Metro Last Light –ensikosketus – kohti neljättä maailmansotaa (osa 1)

20.04.2013 16:00 | Jukka O. Kauppinen

Venäläisen science fiction -kirjailija Dmitry Glukhovskyn luoma Metro-kirjasarja on kasvanut melkoiseksi kulttiteokseksi. Tai ihan rehelliseksi hitiksikin. Metro 2033- ja 2024-kirjoja on myyty eri kielillä muutama miljoona, ja taannoinen Metro 2033 -pelikin kasvoi hiljakseen hienoksi hitiksi.

Niinpä THQ:n konkurssi olikin suoranainen järkytys, kun tajusimme sen vieneen mukanaan myös seuraavan Metro-pelin. Kuka ostaa Metro: Last Lightin vai ostaako kukaan? Onneksi apuun saapui Deep Silver, joka pelasti myös Saint’s Row 4:n. Deep Silver kutsui lehdistön Metron ensimmäiseen testipäivään – ja voin kertoa, että poistuin sieltä hymysuin.

Jos menisimme ihan lyhyenlyhyellä linjalla, niin voin tunnustaa, että kerroin paikalla ollessani pelistudion edustajalle harvinaisen kohteliaisuuden. Normaalistihan en kommentoi pelejä sen enempää kehittäjille kuin tutuille PR-tyypeillekään, enintään supisemme niistä heidän selkänsä takana journoporukalla.

”Voit lukea mielipiteeni aikoinaan jutustani”, olen todennut lukemattomat kerrat pelitalon uteliaille edustajille, kun he ovat kyselleet mitä olen pelistä tykännyt. Tällä kertaa lipesin linjastani ja totesin: ”I’m really looking forward to playing this at home.”

Siinä se pähkinänkuoressa. Metro on peli, jonka minä haluan.

Metro – pimeän uhka

Kerrataan hyvin lyhyesti mistä Metrossa on kyse. Metro 2033 on science fiction -kirja, jonka venäläinen Dmitry Glukhovsky kirjoitti noin parikymppisenä. Teos kertoo parikymmentä vuotta maailmanlaajuisen ydinsodan jälkeisestä ajasta, tarkalleen ottaen ydintuhoa Moskovan metron uumeniin paenneiden ihmisten ja heidän jälkeläistensä selviytymistaistelusta nälkää, sairauksia, säteilyä, säteilyn luomia petoja ja tietenkin ihmisyyttä itseään vastaan. Alkuun ilmaiseksi netissä levitettyä kirja julkaistiin sittemmin myös oikeana painoteoksena ja käännettiin useille kielille. Kirjan jatko-osa Metro 2034 lähestyi maanalaista maailmaa eri suunnalta, hyvin eri tavalla. Mutta kuitenkin tarjoten hyvin vetovoimaisen näkemyksen ihmisyyteen.

Ensimmäisestä kirjasta tehtiin myös peli, joka yllätti monet rankalla kuvauksellaan ja tarinallaan. Se ei noussut missään vaiheessa suorastaan listahitiksi, mutta peliä on myyty jo päälle neljä miljoonaa kappaletta, mikä takaa pelille sekä hitin että kulttipelin statuksen.

Pelin jatko-osa ei ole kuitenkaan Metro 2034. Kirjailija keskusteli pelitalon kanssa jatko-osasta ja totesi, että ei toimi. 2034:stä ei saa hyvää räiskintäpeliä, tarinaa ei pysty sovittamaan videopelimuotoon. Niinpä Dmitry teki oman ratkaisunsa: hän kirjoittaa peliin aivan uuden tarinan.

Ja millainen tarina siitä tulikaan. Metro: Last Light ei ole se kaikkein tavanomaisin räiskintäpelin tekosyy. Se rakentaa 2033:n ja 2034:n teemojen päälle huikean tarinan, jossa käsitellään edelliskirjojen tapaan ihmiskunnan raadollisuutta, petturuutta, ihmisyyttä ja kohtaloita tavoilla, jotka saavat ajattelevan ja tuntevan pelaajan varmasti hidastamaan läpijuoksuaan. Last Light nostaa väkevästi pintaan Metro-kirjojen suurempia poliittisia kuvioita ja jännitteitä, kuvaten kuinka peto ei häviä ihmisestä edes lopullisen tuhon jälkeenkään. Eikö kolmas maailmansota ollutkaan tarpeeksi? Tarvitaanko vielä neljäskin, joka käydään aiempaa pienemmässä mittakaavassa, Moskovan metron uumenissa, mutta aivan yhtä tappavin seurauksin?

Toistaako ihmiskunta taas kerran vanhat virheensä, ollen liian sokea löytääkseen pelastuksen?

Syviä viestejä, vahvaa sanottavaa. Tämä ei ole pelkkä räiskintäpeli. Se on interaktiivinen tutkielma.

Niin, Dmitryllä on paljon sanottavaa. Ja mikä kiintoisinta, hän harkitsee vakavasti Last Lightin käsikirjoituksen laajentamista seuraavaksi Metro-kirjaksi. Jos pelaat Last Lightin läpi, niin saatat aikoinaan löytää pelistä tuttuja tapahtumia myös Metro 2035 -kirjasta. Ja kyllähän tässä hyvää kirjan ainesta piisaa.

Artyomin paluu

Tarinallisesti Last Light jatkaa Metro 2033:sta. Artyom teki tekosensa ja tuhosi Dark One -nimellä tunnetut hirviöt, pelastaen metron asukkaat tuholta hirviöiden käsissä. Temppu ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi, saati seurauksitta. Dark Onien tuho avasi oven toisenlaisille hirviöille, ja samaan aikaan metroa hallitsevien valtakuntien välit ovat kiristymässä dramaattiseen tahtiin. Neljännen valtakunnan natsit kiristävät rotupuhtauslakejaan, aseistautuvat ja lietsovat jännitteitä naapureihinsa. Punaisen linjan kommunistit vastaavat provokaatioihin provokaatioilla. Metron suurvalta Hansa reagoi jännitteisiin nostamalla omaa valmiustasoaan.

Kaikki elävät kireällä langalla. Pakolaisia riittää maanvaivaksi saakka, kun joillakin metrovaltioilla ei riitä ruokaa aina omallekaan väelle.

Ja jossain, jossain on yksi Dark One. Elossa, vankina. Uhka, joka on mahdollisuus. Jollekulle aggressiiviselle metrovaltiolle, joka haluaa käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa.

Last Light kertookin hyvin erilaista tarinaa 2033:een verrattuna. Lähtötilanne on täysin muuttunut, samoin tavoitteet. Siitä puhumattakaan, että Artyomilla ei mene välillä lainkaan hyvin. Ei sitten lainkaan. Ei ole kivaa, kun toiset toimivat kaksinaamaisesti ja lyövät puukkoa selkään oikein kunnolla. Siinä sitä sitten ollaan, pakolaisena, yksin, vihollisen keskellä ja kaikki on oikein poikkeuksellisen huonosti.

Last Light yrittää kuvata pelimaailmaa hieman eri tavalla kuin edellisessä pelissä. Esimerkiksi ulkona liikutaan paljon enemmän, mikä tuo paitsi aivan uudenlaista ahdistusta ja paniikkia, myös kuvaa ydintuhon jälkiä paljon raadollisemmin. Eräässä vaiheessa pelaaja kavereineen esimerkiksi löytää maahansyöksyneen lentokoneen raadon, jonka tutkiminen aiheuttaa pelaajalle todella ikäviä, ahdistavia flashbackeja ydintuohon hetkeen. Ei kivaa. Mutta luo pirun raadollista kuvaa maailmanlopun tapahtumista…

Ulkoista maailmaa kuvataan muutenkin edellispelistä poikkeavasti. Ulkona ollaan paitsi enemmän, myös alueet ovat suurempia ja pelaaja näkee monia Moskovan maamerkkejä kovin, kovin rapistuneessa muodossa.

Ulkona kun ollaan, niin siellähän tietysti kohdataan myös vähän erilaisia hirviöitä kuin maan alla. Lentäviä. Mutantoituneempia. Ikävämpiä. Joskin sanotaan näin, että eivätpä ne maanalaiset, kahdella jalalla liikkuvat hirviöt ole välttämättä sen parempia.

Ulkona liikkuessa on kuitenkin pidettävä jatkuvasti melkoista kiirettä, sillä ydintuhon jäljillä kun liikutaan, niin geiger-mittari naksuttaa iloisesti. Joissakin kohdissa vielä kiivaammin. Aivan erityisen tärkeää onkin kerätä pelin mittaan riittävästi kaasunaamarin suodattimia, joiden avulla pelaaja pystyy ainakin hengittämään turvallisesti. Jonkin aikaa. Suodattimet on kuitenkin vaihdettava, kun ne tukkeutuvat ja se on voi voi, jos ne loppuvat kesken.

Tässä kohtaa voikin mainita erään hyvin tarpeellisen ja yksinkertaisen apuvälineen. Näet pelaajan rannekellon. Ulkona liikkuessa se näet näyttää miten kauan kaasunaamarin suodatin toimii. Eli koko ajan näkyvissä oleva kello muistuttaa kiireestä ja suodattimien vaihtamisesta. Muulloin kello toimii ihan vain kellona, joka ilmaisee kellon- ja vuorokaudenajan lisäksi pelaajan piiloutumisasteen. Hiippailuhan on tietenkin tärkeää monessa kohtaa, joten pieni apuväline varjoissa pysymisessä tulee tarpeeseen.

Räiskintäpeliksi Last Light on jopa kohtuullisen monimutkainen. Kontrolleja ja toiminnallisuutta on sen verran runsaasti, että konsolipadikin on venytetty äärirajoilleen. Eikä kaikki ole edes aivan niitä perusjuttujakaan, vaan esimerkiksi ulkona liikkuessaan on kiinnitettävä huomiota niin kaasunaamarin ilmansuodattimen jäljellä olevaan käyttöaikaan kuin naamarin pyyhkimiseenkin hiestä tai ulkoisesta kosteudesta. On kovin, kovin ikävää rampata mörköjä karkuun tai koettaa tähdätä, kun näkökenttä sumenee radioaktiivisesta sateesta. Hienoja detaljeja, jotka luovat määrättömästi tunnelmaa.

Aseita pelaajalla voi olla mukanaan kerrallaan enintään kolme, joita voi näpsäkästi käsitellä joko näppäämällä tai pitämällä padin Y-näppäintä vaihtelemalla.

… Ja tähän kohtaan katkeaa ensikosketuksen ensimmäinen osa. Jatkoa… Lähiaikoina!

 

Metro Last Light

Tekijä: 4A Games

Julkaisija: Deep Silver

Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu: http://www.enterthemetro.com

Jukka O. Kauppinen

 

Metro 2033 (PC, Xbox 360)

Postapokalyptinen räiskintäpeli Metro 2033 sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ryssä on viimein saanut ansionsa mukaan. Moskova ja ilmeisesti koko Ural pihlajia myöten on ydinpommitettu kivikaudelle ja eloonjääneet hakevat turvaa maan alta. Jos Moskovan metro ei nykypäivänä ole maailman turvallisimpia paikkoja, ei se toden totta ole sitä myöskään Metro 2033:ssa.

Metro 2033: kirja pelin takana

Metro 2033 on ollut yksi kuluvan vuoden positiivisimmista yllätyksistä. Selviytymiskauhua, hiiviskelyä ja suoraa toimintaakin yhdistellyt peli lumosi perivenäläisen synkällä tunnelmalla ja kiehtovalla tarinallaan.

Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että ennen peliksi päätymistään Metro 2033 oli kirja. Dmitri Gluhovskin esikoisteos on nyt vihdoin ilmestynyt myös suomeksi. Otimme selvää millainen kirja pelin takaa löytyy.

 

Lue myös

Command & Conquer tulee taas – nyt ilmaisnaksuna

Demonicon-ensikosketus: demonisen synkkää roolipelaamista (osa 1)

Far Cry 3 Blood Dragon –ensikosketus – lumoavaa kahjoräiskintää

Flashback-ensikosketus – upea uudelleentulkinta 20 vuoden takaisesta scifi-klassikosta

LucasArtsia muistellen – suosikkejamme ja inhokkejamme vuosien varrelta

Space Hulk: Death Angel (lautapeli)

Tolkien innoitti Mike Singletonia – Lords of Midnight on kuin sota Keski-Maasta

 

Keskustelu

Odotuksia vähän laimentaa epäilys Deep Silverin DLC-politiikasta, jos ranger-vaikeustasokin aiotaan myyda erikseen. Katsotaan sitten julkaisun jälkeen monessako osassa se peli lopulta aiotaan myyda ennen kuin rahojani tähän laitan.

Metro 2033 on joka tapauksessa ehkä tympeää hirviömättöä lukuunottamatta siellä kaikkien aikojen suosikki-äfpeeässieni joukossa.

Tarkoitus oli odotella launchin jälkeisiä mielipiteitä, mutta voisihan sitä laittaa ennakkotilaukseen. 2033 on vieläkin yksi lempipeleistä, ranger hardcorella ja 3d vision päällä aika pysähdyttävä kokemus.

@1 Joo, katoin kans samaa. 2034 se on.

Kirjat oli ainakin hyviä ja eka pelikin ok. Kyllä tämäkin ostoon menee.

”Metro 2033- ja 2024-kirjoja on myyty eri kielillä muutama miljoona, ja taannoinen Metro 2033 -pelikin kasvoi hiljakseen hienoksi hitiksi.”

vissiin siis metro 2034 on toinen kirja, eikä 2024

Muropaketin uusimmat