Katsaus: Tom Clancy’s Rainbow Six: Siege täytti kaksi vuotta – ja on parempi peli kuin koskaan

Vuoden 2015 joulukuussa julkaistu Tom Clancy’s Rainbow Six: Siege on nyt suositumpi kuin koskaan. Jo ensimmäisillä pelikerroilla koettu adrenaliinin virtaaminen on yhä läsnä, mutta peli on myös laajentunut entisestään. Kovalla työllä Rainbow Six: Siege onkin ansainnut paikkansa pelitähtien taivaalla.

Ensimmäinen kosketukseni Rainbow Six: Siegeen oli pelin avoin beta ennen julkaisua. Ubisoftin peli teki jo silloin positiivisen vaikutuksen. Valtavirtapelien kirot eli sata lasissa juokseminen ja jatkuva riehuminen loistivat poissaolollaan, ja painotus oli selkeästi tiimipelissä. Rainbow Six: Siege ei kuitenkaan päätynyt pelivalikoimiin vielä heti julkaisun yhteydessä, koska työn alla oli tuolloin ajantappaja nimeltä Fallout 4. Pian Siege kuitenkin tuli hankittua, ja siinä ohessa peliä piti lobata kavereille, että sen matseihin saisi tuttuja pelaajia.

Nyt Rainbow Six: Siegelle on kertynyt ikää jo yli kaksi vuotta. Alun torkkuminen on otettu takaisin korkojen kera: Steamin tilastojen mukaan olen viettänyt pelin ääressä 247 tuntia. Se on erittäin kunnioitettava lukema, kun ottaa huomioon, että peliaikaa on tietenkin syönyt parissa vuodessa hurja määrä muitakin pelejä. Rainbow Six: Siegen vahvuus onkin siinä, että se tuntuu pysyvän erittäin tuoreena vaikka aikaa kuluukin. Peli laajenee uusin kartoin ja operaattorein tasaisin väliajoin, eikä pelaajakuntaa jaotella premium-passeilla tai muilla vastaavilla. Kaikki sisältö tulee saataville tasavertaisesti kaikille.

Pieni kertaus ummikoille:

Rainbow Six: Siegen pelattavia hahmoja kutsutaan operaattoreiksi. Taustoiltaan operaattorit ovat eri maiden poliisivoimien erikoisyksiköistä. Mukana ovat mm. Venäjän Spetsnaz, Ranskan GIGN, Iso-Britanian SAS ja Puolan G.R.O.M ja paljon muita. Jokaisella operaattorilla on oma aseistuksensa sekä erikoistaito- tai väline, jolla pelin kulkua pystyy keinuttamaan tiimilleen suotuisaan suuntaan.

Kausipassin ostavat saavat uudet operaattorit käyttöönsä heti julkaisussa. Itse en ensimmäisen kauden kausipassia hankkinut vaan availin operaattorit hiljakseen pelaamalla. Tarkan markan vartijana operaattorin valinta toi mukaan oman lisämausteensa. Huonoa valintaa ei ollut varaa tehdä. Todellisuudessa huonoa valintaa ei kuitenkaan ole edes olemassa. Jokaisella operaattorilla on omat vahvutensa, joiden hyödyntäminen on pelin kovinta ydintä. Operaattorit toki vaativat oman pelityylin hienosäätämistä, mutta itse pelaaminen on sitä parasta hienosäätöä.

Harmittavasti Rainbow Six: Siege ei paljasta, miksi operaattorit ovat ajautuneet kahakoimaan keskenään. Heidänhän olettaisi heittävän keskenään fist bumpia ja syöksyvän yhdessä ratkaisemaan ongelmatilanteita. Onneksi tilanteen filosofinen pohdinta ei ole häirinnyt pelikokemusta.

Sateenkaari kuusi ja motti

Rainbow Siege: Sixin pelin kulku on seuraava:

Valmisteluvaiheessa hyökkäävä osapuoli suorittaa tiedustelun pienillä droneajokeilla. Samaan aikaan puolustava osapuoli linnoittaa kohderakennusta parhaaksi katsomallaan tavalla; vahvistaen seiniä, asettamalla ansoja ja niin edelleen. Toimintavaiheessa hyökkääjien tavoitteena on pelastaa panttivanki, purkaa pommi tai vallata alue. Toinen vaihtoehto on eliminoida vihollistiimin kaikki jäsenet. Puolustavan tiimin tavoite on tehdä tyhjäksi nämä suunnitelmat.

Joku voisi sanoa, että tämä kaikkihan on nähty jo Counter-Strikessä. Näin toki onkin, mutta syvyys tuleekin Siegen tärkeimmästä elementistä, eli operaattoreista. Ilman persoonallisia operaattoreita erikoistaitoineen Siege olisi jo hukkunut keskinkertaisuuden suohon. Operaattoreiden erikoistaidot- ja välineet muodostavat kauhun tasapainon, jonka toimivuus mitataan toimintavaiheessa.

Parasta on tietenkin se, ettei yksikään erikoisuus nouse toisen yläpuolelle, vaan kaikille on vastavoimansa. Useamman kerran esitellessä uusia operaattoreita, olen pitänyt erikoisvälineitä ylivoimaisina. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, ettei niin tosiaan ole.

Yingin candela-kranaattia pidin aikoinaan ylivoimaisena. Sama epäilys koski uusimman Lionin dronea, joka ylilennollaan paljastaa vihollistiimin operaattoreiden sijainnit. Yingin kranaatti eliminoidaan Jägerin erikoislaitteella, ja Bearin dronea koijataan pysymällä vain paikallaan. Siegen parasta antia onkin oppia hyödyntämään operaattoreiden erikoisuuksia johdattaen oma tiimi voittoon. Toki Siege vaatii myös taitoa, mutta taitavinkin pyssysankari on helisemässä, kun puolustus on rakennettu huonosti ja vihollinen pääsee hyödyntämään erikoisvälineitään kohteen valtaamisessa.

Siegen julkaisussa tarjolla oli 20 operaattoria. Viimeisimmän laajennuksen, Operation Chimeran, myötä operaattoreiden määrä on jo 38.

Nykyinen luku kuulostaa jo melko suurelta, varsinkin, kun erään mahtuu kerralla 10 eri operaattoria. Jokaiselle operaattorille löytyy yhä kysyntää ja erityisiä hylkiöitä ei ole havaittavissa. Ubisoftin mukaan operaattoreiden määrä voi hyvinkin kasvaa 100 kappaleeseen. Toivotan kaikki uudet operaattorit tervetulleeksi, kunhan pelin tasapaino säilyy, eivätkä operaattorikohtaiset erikoisuudet käy liian futuristisiksi. Pelin kumartaessa realismin suuntaan, liiallinen scifi syö nopeasti nautinnon siitä.

Operaattorit epidemiaa vastaan

Rainbow Six: Siege sai maaliskuussa täysin uutta lisäsisältöä Outbreak-laajennuksen myötä. Kevyesti juonellista co-op -pelaamista sisältävä laajennus onkin tervetullutta vaihtelua. Tällä kertaa puolustavien ja hyökkäävien operaattoreiden keskinäiset kahnaukset ovat jääneet taka-alalle. Nyt nahistellaan ulkoavaruudesta tulleen kapselin levittämää epidemiaa vastaan. Outbreak-laajennuksessa hyödynnetään ydinpelin toimintoja, kuten tilojen linnoittamista, haavoittuneen saattamista turvaan ja pommien suojaamista vihollisilta. Vihollisina toimivat tekoälyn ohjastamat tartunnan saaneet piikikkäät ihmiset.

Piikikkyys ei ilmene verbaalisena lahjakkuutena, vaan epämääräisinä terävinä ulokkeina, joita infektoituneille kasvaa. Mutatoituneet ihmiset ovat vihollisina sieltä helpommasta päästä. Ilkeämpään kastiin kuuluvat jonkin sortin paiserutosta kärsivät kuvotukset, jotka räjähtävät silmille aiheuttaen kipua ja tuskaa.

Tuttuun tapaan laajennuksesta löytyvät myös pomovastukset, jotka kestävät enemmän kuritusta ja aiheuttavat samalla enemmän harmaita hiuksia. Outbreak ei ehkä ole kaikkein omaperäisin laajennus, mutta hauskaa sen ääressä kuitenkin on ollut. Kaveriporukassa myös Outbreak on parhaillaan. Hieman normaalista poiketen, Outbreak ei ole pysyvä laajennus. Näillä näkymin laajennus poistuu 3. huhtikuuta. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa Ubisoftille näinkin erikoisesta laajennuksesta. Plussaa myös siitä, että viimein pääsimme näkemään Ashin silmät. Ehkäpä tulevaisuudessa saataisiin lisää juonellista lisäsisältöä, koska operaattoreihin tutustuisi mielellään paremminkin.

Kaks ei ole max

Kahden vuoden rajapyykin ohittanut Rainbow Six: Siege tuntuu olevan nykyisellään parempi kuin koskaan. Pelissä on toki ollut korjattavaa, mikä ruumiillistui Operation Health -kautena, jolloin studio keskittyi korjaamaan pelissä ilmenneitä ongelmia.

Omalla vajaan 250 tunnin kokemuksellani bugit eivät ole pelikokemustani pilanneet missään vaiheessa. Peli on toki syytä pitää salonkikelpoisena, koska onhan sillä jo vankka asema eSports-skenessä. Torille-henkseleitä päästiin paukuttelemaan marraskuussa, kun kotimainen ENCE eSports -joukkue voitti Pro League Year 2 Season 3 -turnauksen mestaruuden. Tilastojen valossakin Rainbow Six: Siege on nosteessa. Uusimman Operation Chimera -laajennuksen myötä peli saavutti oman ennätyksensä: 176 000 pelaajaa samaan aikaan. Todellisuudessa määrä lienee selvästi korkeampi, sillä luku kattaa ainoastaan Steam-alustan pelaajat.

Rainbow Six: Siege on yhä erinomainen vaihtoehto taktista räiskintää etsivälle. Siege ei ole päässyt väljähtämään vaikka ikää onkin jo yli kaksi vuotta. Tälle vuodelle on luvassa vielä kuusi uutta operaattoria, jotka pitävät tuoreutta yllä.