UUSIMMAT

Nightfall (Lautapeli)

26.08.2011 17:30 | Miikka Lehtonen

Niin sanotut pakanrakennuspelit ovat nykyään kova juttu. Yhä useampi firma on huomannut, että leivän kylkeen pääsee kätevästi kiinni heittämällä pinon kortteja pahvilaatikkoon ja laatikon 50 euron hintalapun kanssa hyllyyn.

Moni peli seuraa orjallisesti genren aloittaneen Dominionin jalanjäljillä, joten ne harvat oikeasti erilaista pelikokemusta tarjoavat pelit ovat painonsa arvoisia kullassa. Tällä teemalla tutustumme AEG:n Nightfall-peliin.

Nightfall kertoo tarinan synkästä tulevaisuudesta, jossa ihmiset, ihmissudet, vampyyrit ja muut örmyt taistelevat planeetan rippeiden herruudesta. Ei, tämä ei ole virallinen World of Darkness –lisenssipeli, eikä myöskään Underworld-peli.

Onneksi taustatarina ei sinänsä paljon paina, sillä ei sitä juuri missään edes mainita. Erikoisena ideana pelin kortit on nimetty ihan erisnimillä, joten ”ison vampyyrin” sijaan pöydällä voi seistä neljä Draculaa yhtä aikaa. Miehestä on moneksi.

Draftin hengessä

Erona moniin muihin pakanrakennuspeleihin Nightfall asettaa pelaajat suoraan konfliktiin keskenään. Pelin ainoa tekeminen on puhdasta PVP:tä, jossa mätetään vastapuolta kumoon ja yritetään itse pysyä hengissä pelin loppuun saakka.

Konflikti alkaa jo pelin setup-vaiheesta, sillä jo korttipinoja kasattaessa jokainen pääsee tekemään peliliikkeitä ja valvomaan omia etujaan. Jokainen pelaaja saa käteensä kokoelman draft-kortteja, joista kukin vastaa yhtä varsinaisen pelin korttipinoa. Ideana on, että aluksi kukin valitsee kädessään olevista korteista yhden ja pistää sen kuvapuoli alaspäin eteensä pöydälle. Loput annetaan eteenpäin kaverille ja sama toistetaan kertaalleen. Nyt jokaisella on edessään kaksi korttia, joita vain hän saa pelin aikana ostella.

Seuraavaksi kasataan samalla tavalla pöydän keskelle yhteiset korttipinot, joista jokainen saa ostaa. Kun näin on tehty, käännetään erillisestä haavakorttien pinosta kuvapuoli ylöspäin pelaajien määrän osoittama korttinippu ja peli on valmis alkamaan.

Ideana on yksinkertaisesti mätkiä kavereita turpaan ja näin heitellä heidän käteensä niitä haavakortteja. Kun kuvapuoli ylöspäin käännetyt kortit loppuvat, niin tekee myös peli: se, kenellä on pakassaan vähiten haavoja, voittaa.

Mutta miten itse mättö toimii?

VvV – Vampire vs. Vampire

Nightfallin kortit jakautuvat kahdenlaisiin. Toiset ovat olentoja, toiset toimintakortteja. Kortteja pelataan muuten samalla tavalla, mutta korttipelien ikiaikaisten perinteiden mukaisesti olennot jäävät pöytään kepittämään toisiaan ja muita pelaajia turpaan vuorosta toiseen, toimintakortit taas vain piipahtavat pöydässä ja sitten palaavat takaisin pelaajansa discard-pinoon.

Olipa kortti sitten kumpaa lajia tahansa, niitä pelataan ja hankitaan samalla tavalla. Kunkin pelaajan vuoro alkaa hyökkäysvaiheella, jossa kaikkien pöydässä olevien olentojen on pakko hyökätä jonkun – vaikka sitten omistajansa – kimppuun. Hyökkääjä nimeää pelaajan, tämä nakittaa halutessaan puolustajia väliin ja sitten veri ja karvat lentävät. Erikoisuutena hyökkääjät eivät ota taistelusta lainkaan vahinkoa.

Tämän jälkeen siirrytäänkin pelin erikoisimpaan ja mielenkiintoisimpaan osa-alueeseen, eli niin sanottuun chain-vaiheeseen. Mikäli vuorossa oleva pelaaja pelaa pöytään kortin, chain alkaa. Kortti voi olla mikä tahansa, sillä tässä vaiheessa ei katsella manaa tai muita resursseja. Mutta korttia kyllä katsellaan, sillä jokaisen yläkulmassa on värillisiä palloja.

Ylempi pallura määrittää kortin värin, alemmat pallurat taas sen, minkä värisiä kortteja pelattuun korttiin saa ketjuttaa. Jos aktiivinen pelaaja haluaa, hän voi näin kombottaa korttinsa jatkeeksi vaikka koko kätensä. Kun hän on lopettanut, seuraava pelaaja saa jatkaa komboa omilla korteillaan ja niin edelleen, kunnes viimeinen pelaaja on osallistunut tai passannut.

Tämän jälkeen kombon kaikki kortit ratkaistaan last in, first out –periaatteella, eli alkaen viimeisen pelaajan viimeisestä kortista. Korteilla voi olla jos jonkinlaisia vaikutuksia: ne voivat tehdä vahinkoa pöydässä oleviin olentoihin tai suoraan pelaajiin, ne voivat lisätä omistajansa käyttöön resurssipisteitä seuraavaa vaihetta varten tai vaikka eliminoida ketjusta yhden kortin – tai antaa toisen pelaajan valita, mihin kortin efekti suuntautuu.

Lisäbonuksena joissain korteissa on niin sanottu kicker-efekti, joka aktivoituu, jos kortin ketjuttaa tietyn värisen kortin jatkoksi. Kickerillä olento voi tulla pöytään tavallista tehokkaampana tai vaikka kaverin kädestä kortin ryöstävä kortti viekin useamman.

Ketju on koko Nightfallin selkäranka, ydin ja hermokeskus. Sen aikana pelit voitetaan tai hävitään, sillä pelaajilla on aina paljon pohdittavaa. Osa korteista toimii vain, jos ne pelaa omalla vuorollaan – esimerkiksi resurssipisteitä ei voi toisen vuorolla hamstrata – ja joskus kannattaa pelata itselleen epäedullisia kortteja ihan sen takia, että saa torpattua jonon hänniltä seuraavalle pelaajalle edullisen värin. Kaikkihan näkevät koko ajan, mitä kortteja kukin voi ostella.

Tasapainotuksena toimii se, että kortteja saa nostaa käteensä vain oman vuoronsa lopuksi. Jos pelaat koko kätesi kaverin aloittamaan ketjuun, omasta vuorosta tulee aika hiljainen. Toisaalta, jos vieruskaveri on kytännyt sitä sinun valkoista korttiasi oman megaketjunsa aloittajaksi, tämäkin voi olla hyvä asia.

Seuraavaksi aktiivinen pelaaja saa ostaa vuoron aikana keräämillään resursseilla pöydästä uusia kortteja, sitten tasataan tilit: käsi täytetään omasta pakasta, ylimääräisiä heitetään pois ja niin edelleen. Erikoisuutena wound-korteissa on omia efektejään, joita saa tässä vaiheessa käyttää. Perustason wound-kortteja saa heittää kädestään pois ja vaihtaa niitä uusiin kortteihin, kierrättäen näin pakkaa nopeammin. Lisäosat lisäävät uusia efektejä, mutta niihin en ole tutustunut.

Hyvä mutta puutteellinen

Siinä ne Nightfallin mekaniikat sitten olivatkin. Helppoa ja nopeasti opittavaa, kuten hyvän korttipelin pitää ollakin. Ja Nightfall on hyvä korttipeli. Puhdas ja suora PVP-vastakkainasettelu toimii hyvin ja pitää pelin ripeänä, kun pelaajat joutuvat jatkuvasti reagoimaan lennosta muiden tekemisiin.

Chain-mekaniikka on suorastaan nerokas ja ihastuin siihen ykkösellä. Olenkin aika varma, että se tullaan apinoimaan aika moneen myöhemmin nähtävään korttipeliin, kuten alalla aika usein käy.

Mutta ongelmiakin löytyy. Näistä ensimmäinen on se, että Nightfall on suunniteltu alusta saakka kyynisesti lisäosat mielessä. Perussetin kortit sisältävät paljon sellaisia efektejä ja juttuja, joilla ei ole vielä mitään virkaa, mutta jotka saavat myöhemmissä lisäosissa käyttöä. Erilaisia korttityyppejä on myös sangen vähän, jälleen selvästi lisäosat mielessä.

Ja onhan niitä lisäosia tullutkin: ensimmäinen seurasi emopeliä vain muutaman kuukauden jälkeen ja lisää tulee samalla tahdilla. Vuoden loppuun mennessä 40 euron lisäosia on jo kolme ja peli itse ilmestyi keväällä! Tällaista määrää kortteja ei kehitetä ja testata ihan yhdessä viikonlopussa, joten kokonaisuus lienee ollut aika valmis jo hyvissä ajoin. Onkohan jaottelu tehty pelaajien ja pelin paras mielessä vai taalankuvat silmissä?

Peruspelissäkin on muutamia ongelmia, joista merkittävin on se, että Nightfall kärsii vahvasta kingmaker-ongelmasta. Pelin voitto mitataan sillä, kuka kerää vähiten haavoja pelin aikana, joten kaksikin yhdessä pelaavaa kaverusta voivat helposti eliminoida muut tieltään. Mikäs siinä, tämähän kuuluu pelin henkeen, mutta muiden silmätikuksi joutuva ei voi tehdä ahdingolleen oikein mitään. Muutamat kortit antavat heittää kädestä roskikseen myös haavakortteja, mutta niitä on niin vähän, ettei kimppakivan kohteeksi joutuvalle ole niistä apua.

Ja saman teeman mukaisesti Nightfallissa ei yleensä voita taitavin ja ovelin, vaan hiljaisin. Se tyyppi, jonka muut unohtavat vähin äänin nurkkaan nyssyttämään kepittäessään toisiaan turpaan. Peli yrittää paikata ongelmaa niin, ettei kukaan saa laskea pöydässä olevien wound-korttien määrää tai muiden saamia woundeja, mutta näistä jälkimmäistä on mahdoton valvoa. Ei ole kovinkaan hankala pitää henkisesti kirjaa siitä, montako haavaa itse kukin on ottanut.

Voisikin olla hauska kokeilla varianttia, jossa eniten woundeja aiheuttanut voittaa. Toisaalta ehkä lisäosat parantavat tätäkin ongelmaa. En yllättyisi.

On ikävä, että Nightfalliin pitää suhtautua näin kyynisesti, sillä pelissä on paljon hyvää. Sen taide on mainiota tasoa ja kuten jo hehkutin, chain-mekaniikka on suorastaan nerokas. Olen itse saanut pelistäni jo sen verran viihdettä, että lisäosat lähtevät aika varmasti plakkariin. Mutta ostan ne nuristen ja nyrpeästi vastaan hangoitellen. Selvästi tutustumisen arvoinen, mutta pidä mielessä, että pelistä pitäessäsi hintalappu kasvaa nopeasti.

 

Suunnittelija: David Gregg
Julkaisija: Alterac Entertainment Group
Ikäraja: 12+
Pelaajia: 2-5
Parhaimmillaan: 4-5
Pelin kesto: n. 60 – 90 minuuttia
Hinta: noin 40 euroa
Pelin kotisivu:http://www.nightfallgame.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Keskustelu

Ei ole niin hyvä kuin monet edeltäjänsä. Liian kallis peliin nähden.

Muropaketin uusimmat