UUSIMMAT

GP2X – avoimuuteen perustuva media- ja pelikonsoli

01.02.2006 00:00 | Muropaketin toimitus

Eteläkorealainen Gamepark-yhtiö hamuaa osaltaan mukaan käsikonsolien markkinoille. Yhtiöllä on alalta kokemusta entuudestaankin, sillä sen käsialaa on muun muassa Aasiassa tasaista suosiota nauttiva GP32-pelikonsolia. Valitettavasti GP32:ta ei ole tiettävästi nähty koskaan myynnissä suomalaisissa liikkeissä.

Gameparkin uudempi yritys, GP2X, viihdemaailman valjastamiseksi poikkeaa totutusta pelikonsolin formaatista. Ominaisuuksiltaan ja toiminnoiltaan se on lähellä muita mobiileja viihdelaitteita, joita ovat esimerkiksi Sonyn PSP, Nintendon DS, edesmennyt Zodiac tai viimeisillään natiseva Gizmondo. Eli voisi sanoa, että ei firmalta ainakaan uskallusta puutu – kilpailu tällä markkinasegmentillä on helvetillisen kova.

 

ARTIKKELI ON KAKSIOSAINEN. Toisen osan voit lukea täältä.

Mitä erilaista GP2X siis tarjoaa? No.. Se on viihdelaitteen ominaisuudet sisältävä käsikonsoli. Sillä voi pelata pelejä. Katsella videoita. Kuunnella musiikkia. Katsella kuvia. Lukea e-bookkeja, sähköisiä kirjoja. Lukea e-sarjakuvia tai tekstitiedostoja.

Ok. Muutama viimeksimainittu ominaisuus, e-bookit ja tekstitiedostojen lukeminen, ovat sellaisia mitä kilpailijat eivät tarjoa. Mutta ei niillä ominaisuuksilla markkinoita valloiteta. Mikä on GP2x:n todellinen valttikortti?

Avoin konsoliympäristö, ilmaiset ohjelmat

Laitteen salainen ase on avoimuus. Pohjimmiltaan se on kaikkea muuta kuin perinteinen pelikonsoli. Normaalisti konsolivalmistajat suojaavat laitteensa mahdollisimman hyvin. Tietoa ohjelmointitekniikoista ei anneta yleisölle. Vain valtuutetut pelitalot saavat tehdä konsolille ohjelmia, ja tavallisten harrastajien tekemiä sovellutuksia katsotaan karsaasti. Kilpajuoksu konsolivalmistajan suojausten ja hakkerien välillä on jatkuva, kuten tälläkin hetkellä PSP:llä. Sony päivittää jatkuvasti PSP:n käyttöjärjestelmää, jotta harrastajat eivät voisi käyttää konsolissa omia ohjelmiaan. Nintendo DS:llä omaa softaa varten tarvitaan kallis lisälaite.

GP2X sen sijaan pohjautuu avoimeen Linux-käyttöjärjestelmään. Kuka tahansa voi tehdä sille ohjelmia ja pelejä. Ja pitääkin. Kaupallisia peli- ja ohjelmistovalmistajia konsolille ei vielä ole. Tosin Int13 Production on ilmoittanut tekevänsä konsolille kaupallisia pelejä, mutta mitään kouriintuntuvaa ei vielä ole tarjolla.

Linux-pohjaisuuden ansiosta GP2X onkin lähtökohtaisesti hyvin erilainen laite. Se on oikeastaan enemmän taskutietokone kuin pelaamiseen optimoitu konsoli.

Tämän ansiosta käyttäjien ei tarvitse tapella konsolivalmistajan suojausten kanssa voidakseen ajaa konsolilla omia, niin sanottuja homebrew-ohjelmia. Kun laite on tehty alusta lähtien avoimeksi voi sillä tehdä mitä vain ja käyttää mitä vain haluamiaan ohjelmia. Jokaisen konsolin mukana tulee SDK-työkalupaketti, jolla ohjelmointitaitoiset voivat tehdä natiiveja GP2X-softia.

Linuxista ja avoimuudesta on myös muita etuja. Tai kiroja. Toisille GP2X on kuin hunaja kärpäsille, juuri Linux-taikasanan ansiosta. Toki tämän täytyy olla parempi kuin mikään muu, koska siinä on Linux. Toiset kiroavat laitteen pohjamutiin jo sitä näkemättä, koska siinä on Linux. Joillekin avoin lähdekoodi on kuin Raamattu kristytyille. Kaiken pitää olla avointa, mitään kaupallista ja suljettua ei saa käyttää. Olisi luullut, että GP2X on näille taivaan lahja. Mutta ei. Voi sitä itkua, kun kävi ilmi ettei Gamepark julkaissut laitteen käyttöjärjestelmän lähdekoodia kokonaisuudessaan. Eihän laitetta voinutkaan käyttää, kun käyttöjärjestelmä ei ollutkaan opensourcea!

Oikeasti, harva asia on pahempaa kuin opensource-uskovaisten whinetys. Lähelle yltävät ehkä laiteuskovaiset, jotka kisaavat sillä että kuka palvoo voimallisemmin mitäkin ylikansallista korporaatiota.

Meille tavan ihmisille riittänee se, että laite toimii ja softaa löytyy. Miten GP2X pärjää tällä sektorilla?

Ensituntuma ei yksin mairittele

Kooltaan laite on liki identtinen Nintendo DS:n kanssa. Strategiset mitat ovat 144 x 83 x 34 millimetriä. Painoa on 161 grammaa ja paristot päälle.

Konsolin sisäinen varustus koostuu 64 megatavusta keskusmuistia, 64 megatavua ohjelmien ja datan tallentamiseen käytettävää NAND Flash -muistia ja Secure Digital -kortinlukijasta. Käyttäjän ohjelmat, videot, musiikit ja muu data säilötään nimenomaan SD-korteilla. Laitteen ytimessä on dual core ARM920T-prosessori sekä ARM940T-grafiikkaprosessori. Ja käyttöjärjestelmänä tietenkin vahvasti kustomoitu versio Linuxista.

Konsolissa on valmiiksi tuki MPEG4-, DivX 3.11/4/5- ja Xvid-videoformaateille sekä mp3- ja ogg-äänitiedostoille. Se tukee myös jpeg-, bmp-, pcx-, gif- ja png-kuvaformaatteja.

Konsolin ulosanti tapahtuu 3,5 tuuman TFT LCD -näytöllä, jonka tarkkuus on 320×240 pikseliä. Laitteessa on myös tv-out, joka maksimitarkkuus on 720×480. Ääntä varten laitteessa on stereoääni kahdella kaiuttimella.

Hieman erikoisena ratkaisuna konsolissa ei ole omaa tehoakkua, vaan sitä käytetään tavallisilla AA-paristoilla, tai AA-paristojen kokoisilla akuilla. Myös verkkovirta onnistuu. Valmistajan mukaan vakioakuilla riittää videokäytössä virtaa kuudeksi tunniksi, audiokäytössä kymmeneksi. Todellinen kesto riippuu käytetyistä paristoista ja firmwarenkin versiosta.

Heti alkuun täytyy huomauttaa, että valmistajan ja maahantuojan suositus tehoakuista on parempi ottaa tosissaan. Allekirjoittanutkin erehtyi alkuun kokeilemaan pöydällä olleita valmiiksi ladattuja akkuja – ja siinähän sitten kiroiltiin, että romu laite, kaatuilee jatkuvasti. No, vahvemmat sisään. Toimi paremmin, silti kaatuilu jatkui. Mutta suosituksen mukaisilla 2500mAh -akuilla konsoli toimi miten piti, vakaasti.

Entäpä laitteen tuntuma? Vaikutelma on vähän heppoinen ja halvahko. Kontrollerit ovat tyypilliset. Siinä on kuusi nappia, joista kaksi konsolin päädyssä. Edessä on Select- ja Start-napit ohjelmien ja pelin käyttöön. Näytön vasemmalla puolella on analoginen sauva ja äänenvoimakkuuden säädin. Etureunassa on liitin tv-outia ja muita lisälaitteita varten. Vasemmassa reunassa pilkottaa virtakytkin, oikeassa usb- ja virtaliitin, takana puolestaan kuulokeliitin ja SD-muistikortin paikka.

Konsoli on muotoiltu mielikuvituksettomaksi suorakulmioksi, jossa on jokunen kaari vaikutelmaa pehmentämässä. Vaikka konsolia ei voidaan asentaa pystyyn elokuvia katsellakseen, niin pohja on kuitenkin muotoiltu niin että laite nojaa taustatukeen varsin mukavassa kulmassa. Ja etureunan tv-out-liittimen kumisuojus on sopivan tahmea, joten laite ei liu’u tai kaadu itsestään. Näppärä yksityiskohta.

Napit ja hatut on sijoiteltu tavanomaisesti, ja kaikkiin painikkeisiin yltää mukavasti. Niiden tuntumassa olisi tosin parantamisen varaa. Ne tuntuvat, miten sen sanoisi, halvoilta. Vähän lepsuilta.

Sauvaohjain on laitteen heikoin lenkki. Sen suhteen tuntuu olevan ainakin jonkin verran laatuongelmia. Testilaitteessakin sauvan toiminta oikealle alkoi pätkimään, enkä nähtävästi ole ainoa ongelmista kärsinyt. Pelaapa siinä jotain kivaa peliä, kun sauva ei reagoi kunnolla yhteen suuntaan. Toisaalta, lievemmistä tarkkuusongelmista kärsivä voi muuttaa sauvan herkkyyttä kääntämällä nuppia myötä- tai vastapäivään. Käyttäjäystävällistä designia, ei voi muuta sanoa.

Mutta jos sauva ei lue yhtä suuntaa, niin se ei lue. Tämä panee vakavasti ihmettelemään konsolin kestävyyttä ylipäätään, etenkin jos sitä kuljettaa mukanaan. Sauva tököttää selvästi ylemmäs muusta konsolin pinnasta, ja on helppo kuvitella että se tarttuu kiinni kaikkiin nystyröihin, esineisiin ja kuulokkeisiin, mitä laukussa vain suinkin piilee. Toinen potentiaalinen ongelma on tietysti näyttö. Koska laitteessa ei vakiona näytönsuojaa, niin käyttäjän on syytä sijoittaa konsolin kantolaukkuun tai suojaan, että näyttö ei naarmuunnu pilalle.

Sauvaohjaimessa on myös sellainen heikkous, että sen reunat ovat turhan terävät pelikäyttöä varten. Tiukissa pelisessioissa tikkua väännellessä sen reunat painavat inhottavasti peukaloa ja jättävät aran tunteen. Pelaaminen on tällöin yksinkertaisesti epämiellyttävää. Joillekin ristiohjain olisi ollut ehkä mieluisampi, mutta sauvalla peleihin voidaan tehdä tarvittaessa pehmeämpi analoginen ohjaus.

Listaus konsolin teknisistä ominaisuuksista

Softaa kerrakseen

Enpä konsolin ohjelmistotilanne? Riippuu näkökannasta. Avoimen softan fanit lienevät tyytyväisiä, mutta muille tilanne on outo. Periaatteessahan laitteelle voidaan tehdä mitä tahansa, mihin vain tarpeeseen. Mutta kaikki konsolille ohjelmat ovat toisten käyttäjien tai harrastajien tekemiä. Niinpä laatu vaihtelee radikaalisti. Laatukontrollia ei ole, joten jokainen yrittäjä voi julkaista tekeleensä. Suurin osa ohjelmista on keskeneräisiä väliversioita, ja pakostakin ihmettelee että moniko niitä valmistuu ikinä.

Vaikka softaa löytyy mukavasti esimerkiksi archive.gp2x.de-saitilta, niin todella käytännöllisiä ohjelmia on vain muutamia. Muutoin tarjolla on lähinnä jonninjoutavaa pikkukilkettä.

Omalla tavallaan hankalaa on se, että ohjelmien asennus tai käyttö ei ole järin käyttäjäystävällistä. Ohjelmia ei varsinaisesti asenneta, ne vain nakataan muistikortille haluttuun hakemistoon. Niinpä niistä ei ole minkäänlaista listausta päävalikossa, vaan käyttäjän on etsittävä käynnistystiedostot hakemistopolun varrelta. Tämä on sinällään helppoa, mutta jotkut ohjelmat vaativat konfiguraatiotiedostujen manuaalista säätämistä, jos sitä ei asenna tekijän hakemistopolkuun. Ei käytännöllistä eikä käyttäjäystävällistä.

Konsolin firmwarea päivitetään tasaiseen tahtiin. Päivittäminen on yksinkertaista, sillä uusi softa vain kopioidaan muistikortille ja päivitys ajetaan sisään konsolin työkaluilla. Firmispäivitykset eivät ole turhia, sillä laitteeseen on tullut tärkeitä uusia ominaisuuksia ja toimintoja.

Kaksiosaisen testin toisen osan voit lukea täältä.

GP2X-laitetta maahantuo Xbitti, puh. 044-502 9000. Konsolia on saatavilla myös muista erikoisliikkeistä. Maahantuojan oma suoramyyntihinta on 209,90 euroa.

Jukka O. Kauppinen

www.gp2x.fi

Muropaketin uusimmat