Uusimmat

Logitech G710+ -pelinäppiksessä askarruttaa vain hintalappu

19.03.2013 11:00 Janne Mikola

On nähty monta kertaa, kuinka markkinoita hallitsevaksi kasvanut suuryritys joutuu tilaan, jossa se kadottaa kyvyn innovaatioon. Mekaanisista näppäimistöistä on kohistu jo pari vuotta. Ensimmäisessä aallossa markkinoille saapuivat SteelSeriesin, Razerin, Zowien, Corsairin ja Qpadin kaltaisten valmistajien tuotteita. Näppäimistöjätti Logitechin esitystä tällä tuotesektorilla saatiin odottaa. Ja odottaa. Ja odottaa.

Vaan nytpä odotus on ohi. Tuotevalikoimaan on ilmestynyt malli nimeltä G710+. Logitech on auttamatta myöhässä, mutta esiintulo on näyttävä. Yksinkertaisesti sanottuna: en odottanut Logitechin ensimmäisen mekaanisen näppäimistön olevan näin hyvä.

 Toisaalta tuntuu, että Logitech suhtautuu mekaanisiin näppäimistöihin vielä hieman eri tavalla kuin mihin kuluttajat ja muut valmistajat ovat tottuneet. On selvä juttu, että kuluttajat ovat nykymaailmassa valmiita maksamaan näppäimistöistään enemmän kuin sen kolme-neljäkymppiä, jolla viime vuosikymmenen kumitattirimpuloita kaupattiin. Toisaalta G710+ menee aivan sen toisen ääripään tuntumaan: kyllä hintalappuun raapustettuihin numeroihin liittyy nykyäänkin kipukynnys. Liika on liikaa ja G710+ pyörii vaarallisen lähellä kipukynnystä 150 euron hinnoittelullaan.

Toinen esimerkki tästä omalaatuisesta toiminnasta on se, kuinka Logitech suorastaan tuntuu salailevan sitä, millaisia mekaanisia kytkimiä heidän näppäimistöissään käytetään. Muilla valmistajilla tämä tieto on yleensä printattu pahvipaketin takakanteen informatiivisin kuvin. Logitech taas syystä tai toisesta karttelee läpinäkyvyyttä. Ilmeisesti Logitech haluaa myydä Logitechia.

Tokihan asiasta on helppo ottaa selvää. Ainakin, jos tietää mitä etsiä. Näppäinhatun irrottamalla selviää, että G710+:n tekevät mekaaniseksi Cherry MX:n Brown-kytkimet. Kytkinvalinta on mielenkiintoinen ja samalla itseäni erityisen paljon miellyttävä. En koskaan ystävystynyt täysin esimerkiksi SteelSeries 6Gv2:ssa käytettyjen Cherry MX Blackien kanssa. Vaikka näpyttelytuntuma oli niillä yhtenäinen ympäri lautaa ja pitkin käyttövuosia, lineaarinen vastus tuntui siltä, kuin näppäimistö taistelisi aina käyttäjäänsä vastaan. Jos näppäimistö herättää tuntemuksia siitä, että räiskintäpelissä CTRL pohjassa hiippailemista tulee fyysisesti raskasta, on kytkindesignissa mielestäni jotain väärää.

Cherry MX Brown sen sijaan on tällä saraa suurin piirtein niin miellyttävä kytkin kuin mahdollista. Kirjoituskonemaisesti napsahtelevat näppäimet toki sopisivat nätisti elämänkertaa (tai peliarvosteluja) kirjoittavalle kirjailijalle tai journalistille, mutta pelaamiseen sen tyyppinen kytkinratkaisu ei ole kovinkaan toimiva. G710+:n näppäimet ottavat parhaat puolet molemmista maailmoista. Ja ovat loistavat. SteelSeries 6Gv2:een verrattuna G710+:n näppäimet ovat kevyempiä näpytellä, ja lisäksi niistä löytyy selvä tuntokohta, jossa näppäin ”antaa periksi”. Kirjoituskoneelta lauta ei kuitenkaan tunnu.

Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin

Ei Logitechin tuotekehitysosastolla olla sentään ihan peukalot suussa istuskeltu. Näppäimistö on paljon muutakin kuin pelkkä kytkinvalinta.

Näppäinhattujen alle on asetettu kumiset renkaat, jollaisia ihan joka valmistajalta ei löydy. Kumisten renkaiden tarkoitus on pienentää mekaanisesta naputtelusta aiheutuvaa melua. Ja siinä ne onnistuvatkin. Esimerkiksi SteelSeries 6Gv2:een verrattuna G710+ on huomattavasti hiljaisempi ja monella tapaa miellyttävämpi kuunneltava. Melutaso ei juuri eroa tavallisesta kumitassunäppäimistöstä.

Muutenkin näppäimistö huokuu silkkaa laatua. Massaa näppäimistöllä on juuri sopivasti, jotta käyttäjälle muodostuu tunne arvokkaasta ja kestävästä tuotteesta. Irrotettava rannetuki on täydellisen muotoinen, kokoinen ja on pinnoitettu äärimmäisen mukavalta ja epähiostavalta tuntuvalla pintakäsittelyllä. Taustavalaistujen näppäimien työstöjälki on ensiluokkaista, ja takaa myös muiden taustavalaistujen näppäimistöjen tapaan sen, että näppäinhattuihin painettujen symbolien kulumista ei tarvitse pelätä. WASD-sektori sekä nuolinäppäimet on merkitty pelaajia silmälläpitäen sekä näteillä harmailla näppäinhatuilla, että erikseen säädettävissä olevalla taustavalaistuksella. Itsestäni oli erityisen miellyttävää laittaa muun näppäimistön taustavalaistus himmeähkölle, mutta kirkastaa WASD-sektorin valoja tappiin asti.

Medianäppäinten yhteyteen lisätyn äänenvoimakkuuden rullasäätimen edes takaisin rullailu tuntuu sekin kuin säätelisi kuin arvokkaammankin viritinvahvistimen äänenvoimakkuuspotikkaa. Korkealaatuisuuden tunne syntyy nimenomaan pienistä asioista.

Less is more

Vaikka moneen asiaan G710+:ssa voi soveltaa edellisen väliotsikon sanarimpsua, on Logitechilla tajuttu myös hillitä menoa, silloin kun se on järkevää. Näppäimistön vasemmassa reunassa olevat kuusi pikanäppäintä on sijoitettu helposti saataville, ja ryhmitelty mukavasti kahden ryhmiin. Moni kilpailija haksahtaa kalliimmissa näppäimistöissään siihen, että ne ovat täynnä kaikkea. Yritä siinä sitten painaa sitä pikanäppäintä 13, kun aikaa on millisekunti. Ei G710+:aa ihan minimalistiseksi voi kehua, mutta ehkä Logitechilla on tajuttu, että joskus vähemmän on enemmän.

Sekaantumisten ja virhepainallusten ongelma on Logitechilla otettu purtavaksi pelkän hillinnän lisäksi myös muulla tapaa. G710+:aan on lisätty näppäin, jolla voi kytkeä niin pikanäppäinten kuin Windows-näppäintenkin toiminnan pois päältä tilanteen niin vaatiessa. Mikäs sen hienompaa, kuin päästä ihailemaan Windowsin työpöytää vahingossa tapahtuneen Windows-näppäimen painalluksen jälkeen, kun pelin puolella naaman eteen ilmestyi juuri vihollisen King Tiger?

Muina erikoisominaisuuksina näppäimistön pohjaan on valettu ehkä ensi kertaa oikeasti käyttökelpoiset kaapelikourut muille työpöydällä lojuville laitteille. Kaapelikourujen suuntien perusteella ne osoittautuivat ensisijaisesti käyttökelpoisiksi kuulokkeilla. Lisäksi näppäimistöön on lisätty yhden paikan USB-hubi, jolloin esimerkiksi hiiren johdotuksesta tai muistitikun koneeseen liittämisestä tulee entistä helpompaa.

Akilleen kumitassut ja muita heikkouksia

Ehkä suurin valittamisen aihe G710+:ssä on sen pohjassa olevat kumitassut. Ne ovat isot, ja näppäimistö painaa todella paljon. Olosuhteiden siis luulisi olevan suotuisat jämäkästi paikallaan seisovalle näppäimistölle. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Kumitassut ovat pohjaltaan täysin sileää ja tasaista kumia, joka saattaa olla niiden akilleenkantapää. Näppäimistö liukui testikäytössä turhankin helposti pitkin Ikeaa.

Toinen kysymysmerkki on se, että miksei 12:sta puolikorkeaa media- ja makronäppäintä näppäimistön yläreunassa ole toteutettu mekaanisin kytkimin. Käytännössä asialla ei juuri ole merkitystä, sillä puolikorkeiden ja harvoin käytettyjen näppäimien näppäintuntuman ei tarvitse olla aivan saman kuin 200 napautusta minuutissa vastaanottavan kirjainosaston. Toisaalta, Logitech yrittää myydä G710+:n muodossa premiumia. En usko, että kourallinen ylimääräisiä mekaanisia kytkimiä olisi tuhonnut näppäimistön hintalaatusuhteen.

Yhtäaikaisia näppäimenpainalluksia G710+ kestää 26. Kymmenellä sormella varustetulle ihmispelaajalle tämän pitäisi olla riittävästi tilanteessa kuin tilanteessa, kuten myös missä tahansa jaetun ruudun pelitilanteessa. Kaikkien näppäimien yhtäaikaisen painalluksen rekisteröinnillä Logitech ei kuitenkaan pääse joidenkin kilpakumppaniensa tapaan revittelemään.

Logitech G710+ on monella tapaa yksi markkinoiden parhaista mekaanisista näppäimistöistä. Sen suurimmaksi heikkoudeksi jää korkeahko hintalappu, joka saattaa kääntää joidenkin kohdalla vaa’an esim. Razerin BlackWidowin puolelle.

 

Logitech G710+

Valmistaja: Logitech

Laitevaatimukset: USB-liitäntä

Muuta: Hinta: noin 150 euroa

Lisätietoja:Logitech G710+

Janne Mikola

 

Lisää aiheesta

Tällainen on PS4:n DualShock 4 -ohjain

Speedlink XEOX Pro Analog Gamepad – puolitien padi

SteelSeries QcK – ajoiko aika klassikkohiirimaton ohi?

Roccat Isku – upea ja jopa rönsyilevä pelinäppis

Mekaaninen näppäimistö vastaan nestemäinen elintarvike

Logitech G13 -pelinäppäimistö – onko mininäppiksestä hyötyä? 

Lue myös

Cities in Motion 2 –haastattelu – suomalainen liikennesimulaatio löysi pelaajansa

Dark –ensikosketus osa 1 – vampyyrihiippailua Thiefin ja Deus Exin jalanjäljissä

Gears of War: Judgment -ensikosketus – jylhä surulaulu täynnä melodramaattista tykitystä

Tony & Tino (lautapeli)

Wargame Air Land Battle –ensikosketus – venäläistankki norjalaisessa puutarhassa