Morppien surmanajot – menestys ei aina kolkuta

30.07.2008 09:50 | Jukka O. Kauppinen

Finnconin jälkimainingeissa tuli juteltua hieman astetta epäonnistuneemmista tai vähemmälle huomiolle jääneistä verkkoroolipeleistä. Mielenkiintoisimmiksi epäonnistumisiksi nousivat ranskalainen Saga of Ryzom/Ryzom sekä amerikkalainen Vanguard: Saga of Heroes.

Molemmissa peleissä oli potentiaalia, mutta huonosti kävi. Pelaajat eivät tykänneet, raha ei virrannut ja kävi perinteiset.

Ainakin allekirjoittaneelta oli jäänyt täysin huomaamatta, että Ryzom ehti kuolla kertaalleen pois. En ole hirvittävän yllättynyt, mutta pettynyt kuitenkin. Pelillä oli potentiaalia, sillä sen tekijätiimi uskoi asiaansa ja lähestyi tuotostaan hieman poikkeuksellisesta näkökulmasta. Pelillä oli esimerkiksi valmis valtaisa taustatarina ja käsikirjoittaja, jonka tärkein tehtävä oli työstää tarinaa ja siihen liittyviä palasia. Niinpä Ryzom olikin, ainakin teoriassa, poikkeuksellisen houkutteleva teos sellaisille pelaajille, jotka arvostavat tarinaa ja kunnollista science fiction –universumia mahtavine mielikuvituksen lentoineen.

Ryzomissa oli kuitenkin ongelmansa, joiden johdosta se ei koskaan saanut kovinkaan laajaa pelaajakuntaa. Tekijäfirma Nevrax kaatui jo vuoden 2006 loppupuolella, minkä jälkeen innokkaimmat pelaajat yrittivät ostaa pelin itselleen ja julkaista sen vapaaseen jakeluun. 60 000 euroa ei kuitenkaan riittänyt miljoonia ja miljoonia maksaneen pelin oikeuksien siirtämiseen, eivätkä vuoden 2007 aikana tapahtuneet sekavat omistajanvaihdokset mitenkään auttaneet tilannetta. Pelipalvelimet suljettiin lopulta helmikuussa 2008. Tällä hetkellä pelin omistajasuhteet ovat kuitenkin jännittävässä tilassa, sillä peli saattaa palata takaisin elävien kirjoihin, jossain muodossa, joskus. En tosin löisi vetoa aukeamisen puolesta, saati milloin tämä tapahtuu. Muuten saattaisin kuulostaa Wincapita-uskovaiselta.

Ryzom onkin samalla hyvä esimerkki verkkoroolipelien sitkeydestä, sillä kahden omistajan konkurssin jälkeen peli yrittää edelleen palata linjoille.

Kerrataanpa vielä mitä eDomessa on Ryzomista aikoinaan kerrottu.

Jukka O. Kauppisen alkuperäisestä arvostelusta (marraskuu 2004)…

Ryzomin soisi kuitenkin menestyvän, sillä peli on innovatiivinen ja käyttäjäystävällinen. Peliruutu näyttää alkuun epäselvältä lukuisine ikkunoineen, mutta kaikki on perusteellisen kustomoitavaa. Pelaaja voi aukoa ruudulle haluamansa ikkunat, haluttuun paikkaan ja vanutella ne itseään miellyttävään muotoon. Super-resoluutioon kykenevästä monitorista on kerrankin toden teolla hyötyä. Peli toimii myös työpöydällä ikkunassa.

Julkaisuversiosta puuttuu kuitenkin vielä niin paljon tärkeitä ominaisuuksia, että pelaaminen jää hahmon kehittämiseen ja pelimekanismien opiskeluun sillä aikaa, kun tarinan alkamista ja muita tärkeitä ominaisuuksia odotellaan. Juonen käynnistyttyä pelaajat voivat kuljettaa pelin tarinaa eri palvelimilla eri suuntiin, jolloin kustakin eri pelimaailmasta syntyy hieman omanlaisensa. Lisäksi Nevraxin tarkoitus on tarjota sekä seikkailu- että pelaajataistelupainotteisia palvelinvaihtoehtoja.

Puutteineenkin Ryzomille on annettava mahdollisuus. Peli uhkuu potentiaalia. Sen maailma on laaja ja lupaava, kunhan pelaaja vain löytää ulos alkualueilta. Ympäristön dynaamisuus, tekoälyn yllättävät piirteet ja maailman muuttuminen ympärillä vihjaavat, että Ryzomin saagasta voi kasvaa ajan kanssa fantastinen ja erilainen nettiseikkailu.

Ja Tero Lehtiniemen päivitysjuttu puolta vuotta myöhemmin

Ihan kuin yhdentekevät tehtävät eivät olisi vielä tarpeeksi hyvä muistutus nettiroolipelien toivottavasti pian unholaan vaipuvista alkuajoista, niin aloitusalueen hirviöt eivät tilannetta juuri paranna: Lineage II:n pupujahdin asteelle ei sentään päästä, mutta kankeasti animoitujen sopulien teilaaminen aiheuttaa laksatiivisia reaktioita jo parinkymmenen minuutin jälkeen, puhumattakaan niistä parista tunnista jotka tämän riemastuttavan toiminnan kanssa tulisi viettää. Pieneläinten massamurhaa saa kaikeksi onneksi toteuttaa varsin rauhassa, sillä muita pelaajia ei aloitusalueella juuri näy.

Kaikki Saga of Ryzomin hienot ominaisuudet kaatuvat perusmokien ja surkean teknisen toteutuksen alle.

Nevraxilla on vastassaan vahvoja kilpailijoita, jotka ovat kaikin mahdollisin tavoin pyrkineet pääsemään irti nettiroolipelien helmasynneistä, kun taas Saga of Ryzom rietastelee näillä oikein kunnolla; kaikki perusmokat löytyvät, eikä niitä ole edes yritetty korjata.

Eikä sitten lopulta korjattu. Toisaalta, verkkopelaajien muisti on pitkä. Kun jokin kerran epäonnistuu pelaajien lumoamisessa, niin uutta mahdollisuutta ei välttämättä enää saa.

Vanguard: Saga of Heroes

Toinen keskustelujen kohteeksi päätynyt verkkoroolipeli on Vanguard: Saga of Heroes. Alkujaan Microsoftille työstetty nettipeli päätyi taloudellisten katastrofien jälkeen Sony Onlinen talliin, minkä jälkeen peli on ilmeisesti nitkutellut hengissä siinä ja siinä.

Vanguardin kehitys ja taustat ovat kuin vellova mutalampi: sellainen sotku, ettei siitä ota kukaan selvää. Epävirallisten keskustelujen myötä kehittynyt visio tilanteesta on yksinkertaisesti se, että isollakaan rahalla ei saa aikaan hyvää verkkopeliä, jos tekijät ovat täysin pihalla tilanteesta. Etenkin jos firman omistajat palkkaavat töihin omia kavereitaan, jotka keskittyvät bilettämään firman rahoilla työnteon sijaan eikä kukaan niin sanotuista projektipäälliköistä piittaa pelikehityksestä. Tai että firmassa on yksi ainoa testaaja.

Kuten verkkoroolipelirintamaa tarkemmin seuraavat tietävät, Vanguardin julkaisu oli katastrofi. Peli oli poikkeuksellisen keskeneräinen jopa morppien mittakaavassa, totaalisen buginen ja sisältöä oli niukalti – kaikki sisältö oli koettu lyhyessä ajassa. Kun saavutit tietyn tasorajan, pelissä ei ollut yksinkertaisesti yhtikäs mitään pelattavaa. Pelimaailma oli valtaisa, monen monta kertaa World of Warcraftin kokoinen. Mutta mitä hyötyä siitä oli, kun maailma oli tyhjä ja saatoit vaeltaa päiväkausia törmäämättä ainoaankaan toiseen ihmispelaajaan?

Ei siis ihme, että pelaajamäärät romahtivat muutamassa kuukaudessa murto-osaan alkumääristä.

Pikkulintujen mukaan se, että peli ylipäätään saatiin koskaan ulos, oli ennen kaikkea uskomattomasti venyneiden kenttäsuunnittelijoiden ansiota. Firmassa oli muutamia huikean taitavia kavereita, jotka tekivät upeaa jälkeä muiden keskittyessä aivan muihin asioihin.

Tekijästudiolla Sigil Gamesilla menikin lopulta niin surkeasti, että firma päätyi kassan tyhjennyttyä Sony Onlinen omistukseen. Sen jälkeen pelistä ei ole paljoa kuultu saati nähty, vaikka muutama päivitys onkin julkaistu.

Miikka Lehtonen käsitteli Vanguardia 2007 alussa seuraavasti:

Vanguard: Saga of Heroes on peli, jolla on paljon annettavaa nettiroolipelien ystäville. Maailma on jättimäinen ja sen sisältö on kiinnostavaa ja viihdyttävää. Tasapaino haastavan ja viihdyttävän välillä on myös saavutettu. Hommassa on vain yksi mutta, joka on valitettavasti harvinaisen suuri. Peli ei ole vielä valmis. Ei läheskään.

Kyse ei sinänsä ole mistään tavallisuudesta poikkeavasta, sillä tällaiset ongelmat ovat ainakin jossain vaiheessa jokaisen nettiroolipelin riesana. Ongelma piileekin siinä, että Vanguard ilmestyy jo parin viikon päästä. Kehitystiimi puurtaa parasta aikaa sankarin tavoin parantaen ja päivittäen peliä kirjaimellisesti päivittäin. Eroa esimeriksi viikon takaiseen versioon on selkeästi. Aika ei tule silti riittämään, vaan Vanguard ilmestyy keskeneräisenä.

Ja muutamaa kuukautta myöhemmin

Peli oli julkaisuhetkellä miltei epäpelattava, eikä se Sigilin ponnisteluista huolimatta ole vielä tähän päivään mennessä päässyt lähellekään potentiaaliaan. Pelin tilanne alkoi muodostua sietämättömäksi, kun Lord of the Rings Online onnistui kaappaamaan itselleen pinon pelaajia ja osoittautui odotettua paremmaksi peliksi.

Joka tapauksessa pelin harvalukuisen pelaajajoukon kannattaa luultavasti suunnata hiljalleen katseensa kohti muita pelejä. Pelin julkaissut Sony järjestää tänään tiedoitustilaisuuden pelin tulevaisuudesta. Siirtyykö peli Sonyn hellään huomaan vai bittiavaruuteen? Aika näyttää.

Jännittävää kyllä, Vanguard on saattanut hyötyä Age of Conanista hieman yllättävällä tavalla. Jotkut Conaniin pettyneet ja World of Warcraftia karttavat verkkopelaajat ovatkin tehneet todellisen pelimiehen liikkeen ja siirtyneet Vanguardin pariin. Ehkäpä Vanguardilla on vielä mahdollisuus nousta varteenotettavaksi haastajaksi, mikäli Warhammer Online ei putsaa pelipöytää. Ken tietää – mutta missä Ken piilee?

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että epäonnistuneetkin verkkoroolipelit ovat yllättävän sitkeitä tapettavia. Kuten mainittua, Ryzom yrittää palata ja Vanguard sinnittelee. Moni muukin kaupallisesti flopannut verkkoroolipeli pyörii yhä jossain muodossaan. Ja suorastaan hämmentävästi muutamat ensimmäisen sukupolven graafiset verkkoroolipelit löytyvät edelleen jostain internetin kulmauksesta. Esimerkiksi 1996 julkaistu Meridian 59 näyttäisi olevan edelleen hengissä, ainakin jollain tapaa.

Lisätietoja Ryzomista: http://www.ryzom.com/http://en.wikipedia.org/wiki/The_Saga_of_Ryzom

Lisätietoja Vanguardista: http://www.joinvanguard.com/http://en.wikipedia.org/wiki/Vanguard:_Saga_of_Heroes

Lisää aiheesta

Ryzom Ring – omia seikkailuja verkkoroolipeliin

Saga of Ryzom – indie-studio haastaa nettipelijätit

Saga of Ryzom 1 (Atys) (pc)

Saga of Ryzom 1 (Atys) -arvostelu II (pc)

Vanguard: Saga of Heroes –ennakko (PC)

Verkkoseikkailujen mokaisessa maailmassa osa 1: laatumorpit

Verkkoseikkailujen mokaisessa maailmassa osa 2: roskamorpit

Lue myös

Diablo III – eeppinen ennakko, osa 2

Elektrolegenda Front 242 ensimmäistä kertaa Suomessa, keikka Alternative Partyllä

Wiikon Wanha: Jet Set Radio – graffitia ja skeittausta japanilaisessa hämypelissä

Wrath of the Lich King -ennakko: osa 2