PlayStation 3:n julkaisupelit testissä osa 1

29.03.2007 14:34 | Muropaketin toimitus

Mitä Sonyn uusi tehokonsoli tarjoaa pelaajille? Häikäiseviä megapelejä, kurjia käännöksiä vai jotain siltä väliltä?

eDomen PS3-uskalikot testasivat urakalla laitteen julkaisupelejä ja jakavat viisaita näkemyksiään. Ensimmäisessä testierässä ryyditään seuraavat pelit: Call of Duty 3, Full Auto 2: Battlelines, Marvel Ultimate Alliance, Motorstorm, Ridge Racer 7 ja Virtua Fighter 5.

Toinen osa PS3-pelien ensitestistä ilmestyy jo perjantaina, 30.3.

 


Call of Duty 3 (Miikka Lehtonen)

Treyarch/Activision

Sota ei lopu koskaan, ei ainakaan konsolien ruuduilla. Mainiosta Call of Duty 2:sta on aikaa vain vuosi ja taas pitäisi syöksyä Ranskan maaseudulle kepittämään natseja.

Call of Duty 3 ei lähde poikkeamaan edeltäjiensä viitoittamalta tieltä. Tarjolla on siis todella komean näköistä ja kuuloista räimettä, josta löytyy enemmän tapahtumia kuin keskiverrosta sotaleffasta. Realistista sotakokemusta on turha odottaa, sillä vastaan vyöryy kymmeniä panssareita ja tuhansia natseja. Sodan tiimellyksessä pääsee myös tukemaan liittoutuneiden hyökkäyksiä tykeillä ja kranaatinheittimillä, sekä ajelemaan panssarilla.

Positiivisesti Normandian rannat, Stalingradin kadut ja muut vakiokohteet jäävät tällä kertaa väliin, sillä pelin kampanjat keskittyvät Chamboisin kaupungin ympäristöön. Pakollisten jenkkien ja brittien ohella pääsee kanadalaisten ja puolalaisten joukkojen mukaan. Sota ei enää tässä vaiheessa yllätä, sillä Company of Honorable Medal of Dutyt on nähty jo miljoonaan kertaan. Aiempien osien himoaddiktio jäi kokematta, mutta kyllä peliä silti ilokseen pelasi.

Sixaxis-ohjainta hyödynnetään pelin aikana tiheästi. Ohjainta heiluttelemalla painitaan natsien kanssa, sitä pyörittämällä ruuvataan sokkia kiinni räjähteisiin, avataan luukkuja ja muuta mukavaa. Hyvä osoitus siitä, miten Sixaxis toimii luonnollisesti, eikä haittaa pelikokemusta. Valitettavasti muu tekninen toteutus ei ole yhtä hiottua, sillä pelaaja juuttuu vähän väliä maastoon, taistelukavereihin ja natsien ruumiisiin. Mikäs sen kivempaa kuin kymmenen minuutin takapakki, koska peli ei tajunnut että rappusia voi kävellä ylöspäinkin.

Call of Duty 3:sta löytyy myös mainio verkkopelituki. Kuusi erilaista pelitilaa kattaa kaikki tarvittavat optiot tappomatsista Battlefield-tyyppiseen strategisten pisteiden hallintaan. Taistelukentälle mahtuu 24 pelaajaa, jotka joutuvat lisäksi valitsemaan omat hahmoluokkansa. Nettipeli ei testin aikana pätkinyt tippaakaan, vaan toimi jouhevasti ja luotettavasti. Tästäkin siis iso peukku.

 

Full Auto 2: Battlelines (Tero Lehtiniemi)

Pseudo Interactive / Sega

Xbox 360:lle julkaistu ensimmäinen Full Auto oli teknisesti viimeistelemätön ja surkea toimintaelementeillä höystetty autopeli. Niinpä Full Auto 2 onnistuukin yllättämään jopa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin jatko-osan myötä alusta on vaihtunut kilpailijan uutuuskonsolille. Toisena ehkä vielä suurempana yllätyksenä Full Auto 2 on oikeasti ihan kiva peli.

Tuliaseiden ryydittämä romuralli kärsii edelleen hienoisista teknisistä ongelmista, kuten satunnaisesta hidastelusta, mutta ainakin PS3:n tehoista yritetään ottaa enemmän irti kuin monissa muissa laitteen julkaisupeleissä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että radan varrella vastaan tulevia rakennuksia voi oikeasti pistää maan tasalle sopivalla aseistuksella.

Realismista ajotuntumassa on turha puhua, mutta tuntuma ja yleinen pelitunnelma ovat pääosin hyviä. Full Auto 2 ei missään nimessä ole huono peli, se on vain kovin tunteita herättämätön. PS3:n julkaisupeleihin myös lukeutuva Motorstorm on samantyylisenä pelinä kaikin puolin laadukkaampi.

 

Marvel Ultimate Alliance (Miikka Lehtonen)

Raven Software / Activision

Marvelin mainio supersankarimätkintä kuuluu myös PlayStation 3:n julkaisupelien joukkoon. Koska kyseessä on lähes käytännössä sama peli kuin Xbox 360:llakin, katsotaanpa, mitä kirjoitimme pelistä tammikuussa:

Marvelin sarjakuvamaailmaan on vuosikymmenten varrella kertynyt kymmeniä erilaisia hahmoja, joista useat ovat päässeet mukaan Ultimate Allianceen. Itsestäänselvyyksien, kuten Hämähäkkimiehen, Kapteeni Amerikan ja Wolverinen lisäksi mukana on pino Suomessa vähemmän tunnettuja hahmoja. Pelattavia trikoohemmoja ja hemmottaria löytyy yhteensä 25 kappaletta. Vastustajina ja sivuhenkilöinä nähdään vielä kymmeniä muita Marvelin tavaramerkkejä.

Äärimmäinen Liittouma on hyvä nimi pelille, sillä kyseessä on todellinen rakkaudentunnustus supersankarisarjakuvalle. Pelin pitkä, juonellinen kampanja sisältää paljon juonenkäänteitä, jotka vielä muuttuvat ja haarautuvat pelaajan tiimivalikoiman mukaan.

Normaalisti karkuun juokseva vihollinen voi innostua taistelemaan tai jopa auttaa pelaajaa, mikäli mukana on hänen arkkivihollisensa tai hyvä kaveri.

Mitä supersankarit sitten pelissä tekevät? Jakelevat luuvitosia leukaperiin, tietenkin. Muiden lajityypin pelien tapaan kyseessä on isometrinen mätkintäpeli, jossa yhdestä neljään pelaajaa säntäilee ympäri futuristisia avaruusristeilijöitä, tukikohtia ja viidakoita hakkaamassa kymmenittäin pahan kätyreitä.

Tarjolla ei ole pelkkää puuduttavaa pieksentää, sillä toimintaa piristetään vähän väliä vastaan tulevilla pomoilla ja erikoishaasteilla. Pelin alkuvaiheilla ryhmä esimerkiksi kohtaa mielettömän kokoisen lohikäärmeen, jota ei pelkillä nyrkeillä kaadeta. Muiden tiimiläisten hätistellessä rivipahiksia alueelta yksi pelaaja ampuu lohikäärmettä alas IT-tykillä väistellen välillä tämän tulihönkäyksiä.

Koko alkuperäisen arvostelun voi lukea täältä:  Marvel: Ultimate Alliance

Miten PlayStation 3 -versio sitten eroaa uuden sukupolven veljestään? Sangen vähän. Sixaxis-ohjainta tuetaan niukalti: ohjainta heiluttelemalla heitetään vihollisia ja oikea-aikaisella täräytyksellä annetaan tulipalloille ja muille heittohyökkäyksille lisää vahinkoa.

Graafisesti versioita on vaikea erottaa toisistaan, vaikkakin PlayStation 3 -versio tukee täyttä 1080p-resoluutiota. Myös värimaailma on Xbox 360 -versiota elävämpi ja supersankarit näyttävät kuin sarjakuvan sivuilta repäistyiltä. Valitettavasti itse käännös on vaatimatonta tasoa. Siinä missä 360-versio pyöri silkkisen pehmeästi tiukimmissakin tilanteissa, PlayStation 3 -käännös nykii ja pätkii vähän väliä. Laiskaa touhua.

Takkuavasta ruudunpäivityksestään huolimatta pelillä on paljon tarjottavaa supersankarisarjakuvan ystäville. Pelihän on jo luonteeltaan täyttä fani-iloittelua ja myös ratkiriemukasta viihdettä varsinkin kaverien kanssa. Tiimipeliä voi harrastaa myös verkon välityksellä, joten mikäli sarjakuvafaniuden vähimmäisvaatimus täyttyy, pelistä irtoaa hupia viikkokausiksi.

 

Motorstorm (Miikka Lehtonen)

Evolution Studios / Sony

Motostorm on selkeästi PlayStation 3:n julkaisuvalikoiman helmiä ja takuulla myös konsolin alkutaipaleen myydyimpiä pelejä. Se on äärimmäisen hiottu, virtaviivainen ja pahuksen hauska huristelukokemus. Miten virtaviivainen? Sanotaan vaikka, että pelistä ei löydy vauhtimittarin kaltaisia turhuuksia, eikä niitä edes kaipaa.

Motorstorm on amerikkalainen aavikkofestivaali, jossa juhlitaan vauhtia ajamalla älyttömän kovaa pitkin autiomaan kuiluja, kielekkeitä ja kinttupolkuja. Kisaa ajetaan moottoripyörillä, rantakirpuilla, mönkijöillä, lava-autoilla, rekoilla ja ties millä muilla menopeleillä, vieläpä samaan aikaan. On huikea kokemus pujotella nopealla moottoripyörällä jättimäisten rekka-autojen keskellä.

Oudolta kuulostava yhdistelmä toimii erinomaisen ratasuunnittelun johdosta. Sen sijaan että tarjolla olisi vain yksi reitti, radat ovat täynnä erilaisia ja eri korkuisia polkuja, joista osa soveltuu vain tietyille autotyypeille. Pääsääntöisesti ideana on, että mitä raskaampi auto, sitä matalammalla ajetaan. Rekat möyrivät mudassa prätkien pujotellessa omissa korkeuksissaan.

Motorstorm on varsinkin HD-näytöllä tautisen komea peli, mutta kuvaputkitelkun omistajienkaan ei tarvitse hävetä. Vauhtia löytyy kummallakin tavalla enemmän kuin riittämiin. Kehitysstudion mukaan peli ei myöskään ole jäämässä ainutkertaiseksi, vaan se on suunniteltu sarjan avaukseksi. Tämä valitettavasti myös näkyy, sillä pelitilat ovat naurettavan rajoittuneet.

Nopeasti vaikeutuvien haasteiden lisäksi pelistä löytyy moninpeli, eikä sitten paljon muuta. Vaikeustaso on myös toteutettu väärällä tavalla, sillä kun tietty piste on ohitettu, tekoäly heittää huijausvaihteen silmään ja pelistä katoaa kaikki ilo.

Moninpeli auttaa, mutta on onnettoman rajoittunut. Valitse rata, valitse ajoneuvo, iske baanalle. Ei mahdollisuutta suojata pelejään salasanalla, ei mahdollisuutta kutsua vain tiettyjä pelaajia, ei mahdollisuutta vaimentaa pelissä mökeltäviä ääliöitä. Toivottavasti huhtikuun loppuun luvattu päivitys puuttuu myös tähän.

Sixaxis-tuki on sangen kattavaa mallia, sillä sen avulla voi halutessaan ohjata rassiaan kallistelemalla ohjainta ratin tavoin puolelta toiselle. Jotkut ovat tykästyneet, itse en saanut kuin henkeni pois kerran toisensa jälkeen.

Pienten puutteiden ei kannata antaa masentaa, sillä Motorstorm on todellinen helmi ja myös se peli, jolla PlayStation 3:n hyveitä kannattaa esitellä kavereilleen. Tämän sukupolven WipEout.

Lue myös: MotorStorm-pikatesti

 

Motorstorm – toinen mielipide (JOK)

Kevyttä, vauhdikasta ja nautittavaa kilpakiitämistä, mutta pelinä sangen ohut ja sisällötön. Viihdyttää yksinpelinä vain jonkin aikaa. Verkkomoninpeli pidentää pelin ikää. Radat ja pelimaailma ovat pintakiillostaan huolimatta karuja ja vähäeleisiä – kauniiden tekstuurien alla ei ole mainittavaa interaktiivisuutta. Radatkin ovat loppujen lopuksi vain kapeita rännejä, joiden ulkopuolelle ei pääse millään. Ja vaikka romurallia ajellaan, niin vauriomalli on allekirjoittaneesta lähinnä vitsi eikä radalle jää mitään romua myöhempien kierrosten ratoksi. Vaihtoehtoisia mielipiteitä löytyy varmasti, mutta erittäin samanhenkinen FlatOut 2 on PS2:lla monipuolisempi ja jännittävämpi, eikä mitenkään rumakaan. Mutta PS3:n ajopelien varhaistarjonnasta tämä on varmasti se kohutuin ja odotetuin hitti.

Iso, tosi iso miinus moninpelin puuttumisesta samalla koneella.

 

Ridge Racer 7 (JOK)

Namco Bandai Games

Ridge Racerit ovat olleet PlayStation-konsolien tärkeimpiä valtteja jo ensimmäisen Pleikkarin julkaisusta lähtien. Tosin ekslusiivisuus on sittemmin lipsunut ja Ridge Racer nähtiin äskettäin jopa arkkivihollisella. Sonylle Ridge Racer 7 oli kuitenkin alusta lähtien yksi kirkkaimpia ja kovaäänisimmin hehkutettuja PS3-julkaisupelejä.

Ridge Racer 7:aa odottavat eniten pelaajat, jotka ovat olleet aikaisemminkin sarjan pelien lumoissa: driftaajat, kiitäjät ja blingblingaajat. Satunnainen, ensi kertaa ridgeilevä pelaaja saattaa olla hämmennyksissä pelin erikoisuuksista . Tämä on salamannopeaa kiitämistä, joka on kuin jonkin denkungligaklubben-pintaliitopaikan vakkareille valmistettu autopeli. Räväkkää japaniteknoa ja makeeta meininkii.

Ridge 7 ei kuitenkaan oikein tarjoa sitä pakettia, mitä peliltä odottaisi. Xboxin Ridge Racer 6 oli täyttä tavaraa, Ridge 7 ei ole oikeastaan yhtään sen kummempi. Kutosta pelanneelle se tuntuu melkeinpä lisälevylle, jossa on kuusi uutta rataa ja vähän parempi grafiikka. No, ei se haittaa niitä jotka eivät edellisosaa pelanneet.

Meininki on sisällöllisesti kovin tuttua tavaraa, vaikka peliä onkin laajennettu muutamilla uusilla haasteilla ja pelitiloilla. Pääpaino on entisestään tutulla megamageella kiitämisellä ja driftaamisella. Ja oi miten sitä driftausta riittääkään. Tätä on apinoitu niin monessa pelissä, mutta kyllä aito Ridge Racer -driftaus on aina sitä parasta, kun mutkat paahdetaan kylki edellä ja joskus vähän peräkin edellä kakssataa+ mittarissa

Tärkein uusi ominaisuus PS3:n Ridgessä on verkkopeli. Kyllä – se löytyy viimein PlayStationiltakin. Moninpelin valikot ovat hieman sotkuiset,  mutta toimivuus on muutoin kelvollinen. Tärkeimmiten verkkopelit käynnistyvät tuskattomasti eikä verkkolagi haitannut ainakaan testipeleissä, edes japanilaisten kanssa pelatessa. Tappion nöyryytys vain oli sitäkin rankempaa. Millaiset eläimet tätä oikein pelaavat? Asuvatko japsit Ridgen ääressä? Ensimmäisessä verkkopelissäni olin vasta radan puolivälissä kun muu porukka säntäsi toiselle kierrokselleen. Oli pakko myöntää, ettei Ridgen verkkopeluu sovi minulle. Pitäkää tunkkinne ja hiokaa rauhassa driftejänne, kierrosaikojen sadasosia ja tuunatkaa autojanne. Minä ajan nautiskellakseni ja varaan itselleni oikeuden kolkuttaa myös radan reunoja.

Ihan ok peli, mutta Ridge Racer ei enää aiheuta samanlaista reaktiota kuin aikoinaan. Peli on itsensä vanki – se ei voi uudistua ja saman vanhan kierrättäminen ei jaksa innostaa loputtomiin. Mutta moni diggaa – ja kyllä tämä fanin odotukset täyttää.

 

Virtua Fighter 5 (JOK)

Sega Studios/Sega

Jos Segan Sonic-sarja on laimentunut vuosien varrella, niin Virtua Fighter on vain komistunut. Jälkimmäisiä ei ole riistokierrätetty, vaan pelihallimaailmassa yhä kovina vaikuttavien Virtua Fighterien kotiversiot on tehty yleensä kolikkopeliä mukaillen. Ei tosin aina erityisen onnistuneesti, mutta 2002 ja 2003 julkaistut PS2-Virtuat olivat erinomaisia mätkintöjä. Niin myös Virtua Fighter 5 ja jopa poikkeuksellisessa määrin.

PlayStation 3:n raudalla on kuulemma helppo tehdä kotipainos Segan Lindbergh-kolikkopeliraudalla pyörivistä peleistä. Väitettä ei tarvitse epäillä – VF5 on visuaalisesti äimistyttävän upeaa tappelua, jota ei voi syyttää laimeasta meiningistä tai pelattavuuden ongelmista. Peli on kauttaaltaan toimivaa ja mukaansatempaavaa lähitaistelua, joka puree taatusti kybällä mätkintöjen ystäviin.

Jos etsitään vertailukohtia, niin jostain syystä Xbox 360:n Rumble Roses XXX tuli eräässä vaiheessa mieleen. Molemmat pelit ovat visuaalisesti häikäiseviä, mutta Virtua vie silti voiton joka saralla. Ympäristöjä tarkkailtaessa pelaaja huomaa paljon liikettä ja toimintaa koko ruudun alueella. Lisäksi hahmot liikkuvat kauniisti ja pehmeästi tilanteesta ja liikkeestä toiseen.

Mikä tärkeintä, pelattavuus on kohdallaan. Hahmot toimivat ja reagoivat nopeasti ja tarkasti. Kontrollit ovat selkeät ja erilaisten kombojen suorittaminen on tuttua puuhaa mätkeveteraanille. Lisäksi pelissä on runsain mitoin sisältöä, ympäristöjä, hahmoja ja tavoiteltavaa. Oikeastaan vain nettimoninpeli puuttuu, mutta perinteiseen tapaan kaksinpeli samalla ruudulla onnistuu.

Ehdottomasti yksi PlayStation 3:n parhaimmista alkutaipaleen peleistä.

 

Lue lisää eDomesta:

Blogissa toimituksen ajatuksia PS3:sta

PlayStation 3 osa 1: valikot ja mediatoisto

PlayStation 3 osa 2: PlayStation Store

PlayStation 3 osa 3: verkkoselain

PlayStation 3 osa 4: laite ja ominaisuudet

PlayStation 3 osa 5: Resistance: Fall of Man

PlayStation 3 osa 6: MotorStorm

PlayStation 3 osa 7: Formula One Championship Edition

Mielenkiintoisimmalta vaikuttaa...

Katso tilanne vastaamatta

Muropaketin uusimmat