eDomen arvostelukooste 2007: vuoden pettymykset
Vuosi 2007 oli uskomattoman hyvä pelivuosi. Silti koimme myös monia pettymyksiä ja huomasimme usein työntäneemme peliohjaimemme haisevaan kasaan…
Vuoden 2007 -arvostelukoosteissa toimituksemme on käynyt läpi vuonna eDomessa vuoden 2007 aikana julkaistuja peliarvosteluja ja kerännyt niistä erilaisia listoja. Aluksi tutkailemme mikä ei mennyt aikana aivan nappiin.
Kaiken kaikkiaan eDomessa julkaistiin vuoden 2007 aikana 276 peliarvostelua ja -ennakkoa, joista tämä artikkeli on koostettu..
Voit selata arvostelujamme seuraavista linkeistä tai suoraan arvostelujen pääsivulta:
Genret: Ajopelit – Bilepelit – Kamppailupelit – Lasten- ja perhepelit – Lautapelit – Muut – Räiskintäpelit – Seikkailu- ja roolipelit – Simulaattorit – Strategia- ja sotapelit – Tasohyppelyt – Toimintapelit – Urheilupelit – Älypelit
Pelikoneet: GameCube – PC – PlayStation 2 – PlayStation 3 – Xbox – Xbox 360 – DS – Game Boy Advance – Mobiili – N-Gage – PSP – Wii
Lue myös:
eDomen arvostelukooste 2007: positiivisia yllätyksiä ja iloisia jälleenkohtaamisia
eDomen arvostelukooste 2007: vuoden parhaimmat pelit
Vuoden 2007 parhaat pelit -lukijaäänestyksen tulokset
Vuoden 2007 epäonnistujat – lukijaäänestyksen tulokset
Odotimme enemmän, saimme vähemmän…
Vuoden mittaan ilmestyi monia pelejä, joista odotettiin jotain enemmän kuin mitä loppujen lopuksi saimme. Ehkä pelien keräämä ennakkohype tai pelisarjan maine lupasivat hieman liikaa, ehkä odotukset olivat muuten vain korkeammalla. Mutta loppumetreillä emme saaneetkaan odottamaamme peliä, sen hinta tai ennakko-odotukset eivät vastanneet täysin haluamaamme.
![]()
Blacksite: Area 51 (PC, PS3, 360)
Blacksite on vioistaankin huolimatta viihdyttävä FPS-välipala, mutta varsinkin nykyisessä seurassa aivan liian keskinkertainen, jotta sitä voisi suositella täydellä hinnalla ostettavaksi. Parinkympin alelaaripelinä tilanne voi olla täysin toinen, mutta sitä odotellessa FPS-kuumetta kannattaa hoitaa jollain muulla keinoin.
Blue Dragon (360)
Lastenlaulun sanoja mukaillen Blue Dragon on lohikäärme, mutta ei ihan niin iloinen kuin toivoisi. On vaalenneet ja haalenneet vanhat ideat sen. Sininen lohikäärme on kuin tehty paperista, mutta nimekkäältä tekijäkaartilta olisi odottanut enemmän. Taitaakin siis kulua vielä tuhat vuotta kunnes Xbox 360 saa ikimuistoisen roolipelin, vai voisiko Lost Odyssey vihdoin rikkoa jään?
Children of Mana (DS)
Children of Manassa oli hirveästi potentiaalia. Kahden aseen taistelusysteemi olisi voitu toteuttaa paremmin ja tarinakin jää hyvästä alkuasetelmasta huolimatta köyhäksi viritykseksi. Ei kannata odottaa Secret of Manan kaltaista eeppistä elämystä. Sen sijaan luvassa on pinnallinen toimintaroolipeli, joka toimii parhaimmin lyhyissä sessioissa ja moninpelinä. Olettaen tietysti, että kaveripiiristä löytyy tarpeeksi DS:n omistajia, jotka haluavat välttämättä ostaa Childrenin.
Crazy Taxi: Fare Wars (PSP)
Segan uusin taskukäännös aiheuttaakin sekavia tunteita. Puolet pelistä on viihdyttävää kaahailua, mutta puolet valuu hukkaan tekniikkaongelmien vuoksi. Täysihintaiseksi peliksi käännöskukkanen on aika arvokas, mutta alelaarista tämä kannattaa kotiuttaa mukaan jo moninpelin ja musiikkimahdollisuuksien vuoksi.
![]()
Enemy Territory: Quake Wars (PC)
Kuulun siihen pelaajaryhmään, joka odotti Quake Warsia kuin kuuta nousevaa, pitkälti positiivisten Enemy Territory: Wolfenstein -kokemusteni pohjalta. Tästä huolimatta peli jätti minut kylmäksi, enkä oikeastaan edes tiedä, miksi.
F.E.A.R (PS3)
Vuoden nimihirviöksi muodostuva First Encounter Assault Recon on uusimman PlayStationin ehkäpä tasalaatuisin tähänastinen esitys. Kauhulla ja brutaaleilla tapahtumilla maustettu perusräiskintä tarjoaa viihdettä useiksi tunneiksi. Sääli että osa menee hieman mollivoittoisesti. Pienillä kauneusleikkauksilla ja kiihkeämmillä juonenkäänteillä olisi siepannut uuden sukupolven actionpelien herruuden. Nykyisellään pienet bugit siellä täällä laskevat kokonaisarvosanaa ylipitkien latausaikojen lisäksi.
Guitar Hero Encore: Rocks the 80’s (PS2)
Täytepeli. Viihdyttävä paketti mutta ei tosiaankaan 40 euron arvoinen. Kumpi lienee tylympää pelaajille: tällainen täytebiisikokoelma vai Xbox 360:n Guitar Hero II:n ylihinnoitellut ladattavat biisit?
![]()
Halo 2 (PC)
Mitäpä Halosta vielä sanoisi, sillä kaikkihan sen tuntevat. Kyseessä on konsoliräiskintä sieltä parhaasta päästä. Meininki on nopeaa, asevalikoima kattava ja poikkeuksellisesti juontakin riittää yllin kyllin. Muutamaan otteeseen pelin juonenkäänteet jopa yllättivät minut, mikä on suorastaan harvinaista. Näin Halo 2 -noviisin silmin peli oli siis ehdottomasti pelaamisen arvoinen.
Suurin kysymys lienee lopulta, kenelle peli yleensäkään on suunniteltu. Konsolipelaajat ovat varmasti jo Halonsa pelanneet, eivätkä ole aikeissa panostaa peliin tykin Vista-koneen verran valuuttaa. Pc-pelaajat taas katsovat jo tulevaisuuteen ja odottavat Crysiksen kaltaisia pelejä Vista-herkukseen. Pahoin pelkään, että Halo 2:n Vista-versio tulee olemaan melkoinen väliinputoaja, joka ei löydä yleisöään. Miten hienoa olisikaan ollut, mikäli se olisi julkaistu vaikka Vistan mukana, ikään kuin tämän sukupolven Minesweeperinä? Saahan sitä haaveilla.
![]()
Juiced 2: Hot Import Nights (PC, PS2, PS3, 360)
Aluksi fiksulta vaikuttanut riskitön ja tiukasti rajattu kehitystaktiikka on sinänsä toiminut, mutta se on myös syynä Juiced 2:n tasapaksuuteen. Missään kohtaa ei huomaa ajattelevansa, kuinka virkistävän omaperäisen idean pelintekijät ovat kehittäneet. Verkkopeliominaisuudetkin, kuten autojen myynti tai DNA:n vaihtaminen tuntuvat jotenkin väsyneiltä. Ja vaikka jokin idea vaikuttaakin lupaavalta on sen täysi potentiaali jätetty käyttämättä, jopa tahallisesti. Yllätyksetön paketti on kokonaisuudessaan liian hajuton ja mauton.
Medal of Honor Airborne (PC, 360)
Kokonaisuutena Medal of Honor Airborne on harmillinen tapaus. On selkeää, että peli on ratkiriemukas räiskintäpeli, joka kiilaa heti toisen maailmansodan runsaslukuisen pelijoukon kärkisijoille – mutta vain lyhyen kestonsa ajaksi.
Itse väänsin pelin totaalisen puhki yhdessä viikonlopussa, mikä ei ole 65 euron peliltä kovinkaan hyvä suoritus. Vaikka se viikonloppu meni riemukkaissa tunnelmissa, en raaskisi suositella pelin ostoa tähän hintaan kovinkaan monelle. Alennuskorista se kannattaa kyllä napata ehdottomasti mukaan.
NHL 2K8 (PS3, 360)
2K8 on kattava ja monipuolinen, mutta samalla vanhanaikainen ja tylsä kokonaisuus. Suurin osa vähäisistä uudistuksista on tunaroitu anteeksiantamattomalla tavalla. Parannettu maalivahtipeli ja oikealla sauvalla väännettävät aloitukset eivät ole niin suuria juttua, että peli erottautuisi tarpeeksi viime vuoden versiosta. Peli tuntuu usein vain pieneltä vuosipäivitykseltä, varsinkin jos sitä pelaa vanhoilla ohjainasetuksilla.
![]()
PaRappa the Rapper (PSP)
Parappa The Rapper ei ole missään nimessä huono peli, ei millään tavoin. Se vain tuntuu vanhanaikaiselta nykyisten rytmi- ja musiikkipelien joukossa. Nostalgianhuumassakin kannattaa muistaa ennen ostopäätöstä, että kappalelista on erittäin lyhyt. Läpipelaamiseen ei mene yhtä iltaa kauempaa, eikä huippupisteiden tavoittelu tarjoa yhtä paljoa uudelleenpelattavuusarvoa kuin teknisesti kehittyneemmissä ja monipuolisemmissa nykyisissä musiikkipeleissä. Näin vähäinen sisältö oli ehkä hyväksyttävää yli kymmenen vuotta sitten, mutta nykyään PaRappaa on vaikea suositella kenellekään.
Project Sylpheed (360)
Project Sylpheedistä puuttuu se viimeinen silaus, joka nostaisi sen pelien eliittiin. Visuaaliseen antiin on panostettu, eikä pelattavuuskaan kärsi pienen sekavuuden lisäksi isommista ongelmista. Se ei sovellu kaikkein vakavamielisimmille lentosimulaattorien faneille, vaan vetoaa enemmän kevyempien lentelypelien ystäviin. Jos tuntuu, että japanilainen näkemys X-Wing vs. Tie Fighterista kiinnostaa, Project Sylpheed kannattaa pitää mielessä. Sitä parempaa vaihtoehtoa ei löydy Xbox 360:lta.
Pro Evolution Soccer 2008 (PC, PS2, PS3, Wii, 360)
PES 2008 on sarjan loistokkaaseen historiaan nähden valitettavan keskeneräinen ja epätasapainoinen peli. Uudet kontaktiominaisuudet ja tempon muuttuminen ovat onnistuneita uudistuksia. Korjailtu ulkoasu ja verkkopeli jäävät puolestaan pahoiksi pettymyksiksi. Kokonaisuuksia verratessa FIFA 08 on mennyt Konamin lempilapsen edelle. Silti sarjan ystävät löytävät uusimmasta osasta pitkäksi aikaa viihdettä. Ongelmista huolimatta tarjolla on erinomaisella tuntumalla varustettu jalkapalloelämys.
![]()
Shadowrun (PC, 360)
Shadowrun on pohjimmiltaan mielenkiintoinen ja palkitseva nettiräiskintäpeli, joka on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan jo alusta saakka. Erikoinen aihepiiri, turhan suuret panostukset ja Vista-vaatimus pc-puolella pitivät huolen siitä, ettei verkkopelin vaatimaa kriittistä massaa saavutettu. Serverit olivat melko tyhjiä jo alkuviikkoina ja pelin etsiminen kesti pahimmillaan toistakymmentä minuuttia.
Taito Legend Power-Up (PSP)
Taiton legendakokoelma jää kummalliseksi teokseksi. Kolmen onnistuneen käännöksen vastakohtana on iso kasa syystä tai toisesta pelikelvottomia tekeleitä. Puutteet emulaation tasossa ja pelien kaatuilu ovat anteeksiantamattomia virheitä. Toisaalta Space Invadersin kaltaisen hitin saaminen alkuperäisversiona taskukokoon on paras mahdollinen ajantappaja.
The Legend of Spyro: The Eternal Night (DS, GBA, PS2, Wii)
Kaikkien muutosten ja keskinkertaisen toteutuksen jälkeen Eternal Nightin kohderyhmää on vaikea määrittää. Korkea vaikeustaso voi tehdä pelistä liian haastavan nuorimmille pelaajille. Myös pelin yleisilme on synkempi ja siten hieman vanhemmille lapsille suunnattu verrattuna aikaisempien Spyrojen värikkääseen ja aurinkoiseen ilmeiseen. Toisaalta laatu ja yksinkertaisuus ajaa kokeneemmat pelaajat pois pelin luota, eikä muuttunut tyyli sekään miellytä kaikkia vanhojen Spyrojen faneja, jotka ovat mahdollisesti vielä kiinnostuneita sarjan peleistä.
![]()
Theatre of War (PC)
Theatre of War jättää hassun vaikutelman. Peli tuntuu todella hyvältä ja mielenkiintoiselta, mutta ainakaan meikäläisen koneella pelaamista ei vain voinut kutsua nautinnolliseksi. Kun ei pyöri, niin ei hitto vie pyöri.
Thrillville (PS2, Xbox)
Thrillvillellä on identiteettiongelma. Toisaalta se ei ole huvipuistosimulaatio, toisaalta se on kömpelö minipelikokoelma. Laitteesta toiseen käveleksiminen on kurjaa, jos vain haluaa pelata minipelejä kaverien kanssa. Pelaaja ei myöskään saa huvipuiston asioista kunnon yleiskuvaa. Laitteiden luo on käveltävä, jotta niistä saisi irti kaiken tiedon. Valikkojen tapa jakaa tietoa on hajanainen ja tietojen lypsäminen asiakkailta saattaa tuntua rassaavalta.
Thrillvillen simulaatioainekset on sivelty liian ohueksi kuoreksi, eikä kokonaisuus tarjoa tarpeeksi pihviä varttuneemmalle pelaajalle. Nuoremmat ovat ihmeissään bisnestoimintojen kanssa. Kokonaisuus ei siten ole oikein tasapainossa, vaikka kärsivällinen pelaaja saakin siitä hupia irti.
Two Worlds (PC)
Two Worldsin kehitystiimi on selvästi lähtenyt tekemään genren äärimmäistä peliä, johon on lainailtu ideoita kaikista muista viime vuosien roolipeleistä. Automaattikartta ja taistelusysteemi ovat kuin suoraan Diablosta, pelisuunnittelu taas kuin suoraan Oblivionista. Maailma pahoine örkkeineen taas on suoraan Gothic 3:sta.
Jotenkin tiimiltä on kuitenkin unohtunut se tärkein, sielu. Sellaista Two Worldsissa ei nimittäin ole, vaan se on kaikin puolin mauton, hajuton ja innoton tuote.
Pieleen meni
Joskus pelit eivät täytä aivan kaikkia odotuksiamme. Joskus ne failaavat perusteellisesti kaikkien odotustemme kohdalla. Esittelemme tässä pelejä, jotka eivät olleet pelkästään pettymyksiä – vaan joko sisällöllisesti tai teknisesti niin epäonnistuneita teoksia, ettei niitä pysty suosittelemaan kellekään. Mitkä olivatkaan eDomen arvosteluvuoden 2007 onnettomimpia esityksiä?
B-17: Fortress in the Sky (DS)
B-17:sta tarjoama pelillinen anti on kauniistikin ilmaistuna ohkainen. Toisaalta, täytyy silti sanoa että ehkä tässä on riittävästi houkutusta joillekin pelaajille. Ei liian monimutkaista meininkiä, vain lentokoneiden pelteihin naamioitua räiskintää. Ei edes tarinaa tai jännittävää kampanjaa, vain se ehdoton minimiannos kuorrutusta pitämään räiskintäosuuksia kasassa.
![]()
Cartoon Network Racing (PS2)
Cartoon Network Racing vetää keveämmänkin piirrossarjoista kiinnostuneen kaverin ilmeen surulliseksi. Tätä ei kannata kokeilla kotona, mikäli haluaa säästyä kyyneliltä ja tuskalta. Mario Kart saa jatkaa rauhassa valtaistuimella, tämänkertaisen haastajan voi unohtaa suosiolla.
Clive Barker’s Jericho (PC, PS3, 360)
Väsynyt huokaus – siinä se Jericho on tiivistettynä. Vaikka pelin ryhmämekaniikassa ja Barkerin synkissä visioissa olisi ainesta vaikka mihin, kehitysryhmä ei ole onnistunut onkimaan niitä pinnalle kuin hetkittäin. Lopun aikaa juostaan itseään toistavissa tunneleissa taistelemassa onnetonta tekoälyä vastaan ja hyppimässä rotkojen yli painelemalla oikeaan aikaan ohjaimen näppäimiä.
Combat Mission: Shock Force (PC)
Sotastrategian tasapaino ja näkemys epäilyttivät. Moni testipeli päätyi totaalisen yksipuolisiin voittoihin, joissa jenkkipuoli teurasti arabiarmeijan kärsimättä yhtään haavoittunutta. Arvelin kuitenkin, että laajemmalla pelaamisella Shock Forcesta kuoriutuisi hyvä peli. Mutta ei. Sisältö ei tuntunut hyvältä, pelattavuus ei yltänyt lähellekään lempimieni aiempien Combat Missionien tasolle eikä peli yksinkertaisesti onnistunut vetoamaan minuun. Imu puuttui. Sääli.
Darkness Within: In Pursuit of Loath Nolder (PC)
Darkness Withinin ote pitääkin ainoastaan silloin, kun tekstin annetaan määrätä ja tarinan virrata. Interaktiivisena novellina peli toimisikin todella hyvin. Tällaisenaan väen väkisin kehitetyt esteet pysäyttävät tapahtumat, jolloin kauhun väreet katoavat ja piinaava tunnelma haihtuu ilmaan. Kun taas pelaajan annetaan rauhassa uppoutua syvälle synkkien salaisuuksien sekaan, tehdään todellista kunniaa H.P. Lovecraftin nimelle. Kokonaisuus on katkera pettymys, jota kirjailijan tosifani kestää ainoastaan muutamien upeasti onnistuneiden jaksojen takia.
Freshly Picked – Tingle’s Rosy Rupeeland (DS)
Rosy Rupeelandin jotkin heikkoudet voisi antaa anteeksi, jos tarinasta tai edes hahmoista löytyisi potentiaalia. Rahanahne maailma ei kuitenkaan nostata juuri muita kuin ärsytyksen tunteita, eivätkä hahmot Tingle mukaan lukien kiinnosta. Lopputulos on tylsä ja tympeä peli, jolla ei ole mitään tekemistä Zeldan kanssa.
![]()
Legend of the Dragon (PS2, Wii)
Mitä sitten lopulta jää käteen, jos sattuu narahtamaan vanhanaikaiseen ja ostaa Legend of the Dragonin? Tylsä ja iloton tappelupeli, jossa 18 lähes identtistä tyyppiä ottaa vastakkain pelimekaniikalla, johon verrattuna Wii Sports on todellinen mestariteos. Kiertäkää kaukaa tai vielä parempaa, kätkekää pelikaupoissa takahyllyyn, ettei kukaan vain vahingossakaan erehdy.
Mario Party 8 (Wii)
Mario Party 8 on kokonaisuutena varsinainen sarjan musta lammas ja vastarannan kiiski. Aiemmat pelit ovat olleet sujuvia, hauskoja ja kekseliäitä, Mario Party 8 ei ole näistä mitään, paitsi korkeintaan hetkellisesti. Jopa nelinpelinä Mario Party on tuskallisen hidastempoista puurtamista, mikä sotii koko sarjan peruslähtökohtia vastaan.
Medal of Honor: Vanguard (PS2, Wii)
Tämä silkka älyttömyys, kaiken skriptaus etukäteen, jopa vihollissotilaiden reaktioiden käsikirjoittaminen, se vie pelistä mehut ja pelaajasta peli-innon. Vanguard tämä on surkeinta ja säälittävintä fps-räiskintää, mitä olen joutunut pelaamaan sitten Specnazin. Pelistä ei haista kunnianhimoa tai edes yritystä, siinä on vain kierrätetty vielä kerran vanha pelimoottori tekemällä samantekevä täytepeli.
Naruto Ninja Council (DS)
Pelin tekijöiden visiona on selkeästi ollut tehdä jonkin sortin Naruto-faneille uskottava versio Nintendon 2D-mätkintäklassikosta. Valitettavasti ainakin yksinpelin osalla mennään metsään ja pahasti. Kontrollit ovat liian suppeat ja kankeat, ja erityisesti mullistavan stylus-tikun käyttäminen ainoastaan erikoisliikkeiden suorittamiseen ansaitsee kaikessa järjettömyydessään vuoden epäergonomisuuspalkinnon.
![]()
Nascar 08 (PS2, PS3, 360)
Nascar 08 on kokonaisuutena lähempänä keskeneräistä teknologiakokeilua kuin valmista peliä. Hetkittäin kiitäminen ovaalia pitkin tuntuu nautinnolta. Harmittavasti kankea toteutus yhdistettynä vanhahtavaan ulkoasuun ja kömpelöön hallittavuuteen tekevät nautinnollisista hetkistä turhan harvinaisia. Pinnan alta löytyisi paljon potentiaalia, mutta pelimuodoista lähtien suurin osa sisällöstä on toteutettu vasemmalla kädellä.
Obscure II (PC, PS2, Wii)
Obscure II:n kohtalona lieneekin nimen ennakoimalla tavalla vajoaminen peliyleisön tietoisuuden alapuolelle. Todelliset genrefanit arvostanevat sen erikoista aihepiiriä ja co-op-mekaniikka on ominaisuus, jota voisi hyödyntää muissakin peleissä. Meille tavallisemmille kauhufaneille pelaaminen on kuitenkin aivan liian tuskallista ja työlästä, jotta pelistä voisi todella nauttia.
Pirates of the Caribbean: At World’s End (PSP)
Peli näyttää ja kuulostaa uskolliselta esikuvalleen, varsinkin välianimaatioiden aikana. Aitoa näyttelijäkaartia pelissä ei kuulla, mutta imitaattorit vetävät roolinsa mainiosti. Mikäli loppupeli olisi lähellekään samaa tasoa, Pirates of the Caribbeania voisi suositella mukavana lisenssivälipalana. Tällaisenaan se toimii lähinnä unilääkkeenä ja varoittavana esimerkkinä.
![]()
Pokémon Ranger (DS)
Pokémon Ranger on valitettavan heikko peli, jonka ainoiksi ansioiksi jäävät hieno grafiikka sekä DS:n kosketusnäytön mittava hyödyntäminen. Pokémon-pelinä tämä ei toimi ollenkaan, ehkä vain hieman paremmin pelkkänä toiminta-RPG:nä. Rangeria ei voi oikein suositella kuin ehkä kaikkein korkeimman fanitus-kertoimen omaaville Poké-faneille, heillekin varauksella.
Singstar R&B (PS2)
Esimerkiksi Diana Rossin & The Supremesin esittämä Baby Love sai synninpäästön, mutta R&B-musiikiksi sitä ei oikein pystytty tulkitsemaan. Kuten ei montaa muutakaan kappaletta. Bruce Springsteenin kuuluisan War-kappaleen r’n’b-versio herätti hämmennystä ja vain Salt’n’Pepan Push It suoranaisia riemunpurkauksia. ”Tätä voisi käyttää vankilassa kuulusteluvälineenä”, testiryhmän naiset ynnäsivät kuunneltuaan mieslaulajien tulkinnan 80-luvun hittibiisistä.
Paljoa positiivista ei näistä biiseistä kuitenkaan herunut ja R&B onkin näin suomalaisympyröissä Singstar-sarjan heikoin lenkki.
Spectrobes (DS)
Spectrobes on loppumetreillä köykäinen Pokémon-klooni, jonka hirviöt ovat esikuvaansa verrattuna persoonattomia ja tylsiä. Sinänsä hauska fossiilien kaivaminen ei riitä, kun taistelut ovat tönkköjä ja käyttöliittymä pelissä ärsyttävän hankala. Tätä ei voi suositella edes perheen Power Rangers –kohdeyleisölle.
![]()
Sonic Rivals (PSP)
Sonic Rivalsista paistaa läpi viimeistelemättömyys. Tekoälyyn olisi voinut satsata enemmän, moninpelin verkkoviiveestä olisi pitänyt päästä eroon ja ruudunpäivitykseen olisi toivonut kiinnitettävän enemmän huomiota. Sarjan faneille eri pelimuodoissa riittää varmasti pelattavaa. Jos kenttien läpäisyaikojen parantelu ei kuitenkaan kiinnosta, Sonic Rivalsin tarjonta ei riitä oikeuttamaan hintalappua.
Tenchu: Dark Secret (DS)
On hämmästyttävää, kuinka pahasti From Software on erehtynyt metsään Dark Secretin kanssa. Ainakin peli on tasalaatuinen: jumalattoman yksinkertainen ja tappavan tylsä putkijumppa pysyy yhtä innottomana kautta linjan.
The Settlers (DS)
The Settlers DS on peli, joka olisi voitu haudata tuotantoprosessin uumeniin. Settlers-sarjan häpeäpilkku saattaa aluksi tuntua toimivalta ja mielenkiintoiseltakin, mutta sen todellinen olemus paljastuu myöhemmin.
TMNT (Teenage Mutant Ninja Turtles) (360, GC, PC, PS2, Wii)
Pelistä huokuu innottomuus ja viimeistelemättömyys. Maisemat, erityisesti ulkotilat, ovat rujoja ja taistelu on yksinkertaista, tylsää ja ponnettoman näköistä yhden napin hakkaamista. Vaikka mikään pelin osa-alueista ei ole varsinainen pohjanoteeraus, ei siinä toisaalta ole Turtlesien lisäksi mitään, minkä takia sitä pitäisi pelata saatika miksi siihen pitäisi upottaa rahaa. Vain ja ainoastaan fanituote.
Tony Hawk’s Downhill Jam (Wii)
Ei pelikonetta ilman Toni Haukkaa. Se on Activisionin motto. Olihan Tony Hawk aikoinaan jopa Nokian N-Gagenkin lanseerauspelien parhaimmistoa. Siihen ei muuten paljoa vaadittu. Suoraan sanoen on vaikea innostua etukäteen uuden pelikoneen Tony Hawk -lanseerauspelistä, eivätkä ennakko-odotukset menneet aikanaan paljoa maalin ohi. Lopputulos on sitä huttua mitä osattiinkin odottaa.
Downhill Jam näyttää, tuntuu ja maistuu yksinkertaisesti välipeliltä, joka on viskattu kiireesti kasaan uuden konsolin skeittaajien lumoamiseksi. Ei voi suositella, edes friikeimmille skeittari- ja Tony Hawk -faneille.
![]()
Tony Hawk’s Projext 8 (PSP)
Tony Hawk’s Project 8 ei PSP:lläkään ole missään tapauksessa huono peli, se ei vain tarjoa tarpeeksi tärkeimmälle kohderyhmälleen eli pitkän linjan Tony Hawk -ystäville. Kentät tuskin onnistuvat tarjoamaan sen suurempia yllätyksiä, ja kaikki uusi ja peliä piristävä on toteutettu joko puolivillaisesti tai ollen muuten askel huonompaan suuntaan. Pöytäkonsoliversiot pelistä ovat ilmeisesti jonkin verran parempia, mutta surettaa jos tässä on Tony Hawk -sarjan tulevaisuus.
Vampire Rain (360)
Aivan kamala hiippailupeli, joka onnistuu pilaamaan mainion peli-idean typerryttävän huonolla pelisuunnittelulla ja pöyristyttävän luotaantyöntävällä pelattavuudella. Vampire Rain on todiste siitä, ettei Jumalaa ole olemassa tai ainakin siitä, että Hän vihaa meitä kaikkia. Kiertäkää kaukaa.
Uunista ulos ennen aikojaan
Joskus peli saattaa olla pettymys. Joskus se menee täysin pieleen. Ja joskus siitä kuoriutuu hyvä peli monta kuukautta julkaisun jälkeen. Kaikki eivät ole Blizzardeja ja Remedyjä, jotka voivat hioa pelejään kiireettä niin kauan kuin halutaan, kunnes peli on lähes täydellinen. Muun muassa oheiset pelit osoittautuivat ajan mittaan hyviksi ja pelattaviksi, kunhan keskeneräiset julkaisuversiot päivittyivät.
Armed Assault (PC)
Vuosien odotuksen jälkeen paketista paljastuu vanha, tuttu peli parilla päivityksellä. Rehellisesti sanoen ei silti jaksa paljon harmittaa, sillä nätimpi ulkoasu, pelimoottorin parannukset ja entistä tiukemmat modaustyökalut pitävät huolen siitä, että hetken kuluttua pelistä irtoaa hupia aivan eri tavalla.
Tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Vaikka peliin pettyisi nyt, tai skippaisi sen kokonaan bugien ja puutteiden masentamana, kannattaa tarkistaa tilanne uudelleen parin kuukauden kuluttua. Ties minne sota on silloin meidät johdattanut.
![]()
Dungeon Runners (PC)
Jos Dungeon Runnersia pystyisi pelaamaan nettiselaimen läpi voisi sitä kutsua ”ihan hyväksi” ajanvietteeksi olosuhteet huomioon ottaen. Tällaisenaan Dungeon Runnersia ei kuitenkaan voi suositella yli 15-vuotiaalle tai täysjärkiselle pelaajalle.
Hellgate: London (PC)
Hellgate: London onkin harmillinen tapaus. Kuten jo kuukausi sitten totesimme, pelissä on ainesta vaikka mihin. Peruspeli on lyhyissä annoksissa addiktiivista ja maailmassa olisi ainesta vaikka mihin, mutta potentiaalia ei saavuteta kuin harvoin. Loppuaika kuluu tylsissä satunnaisluolastoissa tai virheilmoituksia katsellessa, sillä Hellgate: London on raakile paitsi sisällöltään, myös teknisesti.
Flagshipille pitää nostaa hattua pelin tukemisesta, mutta samalla pitää varoittaa pelaajia siitä, että nykykunnossaan Hellgate: London on suurempi riesa kuin ilon aihe. Joulukuun loppupuolelle on lupailtu jättimäistä ihmepäivitystä, johon monet pelaajat ovat kohdistaneet kaikki toiveensa, joten Hellgaten tulevaisuus voi olla vaakalaudalla jo melko pian. Hyvä päivitys voi viedä Hellgaten reilusti lähemmäs sen kovaa potentiaalia, kun taas pettymys voi hätistää ne vähätkin pelaajat pelin parista. Mikäli pelin jättääkin nyt ostamatta, kannattaa palata asian pariin vähän ajan päästä. Kenties yleisilme on silloin jo positiivisempi.
![]()
Silent Hunter 4 (PC)
Paketista paljastuu peli, joka muistuttaa kovasti edeltäjäänsä. Itse asiassa vähän turhankin paljon, sillä sukellusvenesota ei ole muuttunut parissa vuodessa miksikään. Tämä on toki sukellusvenesodan luonteen huomioiden odotettavissakin, mutta ilmassa on silti paha uudelleenlämmittelyn meininki.
Pienet muutokset ja parannukset antavat uskoa siihen, että Silent Hunter 4 tulee vielä jonain päivänä olemaan sarjan paras peli ja erinomainen sukellusvenesimulaatio. Puutteiden, bugien ja löperön suunnittelun johdosta se ei kuitenkaan ole sitä vielä. Hardcore-fanit halunnevat tsekata pelin joka tapauksessa, mutta arkisempien sukellusvenekomentajien ei ole vielä mitään syytä vaihtaa vanhaa venettään uuteen komennukseen.
Star Trek: Legacy (PC, 360)
Star Trek: Legacy on kokonaisuutena yhtä kiikkerä, kuin pelin ensimmäinen avaruusalus. Mukaan mahtuu useita hetkiä hauskan ja haastavan toiminnan parissa. Sarjan fanit rakastavat peliä, vaikka puutteita löytyy turhankin monelta osa-alueelta. Sen sijaan muiden on parempi suunnata katseensa, vaikka siihen toiseen tähtisarjaan eli LEGO:n muokkaamaan Star Warsiin.
Vuoden 2007 arvostelujen selaaminen jatkuu vuodenvaihteen jälkeen. Onko sinulla oma sanasi sanottavana? Oletko kenties eri mieltä jostain pelistä tai onko sinulla mielessä pelejä, joita joko emme ole arvostelleet tai jotka eivät ole mainittuina oheisessa koosteessa? Sana on vapaa – kommentoi!
