtä ovat epämiellyttävä rullan muotoilu ja sivunappien puute.

Naurettavaa muutenkin lässyttää jostain näppisten iästä, että 10 vuotta ei ole mitään, kun samalla hiiriä palaa n. yksi vuodessa. Samat hifistelijälässyttäjät, jotka ostavat näitä niin perhanan luotettavia mekaanisia kytkimiä, ostavat myös jotain Razerin hiiriä, jotka usein hajoavat alle kahdessa vuodessa. Puhumattakaan jostain Roccatista, jonka paska hajosi minulla takuuaikana ja sitten toisen kerran n. puolentoista vuoden päästä. ”Joo, joku satanen kalvonäppiksestä on liikaa, eihän se todistettavasti kestä kuin 5-10 vuotta. Ei se ole mitään! Mutta hei, ostin just tässä taas Razerin Mambanagastriker X50000 uudelleenjulkaisun 89€, ku se oli sillon viimeks niin hyvä hiiri mut hajos joku 2 vuotta sit.”

”Steelseriesin 6g pääsi lähelle, mutta jostain syystä molemmat käyttämäni mallit hajosivat muutaman kuukauden käytön jälkeen.”

Itseltä hajosi 6G ensimmäisenä päivänä. Yksi nappuloista murtui fyysisesti ja näppis pääsi verkonpainoksi paskimpana näppäimistönä koskaan.

@13
Ja sinun pääsi on ilmiselvästi pakko olla kuoreltaan paskainen ja sisältä kusinen.
Tai sitten omata perkussiivista säätöä vaativa asennevamma.

Vaikka G710+ ei olekaan umpirautainen (painaisi silloin 4-5kg) niin kytkimet ovat kiinni tukevassa teräslevyssä eikä kuorikaan ole heikointa muovia.
Ja kuten itse sanoit kalvokytkimillä ne kymmenkunta lisänappia mediatoiminnoille ja makroasetusten/taustavalon ohjaukseen ei paljoa maksa verrattuna 110:en mekaaniseen kytkimeen, kuten ei yksi äänenvoimakkuuden säätörullakaan.
Joten omalla logiikallasi Ducky ja useimmat muuthan ne kuluissa säästelevät kun jättävät ne kokonaan pois tai tekevät ”ei maksa palanutta puupenniäkään”-toisena toimintona.
Omassa kaksipuoleisessa piirilevyssäkään ei ole mitään ihmeellistä:
http://cdn.overclock.net/9/99/994809dc_2012-10-15_22-20-11_945.jpeg

@5 Sorry, mutta fakta on se ettei kalvonäppisten ”tuntuma” kestä mitään objektiivista vertailua mekaanisiin. Logitechin tuotteet ovat huippukatteellista paskaa joiden joukossa satunnaisesti on keskinkertaisia tuotteita.

@Hintaulisijat
Yli 50 euroa kalvonäppiksestä, jonka valmistuskustannukset ovat jossain 10 euron pinnassa, on kallista. Duckyn hinta, jonka valmistuskustannukset ovat korkeat (ledittömät kytkimet maksavat n. 50-80snt/kpl ja ledilliset n. 1e/kpl) ja rakenteeltaan huippulaatuinen, ei ole kallis. Halvimissa mekaanisissa on pakko olla säästöä piirilevyn ja rungon laadussa, koska mekaaniset kytkimet ovat kaikille yhtä kalliita.
G710+ on niin täynnä kaikkea turhanpäiväistä paskaa että rungon on pakko olla paskamuovia ja piirilevyn heikkolaatuinen.

”Suora esimerkki tästä Logi dissauksesta on tämä. Login artikkelin nimi menee näin ”Logitech G710+ -pelinäppiksessä askarruttaa vain hintalappu” kun taas vastaavan hintaisen Duckyn artikkeli alkaa sanoilla ”Ducky Shine2 –pelinäppäimistö – luotettavuutta ja laatua””

Kahden eri kirjoittajan omista lähtökohdistaan tekemät testit.

Eri testaajat kokevat ja painottavat asioita eri tavalla, ja myös kirjoittavat testit sen mukaisesti – omasta näkökulmastaan.

tv,
jok

tv,
jok

Duckyn artikkelin otsikoksi kelpaisi paremmin tämmöinen ”Ducky Shine2 –pelinäppäimistö – ja hävitessä saat hakata näppistä niin kuin haluat”

Koska tuon myönnän Login ja muiden kohdalla että Ducky kyllä todennäköisesti kestää paremmin kun omat patoumat kohdistuvat omaan näppikseen.

Suora esimerkki tästä Logi dissauksesta on tämä. Login artikkelin nimi menee näin ”Logitech G710+ -pelinäppiksessä askarruttaa vain hintalappu” kun taas vastaavan hintaisen Duckyn artikkeli alkaa sanoilla ”Ducky Shine2 –pelinäppäimistö – luotettavuutta ja laatua”

Jo Login artikkelin otsikossa ”haukutaan” sen hintaa, ylihintaisen perus Duckyn kohdalla taasen puhutaan pelinäppäimistöstä ja kehutaan laatua.

Jos näitä kahta oikeasti vertaa niin tuo Logi pyyhkii ripuli shaibansa tolla duckyllä jos peli näppistä haetaan.

Omasta mielestäni Duckyn kohdalla pitäisi aina HUUTAA tuota järjetöntä hintaa ja tämän jälkeen alkaa sitten pieneen ääneen kehua olemattomia ominaisuuksia kun eihän noissa mitään ominaisuuksia ole. Muutakun standardi napit joissa on hyvät kytkimet… muuten vastaava lankku kun 20v vanhat IBM näppikset.

Artikkeliin vievästä uutisesta voisi myös korjata kytkintyypin MX Browniksi:
https://muropaketti.com/pelit/ajankohtaista/tama-pelinappis-kestaisi-vaikka-ydinpommin-iskun

Kaikki kytkimethän ovat aina vain erilaisia kompromisseja, mutta tosiaan pitäisin MX Brownia parhaana kompromissina, jota suositella sellaiselle jolla ei ole jotain tiettyä erikoismieltymystä.
Laittaisin Cherryt tähän järjestykseen parhaasta huonoimpaan:

MX Brown:
Kevyehkö tuntopiste, ei Bluen lisä-ääntä. Rediä tukevampi alkuvastus ja tuntopiste helpottavat virhepainallusten välttelyä. Tuntopisteen jälkeen vastus taas lähtee alempaa, eikä kasva liian raskaaksi pohjassa pitämiseen.

MX Red:
Lineaarinen ja tuntopisteetön. Toiminta ja vastus kokonaisuutena mukavan pehmeä, mutta alkuvastus on niin kevyt, että näppäin voisi painua helposti rekisteröintipisteeseen vahingossakin. Kalvokytkimestä poiketen mekaaninen kun rekisteröi painalluksen jo puolivälissä.

MX Black:
Lineaarinen ja tuntopisteetön. Alkuvastus estäisi virhepainallukset, mutta kalvokytkimestä poiketen vastushan ei painaessa tipahda vaan päin vastoin kasvaa ja käy raskaaksi, mikä hankaloittaisi näppäinten pohjassa pitoa peleissäkin… Ja pystyn sentään tekemään punnerruksia sormien varassa.

MX Retro alias Blue:
Reilu tuntopiste ja raksahtava äänitehoste. Rouskuttaa kuin mekaaninen kirjoituskone! Vain melusta pitäville. (Raastimen Black Widow näillä)

Jos ei hae täysin pelkistettyä ulkoasua niin lopputalvesta Domessa testattu Logitech G170+ 119€:llä Jimmsistä on mekaanisista näppiksistä parhaasta päästä hinta/ominaisuussuhteeltaan:
MX Brownit hatun pohjaamisen ääntä vähentävillä vaimennusrenkailla.
Omat kokonaan erilliset multimedianapit ja nappeja paljon paremmin toimiva pyöritettävä rulla äänenvoimakkuudelle.
Hyvällä kirkkausskaalalla oleva taustavalon säätö kahdella kontrollinapilla, joista toinen AWSD/nuolille jos haluaa niitä korostaa ja Windows-näppäinten disablointi omalla napillaan.
Ja 26 KRO riittää kahdenkin pelaajan sormille.

@5
Luuletko tosiaan että Plasticseries ja muut pelitarvikebrändit tähtäävät laatuun?
Huomioiden ryntäyksen päästä pelitarvikebrändiksi katteet ovat niillä varmasti muhkeat.
Ja mekaaniset kytkimet taatusti maksavat niin paljon kalvokytkimiä enemmän, että kaikessa muussa piirilevystä elektroniikkaan varmasti otetaan mutkat suoriksi korkean katteen säilyttämiseksi.
Kalvokytkimellisetkin mallit lienevät vain bling blingattuja perus-kiinalaisia jättikatteella.

Harvemmin vika Cherry kytkimissä on. Itellä vuodelta -93 cherryn mekaaninen näppis ja siitä on osa hatuista muuttanut muotoaan (kulunut käytössä) ja tappi katkennun ESCistä hatun sisään mutta sähkömekaanisessa toiminnassa ei mitään sanomista.

@5: Deskthorityn Wikin mukaan Cherry MX Brown -kytkimet on olleet käytössä ensimmäisen kerran vuonna 1992, joten kokolailla samaa ikäluokkaa kalvokytkinten kanssa.

Itselläni on töissä IBM:n Model M vuosimallia -85. Jokainen näppäin toimii, ja naputusta kyllä kertyy. Se on vähän toista kun näppäimistö on käytössä vajaat 30 vuotta vs. sinun kalvokytkin-näppäimistön 10+ vuotta. :) Toki Model M:n kytkimissä käytetty tekniikka on vähän toisenlaista kuin Cherryissä joten sikäli vertaus ontuu, mutta eipä noista Cherryistäkään ole pahemmin levinnyt juttua että kytkimet hajoilisi ajanmyötä.

Oletko muuten päässyt käyttämään pidempiaikaisesti kunnon mekaanista näppäimistöä? Jollet, ei tietenkään ole mikään ihme että kalvokytkimet tuntuvat kivoilta omiin sormiisi ja aidan toisen puolen fanitus rassaa.

Mitä tuohon Steelseries-hajoiluun tulee, niin minusta tuo tupla/tripla -ongelma tuntuu enemmänkin näppäimistön elektroniikan ongelmalta, etenkin jos se vika toistuu useamman kuin yhden näppäimen kohdalla. Ja tällöin on jokseenkin hedelmätöntä leimata mekaanisia näppäimistöjä (tai tällä perusteella kalvokytkimiä jos kyse olisi niistä) siksi, että yksi valmistaja käyttää muissa komponenteissaan kuraa. Vrt. jos Steelseriesin runko halkeaisi kahden viikon käytön jälkeen, tuskin sillä perusteella sanoisit juuta tai jaata mekaanisten näppäimistöjen laaduttomuudesta. Steelseriesin laaduttomuudesta se kyllä kertoisi.

Täytyy sanoa, että alkaa TODELLA kyllästyttää tämä perustelematon mekaanisten kytkinten fanitus.

Esim. arvostelun alun toteamus ”Kunnon mekaaninen näppäimistö on mukavampi, kestävämpi ja luotettavampi kuin kalvonäppäimistöt ja monet muut uudemmat mallit.” ei pidä paikkaansa.

Mukavuus on mielipidekysymys. Kestävyyttä ja luotettavuutta ei voida vielä millään tapaa todistaa, sillä omistan reilusti yli kymmenen vuotta vanhan kalvotekniikalla toteutetun näppiksen, ja näitä uuden aallon mekaanisia näppiksiä ei ole edes ollut olemassa kymmentä vuotta. Niin, ja aktiivisessa, jokapäiväisessä käytössä tämä vanha näppikseni oli iästään ainakin 6-7 vuotta ja sen jälkeen satunnaisesti. Lisäksi monilla tuntemillani ihmisillä on ollut halpoja kalvotekniikalla toteutettuja rimpuloita, joissa ei koskaan ole ollut mitään vikaa tai erityistä kulumaa huolimatta jokapäiväisestä aktiivisesta pelikäytöstä.

Siis ainakin väitteet siitä, että ”kalvonäppisten tuntuma löystyy jossain parissa vuodessa” ovat tuulesta temmattuja. Ehkä näin käy osassa tapauksista, mutta ei kaikissa. Tällä hetkellä käytössäni on Logitechin G19 ja kun vertailen lähes käyttämättä jättämiäni makronappuloita erittäin paljon käytettyihin WASD-näppäimiin, en huomaa juuri mitään eroa. Ikää tällä näppiksellä on vissiin n. kolmisen vuotta.

Jos kerran jo useat Steelseriesin mekaanisilla kytkimillä varustetut näppikset ovat arvostelijan käsissä menneet muutamien kuukausien käytön jälkeen hajalle, puhuu tämä ennemminkin mekaanisten näppäimistöjen kestävyyttä ja luotettavuutta vastaan. Ja se, että ”tää Ducky Shine2 nyt vaan tuntuu jotenkin luotettavalta” ei ole mikään argumentti sen kestävyyden puolesta kolmen kuukauden käyttökokemuksen jälkeen. Sitten voinkin uskoa moista, kun olet käyttänyt kyseistä näppistä 5 vuotta aktiivisesti.

Lisäksi kummastuttaa se, että Domessa aiemmin julkaistuissa jutuissa kritisoidaan juurikin Logitechin pelinäppisten hintoja (mukana kritisoitavien joukossa jopa yksi mekaaninen näppäimistö, jossa on melkein vastaavia ominaisuuksia kuin tässä), vaikka ne ovat halvempia kuin tämän arvostelun näppis. Se on siis ok, että Ducky Shine2 maksaa 159 euroa, kun ”siitä ny vaan tulee semmonen laadukas fiilis”, mutta Logitechin pelinäppis makronäppäimillä, mini-LCD:llä, medianappuloilla ja muilla hauskoilla (joskin hyödyttömillä venkuroilla) on samanhintaisena liian kallis?

Tuo vertaus johonkin henkiä pelastavaan pommikoneeseen menee jo aika korniksi…

Ihmettelinkin miksi tuolla puhuttiin pienestä naksahduksesta punaisten kytkinten yhteydessä, koska nehän ovat täysin lineaarisia kuten mustatkin. Viimeisestä kuvasta sitten kavaltui, että ruskeat kytkimethän ne siellä.

Näytä kaikki kommentit

Onko kirjoittaja värisokea? Tuossahan ovat selvästi mx brownit eivätkä redit.

Muropaketin uusimmat