Metro Last Light –ensikosketus – pinnan pelottava kutsu (osa 2)

Moskova ydintuhon jälkeen. Tai pikemminkin sen maanalainen maailma. Dmitry Glukhovskyn Metro 2033 tunnetaan omalaatuisena nykyscifin klassikkona, joka on inspiroinut jo kaksi videopeliä. Säntäämme jatkamaan Metro Last Light –pelin maailmaan tutustumista ensikosketuksen toisessa osassa.

Joko luit? Metro Last Light –ensikosketus – kohti neljättä maailmansotaa (osa 1)

Ensimmäisestä kirjasta tehtiin myös peli, joka yllätti monet rankalla kuvauksellaan ja tarinallaan. Se ei noussut missään vaiheessa suorastaan listahitiksi, mutta peliä on myyty jo päälle neljä miljoonaa kappaletta, mikä takaa pelille sekä hitin että kulttipelin statuksen.

Metro 2033 sijoittui parikymmentä vuotta maailmanlaajuisen ydinsodan jälkeen. Last Lightin tapahtumat taasen jatkuvat vähän 2033:n jälkeen. Ja kuten voitte kuvitella, tässä ajassa ei maan pinnalla ole vielä kovinkaan mukavaa. Jos Metron maanalaisissa tunneleissa ja asemilla ahdistaa, niin maan pinnalla meininki on taas vähän omanlaistaan.

Last Lightin aikaan tosin on kevät… Pelottava kevät… Auringonsäteet hyväilevät tuhoutuneen kaupungin raunioita ja paljastavat pelaajalle liiankin selvästi joukkotuhon perinnön. Mutta on asiassa sentään yksi hyvä puoli: säteilyn luomat pedot ja hirviötkin erottaa vähän paremmin. Tai ainakin tuurilla kauempaa.

Pinnalla pelottaa

Autio, tuhoutunut maanpäällinen maailma on sitä ahdistavampi, mitä järeämmällä koneella pelaat. Kyllähän PS3- ja Xbox-versiotkin silmää hivelivät, ei siinä mitään, eikä pelien välillä ole mainittavia eroja pelattavuuden suhteen. Mutta ihan karu, kylmä ja suorasukainen fakta on se, että PC-versio pyyhkii konsoleilla lattiaa. Vaikka pelin kaikkia versioita pyörittää A4-studion uusin A4-engine, on siihen taottu niin kovaa ja PC-koneiden vääntöä hyödyntävää visuaalista tekniikkaa, että oksat pois.

Jos nyt ihan suoraan paikan päällä mieleeni tulleen ilmaisun toistaa, niin PC-versio oli muita ”mielettömästi kauniimpi”.

Pelitestit suoritin tasapuolisesti eri koneilla, vaikka Xboxilla aloitinkin. Matka alkoi noin pelin puolivälissä olleesta tehtävästä, kun Artyom kavereineen joutuu nousemaan maan pinnalle maanalaisen kulkureitin tukkeuduttua. Seuraavat minuutit tuntuvat kovin, kovin pitkiltä, sillä maa ei ole enää ihmisen.

Vaikka reitti halutulle kohteelle on linnunteitse lyhyt, on se todellisuudessa niin hirvittävän pitkä. Tiet eivät ole enää avoimia. Rakennukset ovat romahdelleet. Ympäristöä tutkiessaan törmää asioihin, jotka olisi mielellään jättänyt sikseen. Eikä kaupungin keskelle pakkolaskun tehnyt lentokone suinkaan helpota matkantekoa, kun se on keskellä kulkureittiä. Penkeilleen kuolleiden ihmisten jäänteet, ympäriinsä lennelleet matkatavarat ja ohjaamoon kuolleet lentäjät eivät ole kaunis näky. Etenkään kun Artyom saa näkyjä – ja kokee omin silmin lentäjien viimeiset hetket. Kun taivas räjähtää kirkkaaksi, kun lentokoneen järjestelmät sekoavat ja sammuvat, kun radio täyttyy pelosta ja hädästä ennen staattisten häiriöiden hyökyaaltoa. Kun ohjaajat yrittävät viimeisenä tekonaan pakkolaskua, vaikka kaupungin keskelle…

Ja ne maanpinnan uudet valtiaat. Kävelevät. Juoksevat. Lentävät. Matka maan päällä muuttuu kaoottiseksi painajaiseksi, jossa viimeiset askeleet kohti seuraavan maanalaisen metroaseman ovelle ovat taistelua.

Poliittista kampailua

Maan alta löytyy kuitenkin pelastus, viime hetkellä. Kommunistivaltio, Red Line, punainen linja. The Theater. Kilpaileviksi maanalaisiksi valtioiksi jakaantunut metroverkosto sisältää monenlaisia ihmisiä ja ideologioita, joista kommunistit ovat sieltä vanhoillisemmasta päästä. Heidän asemallaan on kuitenkin kuri ja järjestys. Turvapaikkojakin monille, myös Neljännen valtakunnan asemilta saapuville pakolaisille.

Kun kommunistit uskovat, että pelastus ja toivo löytyy kommunismin puhdasoppisuudesta, Neljännen valtakunnan johtajat uskovat pelastuksen löytyvän puhdasrotuisuudesta. Tämä on johtanut yhä uusiin ja uusiin puhdistuksiin, kun uusnatsien oppeja täsmennetään ja käsityksiä puhtaasta arjalaisesta rodusta muuttuvat. Sinä olet liian lyhyt. Sinulla on känsiä. Sinun geeneissäsi on radioaktiivisuuden aiheuttamia häiriöitä. Sinulla on syöpä!

Poikkeavat häädetään. Jos he ovat onnekkaita.

Moni näistä onnekkaista pääsee kommunistien hallitsemille asemille. Sinne saapuu myös Artyom, joka on sentään vain läpikulkumatkalla, kiitos ystävänsä, joka lupaa hoitaa hänet byrokratian läpi. Sillä ryssä on ryssä, vaikka ydinsota- ja metromankelissa paistettaisiin, ja paperien on syytä olla kunnossa.

Teatteri-asemalla elämä on jossain määrin mallillaan. Ruokaa on. Palveluja. Huvituksiakin. Leikkiviä lapsia ja pelokkaita pakolaisia, jotka eivät tiedä minne päänsä kallistaisivat. Tai mistä elantonsa hankkisivat. Ja lisää saapuu koko ajan, mikä ei vanhoja asukkaita miellytä.

Parempiosaisille riittää kuitenkin viihdettä, jopa ihan vanhaan malliin. Revyy-teatteria ja iloisia tepsukoita vispaamassa reisiään. Vähän vanhan ajan glamööriä. Sitähän pitää vähän juhliakin. Mutta kuinkas sitten kävikään…

Kommunistien aseman kulissien takaa löytyy lisää. Punaisen linjan kunnia ja itsenäisyys ovat tärkeitä. Ja jos natsit suunnittelevat jotain, on kommunistienkin oltava valmiita puolustautumaan. Ja voi sitä vierasta, joka erehtyy paikalle pitkine nenineen.

Ja sitten Artyom löytääkin itsensä keskeltä metroaseman – tai kokonaisen valtion – kattavaa salajuonta. Salaisia operaatioita. Ilman asetta. Vihollisen keskellä. Ja kuulee asioita, joita hänen ei pitäisi tietää. Yhtäkkiä kaikki on ihan helvetin huonosti.

Tästä eteenpäin peli muuttuukin dramaattisesti. Sitä ennen matka on ollut suhteellisen rauhallinen, jollain tapaa turvallinenkin. On ollut ystäviä ja juttuseuraa. Nyt Artyom on kaukana kaikesta, keskellä sotaan valmistautuvaa kommunistivaltiota, ja hänen pitäisi paitsi päästä hengissä pakoon, myös miettiä mitä tiedoillaan tekisi.

Matka muuntuu seikkailusta toiminnaksi, josta voi yrittää selvitä joko tulivoimalla tai hiippaillen. Molemmilla on tilausta, molemmilla selviää monista kohdista, joskin eräässä pelatussa kentässä hiiviskely vaikutti olevan se parempi vaihtoehto. Tulitaistelun puhkaisemat myrkkykaasusäiliöt kun vaikuttivat verrattain negatiivisesti pelaajankin hengissäpysymiseen.

Loppumetreillä Metro Last Light jätti jälkeensä erittäin miellyttävän vaikutelman. Pelattavuus oli kohdallaan. Maisemat upeita. Pelimaailma hienosti suunniteltu ja käsikirjoitus toimii. Peli herättää ajatuksia ja niitä peilaa väkisinkin niin historiaan kuin nykypäivään.

Last Light onkin siitä poikkeuksellinen teos, että se uskaltaa ottaa kantaa ja jopa käsikirjoituksellisia riskejä. Se on tässä suhteessa etäistä sukua jopa BioShock-sarjaan. Harva peli uskaltaa mennä pintaa syvemmälle ja luoda kantaaottavaa tarinaa, jossa on muutakin kuin yksiulotteisia hahmoja ja kliseitä. Peukku siitä.

Muutoinkin Last Light tuntuisi olevan peli, jossa on hyvää seikkailtavaa, tasokasta toimintaa ja kiinnostava tarina. Eli ei muuta kuin Varustelekan säteilypuku niskaan ja pelaamaan.

Lue myös: Metro Last Light –ensikosketus – kohti neljättä maailmansotaa (osa 1)

Keskustelua aiheesta: Metro: Last Light

Metro Last Light

Tekijä: 4A Games

Julkaisija: Deep Silver

Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu: http://www.enterthemetro.com

Jukka O. Kauppinen

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Lisää aiheesta

Metro 2033 (PC, Xbox 360)

Postapokalyptinen räiskintäpeli Metro 2033 sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ryssä on viimein saanut ansionsa mukaan. Moskova ja ilmeisesti koko Ural pihlajia myöten on ydinpommitettu kivikaudelle ja eloonjääneet hakevat turvaa maan alta. Jos Moskovan metro ei nykypäivänä ole maailman turvallisimpia paikkoja, ei se toden totta ole sitä myöskään Metro 2033:ssa.

Metro 2033: kirja pelin takana

Metro 2033 on ollut yksi kuluvan vuoden positiivisimmista yllätyksistä. Selviytymiskauhua, hiiviskelyä ja suoraa toimintaakin yhdistellyt peli lumosi perivenäläisen synkällä tunnelmalla ja kiehtovalla tarinallaan Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että ennen peliksi päätymistään Metro 2033 oli kirja. Dmitri Gluhovskin esikoisteos on nyt vihdoin ilmestynyt myös suomeksi. Otimme selvää millainen kirja pelin takaa löytyy.

Lue myös

Dead Island Riptide – mieluummin Zombieland-hassuttelua kuin perheitärepivää draamaa

Demonicon-ensikosketus: demonisen synkkää roolipelaamista (osa 1)

Far Cry 3 Blood Dragon – paljon päättömyyksiä eikä se haittaa yhtään!

Gioteck FR-1 Freedom Racing Wheel – oiva langaton ratti PS3:lle

The Mighty Quest for Epic Loot –ensikosketus – kotini on nettilinnani

War Thunder vs World of Warplanes – f2p-lentosimujen sota