Uusimmat

Mr. WoWin testamentti

30.06.2014 15:09 Miikka Lehtonen

Kun World of Warcraft julkaistiin 11.2.2005, lukemattomat eurooppalaispelaajat hurahtivat peliin ykkösellä. Minä en. Ei kiinnostanut hirvittävästi. Kun kuuntelin viikonlopun kaverieni hehkutusta, kävin lopulta ostamassa pelin, jota sitten pelasinkin seuraavat kahdeksan vuotta . Nyt se on ohi.

Se ei ole sinänsä yllättävää, että sekosin World of Warcraftiin totaalisesti. Niinhän kävi miljoonille muillekin. Olipa sitä MMO-veteraani tai muuten peleille nenäänsä niistävä, keväällä 2005 todennäköisesti pelasit World of Warcraftia.

Pelin suosio oli käsittämätön. Meni mihin tahansa futiskentältä elokuvateatteriin, joku puhui World of Warcraftista. Niin mekin. Kaverien kanssa perustettu Teräsbetoni-aiheinen kilta (Metallin veljeskunta) vaihtui myöhemmin muihin ja suurempiin kiltoihin, mutta peli ei. Se oli vakio.

Itse pelasin enemmän tai vähemmän aktiivisesti World of Warcraftia sen julkaisusta viime vuoden elokuuhun. Välillä oli taukoja, mutta aina peli vain veti ennemmin tai myöhemmin minut takaisin pariinsa.

Kunnes sitten ei vetänytkään. Kun viime elokuussa huomasin, että en ollut kesän aikana loggaillut juurikaan sisään, annoin tilini sulkeutua. Kun sitten seuraava lisälevy, Warlords of Draenor, ei saanut minussa aikaan minkäänlaisia reaktioita, ajattelin addiktion olevan ohi.

Mutta oliko sittenkään?

Sosiaalisia verkkosuhteita

Minulle World of Warcraft oli enemmän kuin peli. Se oli ikkuna kiinnostavien ihmisten pariin. Kuuluin vuosien varrella useisiin kiltoihin (ja johdinkin muutamaa), joissa tapasin paljon kiinnostavia ihmisiä. Joukkoon mahtui toki paljon kusipäitäkin, mutta myös paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen hyviä ystäviä edelleen.

World of Warcraft oli minulle jokusen vuoden ajan myös työtä. Suomalaisen WoW-lehden myötä pääsin hyödyntämään innostustani ja osaamistani tilipussini kartuttamiseen. Lehteä tehtiin pienellä porukalla, mutta erittäin hyvällä meiningillä. Muistelen yhä lämmöllä monia sitä varten kirjoittamiani juttuja.

Tämä kaikki on relevanttia tietoa sen takia, että vaikka World of Warcraft pelinä alkoikin kyllästyttää minua jo vuosia sitten, suhteeni peliin oli monimutkainen ja paljon syvällisempi kuin oikeastaan mihinkään muuhun peliin.

Varmasti tämä metasuhde olikin juuri se, mikä veti minua takaisin peliin. Ne hyvät hetket, joita olin kokenut kaverieni kanssa, halu pelailla taas vanhan porukan kanssa ja verestää vanhoja, hyviä muistoja. Eiväthän ne kestäneet aina kovinkaan pitkään. Suuri osa vanhasta porukasta on jo lopettanut eikä WoW-lehteäkään enää julkaista, eikä niitä ensimmäisiä kertojakaan voi kokea uudelleen samalla tavalla.

Mutta silti. Aina välillä, vaikka tili oli ollut kiinni jo kuukausien ajan, tunsin vanhat pistot sydämessäni. Kun oli tylsää. Kun oli sellainen päivä, että halusi toisella silmällä katsella telkkaria ja toisella tehdä niitä aivottomia Skinner-henkisiä tehtäviä, joita vain MMO voi tarjota. Kun joku vanha kiltakaveri ilmoitti aloittaneensa pelaamisen. Mitä jos kokeilisin vielä kerran? Mitä jos kuukausien tauon jälkeen jaksaisikin taas?

Rehellisesti sanoen en uskonut, että jaksaisin. Mutta kuten sanonta kuuluu, vanha suola janotti silti. Niinpä kun Blizzard tarjosi entisille pelaajilleen seitsemän päivän kokeilujaksoa, tartuin syöttiin. Olin aika varma, että en jaksaisi enää peliä enempää pelata, mutta halusin tavallaan repäistä laastarin irti sen sijaan, että vain ajauduin pois pelin parista. Ja hei, olisihan se viimeinen raid-instanssikin kiva nähdä.

Tunnin tylsistyminen

Vaikka olin kohtalaisen varma siitä, että World of Warcraft ei vetäisi minua enää mukaansa, yllätyin itsekin siitä, miten vähän jaksoin enää peliä vääntää. Sain kutsun vanhaan kiltaani, huomasin ettei linjalla ollut enää yhtään tuttua pelaajaa ja pyörin hetken Orgrimmarissa. Virittelin varustustani ja hyppäsin raid finder –jonoon Siege of Orgrimmarin ensimmäistä siipeä varten.

Pomot kaatuivat, sain loottia ja pärjäsinkin ihan kohtalaisesti, vaikka vuoden tauon aikana olin muun muassa unohtanut, mikä kyky minulla oli pikapalkkini toisessa slotissa. Jotain tärkeää oletettavasti, mutta en sitä enää kuollaksenikaan muistanut.

Kun raid oli ohi, pari kiltakaveria kyseli, haluaisinko lähteä healaamaan seuraavaa siipeä. Jono olisi välitön ja näkisin uutta contentia. Voin rehellisesti todeta, että en muista, milloin jokin on viimeksi kiinnostanut niin vähän. Kieltäydyin kohteliaasti, sanoin hyvästini ja loggasin ulos. Sitten poistin pelin. Todennäköisesti viimeistä kertaa.

On kohdattava tosiasiat silmästä silmään: vuosikausia kestänyt suhde on ohi. En näe enää löytäväni itseäni World of Warcraftin maailmasta. Osittain tämä johtuu siitä, että pelaamisen maailma on Blizzardin parhaista yrityksistä huolimatta liikkunut eteenpäin. Jo viime kesänä, grindaillessani dailyja ja ajaessani viikoittaisia raideja, huomasin miettiväni, miten paljon enemmän ja nopeampaa tyydytystä sain DotA 2:n kaltaisista uudemmista peleistä.

Osittain ero johtuu varmasti myös siitä, että minäkään en enää ole se sama kaveri, kuin pahimpina WoW-vuosinani. Minulla on enemmän velvollisuuksia, harrastuksia, hyviä ystäviä ja tärkeitä ihmissuhteita. Ne kaikki kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin peli ja tarkoittavat sitä, että ei ole aikaa kaikkeen. Ei ainakaan siihen, että istuisin virtuaalisen Skinner-laatikon ääressä tuntikausia viikossa.

Niinpä se taisi olla siinä se. Kun Warlords of Draenor loppuvuodesta ilmestyy, minä tuskin olen sen pelaajien joukossa. En silti muistele World of Warcraftia tai sen parissa viettämääni aikaa kokonaan negatiivisesti. Sain pelin avulla paljon hyviä ystäviä ja paljon hyviä muistoja. Samalla tunnustan avoimesti myös sen, että pelaamiseni sai usein epäterveitä piirteitä. Vaikka en ollutkaan läheskään pahimpia HC-pelaajia, sain silti World of Warcraftista kätevän tekosyyn laiminlyödä milloin mitäkin.

Kun asiaa tarkemmin miettii, tässä taisi lopulta käydä niin, että Mr. WoWia ei tappanut mikään muu MMO, vaan se, että vihdoin hankin sen elämän. Ja se tuntuu aika kivalta se.

Miikka Lehtonen

 

Toim. huom. Kuvitus ihan ekan World of Warcraftin ennakko-promoja. Hienoa, klassista grafiikkaa. Paketoin kaikki hires-kuvina yhteen zippiin, josta nostalgikot voivat viilata vaikka taustakuvia tai julisteita. Lataa se tästä: World of Warcraft -kuvia 2004-2005 (zip, koko 16 Mt).

 

Lisää aiheesta

 

Luitko jo nämä?

Muropaketin uusimmat