Logitech G19 – testissä tosipelaajan supernäppäimistö

Näppäimistöjä löytyy joka lähtöön ja jokaisella on varmasti oma suosikkinsa. Minun viimeisimpien suosikkieni listalle kuului Logitechin mainio G15-pelinäppäimistö, jonka aika kuitenkin siirsi romukoppaan. Nyt näppäimistö on saanut seuraajan, josta ei puutu ominaisuuksia, näyttävyyttä tai hintaa. Mutta tarvitseeko kukaan sitä oikeasti?

G19 on jo heti paketista ulostuessaan todella vaikuttava paketti. Näppäimistö on todella kookas ja tukevan oloinen: ei natinaa, ei nitinää, ei rapinaa ravistellessa. Laatutyötä Logitechin insinööreiltä jälleen kerran, siis. Järeän näppäimistön vaikutelmaa korostaa entisestään se, että en ole ainakaan itse törmännyt ikinä näppäimistöön, joka vaatii oman virtalähteen. Ja siis todellakin vaatii: G19 ei pihahdakaan ilman USB-liittimen juureen kytkettävää muuntajaansa.

Näin heti alkutunnelmat näppäimistön parissa antavat jo osviittaa tulevasta: pröystäilyä ja huipputeknistä hienoutta, josta kovin suuri osa menee kuitenkin siihen osastoon, jota monikaan tuskin oikeasti tarvitsee.

Hyvä näppis

G19 on näppäimistönä hyvä, siitä ei pääse mihinkään. Tuntuma on G15:n tapaan sangen ilmava, mutta jo lyhyen totuttelun jälkeen erittäin miellyttävä. Itse vaihdoin G19:ään Logitechin mainiosta UltraX-näppäimistöstä, jonka liikerata taas on hyvin lyhyt ja läppärimäinen, joten jos minulle ei tullut kulttuurishokkia, sitä tulee tuskin muillekaan.

Perinteisen ja huipputeknisen ”näppis täyteen sormia” –testin perusteella G19 pystyy tunnistamaan yhtä aikaa kuuden lähekkäin olevan näppäimen painallukset, mikä on riittävä määrä vakavampaankin pelikäyttöön.

Edeltäjänsä tavoin näppäimistöstä löytyy mahdollisuus siirtyä erityiseen pelitilaan, jossa Windows-näppäin sammutetaan eikä se näin aiheuta ongelmia vahingossa huitaistuna. Samoin G19:stä löytyy pino makronäppäimiä, tällä kertaa 12. Kahteen pystyriviin sijoitellut napit ovat helposti WASD-käden ulottuvilla, kuten myös kolmen eri makrosetin vaihtelua hallitsevat pikanäppäimetkin.

Jälleen G15:n tapaan makroja voi ohjelmoida suoraan näppäimistöltä. Valitset haluamasi setin, painat nauhoitusnappia ja sitten tuikit makron kohdalleen. Viiveet, odotukset ja muut hienoudet hoituvat lonkalta. Jos haluaa syvempää funktionaalisuutta tai vaikka säädellä sitä, minkä värisiä valaistut näppäimet ovat eri makrotiloissa, mukana tulee Logitechin oma softa, jolla voi säädellä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Puhtaasti näppäimistönä tarkasteltuna G19 on siis mitä mainioin. Tuntuma on hyvä, ominaisuuksissa löytyy ja kaikki toimii kuten pitäisikin. Mutta ei tällä vielä oikeuteta 200 euroa lähentelevää hintalappua, jotta siihen olisi toivoakaan, pitää tarkastella näppäimistön lisäkilkkeitä, joita löytyy.

Kiva lelu

Lisäominaisuuksista näkyvin on tietenkin näppäimistön LCD-näyttö, joka on tällä kertaa värimalli. 320×240-resoluutioista näyttöä ohjataan sen vierestä löytyvillä napeilla, joilla voi säädellä eri ohjelmien toimintaa ja tehdä niiden sisällä valintoja.

Mukana tulee muun muassa RSS-lukija, kuvankatselusofta, videosoitin ja jopa sisäänrakennettu YouTube-selain, jolla voi katsella suosituimpia videoita. En ole tutustunut vielä tarkemmin taustalla pyöriviin ohjelmointiratkaisuihin, mutta esimerkiksi videosoittimella voi katsella yleisimpiä netistä ladattavia formaatteja, jos nyt ehdottomasti haluaa katsella videota tällaiselta näytöltä. Äänet toistuvat tietenkin PC:n omista kaiuttimista.

Kuten jo G15:n aikoihin tuli tutuksi, monet eri pelit tukevat myös näyttöä. World of Warcraft näyttää hahmon tietoja ja ilmoittaa kun saat yksityisviestejä, Dragon Age näyttää kulloinkin valittuna olevan hahmon kestopisteet ja manan ja niin päin pois. Hyödyllistä? Ei ehkä, sillä kyllä minä ainakin pelin aikana tuijotan monitoria, en sen alapuolella olevaa pikkunäyttöä.

Tämäkin on kuitenkin vain alkua, sillä näytölle on mahdollista koodata omia ohjelmiaan. Erilaiset mediasoitinten ja Ventrilo-softan hallintajärjestelmät löytyvät jo netistä kuten niin moni muukin asia. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että LCD-näyttö on lähinnä kiva lelu. Mitään oikeasti tarpeellista käyttöä en sille ole vielä keksinyt.

Näppäimistön hauskat ominaisuudet eivät kuitenkaan lopu tähän. Mukana on kaksi USB-liitintä, jotka saavat virtansa muuntajan avulla. Näin niistä löytyy mehua vaikka iPodin tai muun soittimen lataamiseen, mihin moni halvempi näppäimistö ei pysty. Harmillisesti G110-näppiksestä löytyviä audioliittimiä G19:stä ei löydy, mikä olisi helpottanut huomattavasti elämää.

Turhan kallis

G19 on melko ristiriitainen pakkaus. Näppäimistönä se on todella miellyttävä käyttää ja saakin puhtaasti siinä tarkoituksessa jäädä pöydälleni. Kuten jokainen täysjärkinen kuitenkin tajuaa, hyvästä näppäimistöstä ei tarvitse tai edes kannata maksaa sitä 159 – 200 euroa, mitä G19:stä pyydetään (linkki: MBnetin Hintaseuranta). Hyvää saa murto-osalla tästä.

Näppäimistön pitäisi siis perustella hintalappunsa muilla ominaisuuksillaan ja siihen se ei mielestäni pysty. LCD-näyttö on kiva ominaisuus, mutta ainakaan itse en löytänyt sille mitään niin murhaavan upeaa käyttöä, ettenkö vaihtaisi sitä mieluummin noin 100 – 150 euroon. Tähänhän se lopulta kulminoituu.

Niin hauska lelu kuin G19 onkin, en pysty keksimään mitään sellaista tilannetta, jossa ostaisin itse sen. Jos kaipaisin pelinäppäimistöä, G110 tai jopa vanha kunnon G15 tarjoavat G19:n oikeasti hyvän piirteet paljon halvemmalla. Arkista käyttönäppäimistöä haluava taas löytää lukemattomia vaihtoehtoja pilkkahintaan.

Logitech G19

Valmistaja: Logitech

Hinta: Noin 160-175 euroa

Lisätietoja: tuotteen kotisivu

Miikka Lehtonen

Ominaisuudet:

• Käännettävä väri-LCD-näyttö
• Säädettävä näppäinten taustaväritys
• 12 ohjelmoitavaa makronäppäintä
• Kaksi USB 2.0 –liitintä
• Näppäimistön pohjassa johtokouru hiirelle ja kuulokkeille
• Medianäppäimet videoiden ja musiikin hallintaan

Toinen mielipide

G15-näppäimistöön tyytyväisenä päädyin sijoittamaan myös G19:sta, tosin hieman eri syistä. Olin näet havainnut, että G15:sta ohjelmoitavat G-näppäimet ovat työnteossa äärimmäisen käytännöllisiä. Koska G19 sisältää enemmän G-näppäimiä, teoriassa niistä on vieläkin enemmän hyötyä. Eikö totta?

Tällä kertaa teoria osui kohdalleen, sillä G19 on ollut sekä erittäin miellyttävä käyttönäppäimistö, loistava peliväline ja ensiluokkainen työkalu. Myönnetään, värillinen LCD-näyttö on hulppeudessaan täysin turha. Näytöllä on kyllä kätevä ajaa erilaisia ulkoisia apuohjelmia, jotka tukevat G-näppisten näyttöjä. Mutta välillinen näyttö? Huh. Loppujen lopuksi itselläni siinä pyörii normaalisti vain kello ja Performance Monitor, joka näyttää paljonko koneen prosessorikuorma on. Tärkeää, eikö totta? Sen verran siitä on hyötyä, että esimerkiksi renderoidessani taustalla videoita CPU-kuormituksen laskeutuessa normitasolle tiedän videon valmistuneen. Näytölle olisi kyllä käyttöä muutamassa pelissä, jos joku vain ohjelmoisi niille tuen. Esimerkiksi lentosimulaattoreissa polttoainemittarit ja muutamat muut perustiedot olisivat kätevät pikku näytöllä.

Niin, värinäyttö on suorastaan turha kilke. Muutoin G19 on tuntumaltaan, käytettävyydeltään ja ohjelmoitavuudeltaan loistovekotin. Esimerkiksi tekstinkäsittelymakrojen ja eri ohjelmien pikakomentojen ohjelmointi G-näppäimille on nopeuttanut ja helpottanut työntekoa. Kolmen eri makrotilan ansiosta samoille näppäimille voi määritellä myös erilaisia pelikohtaisia toimintoja.

Hinta on kuitenkin se suurin kynnys. Kamoon, 170-180 euroa. Onhan se hirveä rahasumma. Erittäin hyvän näppäimistön saa paljon halvemmallakin. Mutta… Ei näin hyvää. Onko G19 niin hyvä, että siihen kannattaa panostaa 50-100 euroa loistavaa perusnäppistä enemmän? Riippuu käyttäjästä. Minulle se oli.

Jukka O. Kauppinen

Lue myös

Assassin’s Creed II –haastattelu ja videoesittely

Blobo – suomalainen superpallo haastaa Wii Sportsin

Forza Motorsport 3 – haastattelussa Turn 10:n autopeliguru Dan Greenawalt

Nintendon ja Amo Oy:n perhetapahtuma Heurekassa

PSP Go – Sonyn uusi taskukonsoli ensitestissä

Sega Mega Drive Portable – testissä taskukokoinen Mega Drive