Verkkotoiminnot ovat eräs uusimman sukupolven pelikonsolien tärkeimmistä uusista ominaisuuksista vanhempiin laitteisiin verrattuna. Viis kauniimmasta grafiikasta ja kasvaneesta tehosta – konsolien verkko-ulottuvuus on se suurin yksittäinen ero vanhaan.

Wiin ja Xbox 360:n ohella myös PlayStation 3 toimii sulavasti internet-yhteyden kautta. Muun nettipuuhailun ohella konsolille voi ladata PlayStation Store –verkkokaupasta vaikkapa ilmaisia pelidemoja. Niiden lisäksi Sony julkaisee verkkokaupassaan uusia, nimenomaan verkkolevitykseen tarkoitettuja pelejä.

eDome sukelsi PlayStation 3:n verkkokauppapelien uumeniin ja tutkaili pelitarjontaa.

Hyvää ja huonoa

PlayStation Storen pelitarjonnassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pelejä on helppo ostaa ja ladata PS3-konsolin kautta. Myös niiden hinnoittelu on selkeää, sillä kaikki hinnat on ilmoitettu selkeillä euromerkeillä, ei epäselvemmillä Xbox- tai Wii-pisteillä.

Tarjonnan selaaminen voisi kuitenkin olla helpompaa. Jos pelivalikoimaan haluaa tutustua vaikkapa PC:llä PlayStation Store –verkkosivujen kautta, niin älä odota liikoja. Storen verkkosivuilla kerrotaan tuotteista suorastaan säälittävän surkeasti, ehkäpä siksi että tarjonta keskittyy PSP-pelitarjontaan. PlayStation.comin kautta löytyvät PlayStation Network –sivut eivät ole sen selkeämmät sen enempää suomen- kuin englanninkielelläkään.

Tarkkasilmäinen surffaaja löytää kunnon pelitietoa netistä vain kahdella tapaa. Ensimmäinen keino on suunnata Wikipedian aiheeseen vihkiytyneille sivuille. Toinen kikka on kierrellä Sonyn nettisivuja niin kauan, että löydät monista eri sivustoista nimenomaan Yhdysvaltain Pleikkarisaitin ja sieltä PlayStation Network –sivut. Johan löytyi lopulta tietoa niin peleistä, pelidemoista, lisäreistä ja ladattavista trailereista. On se kumma, että tuotetiedot täytyy piilottaa näin monimutkaisesti.

Toinen iso narina Storen pelivalikoimasta liittyy tarjontaan. Euroopan Storen valikoima on poikkeuksetta ajastaan jäljessä ja päivittyy huonommin Yhdysvaltain ja Japanin Storeihin verrattuna. Todella ovela pelaaja tekeekin itselleen lisätunnukset, naamioiden yhden amerikkalaiseksi ja toisen japanilaiseksi pelaajaksi, jolloin kurjan eurostoren sisällön lisäksi voit nauttia myös paremmin ylläpidetyistä tarjonnoista.

Kolmas ja viimeinen pillitys liittyy suoraan tämän artikkelin aiheeseen: digikauppapeleihin. Verrataanpa tilannetta itse arkkiviholliseen: Xbox Liveen. Jokainen Xbox Live Arcade –peli julkaistaan kahtena versiona: ilmaisena demona ja täysversiona. Pelaajat voivat halutessaan ladata ilmaisen demon ja jos se on kiva, niin sen voi rekisteröidä täysversioksi. Näin ei eletä PlayStationLandiassa, ehei. Vain harvasta Storessa julkaistusta PS3-pelistä on tarjolla demoversio. Jos et halua ostaa peliä sokkona, niin sinun on luettava arvosteluja ja muiden pelaajien kommentteja yrittäen päättää että haluatko riskeerata rahasi vai et. Yksi harvoista positiivisista poikkeuksista tällä linjalla on suomalaisen Housemarquen Super Stardust HD.

Sitten vain pelien pariin. Lisätietoja PlayStation Storesta ja PlayStation Networkistä löydät esimerkiksi oheisista linkeistä:

Wikipedia: PlayStation Store

Wikipedia: PlayStation Storen pelitarjonta

PlayStation Storen verkkosivut

PlayStation Network Suomen PlayStation-sivuilla

PlayStation Storen pelitarjonta Yhdysvaltain PlayStationin sivuilla

 

---

 

Calling All Cars

Incognito/Sony

Petteri Kaakinen

David Jaffen uusin tuotos Calling All Cars herätti huomiota jo kuukausia ennen julkaisuaan. Jaffe hehkutti innokkaasti kuinka hauskaa senkaltaisen pikkupelin tekeminen oli. Kun peli lopulta julkaistiin usean myöhästymisen jälkeen, se oli pelattavuudeltaan juuri niin hauska kun Jaffe oli kehunutkin.

Pelin tehtävä on niinkin simppeli, että pitää vain noutaa kartalla vapaana juokseva vankikarkuri ja viedä tämä takaisin vankilaan tavalla tai toisella. Poliisiasemilla on kolme pisteiltään eriarvoista läpimentävää aukkoa. Välillä kentällä ilmestyy myös poliisiauto tai -helikopteri, joiden kyytiin vangit voi yrittää saada parempien pisteiden toivossa. Vangin voi kaapata toisilta pelaajilta erilaisten tuhoa aiheuttavien aseiden avulla. Neljän pelaajan moninpeli on parhaimmillaan erittäin hektistä ja hauskaa menoa. Kontrollit ovat erittäin yksinkertaiset niin kuin koko pelikin. Tämä on pick up & play -pelaamista parhaimmillaan.

Calling All Carsissa on moninpeliklassikon ainekset, mutta se kaatuu lopulta sisällön vähyyteen. Niin hauskaa kuin moninpeli onkin, pelin neljä kenttää eivät tarjoa rajattomasti hupia. Pidemmän päälle peliä ei jaksa pelata kuin muutaman kierroksen päivässä. Täytyy toivoa, että Sonyllä on järkeä ainakin kaksin- tai kolminkertaistaa kenttien lukumäärä ladattavalla sisällöllä jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Muuten CAC jää virtuaalipölyttymään PS3:n kovalevyn sisustoihin nopeasti.

Demo: ei ole

Täysversio: –

PS Store -ekstrat:

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 7.99  – lyhytikäistä, mutta sitäkin hauskempaa moninpelihupia.

 

Everyday Shooter

Queasy Games/Sony

Miikka Lehtonen

Luulisi, että maailma on jo tappiaan myöten täynnä kahden tikun räiskintäpelejä. Geometry Wars teki genren taas suosituksi, jonka jälkeen miljoona ja yksi kopiota täyttivät markkinat toinen toistaan turhemmilla klooneilla. Joskus natsaa, sillä esimerkiksi Super Stardust HD on hintansa väärti. Euroopassa toistaiseksi ilmestymätön Everyday Shooter ei yllä samalle tasolle, mutta on silti kiva pikkupeli.

Kaikkien muiden genrensä edustajien tapaan myös Everyday Shooterissa menestyminen vaatii molempien analogitikkujen yhtäaikaista hallintaa. Vasen tikku liikuttaa alusta, oikealla määrätään ampumasuunta. Helppoa, mutta vaikeustaso ammennetaan peliin valtavien vihollisarmadojen myötä. Vihuja valuu ruudulle kymmenittäin eri puolilta ja kohta tila ja aika ovat kortilla, kun pelaajan pitäisi yrittää väistellä ammuksia, tuhota vihollisia ja kerätä bonuskrääsää.

Jokainen kunnon räiskintäpeli tarvitsee myös jipon. Everyday Shooterissa niitä on peräti kaksi. Näistä toinen on pelin musiikkiteema. Jokainen kenttä on rakennettu jonkin kappaleen ympärille. Taustamusiikki määrittää kentän yleisilmeen, temmon ja jopa keston. Alussa rauhallinen kitaran näpyttely tuo mukanaan maanläheisiä sävyjä, neliömäisiä vihollisia ja helpon opettelukäyrän. Kohta soikin jo metalli, jolloin piikikkäät viholliset suhaavat ruudulla hirveällä vauhdilla ja itku on lähellä.

Legendaarisen Rez-pelin tapaan pelaajan toimet vaikuttavat musiikkiin. Jokainen osuma on vaikka kitaran kielen näpäytys tai kosketus syntikan näppäimistöllä. Toiminnan kiihtyessä musiikki muuttuu alati monimutkaisemmaksi ja -sävytteisemmäksi. Yllättäen efekti toimii pahuksen hyvin ja antaa pelille todella omaleimaisen tunnelman.

Se toinen, enemmän pelattavuuteen vaikuttava jippo löytyy ketjuista. Pelkällä puhtaalla räiskinnällä ei pääse ennätyslistojen lähellekään, vaan menestys vaatii pisteketjujen hahmottamista. Todellakin hahmottamista, sillä peli ei niitä paljasta. Joskus tuhoa ketjutetaan pitkittämällä vihollisten räjähdyksiä, jotka leviävät pilviin törmäävien kaveriensa myötä pitkin kenttää. Toisinaan taas pitää tuhota toisissaan kiinni olevia etäispesäkkeitä, jotka räjähtävät komeina sarjoina.

Pelin omaperäisyys on myös sen suurin – ja ainoa todellinen – heikkous. Hyvät ideat ovat loppuneet kesken, sillä pelillä on pituutta vaivaiset kahdeksan kenttää, jotka paukahtavat hyvässä lykyssä läpi alle tunnissa. Tämänkin jälkeen voi toki jahdata uusia ennätyksiä, mutta koska niin suuri osa pelin viehätyksestä perustuu ainutlaatuiseen tunnelmaan, olisin mielelläni nähnyt lisää erilaisia kenttiä.

Pitää lisäksi myös todeta, että peli lienee todellista harvojen herkkua. Siinä missä vaikka Super Stardust HD hurmaa upealla grafiikallaan, komeilla räjähdyksillään ja kunnon techno-soundtrackillaan, Everyday Shooter vaatii pelaajalta oikeanlaista asennoitumista. On harmi, ettei Sony vieläkään jakele peleistään demoja, sillä tämä teos olisi todella kaivannut sitä kuuluisaa testipelin mahdollisuutta.

Demo: ei ole
Täysversio: –
PS Store -ekstrat: Ei
Hinta ja hinta/laatu-suhde: Oletettu 10 euron hinta on Everyday Shooterista sangen kohtuullinen korvaus. Tarjolla on ainutlaatuista ja hurmaavaa pelattavaa, mutta kuitenkin sangen pienessä paketissa.

Lue lisää: Sonyn ja Microsoftin antia Xbox Livessä ja PlayStation Storessa

 

flOw

Incognito Entertainment/Sony

Petteri Kaakinen

Netissä ilmaisena flash-pelinä kummastuttanut flOw on kieltämättä yksi PS Storen yksi kiehtovimmista peleistä. Sen voisi sanoa olevan eräänlainen muunnos kännyköistä tutuista matopeleistä. Tavoitteena on ohjata jonkin sortin meressä elävää planktonia ja syödä muita eliöitä, mikä kasvattaa omaa eliötä ja lopulta myös synnyttää uudenlaisen planktonin, jolla ruljanssi aloitetaan alusta. Vedessä lilluvaa oliota ohjataan Sixaxista kallistelemalla, mikä vaatii muutaman minuutin totuttelua, mutta toimii pienen harjoittelun jälkeen erinomaisesti.

flOw:n erikoisuus piilee siinä, että yksinkertaisuudesta huolimatta se tarjoaa erilaisia pelitapoja. Jotkut saattavat pelata sen läpi syöden kaiken mitä on näkyvissä, jolloin eliömuoto kehittyy nopeasti eteenpäin. Toiset voivat välttää eläimistön syömistä kokonaan ja yrittää sukeltaa niin syvälle meren uumeniin kuin mahdollista. Jokainen viidestä pelattavasta otuksesta tarjoaa oman panoksensa monipuolisuuteen. Osa eliöistä on selkeästi nopeita metsästäjiä, kun taas osa vaatii varovaisemman lähestymistavan. Vaikkei flOw:ssa ole pelattavaa kuin illaksi tai parhaimmillaankin vain kahdeksi, sen pariin tulee palattua silloin tällöin. Sen pelaaminen on varsin rauhoittava kokemus sen erinomaisen äänimaailman, silmäystävällisten grafiikoiden ja hitaan tempon ansiosta. Useimmiten sen pariin palaakin juuri silloin kun Super Stardust HD:ssa tai Motorstormissa on palanut hermot.

Demo: ei ole

Täysversio: –

PS Store -ekstrat: flOw expansion pack tulossa myöhemmin tänä vuonna, jossa ainakin uusia otuksia ja hieman päivitetty ulkoasu

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 4.99 – lyhytikäinen, mutta kuitenkin rentouttava ja omalaatuinen kokemus

 

Go! Sudoku

Sumo Digital/Sony

Petteri Kaakinen

Sudoku on vallannut maailman. Siitä käy todisteena lähes jokaisesta sanomalehdestä löytyvä päivittäinen/viikoittainen sudoku-annos. Ja mikäs siinä, kun kyseessä on niinkin addiktoivaa ajanvietettä. Pelikoneet eivät nekään ole välttyneet tältä ilmiöltä. PS Storesta löytyvä Go! Sudoku on julkaistu sudoku-hulluja silmälläpitäen.

Klassisen sudokun lisäksi Go! Sudoku tarjoaa myös Arcade-pelimuodon, jossa yritetään ratkoa sudokut tietyn aikarajan puitteissa. Molemmissa pelimuodoissa otetaan aikaa ja ajat laitetaan netin ranking-listalle. Kaiken kaikkiaan paketista löytyy 1200 sudokua, joten tekemistä riittää ihan kiitettävästi. Tasoltaan sudokut eivät ole edes vaikeimmilla vaikeustasoilla turhan haastavia, etenkään sudoku-veteraaneille, joten todellista haastetta etsivien kannattaa etsiä muualta. Muille Go! Sudoku on oiva apu pahimpaan sudokun nälkään.

Demo: vain muutama sudoku per vaikeustaso

Täysversio: 1200 sudokua

PS Store -ekstrat: –

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 6.99 – 1200 sudokua muutamalla eurolla, aloitteleville sudoku-hulluille ihan OK ostos.

Lue lisää: Arvostelu: Go! Sudoku (PSP)

 

Gripshift

Sidhe Interactive/Sony

Petteri Kaakinen

Tietokonepeli Across on varmasti tuttu monille. Gripshiftin idea on hyvin samanlainen, tosin tavoitteet ovat hieman monipuolisempia, radat ovat kolmiulotteisia ja moottoripyörän sijaan alla on auto.  Tavoitteena on kerätä kaikki ratojen varrelle ripotellut pikkutähdet, ajaa mahdollisimman nopeasti maaliin ja etsiä piilotettu GS-merkki. Välillä vastaan tulee normaaleja kisoja, joissa ajetaan tekoälyvastustajaa vastaan.

Ajotuntuma voi aluksi tuntua kummalta, mutta kunhan sen sisäistää, ympäristöjä oppii hyödyntämään täysin uudella tavalla. Ratasuunnittelu on paikoin nerokasta ja taitavimmat kuskit voivat ajaa sellaisia huippuaikoja, että ne saattavat vaikuttaa mahdottomilta aloittelijoille. Pelattavakaan ei lopu kesken, sillä Gripshift tarjoaa reilusti yli sata mielikuvituksellista kenttää, joissa riittää mutkikkaita teitä ja hyppyreitä. Yksinpelin lisäksi tarjolla on moninpeli, joka lisää jo ennestään pitkäkestoisen pelin ikää entisestään. Peliseuraa on tosin joskus vaikea löytää.

Demo: ei ole.

Täysversio: –

PS Store -ekstrat: –

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 7.99 – pitkäikäistä autoakrobatiaa, suosittelen.

 

PixelJunk Monsters

Q-Games/Sony

Jukka O. Kauppinen

Erilaiset tornipuolustuspelit, lontoonkielellä Tower Defence -tyyppiset kevystrategiat, ovat varmasti monille pelaajille tuttuja selainpelejä. Niiden ideahan on puolustaa perinteisesti pelaajan linnaa, jonne vihollislaumat höökivät ennalta määrättyjä kulkureittejä pitkin. Pelaaja rakentaa tämän reitin varrelle erilaisia tykkitorneja, joilla viholliset yritetään tuhota tai ainakin perusteellisesti harventaa ennen kuin ne pääsevät perille saakka.

PixelJunk Monsters on alkuperäiselle idealle erittäin uskollinen pikkupeli, jonka parissa viihtyy mainiosti – vaikka eihän tässä olekaan minkäänlaisia PS3-erityisominaisuuksia. Onpahan vain rehellinen ja mukava pikkupeli.

Onhan peli kuitenkin hieman tavallista selainpeliä hiotumpi ja söpömpi. Grafiikka pikkusievää ja värikästä, eikä pelaaja väsäile pelialueella hiirtä naksuttelemalla, vaan pelikentällä ohjataan pientä ukkelia, joka kiitää rakentamassa ja parantelemassa tykkitornejaan. Tuhotuista ökkömönkiäisistä puolestaan ropisee kentälle kultarahoja ja jalokuviä, joilla voidaan rakentaa uusia torneja, kehittää uusia tykkitornityyppejä tai pikapäivittää jo rakennettuja torneja astetta paremmiksi. Eli peruspelin reseptiin on tuotu lisää toiminnallisia ja puuhailullisia elementtejä.

Tarjolla on viihdyttävää ja jopa hitusen strategista aivopähkinöintiä, joka on puettu hieman laajemmalle yleisölle soveltuvaan kuosiin. Ihan hyvä saavutus.

Pelin alkuperäinen esikuva löytyy PC:n Warcraft III: Element Tower Defence ja Starcraftin Turret Defence -minipeleistä.

Demo: ei ole

Täysversio: –

Extrat: –

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 4,95 – edullinen ja viihdyttävä pikku-uutuus.

 

Rampart

Digital Eclipse/Midway/Sony

Jukka O. Kauppinen

Vuonna 1990 julkaistu Rampart-kolikkopeli viehättää yhä tänään miellyttävällä ideallaan ja toteutuksellaan. Kyseessähän yksi kaikkien aikojen muistelluimmista moninpeleistä, jossa yhdestä kolmeen pelaajaa rakentelee kilpaa linnoja ja paukuttaa sitten niitä rikki toisiltaan taisteluvaiheen aikana.

Meininki alkaa pikkusievästi. Ensi pelaajat valitsevat aloituslinnansa ja hieman jyskyttävät tykeillä. Pienen ammuskeluvaiheen jälkeen kaikki yrittävät korjata kilpaa linnojensa muureja. Kieroilua ja ilkeilyä piisaa, kun kaverin linnan muureja yritetään romuttaa niin ilkeistä paikoista kuin mahdollista, että tälle tulisi todella hätä käteen seuraavan korjailuvaiheen aikana.

Hyvä peli tämä on edelleen mutta tietyin rajoituksin. Grafiikka ei ole pahemmin vanhentunut, sillä se oli selkeää ja yksinkertaista alkujaankin, Sen sijaan kontrollit harmittavat. Yksipeli tekoälyä vastaan on jopa kurjaa, sillä tätä ei ole tarkoitettu padilla pelattavaksi. Kolikkopeliversioiden pallo-ohjaimia tai Amiga/PC-versioiden hiiriohjausta tulee ikävä nopeasti, sillä tetrismäisesti eri kokoisten ja muotoisten muuripalasten asettelu ei ole padilla mitään herkkua. Pikemminkin hidasta, epätarkkaa ja ärsyttävää. USB-hiirenkään liittäminen PS3:een ei auttanut.

Yksinpeliksi Rampartsista ei siis oikein ole. Ihmisporukan kesken kurjat kontrollit sentään ovat yhtä kurjat kaikille ja pelaaminenkin maittaa eri tahtiin. Peli kuitenkin kaipaisi konsoliversiossaan runsaasti tasapainotusta, että se oikeasti maittaisi.

PS3:lle muokatussa Rampartissa on mukana myös online-pelituki, mutta verkkopelaajia ei tunnu löytyvän ainuttakaan.

Demo: ei ole

Täysversio: –

Extrat: –

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 4,95 – ei maksa eikä anna paljoa.

Lue lisää: Sony ja Midway tuovat PS3:lle ladattavia klassikoita

 

Super Rub-a-Dub

Sumo Digital/Sony

Jukka O. Kauppinen

Mukavan oloinen pieni kumiankkojen kellutuspeli on pikemminkin Sixaxis-ohjaimen harjoittelualusta kuin oikea peli. Pelaajalla on edessä vesikaukalo, jossa hän ohjaa pikku kumiankkoja ohjainta kallistelemalla. Kaukalo kallistuu Sixaxisin liikkeiden mukaan, jolloin myös pikku ankkaset kiitävät haluttuun suuntaan.

Pelin tavoite on kerätä kaikki pikkupikkuankat isomman kumiankan hinaukseen ja ohjata ne kaukalossa olevasta viemärinreiästä alas. Siinä samalla täytyy varoa muun muassa kavalia virtauksia, kohtia joissa ankkaset saattavat pudota pelikentältä tai kerrassaan hirmuisia haikaloja.

Onhan se kovin somaa ja kivan kuuloista, mutta ei tässä peliä ole nimeksikään. Silti, kyllä tämä on perheen nuoremman pään edustajille sopivaa pikkuviihdettä, joskaan pienemmille pelaajille liikkeentunnistavan ohjaimen hallinta voi olla vaikeaa. Kontrollit kun tuntuvat välillä jopa yliherkiltä.

Demo: rajoitetusti sisältöä

Täysversio: moninpeli 1-4 pelaajalle, lisää kenttiä, onlinerankingit

Extrat: –

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 4,95 – tylsä ja sisällötön, ei maksa vaivaa.

Lue lisää: Kumiankkoja ja alkulimaa PlayStation 3:lla

 

Super Stardust HD

Housemarque/Sony

Miikka Lehtonen

Super Stardust HD tuo wanhan koulukunnan arcade-räiminnän mainiosti suoraan HD-aikaan ja vieläpä budjettihintaan.

Super Stardust HD olisi minun silmissäni todellinen ässä jo pelkän pelattavuutensa ansiosta, mutta tämä ei vielä riittänyt. Samalla tarjoillaan myös kenties PlayStation 3:n ja minkä tahansa latauspalvelun parhaimman näköinen peli.

Ruutu on täynnä kymmeniä eri kokoisia kivenlohkareita, hohtavia bonusesineitä ja vihollisaluksia, joista jokainen heijastaa valoa niin planeetan pinnalta kuin ruutua täyttävistä, ilotulitusta muistuttavista räjähdyksistäkin. Tästä huolimatta ruudunpäivitys on jatkuvasti silkkisen pehmeää, eikä takeltele tippaakaan edes kun joku pelin suurikokoisista pomoista syöksyy planeetan pinnalle kylvämään tuhoaan. Tämähän on kuin lapsuusvuosien unelmakolikkopeli omassa olohuoneessani!

Varsinkin hintaansa vastaan Super Stardust HD on käsittämättömän laadukas paketti. Kyseessä on Geometry Warsin kaltainen klassikko, joka tuntuu miltei liian hyvältä ”vain” halpispeliksi. Tämä on kuitenkin puhtaasti pelaajien onni, sillä harvoin pääsee pelaamaan konsolin hauskinta peliä näin halvalla rahalla. Pakkohankinta kaikille PlayStation 3:n omistajille.

Demo: testipelin pituus rajattu

Täysversio: rajoittamaton pelattavuus, kaikki pelitilat, verkkopistetilastot jne.

Extrat: –

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 7,95 – silkkaa rautaa.

Lue lisää: Arvostelu: Super Stardust HD (PS3)

 

Tekken 5: Dark Resurrection

Namco Bandai

Petteri Kaakinen

Parhaan 3d-taistelupelin tittelistä kisailevan Tekken 5: Dark Resurrectionin saa nyt erittäin kannattavaan hintaan PS Storesta. Grafiikka on päivitetty silkinsulavasti 60 kuvaa sekunnissa 1080p-resolla pyörivään silmänkarkkiin, mutta muita uudistuksia siitä ei oikeastaan löydykään. Jos Tekken 5 siis löytyy jo ennestään, kannattaa ostamista harkita hetken.

Pelattavuudeltaan  PS3:n Dark Resurrection on yhtä rautainen kuin Tekken 5:n aikaisemmatkin inkarnaatiot. Liikevalikoima on valtava ja pelattavuudesta on muutenkin vaikea löytää mitään valittamisen aihetta. Nykyinen versio tarjoaa Story- ja Survival -pelimuotojen lisäksi myös Versus-tilan, jossa voi otella kavereitaan vastaan. Yksinpelimoodeja pelaamalla saa rahaa, jota voi käyttää uusien asusteiden ostamiseen. Yksinpeliksi Dark Resurrection ei ole välttämättä kaikista kannattavin ostos, mutta kaksinpeli on pitkäikäistä viihdettä, olettaen että kaveripiiristä löytyy taistelupelien faneja.

Dark Resurrectionista on tulossa Eurooppaankin Online-versio, joka lisää soppaan ainakin nettipelin ja harjoitustilan. Sen voi ladata pientä hintaa vastaan, jos on ladannut Tekken 5: Dark Resurrectionin jo aikaisemmin. Muille Tekken Online maksaa jonkin verran enemmän.

Demo: ei ole

Täysversio: –

PS Store -ekstrat: Tekken 5: Dark Resurrection Online julkaistiin marraskuussa

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 9.99 – pakko-ostos kenelle tahansa taistelupelien ystävälle.

Lue lisää: Arvostelu: Tekken: Dark Resurrection (PSP), Sony päivittää PS3:n Tekken 5: Dark Resurrectionia

 

Warhawk

Incognito/Sony

Jukka O. Kauppinen

Warhawk on kuin konsolimaailmaan siirretty Battlefield 2 – mutta peli seisoo omilla ansioillaan. Se on puhtaasti moninpeliksi suunniteltu verkkopelattava räiskintä, jossa kaahataan, kiidetään, lennetään ja räimitään. Tyylillä.

Warhawk yhdistää samaan pakettiin monta hauskaa aihetta ja teemaa. Battlefieldien verkkoräiskintä on ollut aina loistavaa moninpeliviihdettä, vaikka meininki onkin painottunut PC-rintamalle. Varsinainen pelitoiminta muistuttaa Battlefieldien lisäksi myös muutaman vuoden takaista Crimson Skies –peliä. Toiminnassa ja tyylissä kun yhdistyvät erikoiset laitteet, paikoitellen vinkeä graafinen olemus ja tietysti kiihkeä lentotoiminta. Hyvin menee.

Peli vyöryy eteenpäin erittäin hyvin. Pelattavuus on hiottu kohdalleen. Pelaaja voi tehdä niin kovin erilaisia asioita, monella eri tavalla, mutta kontrollit toimivat sixaxisilla hyvin, sekä perinteisellä ohjaustavalla että liikkeentunnistuksen kera. Lentäminen liikkeentunnistuksen avulla on hauska taito, joka ei tosin tule ilmaiseksi. Treenata täytyy – ja paljon. Toiset huomioiva pelaaja testailee ensin omalla konsolillaan eri laitteiden ohjausta, ennen kuin säntää verkkoon, nappaa viimeisen tarjolla olevan Warhawk-lentokoneen ja rysäyttää sen 10 sekunnin kuluttua tulipalloksi.

Muutenkin Warhawk on peli, joka ei avaudu heti ensikoetuksella. Mikä on tavallaan hyväkin. Pelaajien taidot vaihtelevat todella paljon, joten toisaalta tarjolla on paljon helppoja tappoja, toisaalta matsit voivat olla joskus epätasaisia. Ylipäätänsä kokonaisuuden hahmottaminen vaatii paljon pelaamista – ei paljoa naurata, jos pitkin yrittämisen jälkeen on oppinut käyttämään erilaisia kulkuneuvoja, mutta ei osaa edelleenkään havainnoida ympäristöä tai pelitapahtumia. Jostain se tappava kuula tai ohjus aina napsahtaa.

Warhawk onkin kaiken kaikkiaan erinomaisesti toimiva, visuaalisesti näyttävä ja erittäin luistava räiskintäpeli. Se todistaa, että suuremman mittakaavan Battlefield-taistelukenttämeininki onnistuu myös konsoleilla, vaikka myönnänkin olleeni alkuun epäileväinen. Tämän parissa viihtyy, mikäli räiskintään yhdistetty verkkopelaaminen maistuu. Pelaajan vain on oltava riittävän kärsivällinen kikat opetellakseen – ja siedettävä myös peelojen satunnainen kohellus. Parhaimmillaan meininki on hyvää ja nautittavaa.

Demo: ei ole

Täysversio: ostettavissa joko Storesta tai pelikaupoista, hyllyversiossa mikkokuuloke ja lisäsisältöä

Extrat: ladattavissa päivityksiä ja maksullisia laajennuksia

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 29,99 – laadukasta raskaan sarjan verkkosotaa tosipelaajille

Lue lisää: Arvostelu:Warhawk (PS3), Sony vastaa Warhawk-kysymyksiin, Warhawk – 80-luvun räiskintäpeli sinkoaa PS3:lla 2000-luvulle, Warhawk laajenee joulukuussa