eDomen arvostelukooste 2007: positiivisia yllätyksiä ja iloisia jälleenkohtaamisia

Vuosi 2007 oli uskomattoman hyvä pelivuosi. Niin hyvä, ettei monella toimituksesta tai avustajakunnasta ole mitään kiirettä hommata mitään uutta pelattavaa vielä muutamaan kuukauteen.

Vuoden 2007 -arvostelukoosteissa toimituksemme on käynyt läpi vuonna eDomessa vuoden 2007 aikana julkaistuja peliarvosteluja ja kerännyt niistä erilaisia listoja. Nyt vuorossa ovat vuoden aikana koetut positiiviset yllätykset ja iloiset jälleennäkemiset. Mitkä pelit yllättivät testaajan? Entä mitkä tarjosivat miellyttäviä aikamatkoja pelaamisen historiaan.

Kaiken kaikkiaan eDomessa julkaistiin vuoden 2007 aikana 276 peliarvostelua ja -ennakkoa, joista tämä artikkeli on koostettu..

Voit selata arvostelujamme seuraavista linkeistä tai suoraan arvostelujen pääsivulta:

Genret: Ajopelit – Bilepelit – Kamppailupelit – Lasten- ja perhepelit – Lautapelit – Muut – Räiskintäpelit – Seikkailu- ja roolipelit – Simulaattorit – Strategia- ja sotapelit – Tasohyppelyt – Toimintapelit – Urheilupelit – Älypelit

Pelikoneet: GameCube – PC – PlayStation 2 – PlayStation 3 – Xbox – Xbox 360 – DS – Game Boy Advance – Mobiili – N-Gage – PSP – Wii

Lue myös:

eDomen arvostelukooste 2007: vuoden parhaimmat pelit

eDomen arvostelukooste 2007: vuoden pettymykset

Vuoden 2007 parhaat pelit -lukijaäänestyksen tulokset

Vuoden 2007 epäonnistujat – lukijaäänestyksen tulokset

 

---

 

Positiivisia yllätyksiä

Näitä peleiltä ei välttämättä odotettu paljoa etukäteen. Ne olivat outoja lintuja, tuntemattomia tapauksia tai muuten vain epäilyttäviä kohdattavia. Miten esimerkiksi kuuluisa räiskintäpelisarja kääntyisi PSP-taskukonsolille tai miten Taru sormusten herrasta toimisi massiivimoninpelattavana nettiroolipelinä? Mutta niin vain kyyninen kriitikko yllättyi positiivisesti.

 

Ace Combat X: Skies of Deception (PSP)

Ace Combat X:n tekijät ovat selvästi käsittäneet laitteen rajoitukset – ja mahdollisuudet. Niinpä tunnettu lentoräiskintä, kiivaat ilmataistelut ja tarinankerronta maistuvat myös taskumuodossa, eikä peli jää paljoakaan jälkeen isommista serkuistaan.

X:n lentotoiminta ja tarinankerronta ovat tuttua tavaraa, eivätkä jää jälkeen suuremman ruudun serkuistaan. Toteutus on kauttaaltaan tyylikäs ja juonessa on riittämiin dramatiikkaa. Myös interaktiivisuus ja pelin kulkuun vaikuttaminen miellyttävät. Tehtävien aloittaminen aina aivan alusta saakka vain tuppaa rassaamaan, jos henki lähtee aivan pitkän tehtävän loppumetreillä.

Armored Core 4 (Xbox 360)

Armored Core 4 on kokonaisuutena mainio askel uuteen konsolisukupolveen. Mechien suunnittelu ja virittely on todellakin aiempaa helpompaa ja mukavampaa, eikä siihen tarvitse edes välttämättä ryhtyä. Totaaliset nobot voivat ostaa kaupasta valmiit pohjapiirustukset, joista kävelijä kasataan.

Myös toiminta on aiempaa näyttävämpää ja viihdyttävämpää. Upea soundtrack soi taustalla ja ruutu on täynnä räjähdyksiä ja toimintaa. Juuri tältä videopelisodan tuleekin näyttää!

Aquaria (Mac, PC)

Indie-peli on sana, joka ei aina herätä niitä kaikkein positiivisimpia mielleyhtymiä. Monet pienen porukan kehittämät pikkupelit voivat olla hauskaa viihdettä, mutta monet kunnianhimoisemmat projektit kaatuvat joko rahoituksen tai taidon puutteeseen.

Silloin tällöin eteen kuitenkin sattuu indie-peli, josta huokuu sen kehittäjien intohimo pelien kehittämistä kohtaan. Aquaria on yksi niistä peleistä. Tähän hätään on vaikea keksiä toista indie-peliä, joka olisi tehnyt näin suuren vaikutuksen. 

Call of Juarez (PC, Xbox 360)

Uudistusten ja viilailun myötä peli myös täyttää ne odotukset, joita siihen vuosi sitten kohdistettiin. Se ei vieläkään ole täydellinen, sillä esimerkiksi moninpeli tökkii ja parannuksista huolimatta Billyn hiippailukentät ovat selkeästi tylsempiä kuin saarnaajan ruudinkatkuinen seikkailu. Näistä pikkuvalituksista huolimatta Call of Juarez on oman, pienen koulukuntansa kuningas. Jos villi länsi tai vain tavallisuudesta poikkeavat räiskintäpelit iskevät, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Colin McRae DiRT (PC, Xbox 360)

Colin McRae Dirt on ensimmäinen uuden sukupolven rallipeli. Se onnistuu vastaamaan odotuksiin erinomaisesti. Helposti opittava, mutta silti haastava pelattavuus on kokonaisuuden selkäranka. Luurangon päälle on koottu upean näköinen kokonaisuus, lähes 50 erilaista autoa ja täsmällinen nuotitus. Peli ei ole simulaatio, mutta se tarjoaa erinomaisen katsauksen tämän hetkiseen ralliin lähihistorian ohella. Lisenssipuutteista huolimatta Colinin paluu on monille vuoden ajopeli.

Command & Conquer 3: Tiberium Wars (PC)

Kokonaisuutena Command & Conquer 3 on kiinnostava yhdistelmä uusia ideoita ja wanhaa meininkiä. Käytännössä siis juuri sitä, mitä Command & Conquer -fanit toivoivatkin. Peli vie sarjan tyylin äärimmäisyyksiin ja on kenties tämän hetken nopein tosiaikastrategia. Köö & Köö -veteraaneille peliä uskaltaakin siis suositella varauksetta, joskin heiltä se luultavasti jo löytyy.

Entä sitten me muut? Riippuu siitä, mitä peliltään haluaa. Jos vierastaa resurssien keräilyä, kaipaa Company of Heroes -tyyppistä mikromanagerointia tai Blitzkrieg-henkistä realismia, Command & Conquer 3 ei voisi olla kauempana kaivatusta. Pelille kannattaa antaa silti tilaisuus, sillä siinä on tietynlaista old school -charmia, joka on vieläpä kiedottu häikäisevän upeaan ulkoasuun.

Crackdown (Xbox 360)

Crackdown on ratkiriemukasta viihdettä, joka tarjoaa sopivan häiriintyneille pelaajille vuoden huikeimman pelikokemuksen. Mahtavaa käsikirjoitusta ja juonta kaipaavat tulevat pettymään, mutta ei peli edes yritä tarjota moista. Tänne on tultu pitämään hauskaa ja koheltamaan ja siinä Crackdown onnistuu mahtavasti.

Donkey Kong Jungle Climber (DS)

DK: Jungle Climber on mukava tasoloikka ongelmanratkontamausteilla. Vaikka se ei ylläkään lähelle SNES:in Donkey Kong -pelejä, Jungle Climber on swingauksen ja siihen liitettyjen ominaisuuksien ansiosta omaperäinen ja hauska pelata. DK:JC:sta voivat helposti pitää myös vanhemmat pelaajat joille ongelmanratkonta-typpiset pelit maistuvat.

Down in Flames: Eastern Front (PC)

Down in Flames on erilainen peli. Kuka olisi osannut kuvitellakaan, että kiihkeitä ilmataisteluja voidaan kuvata myös vuoropohjaisen korttipelin muodossa? Sen sijaan että upeat 3d-lentokoneet kiitävät ruudulla savuvanojen ja räjähdysten sävyttäminä, pelaaja lätkiikin ruudulle erilaisia manööverikortteja.

Yhdysvaltalaisen indie-pelijulkaisijan luoma peli on käännös pienen piirin diggaamasta lautapelistä. Erikoisesta lähtökohdasta on voitu rakentaa peli, joka on taatusti yksi omituisimmista pc-peleistä kuunaan.

Earth Defence Force 2017 (Xbox 360)

EDF 2017 on siis pahuksen hauska peli, mutta samalla myös todella rajoittunut. Se ei varmastikaan vetoa suurimpaan osaan pelaajista. Vain harvat tajuavat pelin viehätyksen, muiden peli-ilo kaatuu älyttömään ideaan, yksinkertaiseen grafiikkaan tai todella typistettyyn pelattavuuteen.

Glider Simulator (PC)

Glider Simulator on erinomaisen mielenkiintoinen lentosimulaattori, joka kuvaa taidokkaasti omaa, pientä nicheään laajasta ilmailuharrastuksesta. Monipuolinen lentäminen, suuri konevalikoima ja purjelentämisen kikkojen opettaminen tekevät siitä kiinnostavan niin vannoutuneille purjelentäjille kuin vasta-alkajillekin. Hinauskoneen perässä pysyttely ja laskujen harjoittelu on hyvää treenausta myös aktiivilentäjille näin uuden purjekonekauden alkua odotellessa. Tai sadepäivien ratoksi.

Grand Theft Auto: Vice City Stories (PSP)

GTA: Vice City Stories on vanhalla reseptillä tehty, tasaisen laadukas GTA-perheen jäsen. Siitä löytyvät kaikki ne elementit, jotka ovat vedonneet sarjan ystäviin laitealustasta riippumatta, ja sen viatkin ovat tuttuja ongelmia. Kun ne eivät sarjan nousukiitoa onnistuneet pysäyttämään aikaisemminkaan, vaaraa tuskin liene nytkään. Pieniä pelaamista helpottavia uudistuksia sarjaan on kuitenkin ajan myötä lisätty, kuten pidätyksen yhteydessä takavarikoitujen aseiden takaisinosto, sekä epäonnistuneen tehtävän aloituspaikalle silmänräpäyksessä kuljettavat taksikyydit.

Kaiken kaikkiaan Grand Theft Auto Vice City Stories on erinomainen lisäys PSP:n pelikokoelmaan ja uskollinen sarjan edustaja. Mitään varsinaista uutta se ei sarjaan tuo, mutta loppujen lopuksi onko sille tarvettakaan?

Just Cause (PC, PS2, Xbox, 360)

Just Cause on mainio toimintavälipala Avalanchen todellista hittipeliä odotellessa. Teknisesti tiimin osaamista ei tämän taidonnäytteen jälkeen tarvitse kyseenalaistaa, mutta vasta seuraava tuotos näyttää, löytyykö pelitalosta myös todellista suunnitteluhabaa. Tällaisenaan Just Cause on hauska, mukaansatempaava ja kaikin puolin viihdyttävä toimintapläjäys, mutta samalla peli, jonka parissa suurimmat sävärit koetaan puhtaasti audiovisuaalisella puolella.

Lord of the Rings Online: Shadows of Angmar (PC)

Jos joku olisi ennakkoon väittänyt tekevänsä nettiroolipeliä, joka saisi minut unohtamaan World of Warcraftin edes hetkeksi, olisin nauranut päin naamaa. Räkäisesti. Näin kuitenkin kävi Lord of the Rings Onlinen tapauksessa.

Peli hurmasi pitkälti samoilla otteilla kuin Warcraft aikanaan. Keski-maa näyttää satumaisen kauniilta ja on suunniteltu niin hyvin, että pelkkään maailman tutkimiseen uhkaa hukkua luvattoman paljon aikaa. Kirjat useaan kertaan lukeneelle jo tämä on hyvä syy sijoittaa peliin aikaa ainakin sen ilmaiskuukauden verran.

Overlord (PC, Xbox 360)

Overlord on minun silmissäni yksi vuoden iloisimmista yllätyksistä. Seurasin toki pelin kehitystä innokkaasti jo ennen sen julkaisua, mutta Overlord onnistui lopulta välttämään Evil Geniusta ja monia muita pahissimulaatioita vaivanneet ongelmat, kiitos hyvin suunnitellun juonen ja kiinteäksi tehdyn yksinpelikampanjan.

Rayman Raving Rabbids (PS2, Wii)

Rayman Raving Rabbids on hauska ja omaperäisesti toteutettu minipelikompilaatio, jonka viehätysvoima on varmasti korkeimmillaan porukan kanssa. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti satsata pelattavuuden takia Wii-versioon, jonka remote-ohjaimella minipelit pääsevät oikeuksiinsa.

Secret Files: Tunguska (PC)

Secret Files: Tunguska on loistava osoitus siitä, että seikkailupelit eivät ole sittenkään kadonneet minnekään. On mielenkiintoista nähdä riittääkö nykyinen pelaajamassa pitämään uutta nousuaan tekevää peligenreä hengissä, vai onko aika lopullisesti ajanut ohi todellisia klassikoita synnyttäneestä pelimuodosta. Ja ennen kaikkea, riittääkö pelitaloilla vielä uskallusta sijoittaa rahojansa peleihin, joiden myynnistä ei ole mitään takeita?

Shin Megami Tensei: Digital Devil Saga 2 (PS2)

Shin Megami Tensei-roolipelisarjan uusin osa jatkaa korkealentoista hindumystiikkaa, demoneja ja science fictionia yhdistelleen Digital Devil Saga -pelin tarinaa.

Haastavia JRPG:itä ei kuitenkaan koskaan ole liikaa, joten jos suuri satunnaisteluiden määrä ei pelota, tarjoaa Digital Devil Saga 2 kiehtovan ja taatusti omaperäisen roolipelikokemuksen.

Tomb Raider: Anniversary (PS2)

Tomb Raider: Anniversary nousee selkeästi sekä sarjansa, että PlayStation 2:n viimeisten pelien parhaimmistoon. Peli on jännittävä, haastava, näyttävä ja viihdyttävä, sekä miellyttävästi tarjoaa myös mukavasti uudelleenpeluuarvoa.

Trackmania United (PC)

Trackmania-ajopelit ovat autopelien maailmassa suorastaan omituinen ilmiö. Ne eivät piittaa ajopelien perinteisistä käsitteistä tai totutuista ratkaisuista, vaan lähestyvät kilpa-ajamista aivan omalla tavallaan. Fysiikan lait ja perinteiset ovaalit viskataan tiehensä, kun Trackmanian kilpa-ajajat kieppuvat käsittämättömissä kiepeissä ja kapeilla taivaan sinessä risteilevillä radoilla.

Sarjan tuorein vesa ei jarruttele turhia vaan ajoelämys on yhä suorastaan pähkähullu. Samalla se on erittäin hauskaa ja kilpailuvaistoa kutkattavaa kiitämistä.

UFO: Afterlight (PC)

UFO: Afterlight on kokonaisuutena mielenkiintoinen ja viihdyttävä strategiapeli, joskaan ei todellinen klassikko. Pelistä löytyy juonta ja tilanteet muuttuvat, mutta eivät tarpeeksi. Kun peliä on tahkonnut aikansa, se alkaa tuntua pahasti työnteolta, kun pelaaja saa muutaman minuutin välein ravata taistelemassa turhia vihollisia vastaan ja mikromanageroida tiedemiesten vuoroaikatauluja, jotta tuotantoteho ei kärsi.

Ei siis vieläkään napakymppiä Altarille, joskin firma on saanut ensimmäistä kertaa aikaan pelin, jota viitsii pelata pitempään. Se on jo suuri saavutus. Kenties ensi kerralla osuu jo nappiin?

UFO: Extraterrestrials (PC)

Ylipäätänsäkin pelin mekaniikka on suunniteltu hienosti. Tasapainoiseksi, haastavaksi ja älykkääksi. Joskus tosin toivoisi, että kunpa pelissä olisi vielä yksi oikotie: mahdollisuus antaa tekoälyn hoitaa osan taisteluista pikana.

Muutoin allekirjoittanut voi vain todeta lyhyesti: muukalaiset. Tämä planeetta ei ole teitä varten. Minä olen teidän ja planeettamme välissä, ettekä te pääse minun ohitseni.

Warhammer 40K: Squad Command (DS, PSP)

Tie voittoon ja kaaoksen kukistumiseen kulkee viidentoista yksinpelitehtävän läpi. Keikkoja on sidottu yhteen löyhästi juonella, jota kuvataan PSP-peliksi pahuksen komeilla välianimaatioilla. 40K-universumin machopullistelu ja synkän goottilainen tunnelma on onnistuttu vangitsemaan hienosti, joten peukku nousee RedLynxin audiovisuaaliselle osastolle.

Melko käsittämättömänä töppinä pelin yksiköt eivät juonen edetessä kerää kokemusta, eikä niitä ole edes eroteltu mitenkään toisistaan, vaan käytössä on geneeristä, kasvotonta ja nimetöntä sotilasmassaa. Kehittyvät tai edes nimetyt taistelijat olisivat tuoneet yksinpelikampanjaan reilusti lisää fiilistä, mitä se olisi myös kaivannut. Pelin 15 tehtävää ovat nimittäin melko geneeristä settiä, joissa kasvottomat sotilaat jauhavat toisiaan itseääntoistavissa kentissä. Eihän se peruspeli toki tästä kärsi, mutta mielenkiinto sitä kohtaan kylläkin.

Wartech: Senko no Ronde (Xbox 360)

Wartech: Senko no Ronde on peli, joka tulee aivan varmasti jäämään todella vähälle huomiolle länsimaissa. Tämä siitäkin huolimatta, että peli oli suuri hitti Japanin pelihalleissa ja sen Xbox 360 -käännös sai huippuarvosteluja paikalliselta pelilehdistöltä. Mikäli genre kiinnostaa pätkääkään, ei kannata antaa pelin huonon markkinoinnin ja outojen kuvakaappausten pelottaa. Antakaa Wartechille tilaisuus.

 

---

 

Riemukkaita jälleenkohtaamisia

Moni hieno peli on kadonnut historian hämäriin. Toisaalta, moni mainio peli nähdään yhä uudestaan ja uudestaan uusissa muodoissa. Joskus liiankin perusteellisesti riistettynä. Joskus pelivanhusten uudet versiot ilahduttavat ja riemastuttavat. Kuten näiden kohdalla…

 

Bomberman (PSP)

Hudson Soft julkaisi ensimmäisen Bomberman-pelinsä jo vuonna 1983. Tuskinpa kaverit osasivat arvata, että se pitäisi firman leivässä ja juustossa vielä kahden vuosikymmenen kuluttua.

Erinomainen pommipaukuttelu on edelleen upeaa moninpeliviihdettä, vaikka se ei ole muuttunut miksikään vuosikymmenten mittaan.

Close Combat: Cross of Iron (PC)

Pc-pelaajien keskuudessa legendaarisen Close Combat -sarjan uusin osa  vinkeä tapaus. Se ei ole oikeastaan uusi peli vaan modernisaatio vuonna 1999 julkaistusta Close Combat III: the Russian Frontista.

Kokemus on miellyttävä, niin sarjan vanhoille kuin nykyisillekin ystäville. Reaaliaikaisesti toteutettu toisen maailmansodan realismipainotteinen strategia toimii edelleen mitä parhaimmin. Taistelutanner on kaunis – ja julma.

Gottlieb Pinball Classics (PS2, Wii)

Flippereiden ystäville on selvää, että tämä peli on pakko-ostos. Gottlieb Pinball Classics on tehty flippereiden tosiystävän, jopa turnauspelaajan, näkökulmasta. Se tarjoaakin Gottliebin klassikkopeleihin varsin intiimin kosketuksen. Tosin ainakin Wii-versiossa olevat tekniset kömmähdykset pistävät miettimään, että voisiko niitä kenties korjata jälkikäteen WiiConnect24-palvelun avulla, sen verran ne harmittavat

Gradius Collection (PSP)

Vaikka Gradiuseilla onkin ikää, ei kokoelma ole antiikkipelien hautuumaan ryöstelyä. Gradiusit toimivat edelleen hämmästyttävän hyvin. Yleensä retrokokoelmissa on mukana muutama passeli peli ja lorautus roskaa, eikä vanhojen pelien ulkonäössä ole välttämättä kehumista. Gradiusissa kaikki ovat hyviä ja näyttävätkin mukavilta. Tärkeimmiten pelattavuus on vanhimmassakin kohdallaan. Myös kontrollit ovat kääntyneet PSP:lle hyvin.

Leisure Suit Larry Collection (PC)

Larryt ovat hieman vanhentuneista olemuksistaan huolimatta vanhojen seikkailupelien aatelia. Ne tarjoavat monia hupaisia hetkiä, kun Larry yrittää epätoivoisesti tehdä vaikutuksen naisiin ja selvitä mitä kummallisimmista tilanteista. Tämä kokoelma ei kuitenkaan ole paras mahdollinen julkaistu Larry-kokoelma, sillä seitsemäs osa puuttuu kokonaan ja kuudennestakin puuttuu ääninäyttely.

Lemmings (PS2)

Juhlimme viime huhtikuussa historiallisen Lemmings-pelin paluuta haudan tuolta puolen. Jälleennäkeminen oli riemukas, sillä vuosien vierimisestä huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – pelaamisen juurille palaava peliklassikon PSP-modernisointi tuntui tuoreelta. Hyväntuulinen, leppoisa ja pelaajan pääkopan töihin patistava älypelin ja puzzleilun yhdistelmä on nykypäivän pelimaailmassa harvinainen tapaus.

Sama peli PSP:lle käännettynä tuntuu sen sijaan jo vähän lämmittelyltä, sillä se on kierrätetyt karvoineen taskukonsolilta. Jotain uuttakin löytyy: EyeToy-Lemmings on hupaisaa pelikameran hyötykäyttöä.

Police Quest Collection (PC)

Vioistaan huolimatta Police Questin hyviä puolia on vaikea kiistää. Käsikirjoitus on huippuluokkaa ja aivot saavat pyöriä täyskierroksilla kaikkien pulmien ratkaisemiseksi. Aika ei ole kohdellut niitä hyvin teknisen puolen osalta, mutta muuten on kyse rautaisella ammattitaidolla tehdyistä poliisielämää hyvin yksityiskohtaisesti simuloivista seikkailupeleistä. Tämä ei sovi semi-simulaattorimaisen luonteensa takia sunnuntaipelaajille, jotka haluavat vain nauttia peleistään mahdollisimman vähällä vaivalla. Vaativampien seikkailupelien ystävät ovat varmasti kuin kotonaan.

Sid Meier’s Pirates! (PSP)

Kokonaisuus on herkullinen. Vaikka seilaaminen ja sotiminen saattaa välillä rassata, niin seikkailun pariin palaa aina vaan mielellään. Tekemisen laaja kirjo ja pelaamisen helppous pitävät hyvin otteessaan.

SEGA Megadrive Collection (PS2)

Segan ensimmäinen retroilumatka Sonyn maaperälle on fantastinen kokemus. Heikkouksia ei ole lainkaan ja tarjolla on hyvää viihdettä tuntikausiksi. Parhaimmillaan pelaaminen on moninpelinä kaverien kanssa. Toisaalta esimerkiksi hetket Phantasy Starin toisen, kolmannen ja neljännen osan parissa ovat addiktiivisia ylhäisessä yksinäisyydessäkin. Polygoneja laskevat saavat kiertää kokoelman kaukaa, mutta muille tutustuminen Segan timantteihin ei ole hullumpi valinta.

Speedball 2 (Xbox 360)

Jokainen Amigan joskus omistanut muistaa varmasti ainakin yhden pelin, Speedball 2:n. Väkivaltainen sekoitus jenkkifutista, käsipalloa ja rugbyä oli aikanaan aivan omaa luokkaansa, eikä pelin sädekehä ole yli vuosikymmenessäkään paljoa hiipunut, sillä se kuuluu edelleen retromiesten suosikkipeleihin.

Kaikille retromiehille – ja miksei myös uudemmille pelaajille- tuleekin hyvänä uutisena, että Speedball on palannut. Xbox Live Arcade -versio on juuri niin karu ja riemastuttava kuin alkuperäinenkin.

 

---

 

Onko sinulla oma sanasi sanottavana? Oletko kenties eri mieltä jostain pelistä tai onko sinulla mielessä pelejä, joita joko emme ole arvostelleet tai jotka eivät ole mainittuina oheisessa koosteessa? Sana on vapaa – kommentoi!