Uusimmat

Fallout 3 – avointa seikkailemista ja mustaa huumoria (osa 3)

21.08.2008 19:45 Jukka O. Kauppinen

Elokuu, kuuma elokuu. Aurinko kuumottaa ja meikäpoika istuu paahteessa lontoolaisessa taksissa. Vähän vätystää, kello neljän herätykset eivät sovellu hipiälleni erityisen hyvin.

Sen kuitenkin kestää, sillä päivän suuri motivaatio on Fallout 3. Mitäpä sitä ei tekisi kunnon roolipelin eteen. Matkan päämäärä oli lontoolaisen hotellin kellari, jota voisi päivän teemaa mukaillen kuvitella vaikkapa pommisuojaksi. Tai maanalaiseksi kaupungiksi. Jota tosin asuttaa kansainvälinen lauma pelitoimittajia. Tänään näet puhutaan ja pelataan Fallout 3:sta.

Oletko lukenut edelliset artikkelit? Jos et, suuntaa ensin tänne:

Fallout 3 – klassikkoseikkailun uusi tuleminen (osa 1)

Fallout 3 – apokalyptistä räiskintää seikkailun varjossa (osa 2)

Arvotaan yksi ilmansuunta

Fallout 3 -ensikosketuksissa on kertoiltu aikaisemmin sekalaista tietoa pelin ominaisuuksista ja taistelujärjestelmästä. Otetaanpa tällä kertaa varovainen puoliaskel taaksepäin ja palataan kotiholviin, rakkaaseen pommisuojaan, jossa lauma ihmisiä on asustanut viimeiset 200 vuotta ilman kontaktia ulkopuoliseen maailmaan.

Vault 101 on koti. Kehto. Kohtu. Turvasatama. Mitä tapahtuu kun sieltä astuu ulos?

Pelaaja ei ole aivan avuton vauva, mutta melko kyvytön, voimaton ja kaiken huipuksi liki aseeton. Eihän itseään kunnioittava FPS- tai roolipelaaja pistoolia miksikään laske, ellei sitten satu olemaan joku hippi tai haltia. Parempia aseita saa toki hiljalleen käyttöönsä pelin mittaan. En tullut kiinnittäneeksi huomiota aseiden täsmällisiin nimiin tai olemuksiin, mutta ainakin alkupelin tuliaseet ja tarvikkeet ovat ihan normaaleja perinteisiä ruutipyssyjä, eivätkä mitään hatusta temmottuja scifihärpäkkeitä kuten jotkut ovat pelänneet. Asetekniikka on kuitenkin edennyt 200 vuoden aikana jonkin verran, joten eivät pelimaailman hahmot taistele pelkillä muinaismuistoillaan.

Alussa peli on kuitenkin vielä armollinen kokemus. Maailma on romuna, vihaiset kulkukoirat kiusaavat mutta mitään kovin pahaa ei vielä tule päälle. Ellei lähde kiitämään suoraviivaisesti jonnekin kauemmas aloitusalueelta.

Kotiholvin välitön läheisyys on onneksi autio ja sen vähäisenkin sivistyksen tällä puolen. Toki alueella notkuu ikäviä raidereita, jonninjoutavia rosvoja joiden kanssa tapellessaan pelaaja pääsee mukavasti pelin perustoiminnan makuun. Siinä samalla myös pelimaailman armottomuus ja kauheus pistävät silmään. Vastaan tulee asioita, joita ei hirveän mielellään ajattelisi. Ikäviä kavereita nämä pelikäsikirjoittajat – ihmismielen syvimmistä syövereistä kumpuavat kauhunäkymät eivät ole kivaa katsottavaa, mutta kieltämättä pudottavat pelaajan hyvin nopeasti pelin julman maailman kaamealle tasolle.

Alkupeli on myös hämmentävän avoin elämys. Siinähän seisot, holvista juuri ulos päässeenä. Minne pitäisi mennä? Mitä tehdä? Kukaan ei kerro. Ulkomaailma on kuin tyhjä kirja, valkea kartta. Et tiedä mitään. Mistään. Mitä tuon kukkulan takana on? Mene ja katso, ei sinua kukaan muu auta.

Pelimaailma ja tarina tuntuvat aukeavan eri pelaajille hyvin erilaisilla tavoilla. Testitilaisuudessa aloitin kaksi eri peliä, jotka molemmat käynnistyivät täysin eri suuntiin. Ensimmäisessä pelissä katselin lähistöllä olevaa raunioitunutta kylää ja suuntasin tutkimaan sitä. Raunioissa oli kaikenlaista jätettä mutta rakennukset olivat lähinnä rapistuneita kuoria. Yksi talo oli kuitenkin muita ehyempi ja suurempi. Koulu. Sieltä löytyikin riittämiin outoja ja ikävämpiä vihollisia – sekä vihjeitä ensimmäisistä potentiaalisista, vähän haastavammista tehtävistä.

Toisessa pelissä läksin vastakkaiseen ilmansuuntaan, harhailin aikana, kohtasin muutamia petoeläimiä ja päädyin lopulta suuremman kaupungin raunioille. Siinä missä edellisellä pelikerralla en ollut kohdannut ainuttakaan ystävällistä olentoa, nyt vastaan tuli hahmoja joiden kanssa pystyi juttelemaan ja saamaan vihjeitä sopivista tehtävistä. Mutta ei mitään kovin tarkkoja koordinaatteja tietenkään – karttaan ei ilmestynyt mitään GPS-nuolta, vaan hahmot kertoivat kuka selkeämmin, kuka epämääräisemmin minne mennä. Etsi sitten siinä oikeaa paikkaa, kun kaupan päälle rosvojoukkio innostuu seuraamaan pahat mielessä.

Ehdinpä vielä aloittaa kolmattakin tehtävää. Taas uusi kulkureitti, taas aivan uudenlaisia kohtaamisia.

Seuratessani takapiruna toisten testipelejä huomasin, että jokaisen peli alkoi aivan eri tavoin. Pelissä on yksi hyvä aloitussuunta, josta pelaaja saa nopeasti haastavia tehtäviä ja taustatietoja, mutta häntä ei mitenkään tuupita sinnepäin. Löydät sinne tai jonnekin aivan muualle, miten vain. Kaikkien peleissä kuitenkin tapahtui jotain mielenkiintoista. Vaikka varsinainen tarina ei heti etenisikään, niin hienoinen harhaileminen ei silti haittaa. Ehtiihän sitä sivu- tai päätehtävien pariin myöhemminkin, kun pelimaailmaan on ensin ehtinyt tutustua ja kerätä hahmolleen kokemusta.

Alkupeli onkin oikeastaan sattumien summaa. Minne lähdet. Kehen törmäät. 10 eri pelaajan ensimmäinen tunti Fallout 3:n parissa on todennäköisesti 10 aivan erilaista kokemusta.

Kilo mustaa huumoria, kiitos

Tarinan lopulta käynnistyessä pelaajalla on edessään jännittäviä, kutkattavia ja hupaisiakin tilanteita. Vaikka pelimaailma on karmean synkkä, niin käsikirjoitus maalaa sitä ruudulle myös mustan huumorin keinoin. Asiat ja ihmiset eivät ole aina sitä miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät. Mutta esimerkiksi räjähtämätöntä atomipommia palvovat kultistit pistävät pakostakin vähän naureskelemaan. Näissä hulluissa ei voi olla mitään järkevämpää puolta. Eihän?

Moni vastaantulevista pelihahmoista onkin kuin suoraan maailman sekopäisimmät kahelit -kirjasta. Mutta silti kaikilla on jokin oma logiikkansa. Ehkä se on sumeaa logiikkaa, mutta kuitenkin.

Tehtävät pistävät pelaajan nopeasti myös pelin perimmäisten kysymysten pariin. Millaista hahmoa roolipelaat? Hyvää? Ilkeää? Todellista megapahista?

Kuten kuvitella saattaa, pelimaailma on täytetty hyvin monenlaisilla hahmoilla. Siis muillakin kuin pelkästään maalitauluksi kelpaavilla ilkiöillä ja mutanteilla. Keskustelut muiden kanssa sylkevät pelaajan kasvoille jo alkupelin aikana niin monimuotoisia kohtaloita, että pyörryttää. Auttaako auttamisen ilosta, maksua vastaan vai eikö ollenkaan, siinäpä kysymys jota joutuu miettimään monta kertaa. Oletko ahne paskiainen? Tunnetko sympatiaa janoista kerjäläistä tai onnetonta huoraa kohtaan?  Kenen puolen valita, kun sinut lähetetään tehtävään, joka ei ollutkaan niin mustavalkoinen kuin värvääjäsi väitti? Päätökset ja toiminnot tuovat ja vievät karmaa ja houkuttavat pelaajan roolipelaamaan. Jätettäköön tarkemmat kuvailut pelaajien itsensä löydettäväksi, etteivät spoilerit pilaa pelaamisen iloa.

Tekemistä ja valintoja löytyy runsaasti jo alkupelin mittaan, kun on ripaus onnea, pitää silmänsä auki ja tarttuu tilaisuuksiin. Tilanne selkeytyy jos on selkeytyäkseen ja niin tapahtuu vain pitämällä niin silmänsä kuin korvansakin auki. Esimerkiksi rannetietokoneesta kuuluvat radiokanavat, joita voi kuunnella pelatessaan Grand Theft Autojen autoradioiden tapaan, eivät ole pelkkiä huvitutteja. Vaikka kanavat tuntuvatkin puskevan milloin poliittista propagandaa, uskonnollista hurmosta tai pösilöä viihdettä, niin tarkkaavainen pelaaja poimii sieltä sekä arvokkaita vinkkejä että taustafiilistä maailmantilanteesta.

Pelimaailma ei tuntunut missään vaiheessa kuivalta, vaan se herätti alkumetreiltä lähtien kiinnostusta ja tietynlaista kutkaa. Vastaantulleet hahmot ja paikat olivat värikkäitä ja mielenkiintoisia, joten maailma aukesi heidän kauttaan hyvinkin elävällä tavalla – eri suuntiin. Ja se huumori, sitä tuntui löytyvän, sopivassa määrin, yleensä hyvin mustaksi sekoitettuna.

Xbox 360 pääkehitysalusta

Alustavan testaamisen perusteella Fallout 3 on selkeä ja yksinkertainen pelattava. Esimerkiksi hahmon taito- ja inventaariojärjestelmät on toteutettu asiallisesti. Vekottimet, taidot ja niin sanotut perkit, hahmon erityisominaisuuksien, ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Jopa konsoleilla.

PC-versiolla on tietysti määrätty etulyöntiasema käyttöliittymän suhteen. En sano etteikö konsoliversionkin käyttöliittymä olisi hyvä, sillä sitä se on. Tietojen selaaminen, inventaarion tutkiminen ja aseiden/varusteiden laittaminen päälle on vaivatonta ja nopeaa. Xbox 360 -version testaaminen sujuikin oikein mallikkaasti, hyvässä ydintuhohengessä enkä ehtinyt missään vaiheessa varsinaisesti kaipailla PC-versiota.

Fallout 3:stä muuten kehitetään ensisijaisesti nimenomaan Xbox 360:llä, josta peli sitten käännetään PS3:lle ja PC:lle. Pete Hines (kuvassa oikealla) perusteli tätä sillä, että peliä on yksinkertaisempi laajentaa ja parantaa, kun se siirretään konsolilta PC:lle eikä toisinpäin. Konsolirauta on samanlaista, joten pelin pohja valmistuu sille vaivattomammin ja PC-version yhteensopivuussäätämiset voidaan jättää pelikehityksen loppupuolelle.

Silti todennäköisesti ainakin allekirjoittanut tulee todennäköisimmin pelaamaan Falloutinsa nimenomaan PC:llä, kun sellainen kerran kotoa löytyy. PC-versio kun on Hinesin mukaan tehty PC:n ehdoilla ja mahdollisuuksilla, eikä vain konsoleilta kopsaten. Esimerkiksi näytön suurempi resoluutio mahdollistaa myös paremmat inventaariolistat, jossa kamoja on totutun helppoa siirrellä ja vatkata hiiren klikkailuilla.

Pelin tietojärjestelmä – eli rannetietokone Pipboy – naksahtaa päälle yhdellä napinpainalluksella ja esittää pelin tärkeimmät tiedot kolmelle pääruudulle jaoteltuina. Pelaajan hahmon tiedot, inventaario sekä kaikenkattava ”data” sisältävät isot kasat erilaisia alaruutuja, jotka tarjoilevat pelaajille sen tiedon, joka avulla peli lopulta selvinnee.

Esimerkiksi hahmoruudulta löytyy nivaska erilaisia alasivuja: status, special skills, perks ja general. Tästä päästäänkin kätevästi hahmon erikoisominaisuuksien pariin. Esimerkiksi skillsit ovat kaikkien roolipelaajien tuntemia hahmojen taitoja, joihin lykitään lisää powaa sitä mukaa kuin pelaaja kerää kokemuspisteitä ja nousee tasoissa. Ensimmäisen kerran tämä tapahtuu pian kotiholvista pakenemisen jälkeen. Erilaisia perustaitoja ovat muun muassa lähitaistelutaidot, kevyempien ja raskaampien aseiden taidot, tiirikointi, ensiapu, vekottimien korjaaminen, havaintokyky, tiede ja suulaus.

Kyvyt ovat verrattain selkeitä. Esimerkiksi suulaus auttaa  keskusteluissa, jos pelaaja haluaa ylipuhua jonkun vähän vastenmielisempään tekoon. Havaintokyky puolestaan auttaa vihollisten havaitsemisessa – mitä korkeampi kyky, sitä kauempaa ja luotettavammin havaitsee ja tunnistaa viholliset. Tunnistetut viholliset merkitään punaisella kompassiin, joten pelaajan on nyt helpompi hiipiä heidän kimppuunsa tai vältellä pahiksia.

Entäpä ne perkit? Ne kuuluisat Fallout-perkit… Ne ovat hahmojen erityispiirteitä, eivät niinkään taitoja tai ominaisuuksia, vaan asioita joihin hahmo on kiinnittänyt huomiota vuosien mittaan, pelin ulkopuolella. Esimerkiksi daddy’s boy -perkki tarkoittaa sitä, että pelaaja on seurannut tiedemies-isukkinsa jalanjäljillä ja opiskellut tieteitä. Näin hahmo saa bonuksen tiede-taitoonsa.

Muita alkupelin perkkejä ovat gun nut, intense training, lady killer, little leaguer, swift learner ja thief. Osa näistä on itsestään selviä, osa vähemmän. Esimerkiksi lady killerillä pelaaja saa bonuksen osumatarkkuuteensa, kun tähtäimessä on naishahmo. Karua.

Muita Pipboystä löytyviä tietoja ovat esimerkiksi sekä paikallinen lähialueen kartta että maailmankartta, ranneradio kanavineen sekä tietysti lista tehtävistä kuvauksineen.

Fallout 3 -ensikatsauksemme alkaa kääntyä ehtoopuolelle. Neljännessä osassa tarjoamme hieman rohkeita johtopäätöksiä, tietoja pelin lopuista ominaisuuksista ja jonkinlaisia epätoivoisia yrityksiä vastata lukijoiden kysymyksiin. Lisäksi pääsette vielä kuuntelemaan Pete Hinesiä, kun hän kertoo pelistä omin – ja miettii mitä hyvää Bethesda on Fallout-sarjaan tuonut.

 

Tekijä: Bethesda Softworks
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360 – loppuvuosi 2008
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://fallout.bethsoft.com

 

Fallout 3 -ensikosketus:

Fallout 3 – klassikkoseikkailun uusi tuleminen (osa 1)

Fallout 3 – apokalyptistä räiskintää seikkailun varjossa (osa 2)

Lisää aiheesta

Bethesda osti Falloutin oikeudet

Fallout 3 aiheutti terrorihälytyksen

Fallout 3 – nähty ja ihastuttu

Lue myös

Aarteita pelihistorian hämäristä 1: NeoGeo

Brothers in Arms: Hells Highway -ensikosketus – taktista räiskintää länsirintamalla

Final Fantasy Tactics A2 – Grimoire of the Rift (DS)

Fire Emblem: Radiant Dawn (Wii)

Multiwinia: Survival of the Flattest -ennakko (PC, Mac, 360)

Wiikon wanha: Gateway to Apshai

Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 5