Uusimmat

Red November

06.08.2010 16:00 Miikka Lehtonen

Joskus ei voi kuin ihmetellä, mistä pelikehittäjät ideoitaan repivät. Red November on peli, jossa lauma kännisiä tonttuja yrittää pitää kokeellista sukellusvenettään pinnalla tulipalojen, kaasuvuotojen, ohjuslaukaisujen ja Kraken-hyökkäysten keskellä.

Kuulostaako hämärältä? Sitähän se on myös on, mutta samalla Red November on yksi markkinoiden riemukkaimmista ja parhaista co-op-peleistä.

Pohditaanpa hetki, mikä tekee co-op-pelistä hyvän. Väittäisin, että pelissä pitää olla sen verran painetta ja vaikeutta, että kaikkien pelaajien todellakin pitää tehdä yhteistyötä. Kukaan ei saa tuntea oloaan turhaksi, eikä peli saa pyöriä vain yhden pelaajan aikaansaannosten ympärillä.

Kun näin väistämättä henkinen paine kasvaa melkoiseksi, asiaa auttaa jos peli osaa jotenkin keventää tunnelmaa. Tämä ei toki ole välttämätöntä: Arkham Horror on haudanvakava, mutta mainio peli. Huumori silti auttaa asiaa, jotta pelaajien väliset tunteet eivät kiristy liikaa.

Pelilauta. Erikoismerkit kuvaavat, mitä huoneissa voi korjata. Ulkolaidalla aikajana.

Pelissä pitää olla myös uudelleenpeluuarvoa. Jos voittoon on olemassa yksi kiinteä ja määriteltävä polku, peliä jaksetaan pelata tasan sen aikaa, että polku on opittu. Sitten se heitetään syrjään.

Vaikka sitä ei välttämättä uskoisi, Fantasy Flight Gamesin julkaisema, kännisten tonttujen edesottamuksia käsittelevä peli osuu kaikkiin näihin maalitauluihin.

Himmel, sukeltakaa!

Red Novemberilla ei mene lujaa. Tonttujen kokeellinen sukellusvene on vasta laskettu vesille, kun kaikki menee pieleen. Tulipaloja syttyy, laiva lähtee uppoamaaan, kaasusäiliöt vuotavat, kokeellinen ydinase yrittää laueta kohti tonttulan pääkaupunkia ja merihirviökin haluaa popsia sukellusveneen.

Pelastus on jo matkalla, mutta sen saapumiseen menee tunti. Siihen saakka alkuksen miehistön pitäisi pärjäillä omillaan, mutta pienenä ongelmana kaikki ovat kännissä ja muutenkin hieman epäpäteviä.

Näin yksinkertaisesta ideasta ponnistaa Red November. Ideana on, että pelaajien tulisi pitää laiva merikelpoisena 60 minuuttia, eli 60 vuoroa. Laivan kuntoa mitataan muutamalla mittarilla, jotka täyttyvät tulipalojen syttyessä ja laivan vajotessa. Jos mittari pääsee täyteen, tontut kuolevat. Näin ideana olisi jaella hommia ja juosta ympäri sukellusvenettä korjaamassa ongelmia.

Käytännössä homma menee näin: kymmeneen ruutuun jaettua pelilautaa kiertää 60 ruutuun jaettu aikamittari, jossa jokainen ruutu kuvaa yhtä minuuttia. Pelaajat nakittavat tonttujaan vuorotellen: se, joka on aikajanalla lähimpänä alkua, saa vuoron.

Vuorollaan pelaajat saavat liikkua ympäri alusta, nostella varustehuoneesta kortteja, pölliä kapteenilta vodkaa ja korjailla aluksen lukuisia ongelmia. Ideana on, että jokainen pelaajan toimenpide kestää lähtökohtaisesti yhden minuutin ja pelaajan purkittaessa vuoroaan aikajanalla liikutetaan kellomittaria.

Satunnaisia kortteja, joita käännellään ympäri. Alakulmassa kännitarkistuksen luku.

Kun vuoro on valmis, pelaajan oma pelimerkki siirretään ruutu kerrallaan kohti kellomittaria ja ruutujen ohjeiden mukaan pakasta käännellään esiin lisää ongelmakortteja, joita muiden pitää taas korjailla. Jos laiva on yhä merikelpoinen kun pelaajat saavuttavat 60. ruudun, he voittavat. Muuten edessä ovat sankarihautajaiset.

Idea on suorastaan pirullisen simppeli, sillä se tarjoaa hienon riski / palkinto –mekaniikan. Voit suhata vuorollasi vaikka laivan päästä päähän ja nostella varastosta neljä varustetta, mutta sitten kello tikittää eteenpäin reippaasti ja muut saavat hoidettavakseen ämpärillisen ongelmia. Toisaalta joskus on vain pakko käyttää reippaasti aikaa vuorollaan, sillä muuten ongelmat eivät korjaudu.

Tiukkaa tiimipeliä

Jos idea on simppeli, mekaniikka ei ole paljon vaikeampi. Ongelmien korjaus menee näin: pelaaja liikkuu ongelmahuoneeseen ja ilmoittaa, montako minuuttia hän käyttää ongelman korjaukseen. Tähän aikaan lisätään pelaajan tilanteeseen soveltuvat varusteet ja muut bonukset, sitten heitetään kymmensivuista noppaa. Jos tulos on pienempi kuin pelaajan kohdeluku, ongelma on korjattu. Muuten homma meni hukkaan. Aika kuluu joka tapauksessa.

Tavallisten ongelmien ohella pakasta löytyy erilaisia katastrofikortteja. Kun pelaaja kääntää tällaisen ympäri, aikajanalle pistetään vaikka vartin päähän merkki, jolloin ydinase laukeaa, alus uppoaa tai Kraken syö sen. Jos ongelmaa ei ole korjattu siihen mennessä kun viimeisen pelaajan pelimerkki ohittaa pisteen, peli päättyy.

Nämä ovat niitä todellisia käännekohtia. Jos pelaajilla ei esimerkiksi ole Krakenin tappoon tarvittavia varusteita (sukellusnaamari, harppuuna) kun örmy hyökkää, tulee todellinen paniikki. Ehtiikö joku juoksemaan varastoon ja toivomaan, että hän saa nostettua sieltä tarvittavat kamat? Ai mutta hitto, välissähän on palava huone!

Okei, toinen pelaaja juo vodkahörpyn, jotta hän saa rohkeutta mennä palavaan huoneeseen ja sammuttaa sen. Ja matkalla olevan huoneenkin voisi tyhjentää, jotta valittu metsämies pääsee perille nopeammin. Huolellisen suunnitelman jälkeen rukoillaan hartaasti, että varustepakasta kääntyy tarvittavia kortteja – mutta eihän siinä yleensä niin käy.

Red November on peli, jossa kuolema kannattaa hyväksyä jo ennakkoon. Vodkahuuruissaan tontuilla on tapana sammua pitkin aluksen käytäviä ja jos sammuneen tontun huoneeseen tulee tulva tai tulipalo, tämä kyykkää. Jos lähtee aluksen ulkopuolelle tappamaan Krakenia, mutta ei muista tulla ajoissa takaisin, kuolee. Ja niin edelleen. Tontun henki on halpa ja kannattaa opetella nauramaan, kun kuolema tulee kolkuttamaan.

Tonttukortit. Yhdellä puolella selvä tonttu, toisella kännitonttu. Pelaajan pitää aina vuorollaan kääntää pakan ylin kortti ympäri. Jos sen alakulman luku on sama tai pienempi kuin hänen kännitasonsa, pelaaja sammuu 10 minuutiksi.

Vaikka sitä ei humoristisesta pelistä uskoisi, Red November on tiivistunnelmainen ja todella jännittävä peli. Tiukassa paikassa ei ole varaa yhteenkään harhaliikkeeseen, vaan vuorot pitää suunnitella tarkkaan ja monipuolisesti. Jokainen pelaaja on myös tarpeellinen, sillä kun vertauskuvallinen kakki osuu tuulettimeen, tarvitaan kaikkien yhteisponnistuksia, jotta on edes toivoa välttää tuhoa.

Pelillä on myös valtavasti uudelleenpeluuarvoa. Vaikka peruselementit ovat aina samat, satunnaispakan ansiosta tapahtumat tulevat eri järjestyksessä ja aivan eri tilanteissa. Yhdessä pelissä rutiinilla hoidettu ongelma on miltei mahdoton pelinpysäyttäjä seuraavalla kerralla. Ja sitten kuollaan, sitten nauretaan ja sitten yritetään uudestaan.

Suunnaton määrä viihdettä ja jännittäviä pelihetkiä pikkurahalla? Miten muka en suosittelisi Red Novemberia?

 

Tekijä: Bruno Faidutti ja Jef Gontier
Julkaisija: Silver Line / Fantasy Flight Games
Ikäsuositus: 13+
Pelaajia: 3-8
Parhaimmillaan: 4-5
Peliaika: 60 minuuttia
Hinta: noin 25 euroa
Pelin kotisivu:  http://www.fantasyflightgames.com/edge_minisite.asp?eidm=36

Miikka Lehtonen

 

Lue myös

Dolphin 4 Gt Touch – vedenpitävä MP3-soitin

Ensikosketus: Ghost Recon: Future Soldier – soturit kuin kummitukset

Medal of Honor -ensikosketus: Räiskyvä matka Afganistaniin

PlayStation Move – otimme tuntumaa PS3:n uuteen peliohjaimeen

Wiikon wanha: Starcraft