Uusimmat

PlayStation 4 -julkaisupelit testissä 2: Call of Duty Ghosts, Contrast, Lego Marvel Super Heroes

27.11.2013 18:30 Muropaketin toimitus

PlayStation 4 tulee! Mutta suuri kysymys kuuluu: onko sille pelejä? Ehkä hyvinkin! Eilen tutustuimme peleihin Assassin’s Creed IV, Knack ja Warframe.

Nyt Domen PS4-julkaisupeliarvostelukoosteessa numero 2 ovat vuorossa:

  • Call of Duty Ghosts
  • Contrast
  • Lego Marvel Super Heroes

Call of Duty: Ghosts

Infinity Ward / Activision

Miikka Lehtonen

Sarjassamme ”tämän pelin voit kokea muuallakin”, Call of Duty: Ghosts on prikulleen se sama räime, jota voi pelata kaikilla muillakin alustoilla rannekelloista lähtien, mitä nyt nätimpänä. Kiitos PC-version aika vaihtelevantasoisen optimoinnin PlayStation 4 –versio voi nousta kisaamaan vakavissaan sen parhaan näköisen Call of Dutyn tittelistä, sillä CoDiksi se on sangen kivan näköinen. Ja pyöriikin pääasiassa mukavasti.

Peliin itseensä pätevät tietenkin prikulleen kaikki samat kehut ja valitukset kuin muihinkin versioihin, joten Call of Duty: Ghostsista ei ole kamalasti sanottavaa. Jos tykkää Call of Dutyjen räiskintäkaavasta ja erityisesti niiden moninpelistä, PlayStation 4 –versio tarjoaa kenties sen parhaan pelikokemuksen. Toisaalta jos joku moista sattuu kaipaamaan, hän todennäköisesti tietää sen jo.

Osta, jos pidät Call of Dutystä, etkä ole Ghostsia jo puhki pelannut.

Lue myös: Call of Duty: Ghosts (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One) 

 

Call of Duty: Ghosts (toinen mielipide)

Infinity Ward / Activision

Juho Anttila

Silläkin uhalla, että vertaus on jo ajat sitten pumpattu kuiviin, totean, että Call of Duty -sarja on kuin suuren budjetin Hollywood-toimintaelokuva. Mahtipontisuutta, erikoistehosteita, jännitystä ja suuria tunteita, jotka on unohdettu viisitoista minuuttia siitä, kun on kävellyt ulos elokuvateatterin ovista.

Samasta syystä olen sitä mieltä, että pelisarja saa osakseen paljon ansaitsematontakin kritiikkiä. Eihän tämän tarvitsekaan olla mitään pelimaailman Dostojevskiä, vaan silkkaa viihdettä. Siinä Ghosts onnistuu ihan yhtä hyvin kuin edeltäjänsäkin, joten syytä mahdolliselle tunnelman lässähtämiselle on etsittävä toisaalta.

Jos Ghosts ei olisi sarjan ties kuinka mones osa, tunnelmat voisivat olla jopa vaikuttuneet. Tarina vie hyvällä rytmityksellä paikasta ja tilanteesta toiseen. Sotaa käydään niin maassa, merenpinnan alla, ilmassa kuin avaruudessakin. Yhdessäkään paikassa ei viivytä kerrallaan niin pitkään, että pelaaja ehtisi kyllästymään. Kokemuksesta on tiivistetty kaikki turha ilma pois, toki pituuden kustannuksella.

Ghostsin ongelmahan on kuitenkin se, että samaa adrenaliinikylpyä tarjoillaan joka vuosi, useammankin tekijän voimin. Komeimpaankin menoon turtuu, kun annostelu on liian roisi. Aihealue alkaa olla jo pahasti loppuun kaluttu, eivätkä kevyet scifimausteet sitä mihinkään muuta.

Moninpeli kärsii ihan samasta ongelmasta. Tokihan kokemus on viilattu viimeisen päälle tiukaksi, mutta sama vanha kaava pikkuisen viilattuna ei jaksa enää herättää tunteita. Toimivaa, mutta moneen kertaan nähtyä, jolloin kokemuksen taso jää keskinkertaiseksi.

PlayStation 4 -version kohdalla katse kohdistuu toki ennen kaikkea teknisiin ansioihin. Kuten konsolisukupolven ensimmäisten monialustajulkaisujen kohdalla tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, tunnelmat ovat ristiriitaiset. Välillä visuaalinen anti on PC-tasoon tottuneelle lähes pettymys, välillä taas esitellään jopa vaikuttavan tasoista tykitystä. Alustan potentiaalia vilautellaan, vaikka sen tasolle ei vielä noustakaan.

Jos pää kestää saman kaavan toistamista jälleen kerran, on Ghostsin PlayStation 4 -versio todennäköisesti hyvä valinta. Tajunnanräjäyttävää tykitystä on turha odottaa, mutta silti kyseessä on pelin paras versio ehkä PC-käännös pois lukien. Itse peli puolestaan on se takuuvarma sama tuote uudella tarinalla. Ne tykkää, ketkä tykkää. Itselläni rupeaa jo taisteluväsymys painamaan, vaikka olenkin jättänyt useamman aiemmistakin CoDeista väliin.

 

Contrast

Compulsion Games / Focus Home

Jukka O. Kauppinen

PS4:n julkaisupeleistä kanadalaisen Compulsion Games -studion seikkailupeli Contrast ei edusta sitä teknisintä, nextgenimäisintä polvea. Myös PC:lle ja vanhemmille konsoleille tehty seikkailu kun luottaa enemmän tyyliin kuin tekniikkaan. Vaan ei haittaa. Upea se on silti.

Contrastin vahvuus on valoissa. Ja varjoissa. Sen 30-luvun teatraalista maailmaa häikäisevällä tavalla tulkitseva film noir -henki luo pelin, jonka nautittavuus ei ole kiinni siitä millä koneella peliä pelataan.

 

Ei silti, etteikö peli olisi myös kaunis katsoa ja kuunnella. Tapa millä se rakentaa omalaatuisen ideansa päälle valoilla ja varjoilla leikittelevää tasoloikintaa ja seikkailua on oivallinen. Päähenkilömme Dawn on upea neitokainen, joka näkee maailman täysin omalla tavallaan. Ne harvat ihmiset, jotka hän näkee, ovat kuin kulisseihin piirtyviä ihmisten varjoja. Joskus Dawn itse voi muuttua varjoksi ja liikkua maailmassa täysin uudella tavalla. Nyt näet liikkuminen ei tapahtu tavanomaiseen tyyliin ohjaamalla hahmoa kaduilla ja huoneissa, vaan varjona Dawn liikkuu varjokuvissa. Jos esine heijastaa seinälle varjon, hän voi loikata sen päälle. Syvin olemus peliä onkin valojen ja varjoja luovien esineiden liikuttelu, millä tavoin luodaan kulkureittejä paikkoihin joihin muutoin ei pääsisi.

Vekkuli varjoidea saa vahvaa lihaa päälleen pelin hahmojen tyylikkäästä toteutuksesta ja pelimaailman vinksahtaneesta olemuksesta. Onko täysin normaalia, että kaupungin halkaisee valtava rotko? Näemmä. Teatraalisuus, film noir ja värimaailman toteutus tekevät Contrastista hienon pelikokemuksen täysin riippumatta siitä, että hyödyntääkö se PS4:n tehoja täysillä vai ei. Ei se hyödynnä, mutta omalaatuisen lumoava seikkailu se silti on.

 

Lego Marvel Super Heroes

TT Games / Warner Bros Interactive

Miikka Lehtonen

Jokaisen uuden konsolin julkaisupeleistä merkittävä osa on sellaisia, jotka on alkujaan suunniteltu vanhemmille konsoleille ja sitten vain kääräisty nopeasti uuteen pakettiin ja julkaistu uudellekin alustalle. Joskus niissä on pinnassa vähän uutta kromia tai pari uutta ominaisuutta, toisinaan niitä ei taas erottaisi toisistaan kissojen ja koirien avullakaan. Lego Marvel Super Heroes kuuluu tähän porukkaan.

Pelinä se on ihan hauska, joskin vähän yllätyksetön Lego-seikkailu. Marvel-sarjakuvista tutut hahmot toilailevat pitkin sarjisten pohjalta väännettyjä paikkoja ratkomassa todella kepeitä puzzleja ja muutenkin pitämässä hauskaa. Huumori on huonoa, mutta pääasiassa hyvällä tavalla. Kornia siis. Testiraatimme kyllä huokaili useampaankin kertaan pelin parissa, mutta pääasiassa sentään kaikkia hymyilytti.

 

Marvel-sankareille on keksitty hauskoja ominaisuuksia. Hulk on iso ja vahva, joten hän voi nostella, heitellä ja vedellä suuria esineitä. Mutta Hulk on myös sen verran vihainen, että hän ei voi esimerkiksi kasata Lego-esineitä muuttumatta ensin Bruce Banneriksi. Hämähäkkimies heiluu seitillä ja käyttää Hämis-vaistoaan, Iron Man lentää ja ampuu raketteja ja niin edelleen. Ihan hauskaa menoa.

Jotenkin peli ei kuitenkaan iskenyt yhtä kovasti kuin vaikka Lego Lord of the Rings, joka tosin on mielestäni sarjan paras peli. Huono Marvelkaan ei ole, vaan tarjoaa sarjisten ja / tai Legon ystäville hauskan pelikokemuksen, mutta samalla myös sellaisen, joka on aika prikulleen samanlainen kuin PlayStation 3:lla tai Xbox 360:lla.

 

Lisää aiheesta

PlayStation 4 -julkaisupelit testissä 1: Assassin’s Creed IV, Knack ja Warframe

PlayStation 4 -julkaisupelit testissä 3: Blacklight Retribution, Killzone: Shadow Fall, Resogun

 

Kiinnostavimmalta vaikuttaa…

Katso tilanne vastaamatta