Might & Magic Heroes VII -ensikosketus osa 2 – hei taas me seikkaillaan!
Might & Magic Heroes VII:sta riittää paljon puhetta ja isoja sanoja. Mutta onko niille katetta? Pre-alphasta on tietysti vaikea sanoa mitään lopullista, semminkin kun kyse on ensimmäisestä lehdistölle näytetystä ja peluutetusta versiosta. Ja on toki muistettava, että aika usein ensihypelausumat ampuvat ohi maalin, kun lopullinen peli ei täytäkään ensifiilisten oletuksia.
Kun tämä ”älkää uskoko mitään mitä sanon, sillä saatan puhua läpiä päähäni” on sanottu, niin sittenpä kehua retostankin ja kunnolla. Sillä voi että sitä oli kiva pelata!
Ihan harmitti, kun kesken hyvän matsin piti lähteä tekemään haastatteluja ja kuvata vähän meininkejä. Kyllä ainakin minä tästä Heroesin tunnistin, sen pelin, jonka parissa vietin muinoin erinäisiä ihania tunteja seikkaillen ja sotien.
Oletko jo lukenut ensikosketuksen edellisen osan? Jos et, löydät sen täältä:
Might & Magic Heroes VII –ensikosketus osa 1 – Best Of Heroes
Ensimmäinen matsi oli oikein kunnon turpiinottoa. Heittävät ruojat suoraan syvään päähän. Ei tutoriaaleja, ei mitään, vaan oikein kunnon ilkeä aikarajattu haastetehtävä, jossa oli 30 vuorokautta aikaa pelastaa petomiehet ilkeiden taikurien kynsistä. Siinä meni aika kuin siivillä, kun toikkaroin kartalla ja koetin muistella, että mitenkäs näitä HOMMia oikein pelattiinkaan.
Reilua peliä tosiaan – pistää kireällä aikataululla liikkuvat journot pelaamaan tehtävää, joka on oikein malliesimerkki haasteesta, joka pitää failata ensin pari kertaa ennen kuin pelaaja tuntee kentän mekaniikat ja tietää kuinka tästä nimenomaisesta urakasta pitäisi suoriutua. Mutta elämä on. Naurakaa vain. Minä silti nauran viimeksi, sillä olihan se silti kivaa.
Ja tulipahan siinä kerralla selväksi se, että pelistä löytyy vaikeampaakin sisältöä, jonka parissa saa kirskutella hampaitaan ja juosta kelloa vastaan. Tämä ei ole pehmokasuaalipaskaa. Tai toki se saattaa moiseksi paljastua pidemmällä pelaamisella, mutta nyt vaikutti hyvältä.
Seikkailemisen makua.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Sisällissotaa sisällissodan keskellä
Onneksi seuraava testimatsi oli leikkele varsinaisesta pääkampanjasta, jossa seikkaileminen on avoimempaa ja vähemmän kiireistä. Toki yhä haastavaa ja hyvää päätöksentekoa vaativaa, mutta silti löysempää ja vapaampaa. Tekijöiden mukaan kampanjassa on virallista pelattavaa ”yli 60 tuntia”, mutta eiväthän nämä mitään läpijuostavia pelejä ole. Kun oikein nauttii ja nuohoaa, niin pelattavaa riittää tarinoissa enemmänkin, ja siihen päälle sitten vielä kaikki kahinakartat, satunnaisrähinät ja moninpelimatsit. Tekemistä luulisi riittävän.
Tässä toisessa matsissa kuljeskelin sotajoukollani mailla ja mannuilla siinä vaiheessa, kun örkkien laumat ovat hajaantuneet tarinassa kahtia. Alkaa sisällissota. Yo dawg, voisi sanoa, sillä ympärillä riehui koko ajan myös laajempi Valtakunnan laajuinen sisällissota. Olisihan se nyt liikaa pyytää, että edes örkkikansa vetäisi maailmansodan keskellä yhtä köyttä, mutta kun ei niin ei. Tapellaan nyt perhana kaikkia ja kavereitakin vastaan, jos kerran tapellaan.
Sankarini löysi pian ystävällismielisen kätyrin, joka auttoi maisemien tutkimisessa – ja tietenkin keräsi osaltaan lisää helyjä aarrekirstuun. Kätyrin armeija oli kovin pieni, joten hän ei pystynyt auttamaan taisteluissa, joita kävin pääsankarillani hyvin harkitsevaisesti. Maisemat näet pursusivat kivoja keräilyesineitä, resursseja ja aarteita, joista osa oli ilkeämielisten neutraalien armeijoiden tai hirviölaumojen takana. Onneksi hallussani oli kaupunki, jota laajensin aina ehtiessäni ja kun resursseja riitti. Uusien rakennusten pykäämiseen kun tarvitaan tuttuun tyyliin sekä rakennusraaka-aineita että rahaa, eikä niitä nyt suorastaan taivaasta satanut. Noh, kunhan nyt aluksi rakennetaan perusparakkeja, joista pystyn värväämään armeijoihini lisää perusmosia. Lisäksi osa neutraaleista tyypeistä liittyi armeijaani sopivaa rahalahjusta vastaan, sitä helpommin mitä vahvemmalla porukalla olin liikkeellä.
Kaupunkia ja skillsejä.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Näin se peli sitten eteni. Tutkien, koluten ja taistellen. Sekä pääsankarini että tämän kätyrin armeijat kasvoivat hiljalleen. Osa vihollisjoukoista nujertui miekan edessä, osa ostettiin. Tyypit saivat kivoja taikaleluja, joilla armeijat taistelevat paremmin ja liikkuvat nopeammin. Ja sitten olikin aika lähteä kotiin. Seikkailu jäi ihan kesken, mutta polte jäi päälle. Tämä on niin mukavaa. Niin toimivaa. Niin kerta kaikkisen kaunista. Miksi en ottanut matkalle mukaan iPadia, jolla voisin pelata Heroes III HD:tä koko kotimatkan?
Soitellen sotakentälle
Niin, ne taistelut. Kivoja kuin mitkä. Kukin sankarihan seikkailee pelimaailmassa omalla armeijallaan, johon täytyy värvätä lisää joukkoja tappioita peittämään. Näillä sitten singotaan taistelukentille, joita on ilmeisesti erinäisiä kymmeniä erilaisia. No, erilaisia ja erilaisia. Sama perusmuotohan niissä on, mutta kivenlohkareiden paikat ja koristeet vähän vaihtelevat. Ja sitten vain koitetaan nujertaa vihollinen käyttämällä omia otuksia, taikoja ja sankarihyökkäyksiä mahdollisimman taitavasti, kärsien mahdollisimman vähän tappioita.
Mosia pelissä on hirmuisesti. Siis todella hirmuisesti. Kullakin sankarilla on tietty määrä yksilölokeroita, joihin kuhunkin mahtuu yhdenlaatuisia mörkkejä. Koepelissä minulle tuli aika äkkiä vastaan tilanne, jossa piti jo tarkkaan harkita että kannattaako jotain puolueetonta armeijaa lahjoa, sillä onko minulla edes tilaa niille oman armeijani lokeroissa. Ja kun nämä heitetään taistelukentälle, niin siinä riittääkin muistamista. Kuka liikkuu mitenkin, keillä on jouskarit tai muita kaukaa toimivia aseita? Yksiköistä saa vaivattomasti tietoa ja käyttöliittymä näyttää kerralla minne voi liikkua ja ketä vastaan hyökätä milläkin, eli systeemi on hyvin informatiivinen. Silti, pelaajastahan kaikki on lopulta kiinni. Ja siitä, että tunnetko vihollisesi. Kyllä siinä suu menee mutruun, kun siirtää joukkonsa sopivaan vastahyökkäyspaikkaan ja vastustajan otukset heittelevätkin tulta ja tulikiveä lähtökuopistaan. Oma juoni meni ihan myttyyn ja otinkin ylimääräisen kierroksen verran turpiini! Raaargh!
Mutta homma toimii. Taistelut ovat kivoja, nopeita ja nättejä. Extrapiste käyttöliittymälle siitäkin, että se näyttää kätevästi nuolella jos komennettu yksikkö pystyy hyökkäämään vihollisen kimppuun suunnitellun liikkumisen jälkeen – ja miltä suunnalta. Kun sankarilla on flankkauskyky, eli joukot saavat extrabonaria höökiinsä käydessään vihollisen kimppuun sivusta tai selustasta, niin hyökkäyssuunnan osoituksesta on paljon hyötyä. Ja huomaa, että nämä liike- ja hyökkäysmahdollisuudet näytetään ennen kuin on tehnyt mitään päätöksiä, eli toimiaan voi harkita huolella ja hätäilemättä.
Ja niin ne kahinat sitten etenevät. Ensin me. Sitten ne. Taas me. Kohta ne. Sankari seisoo ylväästi joukkojensa takana ja joko heittelee vastustajiin isoja ukonvasamiaan, tai sitten loitsii hyökkäys-, tuki- tai parannusloitsuja.
Vähän taisteluakin.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Sankareita oomme kaikki
Might & Magic Heroes VII tuntui hyvältä. Se oli erittäin kaunis ja yksityiskohtainen, mutta ei liioitteleva. Pelimaailma oli värikäs ja elävä, muttei räikeä. Pelin moderni lähestymistapa tuntui toimivalta ja käteensopivalta, ja tekniikkakin toimi hyvin.
Mutta entä se Best of Heroes? Paha sanoa mitä mistäkin pelistä on poimittu, mutta tekijät kertovat näkemyksensä pohjautuvan eniten juuri siihen tykätyimpään Heroes III:een, mutta onhan muissakin sarjan teoksissa ollut hyviä ideoita.
Sanotaan näin, että peli tuntui nopeasti hyvin tutulta ja se sykki juuri sitä seikkailemisen iloa, mitä ainakin minä olen oikein hyvältä Heroesilta aina kaivannut – ja jota en muista samassa määrin sarjan myöhemmistä osista enää samalla tapaa. Paluu juurille onkin joskus hyvä juttu, etenkin kun pelisarja on vaeltanut tekijältä toiselle ja harhautunut ties minne. Minusta tuntuu, että tässä on tehty oikeita ratkaisuja.
Ehkä eniten sitä todistaa se, että minua pänni eniten se, että piti lähteä kesken matsin kotimatkalle. Entä mitä tein kun pääsin yöllä yhdeltä kotiin? No, yöpalan jälkeen menin petiin ja löin iPadilla Heroes III HD:n tulille. Se kertonee miten kovan poltteen Heroes VII jätti.
Lue myös: Might & Magic Heroes VII –ensikosketus osa 1 – Best Of Heroes
Might & Magic Heroes VII
Tekijä: Limbic Entertainment
Julkaisija: Ubisoft
Tulossa: PC – myöhemmin 2015
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella ja lähiverkossa)
Pelin kotisivu: https://mmh7.ubi.com
Jukka O. Kauppinen
Saksalainen Limbic on saanut puuhastella Might & Magicien parissa jo pitkään. Firma teki muun muassa useita Heroes VI:n lisäreitä ja Might & Magic X: Legacyn. Okei, aina kaikki ei mene putkeen, mutta ainakin pitkän linjan faneista koostuva tekijätiimi pystyy oppimaan virheistään ja tekemään seuraavan juttunsa aina vähän paremmin. Se on tosi kivaa.
Might & Magic Heroes VII –ensikosketus osa 1 – Best Of Heroes
Haastattelussa Erwan le Breton miettii muun muassa Heroes of Might & Magic III:n HD-versiota ja sekä sen hyviä puolia että ikäviä juttuja. Tiesitte varmaan, että HOMM III:n lisärien lähdekoodit olivat kadonneet, joten niitä Ubisoft pystyi tekemään vain osittaisen modernisoinnin. No, nyt osa lisärienkin lähdekoodeista on löytynyt, joten kuka tietää…
Lisää aiheesta
Heroes of Might and Magic III HD Edition (Android, iOS, PC)
Heroes of Might and Magic V (pc)
Might & Magic Heroes VI – tuottaja kuulustelussa
Might & Magic -pelisarja laajenee moneen suuntaan – esillä Pirates, Duel ja Clash
Might & Magic: Raiders on ilmaispelattava hack’n’slash-seikkailu
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 10)
