Matkalla Minecraftin maailmassa

18.08.2010 14:30 | Miikka Lehtonen

Tervetuloa uuteen kotiini! Minecraftin ihmeellisestä maailmasta löysin pienen palan paratiisia: saaren, jossa aurinko paistaa, ruoho on vihreää ja iloiset kanat kävelevät kukkuloilla paistattelemassa päivänvalossa. Kun aurinko laskee, edessä on ikävä yllätys.

Pimeys tuo mukanaan yön kauhut: zombit nousevat esiin haudoistaan, luurangot tähtäävät minua jousillaan ja räjähtävät kaktukset tuhoavat kaiken, mitä olen vaivalla rakentanut. Eihän tämä olekaan paratiisi, tämä on maanpäällinen helvetti!

Mutta eipä vielä hypitä asioiden edelle. Maanantai toi mukanaan yllätyksen, kun eDome sai käsiinsä mainion Minecraftin lehdistöversion. Tutuilla keskustelupalstoilla kaverit ovat hehkuttaneet peliä jo ties miten pitkään, mutta en todellakaan voinut edes harkita sukeltavani täydellisen addiktiiviselta kuulostavaan peliin huvikseni. Miten kävisi töiden? Opiskelun? Ystävien?

Sukellettava se silti on, toivottavasti nousen vielä joskus pintaan.

Tervetuloa paratiisisaarelle! Minecraftin yksinkertaisista palikoista piirtyy välillä hämmästyttävän hurmaavia ja elävän tuntuisia pelialueita, ainakin jos osaa käyttää mielikuvitustaan. Tunnustan heti aluksi, että tämä ei ole ihan ensimmäinen vierailuni pelin maailmaan: yritin jo kerran aiemmin, mutta se peli päättyi täyteen katastrofiin kun huomasin tappiokseni, että hiekka valuu alaspäin. Lepää rauhassa, rohkea kaivosmies.

Tästä pääsemme siis paratiisisaarelle, joka on päivisin mitä hurmaavin paikka. Linnut laulavat – ainakin mielikuvituksessani – ja iloiset eläimet hyppivät pitkin mäkiä. Mikäs siis olisi mukavampaa kuin rannalle omin käsin rakennettu pieni talo? Luonnonläheisesti myös kaikki talon raaka-aineet on louhittu ja jalostettu itse.

Talolle tulee myös käyttöä, sillä kun aurinko laskee, ilo vaihtuu kauhuun. Olin jo aiemmassa pelissäni tottunut siihen, että öisin pihalla vaeltaa vähän hirviöitä, mutta tämä on jo naurettavaa! Pientä taloani piiritti pahimmillaan kahdeksan zombia, puoli tusinaa luurankoa ja muutama räjähtävä kaktusmies.

Ensimmäinen yö uudessa kodissani oli valaiseva kokemus, sillä kun kyhjöttelin nurkassa turvassa luurankojen nuolilta, tajusin konkreettisesti, miksi muinainen ihminen kehitti keinot valjastaa tulen käyttöönsä. Ja myös, miksi vähän vähemmän muinainen ihminen eristi asuinpaikkansa vallihaudalla.

Tulta oli saatava, mutta se ei ole helppoa. Minecraftissa kaikki louhimisen arvoinen, oli se sitten hiiltä, rautaa, kultaa tai vaikka timantteja, sijaitsee syvemmällä maan alla. Sattumalta mönkimällä voit kaivella valtavaa saartasi vaikka koko päivän löytämättä mitään. Pelimies suuntaa johonkin luonnolliseen luolaan, josta todennäköisesti löytyy kaivattu helpotus.

Luolissa on kuitenkin oma ongelmansa: niissä on pimeää. Tämä on huono asia kahdestakin syystä. Pimeässä ei tietenkään näe mitään, mutta lisäksi hirviöt viihtyvät siellä. Uskaltautuisinko maan syvyyteen hämähäkkien, zombien ja räjähtävien kaktusten kanssa?

No en. Siispä oli lähdettävä tutkimusmatkailemaan. Kokemus opetti jo ensimmäisinä öinä, että suojatta ei kannata yrittää selvitä hetkeäkään, ainakaan ennen kuin kädessä on miekka ja päällä panssaria. Niinpä louhuin nopeasti puolen päivän matkan päähän rantakodistani pienen puolustuslinnoituksen. Eihän se hyvältä näytä, mutta pystysuorat seinät tarkoittavat sitä, että olen mökissäni turvassa vihollisilta.

Matkalta löytyi myös veikeä kana, joka hämmästyttävästi tuntui seuraavan minua rantakodistani kukkuloille saakka. Nykyään samainen kana vaeltaa jossain vuoristolinnakkeessani, sillä se ninjasi itsensä sisään ovesta kun en kiinnittänyt siihen huomiota.

Silti, tarvitaan pysyvämpää ratkaisua. Isot pojat kertoivat, että virtaava laava on hyvä merkki: vuoressa on kätkössä jotain muutakin arvokasta. Niinpä pistin hakun heilumaan ja louhin vuoren sisään pari tunnelia ja huonetta. Ovi suuaukolle ja nurkkaan suurempi työpiste ja tämähän tuntuu jo hiljalleen kodilta!

Seuraavat päivät menivätkin sitten tiiviin louhimisen merkeissä. Kotiluola laajeni sivuille ja pystysuunnassa, kun yritin etsiä vuorestani mineraaleja. Todella runsas hiilisuoni tarkoitti sitä, että pystyin sulatusuunissani muuttamaan hiekan lasiksi, porsaat pihveiksi ja tietenkin myös tekemään niitä elintärkeitä soihtuja kunnon määrissä.

Luolamiehen pahin painajainen on se, että pimeydessä kuulet selkäsi takaa pahaenteistä sihinää. Siinä vaiheessa kannattaa reagoida salaman nopeudella tai olet vainaa. Ne aiemmin mainitsemani räjähtävät kaktusmiehet kun tappavat sinut kertalaakista, jos et onnistu syöksymään hetkessä räjähdyksen tieltä. Tässä sellainen päivänvalossa.

Siitäkös se suuruudenhulluus yllätti. Katsellessani vuorta ulkoapäin päätin, että halusin rakentaa sen huipulle pienen huvimajan. Eräänä yönä pistin siis hakun heilumaan ja louhin vuoren sisukseen jättimäiset portaat, joita pitkin pääsin sen huipulle.

Sulatusuunini avulla tehtailin kattouloskäynnin ympärille lasista hienot kehykset ja ryhdyin tasoittamaan vuoren huippua majaani varten.

Sitten iski todellinen inspiraatio: kuka haluaisi asua kämäisessä majassa, kun voin rakentaa vuoren rinteeseen huikean linnoituksen?

Paria päivää ja jättimäistä kivilastia myöhemmin vuorilinnoitukseni oli valmis. Torni on nyt niin korkea, että sen päälle ei yksinkertaisesti pysty rakentamaan. Ai että mitä järkeä siinä oli? No ei yhtään mitään, mutta kun kerran annetaan tilaisuus puuhailla omiaan paratiisisaarella niin minähän puuhailen.

Ja olihan se tavallaan myös vaivan arvoista. Kyllä vuoren laelta kelpaa katsella vaikka nousevaa aurinkoa ja sen valossa palavia zombeja.

Suunnitelmat eivät lopu tähän. Ryhdyin huimapäissäni rakentamaan siltaa oman vuoreni huipulta läheiselle naapurivuorelle. Sinne ajattelin pientä pääkallolinnoitusta, mutta innoissani lipesin ja putosin kaikkine omaisuuksineni suoraan vuoren alla sijainneeseen luolaan.

Se niistä kamoista, mutta tavallaan tämä oli onni onnettomuudessa. Valtava, synkkä luola suoraan kotini alapuolella? Jos Morian kääpiöt opettivat meille jotain niin ainakin sen, että luolaa kannattaa kaivaa urakalla ja syvälle. Vai meniköhän se sittenkään ihan niin?

Soihtua seinälle ja hakku heilumaan! Äänten perusteella vuoren sisällä on jotain elävää, mikä tarkoittaa väistämättä myös aarteita. Jos selviän hengissä, palaan vielä asiaan!

 

Linkki: Minecraft

Lisää aiheesta

Valve diggasi indiepeliä, Minecraft nousi heti nettihitiksi

Lue myös

Voita Mafia II -skabassa käsiraudat ja muutenkin huima mafia-tuotepaketti

Iloitkaa PlayStation 3 -pelaajat: tekin saatte Mass Effect 2 -seikkailun

Lautapeli: A Touch of Evil

Arvostelu: Castlevania: Harmony of Despair (Xbox 360)

Muropaketin uusimmat