UUSIMMAT

Illusion 2014 – Rokkia, aurinkoa ja videopelejä

26.07.2014 15:00 | Juho Anttila

Parhaat kesätapahtumat ovat tulleet jäädäkseen. Joensuussa pidettävä Ilosaarirock on yksi festarikesän kiistämättömistä klassikoista. Festareiden alla nyt kolmatta kertaa järjestetty Illusion-peliseminaari ei ehkä ole vielä saavuttanut saman tason legendastatusta, mutta meininki ja näkyvyys paranee vuosi vuodelta.

Ammattilaisilta ammattilaisille komeissa puitteissa ja jatkot festareilla, siinä oli tapahtuman teema tänäkin vuonna. Kaksi päivää esityksiä moninaisista aiheista, hyvää ruokaa, juomaa, kontaktien luomista, kuulumisten vaihtamista ja tietenkin saunomista sekä auringonpalvontaa kattoterassilla. Siinä resepti, jolla päästiin tänäkin vuonna pitkälle.

Tapahtumapaikka, Joensuun Tiedepuisto, on paitsi Itä-Suomen Yliopiston, myös monien paikallisten teknologiayritysten kotipaikka. Tiedepuiston Network Oasis puolestaan on hyvin varusteltu ja viihtyisä tila, joka oli pitkään harmillisen tyhjillään, kunnes Veikko Miettisen vetämä pelialan yrityshautomo otti paikan käyttöönsä.

Torstaina, heinäkuun 10. päivä Network Oasis oli kaikkea muuta kuin kuollut ja hiljainen. Tällöin starttasi vuoden 2014 Illusion-seminaari ja komeasti starttasikin. Pelin avasi nimittäin pitkän uran pelikehityksen ja pelijournalismin puolella tehnyt Ste Curran. Ulkomaisen esiintyjän sijoittaminen ohjelman avaajaksi tuntui kieltämättä erikoiselta linjanvedolta, mutta esityksen kuluessa kävi ilmi, että valinta oli ainoa oikea.

Kuka tappoi pelialan? Näin kysyi Curran esityksessä, joka oli muotoiltu henkilökohtaiselle tasolle sukeltavaksi salapoliisikertomukseksi. Epäiltyjä pelialan murhaajia riitti sadan kappaleen lista, jokainen aivan yhtä uskottava. Moni myös sellainen, jonka kohdalla itsekin on tullut ajateltua: ”Kinect tappaa pelialan. Free to Play tappaa pelialan.”

Mutta eihän pelialaa voi tappaa, sillä peliala on paljon enemmän kuin yksikään yksittäinen asia. Monen eri sektorin, teknologian, henkilön ja ajatuksen muodostama kokonaisuus, joka elää ja kehittyy jatkuvasti. Hieno esitys, hieno esiintyjä. Nimeä Ste Curran kannattaa etsiä vaikkapa YouTuben puolelta. Julistus pelialan kuolemasta, joka kääntyi rakkaudentunnustukseksi pelialalle. Mikä olisikaan ollut sen parempi tapa käynnistää pelialaa käsittelevä seminaari?

Kotimaisia tarinoita

Seuraava esiintyjä ja Theory Interactiven Alpo Oksaharju kertomassa, miten huippulupaavan Reset-pulmapelin yhteisörahoituskampanja oli epäonnistua huonon ajoituksen ja epäonnen vuoksi. Onneksi onnistui, sillä peli näyttää huikealta ja vaikuttaa pelillisestikin odottamisen arvoiselta. Toimittajanretkua hymyilytti, kun esityksessä mainittiin onnistumisen nimittäminen joulun ihmeeksi, jotain, mikä tehtiin mahdollisesti ensimmäistä kertaa nimenomaan Domen uutisessa.

Tästä ja pelistä yleensäkin tulikin turistua päivällistauolla Oksaharjun kanssa. On yhä hämmästyttävää, että niinkin näyttävä peli kuin mitä Reset on, syntyy pääasiassa kahden henkilön tiimillä. Asiaa Oksaharjulta kysyessä mies pudisteli itsekin päätään siihen malliin, että työtaakka tuntuu ilmeisesti tiimistäkin sangen huimalta. Peliä luvataan joka tapauksessa valmiiksi aikataulussa, mikä onnistuu toki yhteisörahoituskampanjan ja huolellisen suunnittelun avulla.

Playravenin SpyMaster-mobiilistrategiaa käsiteltiin jo viime vuoden Illusionissa. Tänä vuonna tarjolla oli tuhti paketti kokemuksia viimeisen vuoden ajalta. Peli on kehittynyt, tiimi on kasvanut ja kehitysputkesta löytyy jo seuraavakin strategiapeli. Tästä esityksestä jäi päällimmäisenä mieleen se, että mobiilikehitystäkin tehdään kovalla ammattitaidolla ja tehdyistä virheistä oppien. Näitä juttuja ei räiskitä sattumanvaraisesti sinne tänne.

Ulkomaillakin tunnetun äänisuunnittelija Joonas Turnerin esitys toimi puolestaan mukavana koomisena kevennyksenä. Mies kasasi lavalla erilaisista paikan päällä tuotetuista äänistä puolen tunnin suoritukseksi hämmästyttävän uskottavan ”Totally not Fallout bear” -nimen saaneen kyberlaserkarhu-ääniraidan. Ydinviestiksi nousi ”kokeilkaa, pitäkää hauskaa ja tehkää omia, omaperäisiä ääniä”. Pelkkiä äänikirjastoja hyödyntämällä lopputulos jää tylsäksi.

Illusionin vakiovieraaksi nousseen pelimusiikkilegenda Ari Pulkkisen esitys pitkin sitten sisällään niin paljon tiukkaa asiaa, että tähän ja perjantaina esityksensä pitäneeseen Harmonixiin palataan vielä uudestaan aivan oman artikkelin muodossa. Pelien ja musiikkibisneksen rajapinnassa tapahtuu, sekä Suomessa että kansainvälisesti isoja asioita.

Case study -painotteiset esitykset jatkuivat iltaan saakka. Yhtenä Suomen suurista toivoista pidetyn Grand Cru:n Supernautsia käsiteltiin niin pelillisten kuin markkinoinnillistenkin näkökulmien kautta. Secret Exitin Jani Kahramalla oli puolestaan viimevuotista synkähköä esitystä mukavampaa kerrottavaa. Turbo Dismount on menestynyt todella mukavasti. Hieno juttu.

Hardland-peliä vääntävän Mountain Sheepin kaksiosaisen esityksen ensimmäinen puolisko toi esille sitä puolta pelibisneksestä, johon yleensä kiinnitetään vähemmän huomiota. Firman Liisa Lähteenaho kertoi työstään, joka kattaa ison siivun asiakaskommunikaatiosta talousasioiden kautta työhyvinvoinnin ylläpitämiseen. Hyvä peli syntyy, kun tekijöillä on hyvä olla ja aikaa keskittyä ydinosaamiseensa, pelinkehitykseen sen sijaan, että tekijät joutuisivat huolehtimaan liiaksi juoksevista asioista.

Luvalla sanoen tuhdin päivän kruunasi pelimusiikkiaiheinen konsertti. Harmillisesti allekirjoittanut seminaarasi keskellä kuuminta työviikkoa, joten konsertin aloituksen viivästyttyä selvästi oli pakko suunnata kotiin kesken kaiken. Kuvamateriaalin perusteella kivaa olisi ollut, mutta kello kuuden aamuherätys pakotti jättämään kokemuksen väliin. Harmi.

Vakiovieraita ja uusia kasvoja

 Ensimmäisen päivän aikana kävi jos selväksi, mitä on Illusion. Hyvähenkinen, vakava, mutta ei ryppyotsainen tapahtuma, jossa kaikilla on kivaa. Jotain tapahtumasta kertoo sekin, että kerran Illusionissa käyneet tapaavat tulla paikalle myös seuraavallakin kerralla. Yksi näistä vakionimistä oli Housemarquen Ilari Kuittinen.

Tällä kertaa Kuittisen kaverina oli erityisesti sosiaalisen median hyödyntämisessä kunnostautunut Mikael Haveri. Haverihan esiintyi vielä viime vuonna Frozenbyten nimissä. Nykyisellään mies vetää Housemarquen markkinointia. Kuittisen putiikin kova juttu viime- ja tänä vuonna on tietenkin ollut Resogun, jota myös parivaljakon esitys käsitteli.

Ainakin itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka erilainen Resogun oli vielä konseptivaiheessa. Tie sekä Xbox 360 – että PlayStation 3 -konsoleilla markkinoidusta pelistä parhaaksi PlayStation 4 -yksinoikeusjulkaisuksi kulki PlayStation 3:n ja PlayStation Vitan kautta. Ja vaikka peli onkin erinomainen, ei menestys syntynyt ilman onnistunutta markkinointia niin messuilla kuin sosiaalisessa mediassakin.

Ennen Housemarqueta oltiin ehditty kuulla jo Harmonixia, jonka esitykseen palaamme vielä seuraavassa artikkelissa, sekä CS Portable -räiskintää kehittävää Critical Force Entertainmentia. Aiemminhan kehittäjästudio totteli nimeä Studio on Mars, mutta jotain on tapahtunut matkan varrella. Esitys keskittyi joka tapauksessa firman onnistumisiin hyvän tiimin rakentamisesta.

Veteraaneihin voidaan puolestaan laskea Dean Bent, jonka ura pelitestauksen parissa on kestänyt jo 22 vuotta. Jos mieheltä löytyy rosteristaan alkuperäisen Tomb Raiderin tai Angry Birdsin kaltaisia pelejä, on syytä olettaa, että sanomisissa on painoa. Muistelun lisäksi Bent painotti kysyttäessä myös sitä, että pelitestaaminen on kriittisen tärkeä osa pelikehitysprosessia ja samalla yhä helpoin tapa päästä sisään pelibisnekseen.

Case study -henkisiä esityksiä oli tässä vaiheessa jäljellä enää kaksi. Fragment Productionsin mainiota Rescue: Everyday Heroes -palomiespeliä käsitelleessä esityksessä korostettiin erityisesti sitä, kuinka paljon työtä realistisia ympäristöjä esitelleen pelin lokalisoiminen neljälle eri pelimarkkinalle tuotti. Jenkit kun tahtovat nähdä pelissä amerikkalaisia ajoneuvoja ja rakennuksia, kun taas esimerkiksi briteille on tärkeää, että ympäristöistä paistaa läpi brittiläinen paikallisväri.

Itse en malttanut olla kysymättä, miten Rescue vertautuu pitkäikäiseen Emergency-pelisarjaan. Emergencyyn kun olen törmännyt arvostelunakin muodossa aiemmin. Fragment Productionsin Mikko Tyni kertoikin, että Emergencyt pelattiin Rescuen suunnitteluvaiheessa läpi perinpohjaisesti ja kilpailijan virheistä ja onnistumisista pyrittiin oppimaan.

Next Gamesin The Walking Dead -peli puolestaan ei ole vielä valmis, mutta kerrottavaa riitti silti siitä, miten tuntematon suomalainen kehittäjä sai haltuunsa näin suuren kokoluokan lisenssin. Mieleen jäi erityisesti se, että suomalainen peliala on maailmallakin tällä hetkellä kova sana. Tätä kannattaa hyödyntää.

Pelialan tapahtuma Suomessa ei toki olisi ollut täydellinen ilman IGDA Finlandin hyvähenkistä paneelikeskustelua. Hyvänä pointtina esille nousi se, että koska suomalaiset pelimarkkinat ovat pienet ja kaikki firmat suuntaavat suoraan ulkomaille, keskinäinen kilpailu ei ole järin veristä. Sen sijaan yhteistyö ja yhteisöllisyys korostuu.

Niin tylsä aihe kuin raha onkin, oli myös mukava kuulla jälleen Tekesin Kari Korhosen kertomana, että pelialaa tuetaan myös julkisella rahalla. Tarvitaan vain hyvä ja haastava bisnesidea, jolla on mahdollisuuksia menestyä. Skene – Games Refueled – ohjelman puitteissa riittää vielä jaettavaa, jota ei todellakaan kannata jättää hakematta.

Perjantaihin mahtui toki yksi pettymyskin. Pelialaveteraani Martyn Brown joutui peruuttamaan oman esiintymisensä, mikä oli suuri harmi. Kokonaisuudessaan loistavaa seminaaria peruutus ei kuitenkaan onnistunut pilaamaan, vaikka Browniakin olisi ollut mukava kuulla.

Yllä kuvatusta saattoi tulkita, että Illusion olisi kuivakka puhetilaisuus. Sitä se ei missään nimessä ollut tai ole. Vaikka itselläni valtaosa ajasta kului esityksiä seuratessa, liveuutisia naputtaessa ja muistiinpanoja tehden, yhtä tärkeää kuin esitykset on se, mitä tapahtui suuren salin ulkopuolella.

Saunomista, kahvipöytäkeskusteluita, auringosta nauttimista, verkostoitumista, hyvää ruokaa ja juomaa. Illusion on kaikkea tätä. Niin hyviä kuin esitykset olivatkin, uskon vakaasti, että nimenomaan tämä epävirallisempi puoli Illusionin ohjelmasta on se, mikä saa ihmiset palaamaan paikalle vuosi toisensa jälkeen.

Unohtaa ei toki sovi myöskään Ilosaarirockia. Illusionin perjantain ohjelman päättyessä iso osa porukasta suuntasi ensimmäisille rokkiklubeille. Seuraavan viikonlopun aikana tuttuihin kasvoihin törmäsikin säännöllisesti festivaalialueella. Illusion on todellakin musiikin ja pelialan yhteensovittamista parhaimmillaan.

 

Teksti: Juho Anttila

Kuvat: Anu Malm

  

Lisää aiheesta

Illusion – mobiilimarkkina on kovaa bisnestä (päivä 2) 

Illusion – pelimusiikin profiilinkohotusta (päivä 1) 

Illusion-seminaarissa käsiteltiin peliaiheita laidasta laitaan 

Joulun ihme toteutui – suomalainen Reset sai rahoituksen viime hetkellä 

Kuinka suomalainen Next Games sai The Walking Dead -lisenssin 1

Lupaavan Reset-älypelin rahoituskampanja oli epäonnistua huonon onnen vuoksi 1

PlayStation 4 -julkaisupelit testissä 3: Blacklight Retribution, Killzone: Shadow Fall, Resogun 

Muropaketin uusimmat