Rock Band rokkaa tuelta – eDome testasi bändipelin
Kuvittele peli, joka yhdistää partypelien kaksi kuningasta: jokaisesta pelaajasta illan kiistattoman kitarasankarin tekevän Guitar Heron ja varomattomia julmasti nöyryyttävät Singstar-karaokepelit.
Harmonixin Rock Band on tätä ja paljon muuta: se antaa pelaajille mahdollisuuden muodostaa täydellinen, virtuaalinen rockbändi nuotteja itsepintaisesti transponoivine basisteineen ja ahdistuneine rumpaleineen. Vokalistin nakki lankeaa illan humalaisimmalle ja varomattomimmalle.
Kävimme DigiExpo-messuilla testaamassa Euroopassa ensi-iltansa saanutta virtuaalirockin uutta tulokasta. Electronic Arts kävi vertauskuvallisen suurtaistelun, jotta tämä musiikkipelien suurin innovaatio saatiin sekä journalistien pelattavaksi että suuren yleisön nähtäväksi. Helsingin Messukeskuksen suurella lavalla rocknälkäistä peliyleisöä ruokki lukemattomien galaksien synkkä orjuuttaja, Electronic Artsin tähtirumpali Jere ”Jere” Saarelan ja suoraan Sheolin syvimmistä syövereistä nousseen Pelaaja-lehden kitarakuningas Thomas ”Thomas” Puhan ympärille kasattu timantinkova kokoonpano, joka varmasti tarjosi kaikille spektaakkelin nähneille jotain, josta voi kertoa vielä lapsenlapsillekin.
Miten peli sitten itse asiassa toimii? Optimitilanteessa Rock Band toimii neljän henkilön symbioosina: kitara, rummut, basso ja tietysti laulu. Tältä pohjalta lähetään rakentamaan moninpelikokemusta, jossa pääasiana ei ole vieressä tutisevan wannabe-kitarasankarin nöyryyttäminen vaan bändikokoonpanon yhteinäinen toiminta ja menestys. Jokainen pelaaja toteuttaa omaa tointaan Guitar Hero -henkisen Speden Spelit -rytmimeiningin tahdissa, mutta pelin tavoitteena on tuottaa yhteensopivia ja hyvin toimia virtuaalirock-kokoonpanoja.
Pelaajamäärän jäädessä maagisen neljän alle hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen: pelaajat voivat valita itselleen sopivimmat roolit viidakon julmien lakien mukaan, basistin postin jäädessä hitaimmalle.
Pääosin homma toimii niin kuin voisi kuvitella. Singstarin, Rock Bandin ja Donkey Kong Jungle Beatin outo symbioosi pelittää tehokkaammin kuin osiensa summa ja tarjoaa vakuuttavan, koherentin moninpelikokemuksen. Pikaisen testin perusteella ihan GH-maiseen tarkkuuteen ei kuitenkaan päästä. Pelin ohjaimet kärsivät nimittäin hienoisesta viiveestä, joka on joku tarkoituksellista tai puutteellisen PAL/NTSC-konversion tuotosta. Onnistunut reagointi vaatii noin puolen sekunnin ennakointia, mikä ei sinänsä kaada maailmaa mutta normaaliin GH-meininkiin tottuneelle pelin ohjainten viive vaatii noin parin kappaleen mittaisen totuttelukierroksen.
Mitä taas tulee kappalevalikoimaan, tarjolla on luonnollisesti aitoa rokkenrollia. Aivan tarkkaa läpileikkausta pelin biisivalikoimasta ei demon perusteella saa, mutta Bon Jovin tasoisten salettien hittinimien ohella jo pelkän demon kappalevalikoima kertoo siitä, että digi-ajan rokkarit pääsevät toteuttamaan jokaisen virtuaalisen ja vähemmän virtuaalisen yleisön suosikkitoiveen: he pääsevät viimeinkin soittamaan Paranoidin.
Testisession perusteella Rock Band tulee tarjoamaan Harmonix-tason laadulla toteuttettua musiikkiviihdettä, jonka suurimmaksi esteeksi normaalille pelaajalle muodostunee bändipaketin hinta: Rock Bandin instrumentteja ei myydä erikseen, vaan koko komeus on lastattava omaan tai pukin konttiin kerralla, hinnan jäädessä himpun verran alle 200 euron.
Katso näytteitä Rock Bandista toiminnassa!
