Uusimmat

iOS-pelit testissä 3: Elder Sign Omens HD, Triple Town, Monster Burner, Ice Rage, Where’s My Water

27.01.2012 15:30 Miikka Lehtonen

iOS-pelien katsauksemme jatkuu muikean tauon jälkeen. Tarjolla on paitsi suomalaista retroilua, myös väännös eräästä viime vuoden parhaista lautapeleistä, sekä älypelejä vähän joka makuun.

Jatkamme samalla kaavalla kuin viimeksikin: viisi kiinnostavaa iOS-ohjelmaa, joita on testailtu iPad 2:lla. Pääsääntöisesti kaikki iPod Touch – ja iPhone-pelit toimivat myös iPadeilla, mutta ellei kyseessä ole niin sanottu universaaliversio, ne toimivat taskuvehkeen resoluutiolla ja täten näyttävät iPadin ruudulla hieman kämäisiltä.

 

Elder Sign: Omens HD

http://itunes.apple.com/fi/app/elder-sign-omens-hd/id475401686?mt=8

Cthulhu-mytologia rokkaa ja H.P. Lovecraft on suosikkikirjailijoitani. Mitäpä sitä turhaan korttejani piilottelemaan? Ostaisin vaikka kakkulapion, jos siinä olisi Nyarlathotepin kuva, joten mitä mahdollisuuksia minulla muka oli, kun viime vuoden veikeimpiin lautapeliuutuuksiin kuulunut Elder Sign käännettiin sujuvaksi iOS-versioksi?

Elder Sign on kuin yhdistelmä klassista Yahtzee-noppapeliä ja Arkham Horror –tyyppistä seikkailua. Arkhamin kaupunginmuseossa tapahtuu outoja ja mikäli yhdestä neljään sankaria ei tee asialle jotain, Azathoth tunkeutuu vielä ennen aamua läpi ulottuvuuteemme ja tuhoaa kaiken.

Tämä pitäisi estää keräilemällä pahuutta torjuvia ja pelin nimeen päässeitä Elder Sign –symboleita, ja se vaatii museon kauhujen kohtaamista. Tämä taas tapahtuu käytännössä noppaa heittämällä. Museo on täynnä erilaisia seikkailuja, joiden ratkaisemiseksi pitää heitellä alati hupelevalla noppavalikoimalla tiettyjä yhdistelmiä erilaisia symboleita. Onnistumisista palkitaan, epäonnistumisista sakotetaan. Vaikeustaso on katossa ja tuuria tarvitaan ämpärikaupalla. Lautapelinä Elder Sign on rautaa, eikä iOS-versio jää paljon jälkeen.

Pelaaminen on sujuvaa kiitos hyvän käyttöliittymän, tunnelma on kohdallaan lautapelistä skannatun korttitaiteen ja toimivan äänimaailman ansiosta ja säännötkin on tuunattu kohdalleen. Ainakin melkein. En nimittäin maininnut Azathothia sattumalta. Siinä missä korttipeli sisältää useamman Great Old Onen omine erikoissääntöineen ja lopputaisteluineen, iOS-versio tarjoilee vain Azathothin, joka todellakin päättää pelin herätessään. Ei siis mahtavaa lopputaistelua, vaan välitön game over. Samaten lautapelistä tutut ally-kortit ovat jääneet kokonaan pois.

Nämä ovat kuitenkin vain kauneusvirheitä, joita ei osaa edes huomata, ellei ole pelannut lautapeliä. En itse ehkä vaihtaisi sitä iOS-versioon, mutta toisaalta virtuaalimaailmaan pääsee sukeltamaan murto-osalla aidon lautapelin hinnasta, joten en valita.

Tekijä: Fantasy Flight Games

Laitteet: iPad, iPhonelle ja iPad Touchille oma, halvempi versionsa

Hinta/laatu-suhde: 5,49 euroa on halpa hinta mainiosta toteutuksesta. Suurin harmituksen aihe on se, että pelistä ei ole tarjolla universaalia versiota: vaikka ostaisit kalliimman iPad-version, joudut ostamaan iPhone-version vielä erikseen, vaikka molemmat ovat identtisiä. Ei näin!

 

Triple Town

http://itunes.apple.com/fi/app/triple-town/id490532168?l=fi&mt=8

Onko Bejeweled tuttu peli? Jos ei ole, niin sen perusidea ainakin on. Yksinkertaisten siirtojen avulla pitäisi saattaa vierekkäin kolme samanlaista symbolia ja sitten tapahtuu … no, pelistä riippuen jotain. Yleensä pistepotti kasvaa ja kolmen rivi katoaa.

Triple Town vie kaavan astetta pidemmälle. Tavoitteena on rakentaa mahdollisimman muikea kaupunki yhdistelemällä rajoitetulla siirtomäärällä kolmen ryppäitä. Erona normaaliin kaavaan yhdistelmä ei kuitenkaan katoa, vaan muuttuu kehittyneemmäksi muodoksi, jollaisia pitäisi taas yhdistää kolme. Sekavaako? No, selitetään.

Pelin perusyksikkö on ruoho, joita yhdistämällä saa aikaan pusikon. Jos pusikkoja yhdistää kolme, syntyy puu. Kolmesta puusta taas tulee tönö. Kolmesta tönöstä taas talo. Ja niin edelleen. Ideana olisi yrittää tehdä alun pelloista ja ruohomättäistä mahdollisimman kehittynyt kylä. Haaste tulee siitä, että pitäisi jatkuvasti katsoa kauas tulevaisuuteen. Ruohoista pitäisi osata yhdistää pusikko niin, että niistä lopulta useamman kymmenen siirron jälkeen tulee linna. Ja se vaatii yliluonnollisia kykyjä, sillä pienellä ruudukolla ei ole liikaa tilaa harhasiirtoihin,  varsinkaan kun rattaisiin heitetään keppejä paikalle röllistelemään tunkevien karhujen ja ninjakarhujen muodossa.

Kuulostaako sekavalta? No, sitä se aluksi onkin. Itse olin kuitenkin jo noin 10 minuutin päästä myyty. Ainoa kauneusvirhe on tapa, jolla kehitystiimi peliään rahastaa.Triple Town on alunperin ilmainen peli, jossa siirtojen määrä on kuitenkin rajoitettu. Kun siirrot loppuvat, voi joko ostaa 200 ylimääräistä siirtoa pelin sisäisillä kultarahoilla, joita taas saa esineitä yhdistelemällä. Mutta jos ei ole todella hyvä, rahaa kuluu nopeammin kuin sitä tulee sisään. Ja tällöin pitää odottaa, että vuorot palautuvat tuskallisen hitaasti, mutta vain jos peli on aktiivisesti auki.

Eihän tätä kukaan kauaa jaksa katsella, joten vaihtoehtona on ostaa pelin sisäisestä kaupasta riihikuivalla europinolla rajoittamattomat siirrot. Normaalisti tämä vaihtoehto kustantaisi suorastaan sikamaiset kuusi euroa, mutta kehitystiimin pienistä ongelmista johtuen hinta on laskettu väliaikaisesti kolmeen euroon. Ja se on jo ihan kelpo hinta pelistä, joka on addiktiivisuudellaan aiheuttanut parikin vessakoomaa.

Tekijä: Spry Fox

Laitteet: Universaali, sama versio toimii kaikilla laitteilla

Hinta/laatu-suhde: Kuusi euroa olisi kova hinta yksinkertaisesta puzzlepelistä, mutta kolmen euron hintaan ostos on jo kannattavampi. Ja jos on todella hyvä – siis todella hyvä – voi nettihuhujen mukaan pitkittää peliään loputtomiin tienaamalla mielettömät määrät kultaa.

 

Monster Burner

http://itunes.apple.com/fi/app/monster-burner/id454172001?mt=8 

Ubisoftin Monster Burner -pelissä ovat hieman Angry Birdsin possuja muistuttavat monsterit erehtyneet ryöstöretkelle, ja geneerisen fantasiavaltakunnan ainoa toivo on pelaajan tulipalloja ampuva jumalkäsi.  

Pohjimmiltaan Monster Burner on eräänlainen tower defence -peli. Reunan ylälaidasta marssii monstereita, joita pelaaja nimen mukaisesti käräyttelee seinistä kimpoilevilla tulipalloilla. Tarkoitus on estää vihulaisten pääsy ruudun alareunaan. 

Tulipallo ammutaan pyyhkäisemällä sormella haluttuun suuntaan. Kun sormea pitää hetken paikoillaan, tulee tulipallosta suurempi ja tehokkaampi., mutta loitsujen tekeminen syö rajallista manaa. Kun hetken odottelee, mana latautuu, mutta samalla monsterit valuvat jatkuvasti lähemmäs.  

Aluksi taapertavien vihollisten käräyttely on helppoa, mutta pian pelaaja huomaa, ettei mana riitä mitenkään. Jutun juju onkin siinä, että tulipallot kimpoilevat seinistä ja eri monsterit reagoivat niihin eri tavalla. Ampumalla oikein voi yhdellä laakilla tappaa kokonaiseen leegion viheliäisiä ryöstäjiä. 

Pelin edetessä tippuu hiljalleen kolikoita, joita voi käyttää päivityksiin pelin sisäisessä kaupassa. Vähemmän yllättäen kolikoita voi myös ostaa rahalla, mikäli rehellinen pelaaminen ei kiinnosta. 

Ubisoftin tuotantoarvot ovat kohdallaan ja monsterinpoltto on nätti kuin sika pienenä. Jos jotain ärsyttävää pitäisi sanoa, niin peli vaatii rekisteröitymään OpenFeint-palveluun tallentaakseen globaalit highscore -listat. 

Monster Burneria on hauska pelata, mutta kaltaiselleni tumpulalle peli menee aika pian turhan vaikeaksi. Onneksi mukaan on laitettu myös helppo lapsimoodi, jonka huomasin olevan näppärää ajanvietettä esimerkiksi tyttöystävän selittäessä jotain turhia heppajuttuja. 

Tekijä: Ubisoft 

Laitteet: iPad 

Hinta/laatu-suhde:Erinomainen. Monster Burneria on hauska pelata, mutta kaltaiselleni tumpulalle peli menee aika pian turhan vaikeaksi. Onneksi mukaan on laitettu myös helppo ns. lapsimoodi, jonka huomasin olevan näppärää ajanvietettä esimerkiksi tyttöystävän selittäessä jotain turhia heppajuttuja

Henri Heikkinen

 

Ice Rage

http://itunes.apple.com/fi/app/ice-rage/id481028647?l=fi&mt=8

Unohtakaa hölmö nimi, Ice Rage on rautaa. Aiemmin muun muassa Death Rallyn ja mainion Bike Baronin parissa pätenyt suomalainen Mountain Sheep osoittaa jälleen, että idean ei tarvitse olla omaperäinen, kunhan toteutus on tarpeeksi hyvä.

Kauniisti voisi sanoa, että inspiraatiota on tällä kertaa ammennettu C64:n legendaarisesta Hat Trick –lätkäpelistä. Realistisemmin taas voisi todeta, että Hat Trickin perusidean päälle on pultattu nätimmät grafiikat ja analogiohjaus. Mutta hittoako siitä, mistä idea on peräisin, kun peli toimii näin hyvin. Ja ollaan rehellisiä, minun ja muutaman muun skeneparran lisäksi kukaan tuskin edes tiesi Hat Trickin olemassaolosta.

Idea on siis mitä simppelein: jääkiekkoa, jossa kaukalossa luistelee kaksi kenttäpelaaja ja maalivahdit. Ei mitään suurempia hienouksia, vain yksi analogilätkä ohjausta varten ja nappi, jolla taklataan ja lauotaan. Niin helppoa, mutta niin tappavan addiktiivista, kuten jokainen Hat Trickin parissa öitään menettänyt tietää.

Yksinkertainen pelattavuus yhdistyy toimivan tarkkoihin kontrolleihin, sekä suorastaan älyttömän hektiseen tunnelmaan. Kiekko ja pelaajat painavat jäätä päästä päähän ja maalit tuntuvat olevan useammin vahinkoja kuin tarkoituksella haettuja, mutta sellaista se oli Hat Trickissäkin. Ja jälleen Hat Trickin tapaan peli on parhaimmillaan kaveria vastaan pelattuna, sillä tekoälystä ei saa läheskään samanlaista huumaa kuin saman iPadin ylle kumartuneesta vastustajasta, joka pitää omalta osaltaan huolen siitä, että melu nousee poliisiasian tasolle.

Siis: jos tunnet jääkiekosta – tai ainakin hyvistä kaksinpeleistä – pitävän kaverin tai vielä mielummin useampia, Ice Rage on taatusti parasta, mihin voit 79 senttiäsi käyttää.

Tekijä: Mountain Sheep

Laitteet: Universaali, sama versio toimii kaikilla laitteilla

Hinta/laatu-suhde: 79 senttiä on pilkkahinta kenties iOS-laitteiden parhaasta kaksinpelistä. Yksinpeli ei ole yhtä hauska, mutta ei se hinta yksinäisen päätäkään huimaa.

 

Where’s My Water?

http://itunes.apple.com/fi/app/wheres-my-water/id449735650?l=fi&mt=8

Where’s My Water on iPadin parhaita puzzlepelejä. Siinä se tuli sanottua. Näennäisesti äärimmäisen yksinkertaisessa fysiikkapelissä pitää jotenkin junailla vesi maanalaisista altaista Swampy-alligaattorin kylpyammeeseen.

Helpommin sanottu kuin tehty, sillä vettä varten pitää helpoimmillaankin kaivella sormea heiluttelemalla reittejä, joiden täytyy kiertää maanalaiset vaarat, kuten vettä imevät pesusienet ja myrkkyaltaat. Ja tämän jälkeen se vesi pitäisi jotenkin saada vielä kylpyammeen sisääntuloputkeen. Ei mene aikaakaan, ennen kuin tämä tapahtuu lennättämällä vettä kovan paineen avulla rööristä rööriin ilman halki, availlen saman tien portteja ohjaamalla osan vedestä toisaalle ja niin edelleen.

Vaikeustaso muuttuu alun simppelistä nopeasti todella haastavaksi ja aivonystyrät ovat kovilla jo pelin alkupuolilla. Ja kenttiä riittää. Ja niissä vaihtoehtoista tekemistä, keräsitpä sitten kenttiin sijoiteltuja kumiankkoja tai niihin kätkettyjä bonusesineitä.

Olen pelannut Where’s My Wateria jo reilusti yli 10 tuntia, eikä loppua näy. Ihanteellista pelaamista bussimatkoille tai pienille tauoille muun puuhastelun välissä – tai parin tunnin maratoonisessioille.

Tekijä: Disney Interactive

Laitteet: Universaali, sama versio toimii kaikilla laitteilla

Hinta/laatu-suhde: 79 senttiä on pikkuraha pelistä, josta löytyy kymmeniä ja kymmeniä kenttiä, sekä pelattavaa tuntikausiksi. Tuki tuntuu myös olevan aktiivista, joten sisältöä ilmestyy jatkuvasti lisää – ja ilmaiseksi.

 

Lisää aiheesta

iOS-pelit testissä 2: Neuroshima Hex, Memodies, Get Outta My Galaxy!, Bang! ja Cut the Rope

iOS-pelit testissä 1: Algebra Touch, Battleheart, Dungeon Raid, Enviro-Bear 2000 ja Keg Bearer

Lue myös

Vuoden 2011 parhaat pelit -äänestyksen tulokset

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 13)

Domen pelitoimituksen vuoden pelit: osa 2

Logitech G930 – hurmaavan langattomat pelikuulokkeet