Magnum opus XXX – Osa I : Genesis – Sinclair ZX Spectrum oli aikansa huippumikro

14.06.2015 14:00 | Muropaketin toimitus

Vuonna 1983 elettiin mielenkiintoisia aikoja, kun talouteemme saapui ensimmäinen tietokone: Sinclair ZX Spectrum.  Timo Turja muistelee millaista kotimikroilu oli tuohon aikaan koneella, joka ei ollutkaan Tasavallan tietokone vaan yksi sen kovimmista kilpailijoista.

Sinclair ZX Spectrum julkaistiin vuonna 1982. Alun perin koneen nimi oli ZX82, mutta se uudelleennimettiin myöhemmin Spectrumiksi (Spektri) koneen väriominaisuuksien korostamiseksi. Sen edeltäjät, ZX80 ja ZX81 näyttivät vain mustavalkoista kuvaa. Koneesta julkaistiin kahdeksan eri mallia: 16 Kt RAMin karvalakkimallista aina 128 kilon levyasemalla varustettuun malliin. Koneen silmiinpistävin ominaisuus oli koko, joka oli suurin piirtein nykyisen iPad luokkaa.

Spectrumilla on kunnia olla kaikkien aikojen eniten myyty brittiläinen tietokonemalli viiden miljoonan kappaleen myynneillään. Koneen suosio aiheutti ohjelmistojen ja lisälaitteiden kehitysbuumin ja monet pitävätkin sitä koko Iso-Britannian IT-alan kulmakivenä. Koneen luonut Clive Sinclair sai saavutuksestaan ritarin arvonimen.

Koodilla pelaamaan

Kaksivuotiaan pelinörtin näkökulmasta kone oli aluksi lähinnä kiva lelu, varsinkin näppäimet naksuivat jännästi. Maailmankatsomukseni laajeni kuitenkin nopeasti kun tajusin, että kyseisellä lelulla pystyi myös pelaamaan.

Kasettiaseman puuttuessa ainoa tapa pelien hankkimiseen oli ohjelmoida ne koneen omalla Basic ohjelmointikielellä. Omat taitoni eivät tähän tietenkään riittäneet, joten isäni sai hoitaa tämän operaation. Ohjelmointia varten oli näet kehitetty kirjoja, joista pystyi kopioimaan suoraan valmiin koodin peliä varten. Oma suosikkini näistä ohjelmaoppaista oli ehdottomasti Disneyn Mikronikkari, joka sisälsi yksinkertaisten ohjelmien lisäksi Disneyn hahmoilla varustettuja kuvia ja selityksiä tietokoneen toiminnasta.

Koodaus piti hoitaa kuitenkin omin kätösin, copy & pasten ollessa vain kaukainen haaveuni. Tähän kului ohjelmasta riippuen yleensä enemmän kuin paljon aikaa. Koodausta helpotti onneksi se, että käytetyimmät BASIC-komennot oli upotettu suoraan näppäimiin. Ongelmia aiheutti myös se, ettei Spectrumille tehtyjä ohjelmia voinut tallentaa ilman kasettiasemaa, joten monen tunnin koodaussessiot katosivat virrankatkaisun yhteydessä savuna ilmaan. Kiintolevyjä tai muita tallennuslaitteitahan ei tuohon aikaan kotitietokoneissa vielä tunnettu, eivätkä Spectrumin muut tallennusvälineet olleet hinnaltaan peruskäyttäjien ulottuvilla.

Siksi ei mennyt kauaakaan kun koneeseen hankittiin tallennuslaite, eli aivan tavallinen kasettinauhuri, jossa oli Spectrumiin sopiva liitäntä. Tämän myötä talouteen saapuivat myös ensimmäiset oikeat pelit. Kasettiaseman ladatessa peliä kaiuttimista raikuvat legendaariset latausäänet sai onneksi kaikkoamaan laitteen omalla äänisäätimellä.

Pelien lataaminen kasetilta vei yleensä noin 10-30 minuuttia. Latausaikana tapahtuvat lukuvirheet olivat myös hyvin todennäköisiä, mistä seurasi yleensä latauksen katkeaminen ja informatiivinen ”error” -virheviesti. Vielä nykyäänkin mietin usein kaikkia niitä tunteja, joina olen vain odottanut eri pelien latautumista.

Parhaat pelit

Näin jälkeenpäin on lämmittävää muistella, että elämäni ensimmäisiä muistoja on todellakin isäni koodauskirjan ohjeista ohjelmoitu Breakout-peli, eli tuo ”pallo rikkoo seinää” – klassikko. Toki se oli mahdollisimman yksinkertainen tulkinta aiheesta, mutta pienelle nörtin alulle tämä oli enemmän kuin tarpeeksi, jotta mielenkiinto tätä uutta harrastusta kohtaan heräsi.

Basic Breakout- Tästä se alkoi!

Pelejä kertyi kokoelmiin noin parisenkymmentä kappaletta ja seuraavat niistä ovat jättäneet lähtemättömän muiston, syystä jos toisesta.

Ensimmäisiä oikeita pelejä koin Cassette 50 -kokoelmakasetin parissa. Kokoelman pelit loivat kokonaan uuden käsitteen sanalle abstraktio. Monet peleistä kun olivat lähinnä eri väristen neliöiden pyörimistä ruudulla. Ääniefektit olivat epämääräistä piipitystä ja raksuntaa, jonka rinnalla PCn piipperikin kuulostaisi HiFiltä.

Kasetin pelit piti latautumisen jälkeen käynnistää vielä erikseen run-komennolla. Käyttämällä list-komentoa, pelin koodi näytettiin ruudulla ja tätä kautta sitä pystyi muokkaamaan suhteellisen helposti mieleisekseen. Yritys ja erehdys -menetelmällä muistan esimerkiksi poistaneeni kaikki esteet eräästä laskettelupelistä. Kyseessä oli siis ensimmäinen kokemus alkeellisesta (tai pikemminkin monimutkaisesta) huijauskoodista.

Simuloitu mäkihyppy 30 vuotta sitten

Pelien alkeellisuus ei kuitenkaan paljoa haitannut, sillä lapsen mielikuvitus täytti kauniisti toteutuksen jättämät aukot ja riemua riitti pitkäksi aikaa.

Muutamia vuosia sitten satuin muuten  lukemaan netistä, että kasetin pelitarjonta on vielä nykyäänkin legendaarinen huonoudessaan. Ei siis kovin vahva alku harrastukselle…

 

Valhalla oli grafiikalla varustettu tekstiseikkailu, jonka tikku-ukko animaatiot olivat valtavasti aikaansa edellä. Pelin maailmassa seikkaili monia hahmoja, joilla kaikilla oli omat erilaiset luonteenpiirteensä. Pelin tyylikäs ohjekirja listasi kaikki hahmot kuvineen sekä statseineen. Pelihahmot elivät maailmassa mielensä mukaan ja saattoivat esimerkiksi hyökätä toistensa tai pelaajan kimppuun. Peli jaksoi viihdyttää vielä vuosikymmeniäkin eteenpäin, vaikka en koskaan edennytkään siinä erityisemmin minnekään.

 

Taidetta koteihin

 

Horace and the Spiders oli alkukantainen tasoloikka, joka sisälsi kolme erityylistä tasoa. Peli oli ulkoasusta lähtien aidointa Spectrumia. Jo pelkästään kasetin kansikuva viritti täydelliseen tunnelmaan. Horace oli myös itselleni ensimmäinen todellinen pelisankari.

 

Jetpackissa pelaajan piti koota raketti ja täyttää se polttoaineella, jotta matka seuraavalle planeetalle onnistuisi. Ruudulla lenteli alkeelliseksi peliksi paljon tavaraa ja ruudunpäivitysnopeus oli erittäin sulavaa. Peliruudun vaakaviivoille ei vain mahtunut kovin paljoa tavaraa, mikä aiheutti melkoista spritejen vilkuntaa.

 

Cookien nastaa soppaa

Cookiessa pelaaja oli kokki, joka tekee soppaa ampumalla jauhoja vihollisia päin ja tiputtamalla ne näin ruudun alalaidassa sijaitsevaan kulhoon. Samalla piti varoa sattumia, kuten kalanruotoja, tölkkejä ja nastoja. Samalla idealla toimi myös PSSSST, jossa kasvatettiin auringonkukkaa ja torjuttiin tuholaisia erilaisilla myrkyillä.

 

Bruce pohtii elämän peruskysymyksiä

 

Hulk-tekstiseikkailu elää muistoissani yksinkertaisesti siitä syystä, että en päässyt siinä koskaan ensimmäistä ruutua pidemmälle. Alussa Bruce Banner on sidottu tuoliin ja pakoon olisi päästävä. Ilman Mikro-Bitin avuliasta ohjeistusta miettisin varmasti yhä tätä ongelmaa, jonka ratkaisuna oli yksinkertaisesti huulen pureminen (eng. bit lip). Tällöin pelaaja muuttui Hulkiksi ja tuoli hajoaa päreiksi. Viisivuotiaalle Maa-planeetan asukkaalle tämä ei tietenkään ollut ihan se loogisin mahdollinen ratkaisu.

 

Jet Set Willy 2 jäi mieleeni Spectrumin parhaimpana pelinä. Pelissä herätään kotibileiden jälkeen ja ennen pääsyä punkkaan talo pitäisi siivota. Juhlajuomien sekaan on selvästi napsahtanut vähän laitonta kamaa, sillä talo on täynnä psykedeelisiä olioita. Kosketus näiden sekasikiöiden kanssa vei saman tien yhden pelaajan kahdeksasta elämästä, joiden loppuessa peli alkoi alusta ja kerätyt esineet palautuivat takaisin paikoilleen.

Minulle pelin viehätys perustui täysin uusien huoneiden näkemiseen, sillä se sisälsi yli 100 erilaista huonetta. En kuitenkaan koskaan onnistunut näkemään edes puolia näistä, sillä peli ei todellakaan ollut helppo. Itse asiassa voisi suoraan todeta pelin vaikeustason olevan täysin mahdoton, sillä läpäisemiseen vaadittiin 150 eri puolille taloa piilotetun esineen kerääminen. Tämän tehtävän rinnalla pahamaineinen Battletoads on suorastaan amatöörimäisen helppo peli.

Pelin tarunhohtoinen maine mielessäni johtuu osittain myös siitä, että pelin lataaminen kaatui useimmiten virheilmoitukseen. Ne kerrat kun lataaminen onnistui, jäivät mieleeni lapsuusajan parhaimpina pelikokemuksia.

 

Sinclair ZX Spectrum tarjosi siis tukevat pohjat, joilla taattiin vaikea sekä selvästikin parantumaton peliaddiktio.

Timo Turja

 

Tekniset tiedot

  • Prosessori: Zilog Z80A, nopeus 3.5 / 3.55 MHz
  • Muisti:  16 tai 48 Kt RAM, 16 Kt ROM
  • Resoluutio: 256×192 pikseliä
  • Videoulostulo: RF-antenniliitäntä
  • Väripaletti: 16
  • Ääni: Piipperi, myöhemmissä malleissa AY-3-8912 äänipiiri

 

Sinclair ZX Spectrum julkaistiin vuonna 1982. Viimeisiksi Spectrum-malleiksi jäivät ZX Spectrum +2B ja +3B, joiden valmistus lopetettiin vuonna 1992. Spectrum oli yksi 1980-alkupuolen suosituimmista kotimikroista myös Suomessa, ja sitä valmistettiin milloin luvallisina lisenssimikroina, millloin luvattomina piraattikoneina sekä Pohjois-Amerikassa että aivan erityisesti Itä-Euroopassa. Venäjällä ZX Spectrumin jälkeläiset ovat samassa asemassa kuin C64 Suomessa.

 

Lisää aiheesta

C64- ja Amiga-taidekirjojen jälkeen palvomme ZX Spectrumin pelitaidetta 

Muinaisen ZX Spectrum -mikron uusi, virallinen versio sisältää yli tuhat peliä – lupien kera! 

Näin rempseän karmeita pelien kannet olivat 80-luvulla 

Pelikopteri #004 (8.12.2014) – retromuisteloja Spectrumsta PSX:ään ja GTA:sta Crewiin (Checkpoint) 

Pelikopteri #009 (10.3.2015) – morppilegendoja, arvosteluhuijareita ja mahtava ensikosketusreissu (Checkpoint) 

Trioposti 1/1988: Platoonia Vietnamissa, Punaista lokakuutakin jahdattiin 

Trioposti 3/1988: suomipelejä, roolipelejä ja hienoja klassikoista