Runebound (Lautapeli)

02.05.2012 18:15 Juho Anttila

Maailma uhkaa syttyä liekkeihin. Paha velho Vorakesh juonii muinaisten lohikäärmeiden herättämistä, pahimpana lohikäärmeherra Margath. Vain kaksitoista sankaria voi pelastaa valtakunnan ikiyöltä.

Runebound on fantasiaa puhtaimmillaan, lautapelitarina hirviöiden, sankareiden ja seikkailun täyttämästä maailmasta. Epäkuolleiden, demonien ja lohikäärmeiden edessä vain rohkein ja vahvin voi voittaa.

Tarina kerrotaan kartalla, joka koostuu heksoista. Tämä lämmittää vanhan koulukunnan pelaajan mieltä. Maailma jakaantuu kahdeksaan kaupunkiin ja erilaisiin maastoruutuihin, jotka vaihtelevat alangosta jokien ja kukkuloiden kautta lumihuippuisiin vuoriin. Laudan piirrosjälki on hieman vanhahtavaa, selkeää mutta ei järin mieleenpainuvaa.

Pakettiin on mahdutettu myös vajaat kaksisataa korttia, vino pino erilaisia pahvilätysköitä ja kaksitoista sankareita kuvaavaa figuuria. Pikku-ukot ovat persoonallisia, mutta figuurimittakaavassa eivät järin yksityiskohtaisia verrattuna esimerkiksi Gears of War -lautapelin mukana tulleisiin hahmoihin. Tämä ei estänyt palaamasta melkein 20 vuotta tauolla olleen maalausharrastuksen pariin, mutta se onkin sitten oma tarinansa.

Maasta se pienikin ponnistaa

Alkuvalmistelut sujuvat nopeasti, kunhan kortit on malttanut pitää järjestyksensä tyyppinsä mukaan. Jokainen pelaaja valitsee yhden 12:sta ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään erilaisesta hahmosta. 84 seikkailukorttia jaetaan vaikeustasonsa mukaan neljään pakkaan. Loput korteista muodostavatkin liittolais- ja esinepakan.

Pelilauta on täynnä eri värisillä pallukoilla merkittyjä ruutuja. Nämä täytetään seikkailumerkeillä, joista kukin viittaa värinsä mukaiseen seikkailupakkaan. Tämän jälkeen peli onkin valmis alkamaan.

Pelimekaniikka jakaantuu kierroksiin, joiden aikana pelaajat liikkuvat kartalla erityisten liikkumisnoppien sallimalla tavalla pyrkien joko seikkailemaan tai keräämään voimiaan ja ostamaan esineitä kaupunkien muurien suojassa.

Kun hahmo saapuu ruutuun, jossa on seikkailumerkki, saa hän nostaa kortin vastaavan värisestä pakasta. Seikkailu pitää sisällään joko taistelun, henkilökohtaisen tapahtuman tai koko pelimaailmaan vaikuttavan laajamittaisen tapahtuman. Viimeksi mainittu voi tarkoittaa esimerkiksi maantierosvojen hyökkäystä, minkä jälkeen kartan tieruudut muuttuvat tavallista vaarallisemmiksi.

Kortteja käydään läpi siihen saakka, kunnes vastaan tulee taisteluhaaste. Taisteleminen puolestaan jakaantuu useampaan kierrokseen, jonka aikana pelaajat ja vastaan asettuneet hirviöt hyökkäävät toisiaan vasten matkan päästä, magialla ja lähitaistelussa. Konfliktit ratkaistaan heittämällä kahta kymmensivuista noppaa ja muokkaamalla tulosta erilaisilla kyvyillä ja esineillä.

Voitetuista taisteluista palkitaan kokemuspisteillä ja rahalla, joiden avulla saa paranneltua kykyjään ja ostettua parempia esineitä. Tätä kaavaa toistetaan tarttuen yhä hankalampiin haasteisiin, kunnes vastaan asettuu Margath lohikäärmeherroineen.

Oho, minne se iltapäivä katosi?

Runeboundissa on ensinäkemältä paljon sääntöjä, mutta kaikeksi onneksi peruspelimekaniikka on intuitiivinen ja helposti opittava. Erikoistilanteet sen sijaan vaativat hieman enemmän pään raapimista. Missä kohden tätä kykyä saa käyttää, mikä bonus vaikuttaa milläkin hetkellä?

On enemmän kuin todennäköistä, että ensimmäiset pelikerrat tulee pelattua ainakin osittain väärin. Verkosta löytyvä sääntöselvitysdokumentti kannattaa katsastaa ensi tilassa, jotta pahimmat sudenkuopat saa vältettyä. Huvittavana yksityiskohtana esimerkiksi se, kuka voittaa pelin ja millä tavalla mainitaan vain ohimennen sääntökirjan alkupuolella. Kunnollinen ”peli loppuu kun”-osio loogisesti sääntökirjan loppupuolella säästäisi paljon aikaa ja pään raapimista ainakin puusilmäisemmiltä pelaajilta.

Pelin kestoksi luvataan 2-4 tuntia, mutta käytännössä tähän aikahaarukkaan pääseminen edellyttää pelin tuntemista. Kokemattomat tapattavat hahmonsa liian vaikeisiin haasteisiin tai pelaavat liiankin varovaisesti, mikä on omiaan pidentämään pelin kestoa. Ensimmäinen koepelimme kesti arviolta kahdeksan tuntia, kolmannella kerralla päästiin jo alle neljään.

Voiton avaimet piilevät oman hahmon erikoiskykyjen hyödyntämisessä sekä taidossa hankkia itselleen omaa pelitapaansa parhaiten tukeva esinevalikoima. Noppaa heitetään, joten onnellakin on roolinsa, mutta onni suosii tälläkin kertaa liikkeensä tarpeeksi huolellisesti suunnittelevaa seikkailijaa. Hahmoissa on myös laadullisia eroja. Vaikka tasapainotukseen on pyritty, jotkut tuntuvat toimivan toisia tehokkaammin.

Pitkän pelin kannalta tärkeää olisi, ettei alkupuolen epäonnistuminen pilaa koko peliä. Runebound rankaisee kuolemista tuntuvasti, mutta ei niin, etteikö pohjalta voisi nousta vielä jopa voittoon. Tämä vaatii tosin jonkin verran malttia, muuten itsensä ajaa helposti epäonnistumisen kierteeseen, jossa pään hakkaaminen seinään pysäyttää hahmonkehityksen kokonaan. Ei ole mukavaa, jos iltapäivä menee katsellessa, kuinka kaikkien muiden hahmot etenevät oman jauhaessa paikallaan.

Runeboundin eräs erityispiirre, joidenkin mielestä myös puute, on pelaajien välinen vähäinen vuorovaikutus. Samaan ruutuun päätyvät hahmot voivat käydä keskenään kauppaa tai taistellakin, mutta siihen se jääkin, ellei lasketa mukaan paria pientä kiusantekoa mahdollistavaa korttia.

Muuten kyse on ennemminkin kilpajuoksusta, jossa jokainen pelaaja tekee omaa juttuaan yrittäen päästä maaliin ensimmäisenä. Kilpailullisempaa pelaamista odottavalle Runebound voikin jäädä tylsäksi kokemukseksi. Anttilan pelaavalle perheelle peli sen sijaan maistui hyvin, ehkä juuri monille muille peleille tyypillisen selkään puukottamisen vähäisen määrän vuoksi.

Jos Runeboundille haetaan pelillisiä esikuvia, nousee klassikkolautapeli Talisman mieleen ensimmäisenä. Vaikka kyse onkin kahdesta aivan eri pelistä, on pelifilosofioissa enemmän kuin vähän yhteneväisyyksiä. Talismanin ystävät pitävätkin todennäköisesti myös Runeboundista.

Runebound onkin ollut ahkerassa ja säännöllisessä käytössä ostohetkestä lähtien. Peli tavoittaa hyvin perinteiseen fantasiakirjallisuuteen yhdistyvän seikkailun hengen. Eläytymiskykyisen on helppo ohittaa pelimekaniikka ja uppoutua myös tunnetasolla pelin maailmaan.

Koska kyse on tarinavetoisesta pelistä, toistavat tapahtumat kuitenkin itseään aika nopeasti. Vaikka kortit nousevatkin joka kerta eri järjestyksessä, on taustatarina aina sama. Jossain vaiheessa kyllästyminen iskee vääjäämättä.

Jos lompakkoaan kehtaa raottaa, tähänkin löytyy lääke pelikaupan hyllystä. Runeboundiin on julkaistu vino pino erilaisia lisäosia lähtien kokemusta vain vähän muokkaavista lisäkorttipakoista kokonaan uuden tarinan kertoviin ja uuden pelilaudan sisältäviin täysimittaisiin lisäosiin saakka. Kaikki itselleen keräävä saa varautua maksamaan useamman sata euroa. Onneksi jo sisältöönsä nähden kohtuuhintainen peruspeli riittää tarjoamaan tunti toisensa jälkeen jännittävää fantasiaseikkailua. Runebound on mainio valinta, jos pelin pitkähkö kesto ja pelaajien välisen vuorovaikutuksen ohkaisuus ei haittaa.

Runebound

Suunnittelijat: Martin Wallace, Darrell Hardy

Julkaisija: Fantasy Flight Games

Ikäraja: 12+

Pelaajia: 2-6

Pelin kesto: 2-4 tuntia

Hinta: 50 euroa

Pelin kotisivu: Runebound

Juho Anttila