Guild Wars 2 -matkapäiväkirja – osa 1: Päästäkää sisään!
Tätä hetkeä lukemattomat pelaajat ovat odotelleet kuin kuuta nousevaa. Betat on pelattu, odotukset odoteltu ja ennakkovarauskuponkeja puristeltu hikisissä käsissä. Mutta nyt H-hetki on koittanut: Guild Wars 2 on ilmestynyt.
Virallisestihan peli pyörähtää käyntiin ensi viikolla, mutta ennakkovaraajat pääsivät peliin jo tänä aamuna. Tai ainakin teoriassa, sillä käytännössähän MMO-julkaisut eivät ikinä toimi hirveän hyvin. Ja Guild Wars 2 vielä kehnommin.
Tervetuloa Domen Guild Wars 2 –matkapäiväkirjan ensimmäiseen osioon. The Secret Worldin tavoin käytän Guild Wars 2:n arvostelemiseen sen verran aikaa, että arvostelu ei ehdi linjoille ihan tällä tai ensi viikolla. Ja niinpä pohdin arvostelujakson aikana pelin positiivisia ja negatiivisia puolia säännöllisen epäsäännöllisesti. Täten kaikki näkevät vähän, mistä pelissä on kyse ja lisäksi lopullinen arvostelu voi pysyä luettavissa mitoissa, koska sen täytyy vain vetää matkapäiväkirjat yhteen.
Aloitetaan ihan perusasioista.
Vihdoin MMO
Guild Wars 2 tekee välittömän pesäeron edeltäjäänsä, joka ei oikeasti ollut MMO:ta nähnytkään. Pelaajat näkivät toisiaan vain PVP-areenoilla ja hubeissa, joista sitten lähdettiin pienissä porukoissa omiin instansseihin seikkailemaan. Guild Wars 2 taas on ihan oikea MMO, jossa pelaajat juoksevat pitkin avointa maailmaa satojen tai tuhansien pelaajien keskellä.
Tämä luonnollisesti asettaa myös pelimoottorille reippaasti entisaikoja enemmän paineita, sillä onhan se vähän eri juttu pyöritellä 150 pelaajan pomomatsia kuin instanssia neljälle tyypille. Ja on todettava että eihän se moottori nyt ihan niin pehmeä ole kuin voisia toivoa. Oma koneeni on kohtalaisen tehokas, mutta ruudunpäivitysnopeus on yhä valitettavan matala. Ja saman tien kun ruudulla tapahtuu enemmän, se putoaa lähelle yksinumeroisia lukuja. Jotkut väittävät, että nVidian beta-ajurit korjaavat ongelman. Pitänee kokeilla.
Avoimesta maailmasta otetaan erityisen hyvin hyötyä irti valtavissa world vs world vs world –PVP-mätöissä, joissa tuhannet pelaajat kisaavat serveriensä välisestä herruudesta. Niiden pariin palaamme myöhemmissä osissa.
Kissanpäiviä
Itse rollasin ensimmäiseksi hahmokseni charr elementalistin, koska A) kissat ja B) haluan pelata maagia kaikissa peleissä, joissa nyt voi maagia pelata. Kuten kaikilla muillakin Guild Wars 2:n roduilla, myös charreilla on oma tarinansa, jonka mukana edetään pitkin maailmaa. Charrien tarinan keskipisteessä on sota kummitusten kanssa heidän elinalueensa hallinnasta, sekä sitä varten kehitetyn superaseen virittely ja käyttö.
Tarinaa ei kerrota niinkään perinteisten välianimaatioiden kuin tehtävien ja niitä alustavien keskustelujen avulla. Toistaiseksi setti on ollut ihan hyvätasoista, mutta ei sitä muutaman tunnin perusteella vielä paljon uskalla sanoa.
Tarinatehtävät ovat kuitenkin vain pieni osa Guild Wars 2:n sisällöstä. Se suurin ja ennakkoon hypetetyin juttu on kokonaan uusi tapa questata. Perinteisessä MMO:ssahan kävellään kaupungissa kultainen huutomerkki päänsä yläpuolella poustailevan jantterin luo ja saadaan nakki kerätä 30 karhun peräsuolta lauantai-iltansa ratoksi. Ei Guild Wars 2:ssa.
Guild Wars 2:ssa kaikki tehtävät löydetään luonnollisemmin. Kävelet pitkin kukkuloita ja metsiköitä, kun yllättäen ruudullesi paukahtaa ilmoitus siitä, että paikallinen NPC kaipaisi apua karhuaiheisessa projektissaan, sekä questin etenemistä kuvaava palkki. Tämä itsessään ei vielä muuttaisi questailua paljonkaan, sillä eihän sillä nyt ole paljon väliä, saako karhuja kaipaavalta NPC:ltä questin automaattisesti vai tätä klikkaamalla.
Onneksi questien sisältö on myös fiksumpaa. Jatketaan väsynyttä karhuvertauskuvaamme. Guild Wars 2:n versiossa miekkosta voisi auttaa joko keräämällä niitä karhunkappaleita tapetuista karhuista, virittämällä karhuansoja, keräämällä puista hunajaa karhupaistin kylkiäiseksi tai tekemällä monia muita asioita. Ja usein samalta alueelta löytyy vielä aktiivisia eventejä, joissa vaikka kaikkien karhujen iki-isä hyökkää alaistensa kanssa karhujen ikiaikaista vihamiestä vastaan ja täytyy pysäyttää. Niinpä pelaaja saa alueella palloilemalla tuplahyödyn.
Samoilla alueilla on myös monia vaihtoehtoisia eventejä, joten vanhan toistoa nähdäkseen joutuu juoksemaan samaa lenkkiä läpi useita kertoja.
Ero voi paperilla tuntua pieneltä, mutta käytännössä Guild Wars 2:n pelaaminen tuntuu aivan erilaiselta kuin perinteisissä MMO:issa. Pääpaino ei ole niinkään siinä, että etsitään quest hub ja sitten juostaan ringissä tekemässä sen tehtäviä, vaan pikemminkin vapaasti tutkimassa maailmaa, löytämässä sieltä tekemistä ja sitten tekemässä sitä. En voi korostaa liikaa sitä, miten staattiselta ja ennalta-arvattavalta esimerkiksi World of Warcraft tuntui kun ensimmäisten Guild Wars 2 -betojen jälkeen palasin sen pariin.
Erinomaisena oivalluksena Guild Wars 2 ei myöskään sakota siitä, että questailee samalla alueella muiden kanssa. Perinteisessä MMO:ssahan esimerkiksi hirviöiden tappamisesta saa kokemuspisteitä ja questin etenemistä vain, jos sattuu olemaan ensimmäinen hirviötä huitaissut tyyppi. Ei Guild Wars 2:ssa. Siinä kaikki jakavat creditin, kaikki saavat kokemusta ja kaikki voivat näin huoletta pelata keskenään samalla alueella joutumatta vainoharhaisesti valvomaan omaa etuaan.
Sama pätee muuten myös maastosta kerättäviin raaka-aineisiin. Jos kukkulalla on puska ja malmipino, ne ovat jokaiselle yksilölliset. Minä voin louhia malmin ilman, että sinä menetät mitään. Erinomaisia oivalluksia, jotka toivottavasti saavat aikaan yhteisöllisempää tunnelmaa ja meininkiä kuin perinteisissä massiivimoninpeleissä.
So far so good, mutta…
Guild Wars 2:ssa on siis paljon juttuja, jotka tekevät vaikutuksen heti kättelyssä. Valitettavasti julkaisun sujuvuus ei ole yksi niistä. Pelihän virallisesti aukesi tänä aamuna, vaikka sitä ei Euroopassa olisi uskonutkaan. Vain murto-osa alueen pelaajista on nimittäin edes päässyt sisään.
Peli valittaa, että firewall estää pääsyn login-servereille, mutta todellisuudessa kyse on siitä, että kapasiteetti ei riitä tai muista vastaavista ongelmista. ArenaNet tutkii asiaa jo kuudetta tuntia ilman suurempaa edistymistä. Twitterin ja foorumien perusteella ongelma tuntuu vaivaavan suurta osaa Euroopasta ja on äskettäin levinnyt myös Yhdysvaltoihin.
Itse pääsin siinä kello 11 aikaan sisään ja pelailinkin hyvissä fiiliksissä pari tuntia. Sitten ruudulle paukahti yllättäen ilmoitus siitä, että salasanani oli väärä ja lensin pihalle. Ja niin lensivät suunnilleen kaikki muutkin. Ja nyt taas rukoillaan, että serverit suostuisivat vastaamaan. Jouduinkin puremaan hammasta, jotta Guild Wars 2 –matkapäiväkirjan ensimmäinen osa ei koostunut ainoastaan oheisesta kuvasta.
Muitakin ongelmia löytyy. WvWvW:n pisteytys tökkii, jotkut pelaajat eivät ole saaneet ennakkovarauksesta ja Guild Wars 1:n pelaamisesta luvattuja esineitään ja muuta MMO-julkaisujen peruskivaa.
Ehkä se siitä. Palaamme asiaan myöhempien osien myötä kun peli saa itsensä taas tolpilleen.
Lue myös
Miten Onlive-pelipalvelu toimii Suomesta käsin?
Blaze Sega Mega Drive Ultimate Handheld – 18 klassikkoa tv-pelinä
GamesCom 2012 – kuhinaa Saksassa
