UUSIMMAT

E.T. the Extra-Terrestrial ei unohdu – Maailman huonoin peli tehtiin Steven Spielbergille viidessä viikossa, ja loppu on historiaa

07.03.2021 17:40 | Kari Salminen

Sano E.T. kun haluat lopettaa pelaamisen. Historian huonoin videopeli on myös merkittävä instituutio pelien suuressa tarinassa.

Pieni alien-olento vaeltaa kulmikkaan pikselitaiteellisessa amerikkalaisessa esikaupungissa ja tipahtelee kuoppiin. Irvileuat totesivatkin, että E.T.-pelin suunnittelija taisi peliä tehdessään tietää, että jonnekin kuoppaan tämä päätyy.

E.T. the Extra-Terrestrial julkaistiin samana vuonna kuin Steven Spielbergin elokuva E.T. (1982). Spielberg pyysi ”jotain Pac-Manin tapaista” ja sai jotain vallan muuta.

Vain viisi viikkoa

Kun pelintekijä sai ja otti komennuksen, deadline oli hämmentävä: peli piti saada valmiiksi viidessä viikossa. Suunnittelija Howard Scott Warshaw tiesi olevansa pulassa, mutta päätti tehdä kokeen ja keksiä jotain uudenlaista.

E.T. the Extra-Terrestrial on yksi pelihistorian suuria tapauksia. Se ei ole vain virallisesti maailman huonoin peli, Plan 9 from Outer Spacen elektroninen pelivastine, vaan myös paraatiesimerkki siitä, miten kaikki voi mennä pieleen. Atarin sanotaan kaatuneen tämän pelin vuoksi.
Tietenkään yksittäinen peli ei kaatanut pelibisneksen pioneeriyhtiötä. Atari 2600, E.T.-pelinkin alusta, oli ensimmäinen menestynyt kotikonsoli. Sille oli jo hyvän aikaa tehty ahneuksissa ja äkäisellä aikataululla huonoa tavaraa.

Haudataan se

Se on yksi pelihistorian suurista myyteistä, ja kuten useimmat myytit, se on lähes totta. Atari romahti vuonna 1983. E.T. soitti kotiin mutta ei palannutkaan taivaisiin vaan kuoli ja haudattiin New Mexicossa sijaitsevan 30 000 asukkaan Alamogordon kaupungin liepeille hiekkaan. Jonnekin ne miljoonat myymättömät pelit piti törkätä. Mikäpä olisi ollut osuvampi paikka kuin Alamogordo, jossa testattiin Manhattan-projektin ensimmäistä atomipommia heinäkuussa 1945. Sinne on myös haudattu Ham, maailman ensimmäinen avaruussimpanssi, raukkaparka, joka laukaistiin avaruuteen Floridan Cape Canaveralista tammikuussa 1961.

Huhuttiin miljoonista haudatuista E.T.-peleistä, mutta kun tuli vuosi 2014 ja ylösnousemuksen aika, Alamogordosta löytyikin vain tuhatkunta peliä, joista muutama sata oli merkkiä E.T.

Palataan ajassa sinne.

Päivämäärä 26. syyskuuta 1983 on jäänyt historiaan. Silloin Atarin vuokraamat 14 rekkaa kuljettivat E.T.-pelit haudattavaksi kaatopaikalle. Pelit peitettiin sementillä. Kun Microsofti ja yhteistyökumppanit tahtoivat tehdä aiheesta dokumentin, 26. huhtikuuta 2014 peliarkeologian Indy-ryhmä onnistui kaivaamaan esille vain pienen osan haudatuista. Pelien joukossa oli paljon muitakin kuin sitä odotettua, mm. Atari 2600:lle tehty Raiders of the Lost Ark -moduuleita. Spielbergin nimi nousee esiin tässäkin.

Howard Scott Warshaw suunnitteli myös Kadonneen aarteen metsästäjät -pelin sekä kehutun Yar’s Revengen. Hän on koulutettu psykoterapeutti, kirjailija, kiinteistövälittäjä ja dokumentaristi. Miehellä on ollut muutakin hommaa.

Herra auteur

Howard Scott Warshaw on auteur, kuten ranskaksi sanotaan kun tarkoitetaan tekijää, jonka kädenjälki näkyy taiteessa vaikka taide olisi teollista. Elokuvien puolelta se termi tulee. Steven Spielberg taitaa olla auteur, ja niin on Howard Scott Warshawkin, mutta pelien puolella.
Warshaw on toiminut kuten Spielbergin loistavan pelielokuvan Ready Player Onen salaperäisen pelinluojavelho, joka on jättänyt peliinsä tekijyyden merkin, pääsiäismunayllätyksen. Warshaw teki juuri niin. Raiders of the Lost Arkista saattaa löytää pelin merkin ”Yar, ja E.T.-pelistä löytyvät sekä ”Yar” että ”Indy”.

Oikea taiteilija merkitsee itsensä näytille, tekee signeerauksen.

New Mexicon hiekkahautaan upotettiin arviolta 728 000 peliä, joista vain osa oli mallia E.T.. Dokumentti Atari: Game Over valisti, kuopasta löydetyistä 1300 pelistä vain 10 prosenttia oli E.T.-pelejä. Mitään tsunamia ei siis tullutkaan.

Mediateollisuuden moguli

Mennään kuopasta korkeuksiin. Steve Ross (1927-1992) oli Warnerin eli silloin Timer Warnerin pääjohtaja. Hän oli kova riskinottaja, ja riskit realisoituivat kun Atari kaatui.

Ross oli muuttamassa elokuvastudioita monimediajättiläisiksi ja erisuuntaisen integraation temppeleiksi. Hän aloitti Warnerin kaapelitelevisiobisnekset samana vuonna eli 1972 kun hän tuli yhtiön johtoon. Vuonna 1978 Warner hankki vuonna 1972 perustetun HBO-kanavan, joka on yhä sen kruununjalokivi. Atari perustettiin samana vuonna kuin HBO, ja se siirtyi Warnerille 1976.

Rossin idea oli se, että sisällöt liikkuvat välineestä toiseen ja myyvät toisiaan. Leffat, televisio, musiikki, pelit… sitä samaa se on kaikki, henkistä ja kulttuurista pääomaa. Pelinä E.T. oli Rossin ideaa. Hän esitteli sen Spielbergille ja Universalille.

Atarin johtaja piti ideaa tyhmänä mutta suostui silti. Rossin megayhtiö tarjosi oikeuksista Universalille 25 miljoonaa dollaria. Warshaw kääntyi myönteiseksi kun Warner vei hänet yksityissuihkarilla tapaamaan Spielbergiä, lupasi 200 000 dollarin palkkion sekä loman koko perheelle Havaijilla – kustannuksista piittaamatta.

Ei kai kukaan ole kuvitellut, että edes pelejä tehdään pelkästä rakkaudesta?

Virallisesti huonoin

Warshaw ideoi. Pelissä on oma maailma, ja sitten on tavoitteita, ja keinoja joilla tavoitteet saavutetaan, ja lopulta on esteitä, jotka vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista.

Kuulostaa aivan peliltä.

Alien-sankarin piti löytää puhelimen osia voidakseen soittaa kotiin. Ne oli siroteltu eri puolille sijoitettuihin kuoppiin tai kuiluihin, joita tosin kutsuttiin kaivoiksi. Lopussa E.T.:n piti ehtiä ajoissa avaruusaluksen laskeutumispaikalle.

Warshawn ikioma kuoppa oli se viiden viikon aika Kun peli julkaistiin loppuvuodesta, sitä myytiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Komea lukema, paitsi että myymättä jäi ainakin 2,5 miljoonaa peliä. Suuri osa palautettiin Atarille myymättöminä tai ostajien palautuksina.

Kriitikot ja pelaajat tuomitsivat pelin huonoja, tylsänä, mahdottomana, mitä milloinkin. Joitakin kehujakin kuultiin, mutta kohtalo valettiin sementtiin myöhemmin kun FMV, Electronic Gaming Monthly ja moni muu lehti julisti pelin kaikkien aikojen huonoimmaksi.

Vielä 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä Atari 2600:n E.T. the Extra-Terrestrial oli halpistavaraa jätelaareissa ja verkkokaupoissa. Ei se maineestaan huolimatta ole vieläkään arvokas. Jossain 50 dollarin tietämissä mennään, jos kopio on hyvä.

Jälkihoito

E.T. on merkkitapaus, peli, joka muutti maailmaa. Se on yksi ensimmäistä suuren profiilin elokuvapeleistä. Se aloitti nolojen elokuvalisenssipelien voittokulun. Sen sanotaan kaataneen Atarin ja ajaneen valtavan Warnerin talousvaikeuksiin ja yrityskauppoihin.
Pelin tekovaiheita, julkaisua ja vastaanottoa sekä kasettien hautaamista koskevat tiedot ovat aikoja sitten kutoutuneet myytiksi.

Peli on löytänyt tiensä museoihin. Smithsonian ja Henry Ford -museot esittelevät sitä. Englannin Cambridgessa sijaitseva The Centre for Computing History on ylpeä omastaan. Lähdekoodi on paljastettu, ja peli on julkaistu ilmaisversiona ja paranneltuna versiona. Myytti elää ja voi hyvin.

Muita pelihistorian suuria talouspettymyksiä:

Beyond Good & Evil (2003)

Loisteliaan ranskalaisen toimintaseikkailupelin piti olla sarjan alku mutta se jäi Tom Clancyn ja Prince of Persian jalkoihin.

Daikatana (2000)

Doomin maailmantekijä ja pelikulttuurin pitkätukkainen rokkitähti John Romero aikoi valloittaa maailman Quakesta kaakkoon sijoittuvalla mytologisella FPS-seikkailulla, mutta siitä tuli kalkkuna. Ironiaa: Zelda-kopiona hissukseen markkinoille tullut pieni Game Boy Color -versio olikin se klassikko.

Duke Nukem Forever (2011)

Ikuisuuden sen veikin. Peli oli tekeillä suunnitteilla ja tekeillä 15 vuotta, ja sen saattoi tuntea. Tappiot olivat niin isot, että 3D Realm -yhtiön johtaja menetti omia rahojaan 30 miljoonaa dollaria.

Okami (2006)

Amaterasu-jumalsuden zeldamainen seikkailu on parasta pelilaatua. Se vain oli liian hyvä ja taiteellinen yleisölle, joka halusi vain sotia.

Shenmue (1999) ja Shenmue II (2001)

Yli viisi vuotta tekeillä ja 70 miljoona dollarin budjetti. Neropattien tekemä Shenmue epäonnistui kaupallisesti, siinä meni sitten jatko-osakin. Dreamcast piti pelastaa näillä, mutta toisin kävi.

Grim Fandango (1998)

Lucasartsin tyyliseikkailu sulatti kriitikot, mutta vuosi oli väärä. Samana vuonna tulivat Metal Gear Solid, The Legend of Zelda: Ocarina of Time ja Half-Life. Se muuten taisikin olla videopelien paras vuosi kautta aikojen.

MadWorld (2009)

Järkyttävän tyylikästä extreme-väkivaltaa… Nintendon Wiillä. Ei kenties paras idea kaupallisesti. Silti, peli vakuuttaa esteettisellä erilaisuudellaan.

Concer’s Bad Fur Day (2001)

Nintendon kultapossut Raressa tekivät Donkey Kong Contry -peleistä massiivisen eivätkä olleet mokanneet edes Nintendo 64:lla, mutta pahan kielenkäytön, väkivallan ja raisun huumorin tasohyppely oli yleisölle liikaa.

Brütal Legend (2009)

Jos peli sijoittuu metallimusiikin maailmaan ja äänensä antavat Lemmy, Rob Halford ja Ozzy Osbourne, mitä voi mennä pieleen? Paitsi kaikki. Kummajainen jäi Uncharted 2:n, Call of Duty: Modern Warfaren ja Batman: Arkham Asylumin jyräämäksi.