Kokeilimme Nintendo Laboa – 60 euroa maksavat pahviset pelivälineet jättivät hämmentyneen olon

Muropaketin pelitoimittajat kokoontuivat testaamaan Nintendo Switchin tuoretta Labo-oheistuotesarjaa. Askartelu pahvimallien kanssa oli parhaimmillaan hauskaa, mutta mitään kunnon pelattavaa Labo-paketti ei tarjonnut.

Nintendo julkaisi huhtikuussa varmasti vuoden erikoisimmat lisälaitteet, jotka tunnetaan nimellä Nintendo Labo. Kahdessa erillisessä paketissa myytävät Labot ovat aaltopahvista koottavia Nintendo Switchin oheislaitteita, joilla pelataan niille erikseen kehitettyjä pelejä.

Labo-paketteja on siis kaksi.

Variety Kit sisältää osat viiteen eri malliin, ja Robot Kit ainoastaan suurempaan robottipukuun. Molemmat tuovat mukanaan Toy-Con -ohjelmiston, joka sisältää Labo-mallien kokoamisohjeet, niillä pelattavat minipelit sekä Toy-Con Garagen, jolla voi ohjelmoida omia sovelluksiaan malleille.

Kokoonnuimme Muropaketin pelitoimituksen voimin testaamaan Variety Kit -pakettia. Suuritöisemmät mallit jätimme suosiolla sivuun, ja kokosimme Labo-paketin kaksi yksinkertaisinta mallia: kauko-ohjattavan auton ja onkivavan. On siis hyvä huomioida, että Labon saama tuomio pohjautuu tässä artikkelissa vain ensituntumiin.

Rakentamisen iloa ja tuskaa

Ei ole mikään varsinainen yllätys, että Nintendo Labossa on kyse enemmän mallien rakentamisesta kuin peleistä. Mallien kokoaminen onkin parhaimillaan ihan hauskaa, vähän samalla tavalla kuin Legoilla rakentaminen. Ohjeet kuitenkin tekevät prosessista tarpeettoman hankalan.

Nintendo Labon ohjeita voi seurata vain itse Switch-konsolin sovelluksesta, mikä on samaan aikaan hyvä ja typerä idea. Hyvää toteutuksessa on se, että kolmiulotteista ohjetta voi tarpeen tullen pyöritellä ja zoomailla näytöllä, mikä oikeasti auttaa hahmottamaan monimutkaisempia vaiheita. Ohje on myös tehty hyvin selkeäksi, ehkä jopa liian seikkaperäiseksi.

Ohjesoftassa on kuitenkin joukko outoja ratkaisuja, jotka eivät selity muulla kuin ajattelemattomuudella. Ohje on ensinnäkin todella hidas, ja se näyttää joka ikisen taitteen erikseen. Mitään ei voi myöskään ohittaa.

Toiseksikin, ohje etenee vain pitämällä kosketusnäytön nappia pohjassa, eikä sitä voi vain klikata seuraavaan kohtaan. Kolmanneksi, ohjetta voi kelata nopeammin ”venyttämällä” painiketta näytöllä, mutta tätä ei neuvota kuin vasta parin tunnin kokoamisen jälkeen. Neljänneksi, ohjeen funkahtava taustamusiikki kuuluu vain silloin kun siinä siirtyy eteenpäin ja vaimenee sitten melkein olemattomiin.

Kaikkein typerintä on kuitenkin se, että ohjeesta voi katsoa vain yhtä kohtaa kerralla. Labo-malleissa on useita vaiheita, joita useampi rakentaja voisi hyvin tehdä samanaikaisesti, jos vain näkisi ohjeet. Etenkin tätä varten ylimääräiset printatut ohjeet olisivat kätevät.

Kokoaminen ei testimme perusteella onneksi ole yhtä aikaavievää, kuin paketin kyljessä uhataan.

Toy-Con RC Car -auton rakentaa alle kymmenessä minuutissa, ja siitä selviää käytännössä ilman ohjeita. Onkivapakin valmistui reilussa tunnissa, kun sen kokoamisajaksi on arvioitu 90-150 minuuttia.

Suurimmat ongelmat liittyvät – yllätys, yllätys –Labojen materiaaliin. Pahvi on melko lujaa, mutta pienemmät osat menevät helposti ruttuun rakentaessa tai jo pahvilevyistä irrottaessa. Alkuvaihe on myös riskialtis, sillä vaikka Labojen osien pitäisi irrota pahvista helposti, näin ei useinkaan ole. Kannattaakin varata paperiveitsi lähettyville hommaan ryhtyessä.

Pelit yhtä tyhjän kanssa

Nintendo Labo on ristiriitainen tuote: mallit ja niillä pelattavat pelit on selvästi suunniteltu hyvin nuorille pelaajille, mutta rakentamiseen vaaditaan melko varmasti aikuisen apua. Onkivavan perusteella Labo-mallit sisältävät aika pieniä osia, sekä hienomotoriikkaa ja päättelyä vaativia rakennusvaiheita, joten aivan pienimmältä pelaajilta ne tuskin onnistuvat.

Jos siis hankit Labo-paketin lapsellesi, kannattaa varautua rakentamaan mallit yhdessä hänen kanssaan. Etenkin kun ohjeet toimivat ilmeisesti vain englanniksi.

Sekä auto että onkivapa toimivat lopulta yllättävän hyvin, mutta molempien minipelit ovat melkoinen pettymys. Autoja (pakkauksessa tulee pahvit kahteen) voi käytännössä ohjailla värinäominaisuuden avulla ja järjestää ajastimella kahdenkeskisiä kilpailuja. Onkivavalla taas pelataan kalastuspeliä, jossa lasketaan siima mereen ja yritetään saada kala kiskottua pinnalle.

Etenkin jälkimmäinen malli toimii oikeastaan hämmästytävän hyvin, mutta on vaikea kuvitella, että se viihdyttäisi edes lapsia kovin pitkään. Pelissä ei ole nähdäksemme mitään edistysjärjestelmää tai saavutettavaa, joten muutaman kalan napattuaan siihen alkaa kyllästyä.

Labojen huono puoli on myös, että autoja lukuunottamatta malleja ei käytännössä pysty purkamaan tai ainakaan takaisin pakettiin niitä tuskin saa väänneltyä. Niinpä Labo-mallit koottuasi sinulla on neljä tilaa vievää ja helposti hajoavaa lelua lojumassa lattioilla tai viemässä tilaa komerossa. Veikkaamme ihan suoraan sanoen, että Laboja tullaan vielä tänä vuonna viemään melkoisia määriä pahvinkierrätykseen.

Nintendo Labo tuntuu puolitiehen jääneeltä idealta.

Pahvirakentelu on hyvä idea, ja tavat, joilla mallit toimivat Switchin ja Joy-Con -ohjainten kanssa ovat kekseliäitä. Malleja pitäisi kuitenkin olla useampia erilaisia ja/tai niillä pitäisi olla enemmän pelattavaa. Toy-Con Garagella voi toki räätälöidä itselleen uusia sovelluksia, mutta tähän tuskin pystyy yksikään Labojen pääasiallisesta kohdeyleisöstä.

Jää nähtäväksi, tullaanko Laboja muistelemaan valtavana erehdyksenä, ja tuleeko Nintendo vielä julkaisemaan uusia pahvimalleja. Testimme perusteella tälle ”innovaatiolle” ei voi povata kovin valoisaa tulevaisuutta.

Niin, ja sitten vielä pakettien hinnat!

Variety Kit maksaa reilut 60 euroa. Robot Kitistä saa maksaa vielä 10 euroa enemmän.

Ei lisättävää.