Miten Onlive-pelipalvelu toimii Suomesta käsin?
Onlive-palvelusta on puhuttu Domessa ja kaikissa muissakin medioissa paljon. Ennakkoon naureskeltiin koko idean mahdottomuutta, sitten ihmeteltiin vähäisiä tilaajamääriä ja viimeiseksi sitä, miten koko roska meni konkurssiin … ja nousi sitten samoista raunioista heti uudelleen tolpilleen.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jos joku herää kuolleista, kannattaa minunkin jo viimeistään silloin tutustua tapaukseen. Ja tällä teemalla lähdin yrittämään tempausta, jota moni väitti ennakkoon mahdottomaksi: Onlivellä pelaamista Suomesta käsin.
Onlivehän on vähintään mielenkiintoinen tapa pelata. Pelaaja asentaa vain koneelleen, olipa kone sitten tehokas peli-PC, läppäri, tablettitietokone tai vaikka kännykkä, yhteysohjelman, joka ottaa yhteyden Onliven servereille. Kaikki pelit pyörivät oikeasti serverifarmin tehomyllyissä ja netin yli kulkee yhteen suuntaan pelaajan ohjausliikkeitä, toiseen suuntaan taas videokuvaa.
Moni epäili jo ennakkoon, että koko roska ei tulisi ikinä toimimaan. Tokihan videokuvaa ja livestreamejä siirrellään jatkuvasti netin kautta ympäri maailmaa, mutta pystyisikö Onlive tosiaan pitämään palvelun tason niin korkealla, että verkkoviive ei tekisi pelaamista mahdolliseksi? Siitä on kuitenkin iso ero, onko hiiri-inputin kuljettava metri hiiren johtoa koneeseen vai satoja tai tuhansia kilometriä valtamerten halki ennen kuin peli reagoi siihen.
Onlive uskoi asiaansa ja panosti teknologiaan valtavasti. Ehkä liiankin valtavasti, kuten viimeviikkoinen konkurssi osoitti, mutta eipä se vähemmillä panostuksilla olisi oikein toiminutkaan.
Ideanahan Onlive on mitä hienoin. Haluatko pelata uusimpia PC-pelejä ilman, että joudut ostamaan uuden PC:n? Onlive auttaa! Koska kaikki pelit pyörivät tehokoneilla serverifarmissa, pelikokemus on samanlainen, oli käytössä sitten antiikkinen netbook tai moderni neliydinhirmu.
Mutta monet ideat ovat hienoja paperilla, roskaa käytännössä. Miten on Onliven laita? Tämän selvittääkseni päätin itse hypätä kelkkaan ja kokeilla palvelua Suomesta käsin vastoin kaikkia neuvoja ja ohjeita.
Pelitarjontaa löytyy
Ensimmäinen yllätykseni oli se, miten laaja ja laadukas Onliven pelitarjonta on. Verkkokaupasta löytyy pelejä laidasta laitaan strategiasta toimintaan, vanhemmista retropeleistä uusintajulkaisuihin ja Sleeping Dogsin tai Darksiders II:n kaltaisiin aivan tuoreisiin suuriin nimiin.
Onlive myy erilaisia aktiivisia kuukausitilauksia, joita maksamalla saa käyttöönsä palasia heidän laajasta pelivalikoimastaan. Jos ei halua uusinta uutta vaan tyytyy vanhempaan ja kasuaalimpaan, 9,99 taalan kuukausimaksulla pääsee jo pitkälle. Uudemmat pelit on kuitenkin ostettava, enkä olisi itse ollenkaan varma siitä, haluaisinko maksaa kymmeniä euroja Sleeping Dogsista, jota voin sitten streamata netin yli koneelleni Onliven palvelusta.
Viime viikolla tapahtunut konkurssi ja sen jälkeinen uuden firman perustaminen olivat varmasti tylyjä muistutuksia monille siitä, miten katoavaisia heidän pelikokoelmansa Onlivessä ovat. Tokihan sama on tavallaan totta Steamin ja kaikkien muidenkin verkkokauppojen suhteen, mutta Onlivessä enemmän kuin muualla. Valve on luvannut, että mikäli Steam ajetaan alas, he kiskaisevat ensin pois suojauksensa, jotta pelien ostajille jää toimivat kopiot heidän ostoksistaan. Mutta jos Onlive kaatuu, ei ole edes teknisesti mahdollista enää pelata ostamiaan pelejä, koska ainoat kopiot sijaitsivat Onliven palvelimilla.
Kaikista peleistä on saatavilla myös ilmaiset kokeiluversiot, joiden avulla täyttä peliä voi pelailla 15 – 60 minuutin ajan. Jos tämän jälkeen päättää ostaa pelin, pääsee käsiksi testijakson aikana tekemiin talletuksiinsa ja voi jatkaa pelaamista kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Itse en pelejä ostellut, mutta käytin kyllä demomahdollisuutta hyväkseni ja testailin pelejä niin pöytäkoneellani, Macbook Air -läppärilläni kuin Android-kännykälläni.
Yleisvaikutelma oli yllättyneen positiivinen. Visuaalisesti pelit eivät toki näytä yhtä hyviltä kuin lokaalisti pelattuna, sillä siirtoa varten kuvaa pitää pakata aika rankastikin. Toteaisinkin, että Onliven kautta pelaaminen on kuin katsoisi kohtalaisen laadukasta nettistreamiä – mitä se toki myös kirjaimellisesti onkin. Kuvassa näkyy pakkausartifakteja ja välillä myös voimakasta tearingia. Lisäksi näyttäisi siltä, että pelit pyörivät Onliven päässä 1280×720-resoluutiolla ja pääteohjelman kasvattaminen koko ruudun kokoiseksi minun 1920×1200-näytölläni vain paisuttaa kuvaa saaden sen näyttämään entistä suttuisemmalta.
Kolikon kääntöpuolella on toki sitten se hyöty: pelit pyörivät vakaalla 60 FPS:n nopeudella. Niinhän ne toki pyörisivät pöytäkoneellanikin, mutta että myös kännykälläni ja Macbook Airillani? Joilla nyt ei toki muutenkaan Sleeping Dogsia, Darksiders II:ta tai monia muita tarjolla olevia pelejä ikinä pelattaisi. Ideaa siis löytyy.
Tekniikka tuntuu olevan myös Onliven päässä kunnossa, sillä mitään ihmeempiä lataustaukoja peleissä ei näy. Valitset pelin listasta, ruudulla pyörii pari sekuntia peliin liittyvää videokuvaa ja sitten pelaaminen voikin jo alkaa. Ei latailua, ei asentelua.
Ennen varsinaisia pelitestejä on todettava, että testi tapahtui sinänsä aika ihanteellisista olosuhteista. Kotonani kun on sangen reteä nettiyhteys. Olen kiinni Turun Yliopiston verkossa, joten kotiini tulee äärimmäisen nopea ja matalapinginen verkkoyhteys. Kaistaahan Onlive ei sinänsä vie kauheasti, mutta jos verkossa esiintyy yskimistä tai pingien heittelehtimistä, se vaikuttaa välittömästi ja negatiivisesti pelikokemukseen.
Tarkempaa testailua varten valitsin kolme potentiaalista ongelmatapausta. Hidastempoiset strategiat ja puzzlepelit tietenkin toimivat Onliven kautta ongelmitta, mutta miten on nopeatempoisempi toiminta tai urheilu? Valitsin testiin muutaman pelin, joita olin pelannut myös lokaalisti, jotta pystyin paremmin arvioimaan grafiikan laatua ja kontrollien toimivuutta.
Darksiders II
Ensimmäinen testikohde oli aivan äskettäin ilmestynyt Darksiders, jatko-osa yhdelle vuoden 2010 suosikkipeleistäni. Varsinaisen pelin arvostelu on tulossa Domeen lähiaikoina, joten ei nyt puhuta sisällöstä sen enempää.
Kyseessä on kohtalaisen nopeatempoinen peli, jossa taistelut ovat parhaimmillaan melkoista väistelyä, eri suuntiin huitomista ja kombottelua. Kontrollien olisi syytä toimia tarkasti ja luotettavasti, jotta ei tulisi turpaan aivan tauotta. Ja ne toimivatkin. Jopa yllättävän hyvin.
Komeat grafiikat eivät toki pääse nettistreamin välityksellä oikeuksiinsa, mutta päällimmäinen reaktioni oli silti suorastaan hämmästynyt: minä istun Turussa kotisohvallani pelaamassa Darksiders II:ta jossain toisessa maassa sijaitsevalla serverillä ja kokemus on ihan nautittava! En toki vaihtaisi lokaalia kopiotani tähän, mutta eipä tässä kyllä, hitto vieköön, valittamistakaan ollut.
Mielenkiintoisesti Onliven kautta voi ostaa peliin myös kaikki sitä varten julkaistut DLC-lisävarusteet.
Alla videokuvaa pelistä. Kuvassa näkyvä pehmeys ja pakkausartifaktit eivät ole käännösprosessin aikana syntyneitä, vaan näkemänne kuva näyttää 1080p-resoluutiolla hyvinkin samalta kuin kiintolevylläni olevat raakavideot.
Pro Evolution Soccer 2012
Konamin Pro Evolution Soccer –pelisarja ei ehkä ole laadultaan enää ihan EA:n FIFA-sarjan tasoa, mutta kyseessä on kuitenkin laadukas futis, jota pelatessaan pitää pystyä luottamaan siihen, että kontrollit toimivat oikein ja ennen kaikkea oikeaan aikaan. Muuten puskut eivät lähde oikeaan suuntaan ja peli tökkii muutenkin.
Hieman erikoisesti PES tuntui ongelmallisemmalta kuin Darksiders II. Huomasin jo alun harjoittelutilan aikana, että rankkarini eivät lähteneet aivan sinne, minne kuvittelin niiden lähtevän. Varsinaisessa ottelussa pelaaminen sujui paremmin, mutta muutamaan kertaan huomasin, että olevinaan maalia kohti puskemani pallo menikin reippaasti yli. Ja tämähän taas johtuu prikulleen siitä, että puskunapin painallus pitäisi ajoittaa aivan oikeaan aikaan, jotta pallo lähtisi oikeaan suuntaan.
Painkiller: Black Edition
Kun Onlive oli selviytynyt hieman hidastempoisemmista peleistä kelvollisesti, päätin tehdä todellisen rasitustestin ja pelasin People Can Fly –tiimin hyperaktiivista Painkiller-räiskintäpeliä. Ja sen myötä sitten huomasinkin, mistä porukka oli lagia valitellessaan puhunut. Hiiriohjaus tuntui alusta saakka todella oudolta kun kaikissa liikkeissä on ärsyttävästi lagia.
Pelitilanteessa lagin huomasi myös selvästi. Koska Painkillerin kaltaisessa ADHD-räiskinnässä kaikkien liikkeiden täytyy tulla selkärangasta, varsinkin aluksi huomasin koko ajan tähtävääni vähän ohi ja joutuvani koko ajan kompensoimaan hiiren lagaamista vastaan.
Hillittömän nopeatempoinen peli oli myös liikaa Onliven videokompressorille, sillä kuva oli tiukimmissa tilanteissa melkoista pikselipuuroa. Yllätyksekseni huomasin kuitenkin, että vartin pelailun jälkeen lagiin oli jo tottunut siinä määrin, että peli kulki ihan kelvollisesti.
Muut laitteet
Näin siis pöytä-PC:llä, entä muilla laitteilla? Android-testi vaati hieman kikkailua yleensäkään toimiakseen, sillä Onlive-pääteohjelmaa ei ole saatavilla Suomen Google Play –verkkokaupasta. Niinpä se piti hakea muualta ja ladata käsin puhelimeen. Ja sen jälkeen homma toimikin jälleen yllättävän hyvin. On todella outoa katsella Dawn of War II:n kaltaista peliä puhelimen ruudulta!
Onliven kunniaksi on todettava, että firma huomioi erilaiset pelitavat. PC:llä pad-pelien pelaaminen sujuu yksinkertaisesti padiin tarttumalla. Itse käytin testikäytössä olevaa Logitechin F700-ohjainta, joka toimi ihan mukittelematta sekä PESin että Darksidersin, sekä myös videokuvan ulkopuolelle jääneiden pelien kanssa. Onliven oma UI osaa kertoa, miten kontrollit on mapattu ja ohjaimen Xbox-henkistä Logitech-nappia painamalla pääsi jopa Onliven omaan keskusvalikkoon.
Alkujaan tarkoituksenani oli testata pad-pelejä myös puhelimellani, mutta näemmä PlayStation 3 –ohjaimen käyttö Android-laitteella vaatisi puhelimen root-haxoroinnin, enkä ole sille tielle vielä jaksanut lähteä. Niinpä edessä oli erityisesti kosketusnäyttölaitteille suositeltujen pelien testaaminen.
Ja toimihan sekin, ainakin ihan kohtalaisesti. Dawn of War II:ssa pikkuisten UI-elementtien tuikkiminen vajaan 5” näytölla on aika haastavaa puuhaa ja lopullisesti testi kaatui siihen, että uutta peliä aloittaessa olisi pitänyt syöttää komentajan nimi. Onlive kyllä tarjoaa näytön kautta käytettävän virtuaalinäppäimistön, mutta eihän sen nyt toki pelin kanssa toiminut. Vaikka miten naputteli nimeä, ruudulle ei tullut mitään tekstiä.
Entä Macbook sitten? Hyvinhän se toimi. Pelit näyttävät sangen hyvältä sen ruudulla ja on miltei känny-outouden tasoinen kokemus pelata moderneja PC-pelejä Mac-läppärillä.
Käyttäisinkö enemmänkin?
Kokemukseni Onliven parissa olivat siis sangen yllättäviä ja vieläpä kerrankin positiiviseen suuntaan. En ennakkoon uskonut, että palvelu toimisi Suomesta käsin ilman VPN-rinkuloiden läpi hyppelyä ja kamalaa lagia, mutta todellisuudessa käyttöönotto oli hyvinkin kivutonta. Tein tilin, latasin pääteohjelman ja viiden minuutin sisään pelasin Crazy Taxia. Aika hyvin toimi, siis.
Toki testaamatta jäi esimerkiksi pelien osto, mikä on kieltämättä aika iso osa palvelusta. Mitenköhän Onlive suhtautuisi suomalaiseen luottokorttiini? Tai suomalaiseen osoitteeseen, joka on luottokortin kylkeen pakko kytkeä? Tulisiko siinä kohtaa whineä siitä, että en asu Yhdysvalloissa, kuten pitäisi?
Moista en enää lähtenyt selvittämään, sillä ihan rehellisesti sanoen en tule enää Onliven pariin palaamaan. Miksi tulisin? Pöydälläni hyrrää moderni peli-PC, TV-tasossa taas Xbox 360 ja PlayStation 3. Niinpä pystyn pelaamaan kaikkea haluamaani ilman nettistreamin kanssa kikkailua. Mutta tästä johtuen en selvästi olekaan Onliven kohdeyleisöä.
Jos olisin tilanteessa, jossa vaikka matkustaisin paljon ja yöpyisin jatkuvasti hotelleissa läppäri seuranani, tai omistaisin vain teknisesti vaatimattomamman netbookin, Onlive voisi yllättäen olla aika paljon houkuttelevampi tapaus. Teknisesti se toimii niin hyvin, että sen kautta voisi aivan hyvin kuvitella pelaavansa enemmänkin pelejä.
Tekniikan puolesta nostan siis Onliven väelle hattua. Nyt kun saavat vielä sen taloutensa kuntoon niin tulevaisuus voi olla valoisa.
Lue myös
Blaze Sega Mega Drive Ultimate Handheld – 18 klassikkoa tv-pelinä
GamesCom 2012 – kuhinaa Saksassa
