Impact Winter -ensikosketus: 30 päivää maailmanlopun jälkeisessä lumihelvetissä

12.03.2017 10:00 | Jukka O. Kauppinen | 2283

Vuosi sitten maailma loppui. Ei hiljaa tussahtaen, vaan hirvittävällä rysäyksellä, kun massiivinen asteroidi tuli ja tappoi. Ne, jotka eivät heittäneet heti veiviään, kuolivat kyllä uuden jääkauden peittäessä maan. Jäljellä on vain muutama ihminen siellä, toinen täällä.

Jossain apokalypsin jatkojen keskellä on pieni, viiden sinnittelijän ryhmä.

Lumihelvetin keskellä harhaillut Jacob näki pienen valontuikahduksen, huomasi lumesta pilkistävän kirkontornin ja yllättäen löysi sieltä muutaman sinnittelijän. Toivoa ei paljoa vieläkään ole, mutta onpahan ainakin pieni syy elää vielä seuraava päivä.

Ja sitten eräänä päivänä ryhmän apuna oleva pieni robotti saa viestin. Sen paikannussignaali on havaittu jossain tuolla kaukana ja ryhmä yhtäkkiä saa toivoa. Pelastusryhmä tulee noin 30 vuorokauden kuluttua. Vielä jos sen aikaa pysyttäisiin elossa.

Se kuukausi on kuitenkin koettelemuksia täynnä.

Impact Winter

Länkkäripelejä länkkäreille

Impact Winter on Bandai Namco -peliyhtiölle jännittävä, erikoinen askel uuteen suuntaan. Japanilaislähtöinen yhtiö on yksi maailman suuremmista pelitaloista ja kotimaassaan vahva ykkönen, kiitos moninaisten jrpg-seikkailuiden, mätkintöjen kuin anime- ja manga-liitännäistenkin. Bandai on pyrkinyt nostamaan profiiliaan myös lännessä, ja siihen tarvitaan aivan erityisesti myös länkkäreille suunnattuja pelejä. Mangapeleillä ei top-listoja yleensä valloiteta.

Bandai lähestyykin länsimarkkinoita ovelammalla kulmalla. Firma tietenkin julkaisee omia megapelejään ihan normaalisti, minkä lisäksi se yrittää houkutella myös isoja itsenäisiä kehittäjiä teoksineen listoilleen. Isojen teosten rinnalle rakennetaan myös monipuolista pienempien kehittäjien ekosysteemiä, jossa Bandai joko julkaisee tai sekä rahoittaa että julkaisee pienfirmojen, jopa indieiden teoksia.

Impact Winter tulee juuri viimeksi mainitusta suunnasta. Peliä yritettiin tehdä alkujaan Kickstarter-rahoitteisesti, mutta kampanja ei onnistunut. Steam Greenlight -palvelun äänestys sen sijaan meni kertalaakista läpi, minkä myötä Mojo Bones -indiepulju sai luottoa tekemisiinsä. Tiedä silti, miten pelinkehitys olisikaan rahoitettu, ellei Bandai olisi tullut jutustelemaan julkaisusopimuksesta Greenlight-äänestyksen herättämän innon ja kiinnostuksen huomattuaan.

Ja niin kävi, että Bandai toimii nyt Mojo Bonesin ja Impact Winterin isällisenä takapiruna. Olihan se mojoillekin melkoinen yllätys, että kaverit löysivät sitten itsensä Pohjois-Ruotsista Bandain Winter Level Up -tapahtumasta lehdistölle juttelemasta.

Sinänsä kaverit olivat kuin kotonaan, sillä ruotsalainen tarinankerronnan perinne oli heillekin tuttua tavaraa. Onhan Ruotsissa paljon synkkiä kertomuksia, samoin kuin lunta ja pakkasta. Mikäs sen sopivampi ympäristö lumen ja pakkasen keskelle sijoittuvalle pelille?

Impact Winter

Uudet säännöt

Impact Winterin näkökulmaa selviytymiseen kuvaillaan uudenlaiseksi –  ja onhan se, ainakin vähän. Perinteisissä selviytymispeleissä yritetään yleensä pysytellä hengissä mahdollisimman pitkään, mutta jostain se tuoni sitten lopulta tulee. Vähän toiminnallisemmissa selviytymisissä puolestaan mennään pyssy ja vesuri tanassa, ja niitetään riemukkaasti vastaantulevia ökkömönkiäisiä. Kuolo tulee joskus aika usein, mutta sitten vain palataan checkpointille ja yritetään uudestaan.

Impact Winter kuitenkin lähestyy aihetta yhdistelemällä seikkailua ja roolipelaamista resurssien hallintaan, sosiaaliseen olemiseen ja tutkimusmatkoihin ympäröivän loputtoman lumiaavikon keskellä. Säännöt ovat uudet, tekijät ynnäävät. Selviytyjien ryhmällä on myös selvä päämäärä. 30 vuorokautta.

Koetetaan kestää 30 vuorokautta. Ja tehdä asioita, jotka saattavat nopeuttaa ryhmän paikantamista ja tuoda apua nopeammin.

Impact Winter

Ennakkotapahtuman myötä Domelle ja muille medioille annettiin vapaat kädet toikkaroida pelimaailmassa. Vaikka testiversio olikin vielä viimeistelemätön, niin kaikki paikat olivat avoimia, kaikkea sai tehdä. Mitään ei oltu lukittu eikä missään vaiheessa tultu sanomaan, että äläs mene tuonne, se paikka ei ole vielä valmis.

Välillä siis vähän luonnollisesti bugailtiin ja jumiteltiin, mutta se kuului asiaan.

Impact Winterin ”olet vastuussa ryhmästäsi, koeta pitää heidät hengissä ja etsi ruokaa ja tarvikkeita” -teemasta tuli mieleen This War of Mine, tämä muutaman vuoden takainen erilainen selviytymispeli. Sarajevon piirityksestä inspiroitunut peli vei keskelle sotaa kaupunkiin, jossa mitään ei ollut enää edes kortilla. Taskussa oli kuiva leivänkäntty ja sitten pitäisi jotenkin pitää oma porukka hengissä, korjailla suojataloa, puolustautua rosvoilta ja jollain ihmeen keinolla vielä auttaa sairastuneet takaisin terveiden kirjoihin.

Uskomattoman hieno ja sitäkin ahdistavampi selviytymisseikkailu oli peli, joka pitäisi kaikkien ehdottomasti kokea. Samalla se oli peli, joka oikeasti ahdisti. Pelaaminen ei ollut hauskaa, vaan eipä ole oikeakaan sota.

Onneksi kuitenkin Impact Winterin teema on positiivisempi, tietyllä tapaa. Kaikesta kamaluudestaan huolimatta se on kuitenkin jopa positiivissävytteinen peli. Maailma on loppunut, kaikesta on puutetta, porukka sairastaa mutta silti peli ei ahdista ja aja epätoivoon, vaan jossain kaukana on toivonpilkahdus.

30 vuorokautta.

Impact Winter

Kerää ja kraftaa

Impact Winterin suuria teemoja ovat oman squadin komentaminen, resurssien managerointi ja vihamielisessä ulkomaailmassa seikkaileminen. Muut selviytyjät ovat apureita, jotka pitävät majaa kirkossa ja tekevät kukin omia tehtäviään. Yksi on hyvä tekniikan suhteen, ja osaa rakentaa hyödyllisiä apuvälineitä. Toinen on vanha metsämies, ja opastaa pelaajaa ulkona selviytymisen jalossa taidossa. Vanhempi muori osaa tehdä ravitsevia eväitä pelaajan löytämistä raaka-aineista. Ja niin edelleen.

Joten ensin pitää siis löytää niitä raaka-aineita. Jauhoja, elektroniikkaa, puutavaraa nuotioon, ihan kaikkea. Niitä löytääkseen suunnataan valtavaan ulkomaailmaan. Ympärillä – tai pikemminkin alla – on vuoden takaisen muinaisen sivilisaation jäänteitä ja korkeiden rakenteiden huippuja, jotka pilkistävät lumikerroksen alta. Eipä siis kuin lumikengät jalkaan ja tutkimaan mistä löytyisi tutkittavia rakennuksia tai purettavia laitteita, joista saa hyviä tarvekaluja.

Impact Winter

Ajallisesti varsin iso osa peliä onkin kulkea lumiaavikolla ja yrittää olla eksymättä. Tuolla on järvi, voisiko sillä kalastaa? Tuolla on talo, pääsisikö sinne sisään? Tässähän on sisäänkäynti luolaan, siellä allahan on rakennuksia ja avointa tilaa, mitäs sieltä löytyisi?

Välillä löytyy myös muita selviytyjiä, jopa suoranaisia lumierämaanomadeja, joilta voi saada satunnaisia sivutehtäviä omien hommien ja oman porukan antamien tavoitteiden lisäksi. Mutta aika tikittää, onko kaikkeen aikaa? Kannattaako auttaa jotain ulkopuolista, kun kotipesässä tyypit kränäävät keskenään? Antaako tuolle lääkettä, jota saatetaan tarvita myös kotona?

Ja kello tikittää. Mihin ylipäätään vuorokauden tunnit kannattaa käyttää? Olet jossain kaukana könyämässä, ja radiosta kuuluu kotipesästä itkuvalitusta miten nuo tappelevat, yhdellä on nuha ja taas on kaikki huonosti. Jatkaako reissuamista vai palataanko kotio rauhoittelemaan marisijat?

Entä miten paljon ylipäätään panostaa keräämiseen ja kraftailuun? Tai mistä etsiä kaipaamiaan tarvikkeita? Mitä reppuun kannattaa kerätä ja rahdata kotio? Viisi kiloa suklaapatukoita vai ehkä toimiva generaattori ja puolikas jerrykannullinen bensaa? Mitä kantsii rakentaa? Teknisiä vempaimia, parempia kalastusvälineitä vai parempaa pöperöä?

Valintoja, valintoja. Vielä 30 päivän ajan.

Impact Winter

Monta tarinaa

Tekijät ynnäsivät, että Impact Winter ei rakennu niinkään valmiin, pelaajaa ohjaavan käsikirjoituksen kuin omien tekojen ympärille. Toki kaikenlaista tapahtuu, osa kirjoitettua, osa satunnaista, mutta eri pelikerrat voivat lähteä alun tutoriaalien ja opastusten jälkeen hyvinkin eri suuntiin. Mihin ilmansuuntaan lähdet toikkaroimaan, minne päädyt, mitä löydät, keitä kohtaat – jo pelkästään näiden kautta seikkailu voi muovautua yksityiskohdiltaan hyvinkin erilaiseksi.

Suurin pelaajan päätettävissä oleva variaatio tulee kunkin seikkailun alkuvaiheessa tehtävästä valinnasta: kuka muista selviytyjistä on pelaajan tukihenkilö, mentori? Kirkon selviytyjien osaamiset ja taidot vaihtelevat suuresti, ja tukihenkilön valinnan myötä määräytyvät myös omat kehittymismahdollisuudet ja avattavat/kehitettävät taidot. Samalla myös edessä odottavan seikkailun tehtävät, tavoitteet ja mahdollisuudet vaihtelevat.

Yhden neuvot keskittyvät ulkona selviytymiseen, metsästykseen ja kalastukseen, kuinka ylipäätään pärjätään kylmässä ja minne kannattaa mennä. Toista auttamalla korjaillaan kotikirkkoa siedettävämmäksi ja turvallisemmaksi, kolmannen antamien tehtävien kautta pelastusta voidaan nopeuttaa ja neljännen avulla porukka saadaan pidettyä paremmissa pöperöissä ja terveempänä.

Lisäksi pelimaailma on niin laaja ja avartuva, ettei sitä todellakaan tutkita läheskään kokonaan yhden seikkailun aikana. Niinpä erilaiset tarinalliset painotukset tarjoavat myös uudelleenpelattavuusarvoa, jos pakkasselviytyminen vie mukanaan.

Impact Winter

Sarjakuvamaisen tyylikkään ja tunnelmikkaasti rakennetun seikkailupelin kokemus vaikuttaa maukkaalta, mukaansatempaavalta elämykseltä. Impact Winterin kontrastit turvapaikan ja ulkomaailman hyytävyyden välillä, selviytyjäryhmän väliset suhteet ja kiireetön, rauhallinen seikkaileminen ovat hyvä yhdistelmä, joka puhkuu samalla myös vahvaa omaperäisyyttä.

Jollain tapaa myös talvisen maailmanlopun armottomuus pakottaa miettimään.

Lämpötilojen rankka vaihtelu ja yön lämpötilan lasku hyytäviin lukemiin rytmittää kulkemista. Tehdäkö etäleiri vai yritänkö kotiin yöksi? Onko repussa vielä ruokaa ja juomaa? Tässä pelissä selviytymistaidoilla on väliä, ja vaihteeksi ne ovat jotain muutakin kuin vain zombieiden väistelyä ja moukarilla hakkaamista.

Impact Winter

Pidin itse Impact Winteristä kovasti, minkä kerroin pelisessioiden jälkeen myös Mojo Bonesin pelikehittäjille.

Tyytyväiset herrat mietiskelivät siinä samalla myös pelinsä syntyprosessia. Samalla selivi että ideoiden pitkän hierontavaiheen jälkeen viisikko oli löytänyt yhteisen näkemyksen jonkinlaisesta selviytymisseikkailusta. Mutta jotain omaa pitäisi keksiä, sillä postapokalyptiset selviytymisseikkailuthan ovat lähes aina jotain Mad Mad -henkistä hiekkalaatikkofantasiaa.

Mitäs jos asian veisi ihan vastakkaiseen ääripäähän, ja sekaan heitettäisiin vähän Oregon Trailia ja vanhan koulun pöytäroolipelien aineksia?

Toivottavasti huhtikuussa julkaistava seikkailu lunastaa ennakkolupauksensa ja on yhtä nautinnollinen, kuin miltä se nyt vaikuttaa.