Nintendo DS – kaiken kansan pelikone?

Nintendo DS -konsoli on ollut Suomessa myynnissä maaliskuun 11. päivästä alkaen. Konsoli sai Suomessakin innokkaan vastaanoton, jota todisti Nintendon järjestämän lanseeraustapahtuman suosiokin. Ovet avautuivat jo aamukymmeneltä ja väkeä riitti. Kahden päivän aikana järjestettiin erilaisia kilpailuja ja esityksiä, ja konsolin tulevaisuus Suomessa näyttääkin toistaiseksi lupaavalta.

Entä mihin Nintendo jatkaa DS-konsolin kanssa tulevaisuudessa? Eräs paljon odotettu väline on verkkoadapteri, jonka avulla konsolilla pääsee internetiin – ja pelaamaan moninpelejä myös huutoetäisyyden ulkopuolella olevien kanssa. Uusia pelejä tulee tasaiseen tahtiin ja Mario 64:n ohella odotetaan nyt sitä seuraavaa suurta hittiä, joka vetää myös satunnaisia pelaajia DS-konsolin pariin.

Kortit pöydällä

eDome haastatteli Nintendon Euroopan markkinointipäällikkö Jim Merrickiä Nintendo DS:n tulevaisuudesta. Katsotaanpa minnepäin ollaan menossa.

Jim, mikä on mielestäsi se kovin juttu Nintendo DS:ssä?

– Paha sanoa. Olemme näyttäneet korttimme kaikille käsikonsolien kentällä olleille ja paljastaneet mitä nyt ja lähitulevaisuudessa on luvassa. Katsoessamme tulevaisuuteen tärkeintä ovat tietenkin pelit. Julkaisussa myytävien pelien valikoima on erittäin vahva, ja työn alla on paljon uusia pelejä. Ubisoft toi julkaisussa markkinoille kolme peliä ja tekee kolmea muuta. Meillä on konsolille erittäin vahva kolmansien osapuolten tuki.

– Esimerkiksi Mario Kart DS on peli, johon uskomme vahvasti. Samoin NintenDogs – se on todellakin jotain huimaa. Olemme puhuneet paljon kohdeyleisömme laajentamisesta hardcore-pelaajien ulkopuolelle. Ja NintenDogs jos mikä voi tehdä sen:. söpöjä, pieniä koiranpentuja hyppimässä ruudullasi…

– Nintendon historiassa on uuden konsolin julkaisussa ollut aina yksi tietty pääpeli, flag game, jolla konsolia on myyty. Mario 64 oli Nintendo 64:n huippupeli, todellinen innovaatio. Mutta Nintendo DS:n tapauksessa olen sitä mieltä, että meillä ei ole yhtä tiettyä nimikkopeliä, vaan laitteen innovatiivisuuden ansiosta niitä on useampiakin. Metroid Prime on loistava esimerkki langattomasta moninpelaamisesta, ja pelin ohjaaminen kosketusnäytöllä toimii erinomaisesti. Entäpä sitten vaikka Project Rub? Kosketusnäytön käyttäminen ja hankaaminen, konsoliin puhaltelu, ne ovat aivan uudenlaisia pelaamisen tapoja. Meillä on laaja pelikirjasto, josta pelaajat voivat valita haluamansa – tämä on eräs DS:n vahvuuksista.

Pelejä suurelle massalle – ei vain hardcore-pelaajille

Nintendo puhuu paljon DS-konsolin helppokäyttöisyydestä ja sen mahdollistamasta pelien skaalan laajentamisesta. Pelaajille halutaan tarjota luotettavuutta ja helppokäyttöisyyttä, ja Merrick muistuttaakin että jokaista nettiseikkailijaa kohtaan on tuhat ristinollan pelaajaa. Tälle sektorille odotetaankin nyt sitä todellista hittipeliä, joka antaa järjestelmälle kasvot ja houkuttelee suuret massat DS:n pariin. Nythän sillä vääntävät enemmänkin ne perinteiset edelläkävijät tai Nintendo-fanit, jotka haluavat kokeille uutta tai muuten vain omistaa Nintendon kaikki konsolit. Suurten massojen voittamiseksi voi NintenDogs olla se kova juttu.

Uusien ihmisten värvääminen pelien maailmaan on kuitenkin haastavaa. Nintendo on usein todennut, että videopeleistä on tullut liian suuria ja monimutkaisia. Miten haasteeseen tartutaan?

– Audienssit erkanevat koko ajan toisistaan. Toiset haluavat tekniikkaa, toiset haluavat helposti käytettäviä laitteita ja helppoja pelejä. Me emme voi vain kääntää kelloa taaksepäin ja ryhtyä tekemään yksinkertaisia pelejä. Toki meillä kaikilla on suosikkimme, kuten Nintendo Classics -sarjankin suosio osoittaa, mutta pelaajille on tarjottava myös uusia elämyksiä ja kokemuksia. Kysymys onkin, että voimmeko poistaa peleistä yhden vaikeustason ja tuoda ne lähemmäksi suurempaa yleisöä, mutta samalla tyydyttää ne pelaajat, jotka haluavat nimenomaan hardcore-pelielämyksiä.

– Hardcore-pelaajille kosketusnäyttö ei ole välttämättä konsolin tärkein asia. Pelit merkitsevät heille varmaan enemmän – tai sitten langaton moninpelaaminen, jossa kilpaileminen on etusijalla – oli se sitten räiskintää Metroid Primessä, kilpa-ajamista tai muuta. Tärkeää on sekin, että jokaisen pelin ei tarvitse käyttää konsolin jok’ikistä ominaisuutta. Konsolissa on hyvä valikoima ominaisuuksia, joista pelintekijä voi valita mitkä tukevat parhaimmin hänen peliään.

Nintendo uskoo vahvasti siihen että helppokäyttöisyys on nyt se asia, joka tuo suuret pelaajamassat heidän ulottuvilleen. Sony puolestaan vetoaa erityisesti teknologiafriikkeihin tarjoamalla julmempaa grafiikkaa ja vääntöä. Aika näyttää selättääkö jompikumpi lähestymistapa tyystin toisen. Perinteinen hardcore-pelaaja on kuitenkin koko harveneva luonnonvara, joten yksinomaan heihin nojaaminen ei ole tulevaisuudessa pitkällä tähtäimellä välttämättä kannattavaa. Peliteollisuuden onkin etsittävä kasvua sieltä mistä sitä saa – vetoamalla ei-pelaajiin.

Nintendo DS -haastattelu ja artikkeli jatkuu torstaina.

Jukka O. Kauppinen