Legendary -ensikosketus – Pandoran lipas aukesi taas

02.07.2008 15:48 Jukka O. Kauppinen

Voi sitä Pandoraa. Tuhansia vuosia sitten sinun laatikkosi kiusasi ihmiskuntaa. Etkä ole lopettanut ketkujasi vieläkään. Miksi sinun piti tehdä moinen lipas, kun varmasti tiesit ettei ihmiskunta pysty pitämään siitä näppejään erossa?

Taas on yksi utelias aatu ollut asialla ja sorkkinut asioita, joita ihmisten ei pitäisi sorkkia. Lipas on auki ja helvetti maan päällä. Kiitti kovasti.

Spark Unlimited -studion Atarille työstämä PC:lle, PlayStation 3:lle sekä Xbox 360:lle julkaistava toimintapeli tarjoilee pelaajille ainakin värikkään alkuasetelman. Modernit armeijat ja tuliaseet kohtaavat historiallisten legendojen kaikki ikävimmät pedot, jotka ovat ehtineet kerätä reilusti aggroa tuhansien vuosien vankeutensa aikana. Nyt ne pitäisi listiä ja sulkea lipas uudestaan, ennen kuin koko ihmiskunta on jyrätty.

Peliä kuvaillaan muun muassa ”massiiviseksi ja uskomattomaksi elämykseksi, joka on täynnä huikeita yhteenottoja ja katu kadulta käytäviä tulitaisteluja.”

Tosi on. Tulta ja tulikiveä. Griffoneita ja demoneja. Minotaurus ja medusa. Toimintaa piisaa, kiitos vain.

Eri asia on miten se pelaajakansalle maittaa. Legendaryssä on etsitty FPS-toimintapeleihin uudenlaista näkökulmaa, mutta ensikosketuksellaan peli tuntui hyvinkin tavanomaiselta räiskinnältä. Toki viholliset olivat enimmäkseen jotain aivan muuta, mutta pelimekaniikka ei suorastaan yllätä.

Jopa yllättäen pelin ulkoasu herätti hieman poikkeavia mielleyhtymiä. Värimaailmaltaan ja tyyliltään peli muistutti huomattavasti PlayStation 3:n lanseerauspeli Resistance: Fall of Mania. Itse en pitänyt Resistancea kummoisena toimintapelinä – oli siinä hyvätkin puolensa, mutta minusta se oli ennen kaikkea visuaalisesti laimea ja pelillisesti yksitoikkoinen putkijuoksu. Toki on monia, jotka ovat aivan toista mieltä – mutta allekirjoittaneen termistössä tämä vertaus ei ole kehu.

Toinen Legendaryn ulkoasusta pilkistävä detalji on värien räikeys, kontrastien hirmuinen särö. Grafiikka näyttää epäluonnolliselta ja kummalliselta.

Tämän jälkeen sinkoutuminen varsinaisen pääasian kimppuun, niiden legendaaristen öttiäisten perään, on melkeinpä sivuseikka. Jos ensikokeilussa näkemäni heijastaa millään tapaa loppupeliä, niin sen kapea putkimaisuus ja pikkuruisten puzzlejen selvittely ei vaadi kummoisia pelitaitoja. Vain hermoja ja hyvää liipasinsormea. Ne legendaryt kun ovat keskimäärin hemmetin kestäviä taruhirviöitä, jotka eivät tottele lyijyä kovinkaan hyvin.

Tämä on tietysti suorastaan virkistävää sen jälkeen, kun olemme pelanneet miljoonaa ja viittä FPS-peliä, joissa viholliset kaatuvat tarkoista headshoteista tai yhdestä sarjasta. Nyt ne pirulaiset vaativat sarjaa sarjan perään, lipasta toisensa jälkeen. Ammuksia on syytä kantaa kahmaloittain, sillä jo alkupelin elukat vaativat parhaimmillaan sata tai toistasataa kutia, ennen kuin ne edes harkitsevat kellahtamista.

Pelaaminen onkin suorastaan jatkuvaa turpiinottoa ja kilpajuoksua ammusvarantojen perässä. Kaatuuko tuo viimeisestä lippaasta vai tuleeko hätä housuun?

Kerrankin tarjolla on siis peli, jossa viholliset ovat pelaajaan ja tämän liittolaisiin nähden täydellisen ylivertaisia, käsittämättömän ketteriä ja kestäviä. Raateluhampaatkin on teroitettu huolellisesti lippaassa vietettyjen vuosien aikana.

Legendaryn räiskintäviihde on siis hyvin erilaista totuttuun verrattuna, mutta samalla pelimekaniikka on liiankin tavanomaista. Putkimainen eteneminen kapeassa käytävässä ei jätä tilaa mielikuvitukselle, jos se jatkuu koko pelin läpi.

Ehdin kuitenkin nähdä Legendarystä vain pienen osan ja pelikehitys on vielä kesken. Tekijätiimillä on muutama kuukausi aikaa hioa tuotettaan ja toivon mukaan pelissä on myöhemmin päästy eroon alun karmivuudesta. Moni pelihän onnistuu antamaan alussa tyystin väärän mielikuvan itsestään, kun ensimmäiset kentät ovat pelin kurjinta antia.

Kovin megalomaanisia muutoksia tuskin kuitenkaan ehditään enää tehdä, mutta positiivisesti pelin on tajuttu olevan hieman ongelmallinen ja sen julkaisua siirrettiin syyskuusta alustavasti lokakuulle. Niinpä Legendarystä saattaa vielä kuoriutua kelpo peli, mutta tajunnanräjäyttäjäksi tai Halojen/Half-Lifejen tapaiseksi megapeliksi siitä tuskin on koskaan. Hazen kohtalo on kuitenkin vielä vältettävissä.

Tekijä: Spark Unlimited
Julkaisija: Atari Europe
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360 – lokakuu 2008
Laitevaatimukset:
Pelaajia: 1-?
Pelin kotisivu: www.legendarythegame.com