Uusimmat

Rocksmith -ensikosketus – lopultakin todellista kitarapelaamista

09.09.2012 14:00 Jukka O. Kauppinen

Musiikkipelit ovat kuolleet. Eläköön musiikkipelit! Activision onnistui tuhoamaan liialla riistämisellä ja mielikuvituksettomuudella peligenren, jonka firma aikoinaan loi. Guitar Herot nostivat musapelit uskomattomaan kukoistukseen, ja samoin veivät koko genren takaisin unohdukseen, joskin Rock Band  jaksaa yhä sinnitellä parrasvalojen partaalla.

Ehkä nyt on kuitenkin hyvä hetki yrittää jotain uutta. Ja tässä se uusi yrittäjä on: Rocksmith. Todellista kitarointia, todellista musiikkia.

Rocksmithin juju on se, että se on musapeli, jota ei soiteta millään muovilelulla. Vaan ihan oikealla bassolla tai kitaralla. Pelikonsoliin tai PC:n näet kytketään välikappale, johon puolestaan kitara tai basso liitetään ihan perinteisellä äänipiuhalla. Välikappale muuntaa soittimen analogisen signaalin konsolin ymmärtämäksi digitaaliseksi bittivirraksi, jonka peli sitten osaa tulkita ja lämäistä ruudulla näkyväksi soitoksi.

Pelaaminen onkin näin jokseenkin erilaista kuin Guitar Heroissa tai Rock Bandeissä. Ei lelusoittimia, vaan oikeita soittokamoja, oikeaa soittamista. Ja musapelin biisejä todellakin soitetaan soittamalla, eikä vain lelunäppäimiä näppäilemällä.

Kuulostaako pelottavalta? Ei huolta. Vaikka oikea soitin ei entuudestaan kädessä pysyisikään, niin pelin vaikeusasteet ja opetustunnit takaavat, että sopiva soittohaaste kyllä löytyy.

Ota vahvari, mikä tahansa vahvari

Vekkulisti PC:stä tai konsolista tulee pelin ja adapterin avulla kuin huikean monipuolinen vahvari. Tai monta vahvaria. Pelin virtuaalivahvarijärjestelmään on näet tehty yli 30 erilaista vahvaria, kukin omine erilaisine ominaisuuksineen. Pedaalejakin on semmoiset 90 erilaista. Ehdat muusikot löytänevätkin helposti omaa systeemiään muistuttavan kokoonpanon, tai sitten pääsevät testailemaan miltä rokkailu kuulostaa vähän hienommilla vahvareilla ja efektipedaaleilla.

Mutta ennen soittelua kitaran viritys on tietysti tarkistettava. Jokaista kieltä näpäytetään ja jos viritys on pielessä, niin peli auttaa virityksen hienosäädössä. Kiva ja erittäin tarpeellinen detalji, josta on etenkin aloittelijoille suunnattomasti apua.

Varsinainen soittaminen muistuttaa, vähemmän yllättäen, hieman GH/RB-soittelua. Nuotit kuitenkin tulevat hieman kolmiulotteisen viistosti pelaajaa kohti, eivätkä niinkään ruudun yläreunasta. Nuotisto on myös paljon, paljon leveämpi kuin vanhoissa musapeleissä, ja se liikkuu pehmeästi sivuittain biisin mukaan.

Myös soittotaidottomille

Pikaisen näkemän perusteella tällainen täysin soittokyvytön amatööri ei osaa sanoa nuotituksesta yhtikäs mitään, mutta kaikenlaisia nuotteja ja efektejä sieltä näytti tulevan soitettavaksi. Näppäyksiä, sointuja, pitkitettyjä sointuja, liu’utuksia ja ties mitä. Hyvältähän se näytti, kun toinen esittelijöistä soitti biisiä.

Aloittelevalle ja täysin kyvyttömällekin soittajalle peli lupailee sulavaa ja tuskatonta matkaa musiikin saloihin. Helpoin vaikeustaso tarjoaa aloittelevalle muusikolle yksinkertaisia nuotituksia ja simppeleitä soitteluja, mutta peli seuraa koko ajan soittajan edistymistä ja ehdottaa kun sen mielestä olisi aika nostaa haastetta. Peli myös havaitsee, jos jotkut biisien kohdat tuottavat vaikeuksia ja tarjoaa tällöin mahdollisuutta siirtyä erityiseen harjoittelutilaan, jossa ongelmajututja voi treenata kaikessa rauhassa. Peli myös opastaa oikeaa soittamista sekä visuaalisesti pelikuvana että PiP-videoruudulla.

Mikäli tämäkään ei riitä, niin sitten pelissä on kaiken huippuna myös hassuja minipelejä. Guitarcadeplay Ducksissa esimerkiksi näppäillään nuotteja, joilla ammuskellaan ruudulla lentäviä kumiankkoja. Näin kitarapelkoisetkin oppivat helposti tunnistamaan oikeat kielet ja näin pääsevät hiljalleen mukaan meininkiin.

Rocksmith lähestyy musapelien genreä reippaasti omalla tyylillään ja toteutuksellaan. Oikeiden soittimien käyttäminen pelivälineenä näyttäisi toimivan hienosti, ja jos kitara/basso-oppitunnit vain toimivat luvatusti, niin pelin ei pitäisi olla ylivoimainen haaste sellaisillekaan, jotka eivät ole koskaan kitaraa soittaneet.

Jo vanhat Guitar Hero/Rock Band -pelit olivat monille todella iso houkutin oikean musisoinnin maailmaan, joten uskoisin että Rocksmith pienentää kynnystä oikean soittamisen opetteluun entisestään. Nythän ei tarvitse osata alussa edes nuotteja tai mitään perustaitojakaan, kun peli opettaa alkeet ja edistyneemmätkin kikat interaktiivisesti.

Biisikirjastoa laajuudesta ja uusien kappaleiden julkaisutahdista Ubisoft ei kuitenkaan vielä paljastanut, mikä jättää ilmaan vielä isoja kysymysmerkkejä. Musapelit kuitenkin elävät ja kiinnostavat nimenomaan biisikirjastonsa voimin, ja jos tarjolla olevat kappaleet eivät osu omaan musahermoon, niin sitten saattaa pelikin jäädä kaupan hyllylle.

 

 

Tekijä: Ubisoft San Francisco

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC (18.10.2012), PlayStation 3 ja Xbox 360 (27.9.2012)

Pelin kotisivu: Rocksmith

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää aiheesta

Band Hero (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

DJ Hero 2 (PS3, Wii, Xbox 360)

Green Day Rock Band (PS3, Wii, Xbox 360)

Guitar Hero 5 (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Lego Rock Band (PS3, Wii, Xbox 360)

Lue myös

Guild Wars 2 -matkapäiväkirja – osa 3: Kehitys kehittyy

Remember Me – ensikosketuksessa kyberpunkin seuraava sukupolvi

Resident Evil 6 – myös kauhua, ei vain räiskintää

Roccat Kulo 7.1 USB – ristiriitaiset pelikuulokkeet

SteelSeries Sensei on käsittämättömän tarkka pelihiiri

Wii U – Nintendon uusi konsoli peleineen ensitestissä