UUSIMMAT

Real Warfare 2: Northern Crusades -ensikosketus – Total Warit on pelattu, juu

28.07.2011 18:44 | Jukka O. Kauppinen

Creative Assemblyn Total War -strategiapelit ovat innoittaneet monia ideaköyhyydestä kärsiviä kehittäjiä. ”Tehdään sama mutta hienommin”, moni intoilee ja tekee sitten puolikkaan Total Warin surkealla mekaniikalla ja pelattavuudella. Mutta miten käy, kun Total Warin taistelumekaniikkaan sekoitetaan Mount & Bladen seikkailua?

Jep. Juuri tältä Real Warfare 2 tuntuu. Total Warin ja Mount & Bladen sekoitukselta. Kuulostaako hullulta? Ei oikeastaan. Sehän saattaa jopa toimia!

Total Warien peluusta merkittävä osahan oli strategista valtion ylläpitoa, hallintaa ja joukkojen siirtelyä. Mount & Bladessa pelin päätila oli puolestaan niin sanoakseni strategista seikkailua, jossa pelaajan hahmo matkasi pitkin pelimaailmaa etsien tehtäviä, haastaen riitaa ja tutkaillen mitä ympäristöllä oli ylipäätänsäkään tarjottavanaan. Molemmissa peleissä kuitenkin siirrytään tilanteen niin suodessa taktisempaan tilaan. Total Wareissa johdetaan suurista joukko-osastoista koostuvaa armeijaa. Mount & Bladessa puolestaan komennetaan yhtä osastoa ja melskataan itse miekan varressa. Peleillä onkin oikeastaan toteutusrintamalla yllättävän paljon yhteistä, joten miksipä ei sitten yhdistettäisi aineksia molemmista.

Kuin olisin ennenkin pelannut…

Jos nyt vähän ikävästi mutta totuudenmukaisesti sanotaan, joskus idän pelikehittäjät ovat hyviä kopioimaan, vähemmän hyviä innovoimaan ja hiomaan. Ensimmäisen pelitestailun perusteella Real Warfare 2:n innovaatio rajoittuu kahden eri pelin hyvien ideoiden yhdistämiseen samaan teokseen.

Hyvänä puolena kuitenkin nostaisin esille sen, että peli kuitenkin tuntuu mukavan viilatulta. Seurasin useita matseja vierestä ja kokeilin taktisia taisteluja, eikä ainakaan käyttöliittymän ja pelattavuuden suhteen ollut mitään valittamista. Joukkojen johtaminen tuntui, eikä ehkä niinkään yllättäen, erittäin paljon Total Warilta. Ja se on kehu jos mikä, sillä moni kopioija ei ole yltänyt samaan. Yksiköiden ryhmittäminen, valitseminen ja peruskomentojen antaminen sujui nopeasti ja selkeästi. Selkeät komentonapit mahdollistivat tarkempien komentomääreiden antamisen.

Se seikkailullinen osuus tekee pelistä kuitenkin jotain muuta. Jos olet pelannut Mount & Bladea, tiedät ihan täsmälleen mitä on tarjolla. Jos et, niin yritetäänpä tiivistää. Olet Sankari, joka johtaa armeijaa. Ehkä sinulla on jokin tarinallinen päämäärä, en tiedä. Mutta alkuvaiheessa armeijasi on vasta ihan armeijanpoikanen, joten pelaajan täytyy suorittaa erilaisia tehtäviä, etsiä sankarin mainetta nostavia urakoita, jutella kaikenlaisten pelimaailmasta löytyvien hahmojen kanssa ja niin edelleen. Hiljalleen maine kasvaa, kukkarossa on muutakin kuin nöyhtää ja armeija koostuu pienen rupusakin sijaan monen monituisista yksiköistä, joilla kelpaa antaa kyytiä vihollisille.

Ensi alkuun toki täytyy olla varovaisempi, sillä kumma juttu, maaseutua terrorisoiva rosvojoukkokin on tuhatpäinen sotilaallisesti organisoitunut yksikkö. Niille ei annetakaan selkään ihan Dynasty Warriors -tyyliin.

Tekijöiden mukaan peli on ”strategista pelaamista ja RTS-sotaa, jossa pelaajat voivat seikkailla vapaasti pitkin ja poikin keskiajan Eurooppaa.” Esimerkkinä puuhaillun mahdollisuuksista mainittiin muun muassa kaupunkien valloittaminen ja niiden liittäminen pelaajan omaan valtakuntaan.”

Lisäksi erotuksena edelliseen Real Warfare -peliin, joka on toki tuttu ihan jokaiselle meistä, eikö vain, mainittiin että pelissä on uusi taistelutekoäly sekä pelaajan oma avatar, kokemuspisteitä keräävä ja pelin mittaan kehittyvä sankari.

Ainakin päällisesti kokeiltuna pelin eri osiot tuntuivat ottaneen hyvin mallia esikuvistaan. Taktinen taistelujärjestelmä toimi loogisesti ja sujuvasti, ja kamerankin sai nostettua sekä lintuperspektiiviin taivaan sineen että tuotua aivan lähelle pelaajaa. Komentaminen sujui kivasti ja homma tuntui viihdyttävältä. Mutta tällä pelaamisella jäi tietysti vielä täysin avoimeksi se, että miten hyvä vihollisen tekoäly on ja miten hyvää vastusta se antaa pidemmällä tähtäimellä.

Mutta jos Unicorn Games on lainannut jo näin hyvin kahdesta PC-pelimaailman parhaimmistoon lukeutuvasta teoksesta, niin ehkä teoksen loppupuoli toimii ainakin jollain tapaa.

Tiettyä toivoa herättää Unicorn Gamesin edellinen teos, XIII Century: Death or Glory, jonka Miikka Lehtonen arvosteli Domessa vuonna 2008. Lehtosen mukaan pelin Total War -vaikutteet olivat jo tuolloin erittäin selviä ja pelissä oli paljon hyviä ideoita, joskin rosoisuus ja käyttöliittymän viat häiritsivät pelinautintoa. Koska nyt pikapeleissä käyttöliittymä ei häirinnyt eikä pelikään tahmannut missään vaiheessa, niin uskoisin Real Warfare 2:n olevan jo varsin oivallinen pelikokemus.

1C Company julkaisee pelin PC:lle syksyllä 2011.

 

Tekijä: Unicorn Games

Julkaisija: 1C Company

Tulossa: PC,

Pelaajia: 1-?

Pelin kotisivu: http://www.real-warfare.com/

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.

 

Lisää aiheesta

XIII Century: Death or Glory (PC)

Keskiaikaisten strategiapelien kiistaton kuningas, herra ja Hidalgo on nimittäin selkeästi Medieval: Total War. Ei olisi kuitenkaan ensimmäinen kerta, jolloin venäläinen softatalo yllättää pusikoista ja näyttää kapitalisteille, mistä toveri kana pissii.

XIII Century sijoittuu jo nimensäkin ennakoimalla tavalla pimeälle keskiajalle, jolloin Euroopassa viljeltiin maata, kuoltiin kulkutauteihin ja sodittiin. Maanviljely ja kulkutaudit jäävät muille peleille, sillä XIII Century keskittyy sodankäyntiin.

Lue myös

Amiga Immortal 4 – Amiga-pelimusiikkeja hämmentävinä sovituksina

From Dust – haastattelussa Another World -klassikon luojat

Ghost of Moscow: Death to Spies – ensikosketuksessa kylmän sodan Hitman

Men of War: Condemned Heroes -ensikoskeus: tykinruokaa natseille

Red Orchestra 2 -haastattelu osat 1 ja 2: hulppeaa panssarisotaa, dynaaminen kampanja

Roccat Kulo -kuulokkeet ovat epämukavat

Testissä kaksi erikoisempaa USB-muistitikkua

 

Keskustelu

Muropaketin uusimmat