Sebastien Loeb Rally Evo -ensikosketus – legendan jalanjäljillä

11.01.2016 15:43 Jukka O. Kauppinen

Ralli on hieno autourheilulaji. Siinä on menoa, rytinää ja näyttävyyttä. Ehkä jopa vähän sitä raaempaa alkuvoimaakin, joka on kauas kadonnut nykyformuloista. Hyviä rallipelejä on kuitenkin nykyään harvassa, joten mikäs sen hienompaa kuin nähdä, että ajopeleistään tunnettu italialainen Milestone tarttuu haasteeseen, oikein rallimaailman legendaarisimman kilpakuljettajan, Sébastien Loebin nimeä kantaen.

Milestonen pelisuunnittelija Andrea Simone Basilio saapui tykömme kertomaan pelistä ja peluuttamaan meitä raukkoja. Ja kivaa oli!

Jos sanotaan yksi fakta ihan alkuun: eihän tämä oikein uusimman sukupolven peliltä näytä. Vaikka Milestone onkin aloittanut pelinteon päivittämällä tekniikkaansa ja tekemällä koodiaan isolta osin uusiksi, niin ei tämä silti 2016-kaunis ole. Mutta ehkä se todellinen kauneus on pinnan alla?

Ole Sébastien

Rallipelissä on toki oltava jokin juju. Tässä se on tuo nimikkoäijä, Sébastien Loeb. Yhdeksänkertainen rallin maailmanmestari 2004-2012, eniten osakilpailuvoittoja, eniten peräkkäisiä voittoja, eniten voittoja yhden kauden aikana. Semmoinen setä. Ei mikään turhake.

Niinpä ei ihmekään, että yksi uuden rallipelin kantavista ideoista oli luoda siihen jonkinlainen nimikkokuskin uratila. Mutta millainen se voisi olla? Ettäkö leiki Loebia ja aja tämän nimissä rallia? Ei oikeastaan kuulosta hyvältä, sillä jokainenhan meistä haluaa kuitenkin olla oman elämänsä sankari ja luoda oman uransa. Omin avuin kukkulan kuninkaaksi, eikö vain?

Milestonen ratkaisu oli tehdä uratilan sijaan elämys, Sébastien Loeb Experience. Se on enemmänkin historiikki, jota ikään kuin selaillaan.

”Emme halunneet, että hän on vain hahmo pelin kannessa, vaan että Loeb olisi sekä mukana kehityksessä että pelissä. Hänen tarinansa on pelissä interaktiivinen dokumentti, joka sisältää kilpailu-uran tärkeimmät, hienoimmat hetket. Meillä on kaikilla elämässämme niin huippuhetkiä kuin huonompiakin tilanteita, ja me loimme niistä pelaajille kilpailuja”, Basilio selittää.

Herran ralliura on jaettu useisiin jaksoihin, aivan alkuajoista ja ensimmäisillä ruostelaatikoilla suoritetuista tulokaskisoista alkaen. Siinä välissä on sitten semmoisia vaiheita kuin ensimmäiset voitot, eka mestaruus ja niin edelleen. Jokainen jakso sisältää kyseiseltä ajalta muutamia Loebille tärkeitä ja ikimuistoisia kisoja tai erikoiskokeita, joissa pelaajan pitäisi olla kuin Loeb tuolloin – sama auto, sama kisa mutta yllätkö samaan suoritukseen?

Mainio idea. Herran ikimuistoiset kisat tarjoavat tiiviinä pakettina erilaisia autoja, ympäristöjä ja ajanjaksoja, joista voi nautiskella sekä järjestyksessä että miten sattuu. Tosin se vähän tylsyttää, että suurin osa haasteista edellyttää kisan voittamista, ellei sitten tavoite ole tehdä vaikkapa kisaennätys joka ajanottopisteellä. Kunhan vain ajat kovaa ja tulet ykkösenä maaliin. No, Päijälän rallissa sentään pitää ylittää ainakin yhdellä suoralla 160 kilometrin tuntinopeus. Kapeilla ralliränneillä se onkin hurja tavoite.

Jokainen elämänvaihe on muuten höystetty erinomaisilla videoilla, joilla Loeb mietiskelee tuota aikaa ja jopa juuri niitä kisoja, joita pelaaja voi kohta porhaltaa. Laadukkaasti toteutetut videot tuovat pelin kokonaisuuteen maukasta lisäarvoa ja pohjustavat ajamista.

Ja jos päätät lähteä rakentamaan omaa uraasi uratilan kautta, niin tällöin pelaaja liittyy Loebin rallitalliin uutena kykynä. Loeb on mukana taustapiruna, mutta pelaaja ajaa ja pätee omana itsenään. Tavanomaiseen tyyliin alussa ajetaan pikkukisoja, kunnes suoritukset vakuuttavat, pelaaja pääsee kunnolla mukaan ralliskeneen, isoihin kisoihin ja isoihin rahoihin.

Loeb, ei vain mies vaan myös peli

Milestone teki virallisia WRC-rallipelejä kovin monta vuotta, monena versiona. Lisenssin rauettua firma etsi uuden yhteistyökumppanin, jonka myötä ”halusimme tehdä jotain erilaista ja tarjoa myös konsolipelaajille kunnon rallia.”

”Mutta miten tekisimme jotain uutta, uniikkia ja realistista?”, Basilio kertoo firman haasteista.

”Miten tekisimme pelin, joka tarjoaa pelaajille oikeaa rallifiilistä? Mistä löydämme uuden tien seurattavaksemme, sellaisen, joka tekee kunniaa myös Loebille?”

Kyllähän se tie sitten löytyi, vaikkakin se piti rakentaa uudelleen.

”Päätimme pitää kiinni jutuista, jotka olemme jo oppineet, mutta aloitimme samalla nollasta. Esimerkiksi auton simulaatio ja fysiikkamallinnus on tehty täysin uudelleen”, Basilio valottaa rallin syntyvaihetta.

”Uudessa pelimoottorissa on myös aivan uusi partikkelisysteemi, uudet shaderit valaistukseen ja vuorokaudenajat. Kaikkia kisoja voi pelata nyt myös yöllä.”

Peliin rakennettiin myös aimo annos sisältöä kahdeksan rallin ja 64 erikoiskokeen muodossa. Lisäksi ajettavana on viisi rallycross-rataa sekä Pikes Peak -vuorella ajettava rinnekisa.

”Pelkkiä rallipolkuja on yli 300 kilometriä muun muassa Ruotsin, Los Angelesin, Meksikon, Monte Carlon, Loheacin, Walesin, Pikes Peakin ja Suomen ralleissa.”

”Kaikki radat on mallinnettu tarkasti alkuperäiseen. Jos vaikka vertaat peliä ja Youtubesta löytyviä kisavideoita, niin huomaat että ne ovat identtiset.”

Tämä hoitui muun muassa paikan päällä tehdyllä tutkimustyöllä, toisin sanoen Milestonen väkeä lähetettiin ajelemaan julkisia rallipolkuja kaikennäköisten mittauslaitteiden avulla. Sen myötä tiimi lupaa, että nyppylät ja näppylät ovat taatusti oikeita ja paikoillaan.

Yksi suuri pelidesign-päätös oli tehdä rallipoluista aidon levyisiä. Ja se kuulkaas, se on hulluutta, hurjuutta ja pelottavuutta. Moni rallipeli näet on ihan pikkuisen ja hienovaroen leventänyt ratoja, mikä helpottaa kisaamista tuntuvasti. Oikeastihan rallia ajetaan älyttömän hurjaa vauhtia kapeilla teillä, poluilla ja ränneillä, ja kun sama tehdään leikisti pelissä, niin sekin riittää aiheuttamaan sydämentykytystä ja jopa hienoisia pelkofiiliksiä.

”Meitä pyydettiin luomaan oikea rallikokemus ja teimme parhaamme.”

Kyllä todellakin, teitte parhaanne pelaajien pelottamiseksi järjiltään. Sillä eihän tämä ole enää millään tasolla järjellistä autourheilua!

No, vitsit vitsinä, mutta on se silti hurjaa. Ulkonäkymästä ajettaessa nopea kisaaminen on vielä jossain mitassa mahdollista, mutta sitten kun siirrytään auton sisään, ratin taakse, silloin on kusi sukassa. Tässä vaiheessa sitä toden teolla osaa arvostaa kartanlukijaa, joka on onneksi pätevä, selkeä ja informatiivinen niin ääneltään ja lausunnaltaan kuin ruudulla näkyvine opasteineen. Ilman kartanlukijan apua sisänäkymäajaminen olisi jotakuinkin mummoköröttelyä.

”Jos olet todella hyvä, niin saatat päästä kisoissa samaan kierrosaikaan kuin oikeatkin kuljettajat. Tämä on vaikeinta rallipelissä, että saamme siihen oikean tuntuman ja että autossa on voimaa ja vääntöä kuin oikeassakin. Mallinnus on saatu näiden kohdalta toimivaksi silloin, kun taitata kuljettaja saavuttaa oikean kilpa-autoilijan suorituskyvyn ja ajat.”

Basilio alleviivaa myös konsoliversioiden rattikokemusta ja lupaa, että ”peli tukee kaikkia PS4:n ja Xbox Onen ratteja. Me varmistamme, että kaikki varmasti toimivat.”

Joten hyvältä kuulostaa, vai mitä?

Mitenkäs muuten ne autot?

50 autoa 16 valmistajalta, 1960-luvulta vuoteen 2014.

”Peli on täynnä ikonisia autoja, kaikki legendaarisimmat ralliautot löytyvät.”

Kulkupelit on jaettu useaan kategoriaan, joita ovat muun muassa EVO rally, moderni ralli, Class R5, 2WD Pro, 2WD Rookie, tuotantoautot, A8, B, 4, 1970-luvun pedot ja vielä erikseen mäkirata-autot.

1970-luvulta löytyvät muun muassa A112 Abarth, Mini Cooper S, 2002 TI, Fulvia HF. EVO-listalla ovat mm. Polo R Rally, Fiesta RS Rally, I20 Rally, Mini Cooper Works Rally, Impreza Rally Car 08 ja niin edelleen. Autovalmistajien listalla taasen ovat muun muassa Alpine, Audi, Citroen, Lancia, Proton, Suzuki, Volkkari, Toyota, Renault, Mini ja Impreza. Eiköhän sieltä löydy jokaiselle jotain.

Radalle!

Entäs kun siirrymme ajamaan? Millainen on pelielämys? Ytimekkäästi sanottuna: mukava ja toimiva.

Pelitilasta riippuen tarjolla on sopiva satsi valintoja. Vapaammissa tiloissa voi poimia vaikkapa haluamansa rallin tai rallicrossin sekä erikoiskokeen. Sitten valitaan auto, säädetään tekoälyä, näprätään pelillisiä ja autollisia asetuksia ja lopulta startataan lähtöviivalta.

Ajettavuus tuntuu olevan kohdallaan, mutta rallipeliksi Loeb on tavallistakin vaativampi. Radat kun ovat pelottavan kapeita ja etenkin rattinäkymästä ajaessa on päästävä kunnolla kiinni kartanlukijan rytmiin. Pelaajan on pakko osata ennakoida mitä kunkin puskan ja mutkan takana odottaa. Ulkonäkymästä on toki helpompaa ajaa, mutta eihän tämä sovi puritaaneille.

Todellista rallihaastetta etsivät tuntuisivat löytävän Loebista kaipaamansa. Allekirjoittanut ajeli pitkään pitkin poikin tienpientareita ja kolisteli penkkoja, kunnes tuntumaa alkoi lopultakin löytyä. Toki pressireissun yhteydessä on vain rajallisesti peliaikaa, joten kuka tahansa rallipelaaja ehtii takoa ensimmäisen sessionsa aikana enemmän peliaikaa kuin minä tämän päivän mittaan yhteensä. Mutta sanoisin silti, että ajopelitunteja on minullakin jokunen takanani ja silti Loeb-ajaminen oli pitkään tuskaista, kiitos niin sanoakseni väljän ajotyylini. Sitä vain piti yhtaikaa opetella sekä uuden pelin ajomallinnus että sadistisen, realistisen kapeiden teiden ajaminen kieli keskellä suuta.

Mutta kun se alkoi sujumaan, niin kyllähän se oli lystiä. Etenkin kun kiertelen vähän pitkin mualimoo ja tutustuin eri paikkojen rallimaisemiin. Meksiko ja Monte Carlo ovat tietenkin eksoottisia nähtävyyksiä, kun taas talvinen ja liukas Ruotsi ja kesäinen Suomi herättivät tuttuudellaan hyviä fiiliksiä. Ratojen ja reittien miellyttävä vaihtelu tuovat kivaa tarjontaa, ja olihan sekin lysti hetki, kun ajelen ensin Himos-rallissa harjulla pyöräteitä pitkin, sitten laskeudun kohti mökkikylää ja pysähdyn miettimään, että missäs näistä mökeistä vietimmekään silloin eräänä kesänä mukavan lomaviikonlopun.

Niin, tutut ja tunnistettavasti rakennetut maisemat ovat aina plussaa. Eikä suvisuomen rallipätkillä ole menty millekään ”miksi täällä on hollantilaisia tuulimyllyjä” -linjalle, vaan tiet, talot ja maisemat ovat täysin tunnistettavissa ja oikean tyylisiä. Jopa tienviitat ovat ehtaa suomea, mistä peukku.

Taisinpa ajellessani pysähtyä monta kertaa tutkimaan maisemia, enkä löytänyt mitään mainittavampia valittamisen aiheita visuaalisesta lokalisoinnista. Basilio pitikin tätä puolta hyvin tärkeänä osana peliä.

Sisänäkymästä ajaminen toi muuten peliin paitsi aika lailla erilaisen äänimaailman, sillä toki pärinä on erilaista auton sisältä kuultuna kuin ulkoa, myös vauhdikkaamman ja jopa vaarallisemman ajotuntuman. Ympärilleen ei ehdi enää juuri vilkuilla ja ajamiseen on keskityttävä täysin.

Mutta jos jotain nyt pitää kritisoida, niin paria asiaa voisin vähän harmitella. Ensinnäkin ne kapeat radat. Ei se kapeus sinänsä, mutta teiden reunalla on vähän satunnaisen oloisesti auton edessä nöyrtyviä ja ikibetoniesteitä, joista ei aina arvaa kumpaa lajia se edustaa. Kaltaiseni huonompi kuski töksähteleekin milloin mihinkin peräänantamattomaan objektiin. Toisaalta välillä tie on sitten liiankin lavea, kun ajetaan kaiteettomalla tiellä rotkon viertä pitkin. Joillakin radoilla on vain parempi suosiolla säätää ajoapuja ja vaikeustasoa.

Loeb ei myöskään ole visuaalisesti mitenkään superkaunis, vaan enemmänkin funktionaalisen toimiva. Ehkä tämä johtuu aikatauluista, ehkä ennakkoversion vajavaisuudesta, ehkä ihan vain siitä, että tämä on firman uuden pelimoottorin ensimmäinen peli. Oli miten oli, jos vauhtiaan hidastaa, niin maisemat ja ohjaamon sisänäkymäkin paljastuvat vähän karunpuoleisiksi. Varoitettakoon siis niitä, joille pelien grafiikat ovat kaikki kaikessa. Loebissa pinnan alla on kauniimpaa.

Ennakkoversiossa ei myöskään tainnut olla vielä täysimittaista vauriomallinnusta. Sain kyllä autojani murskattua ja kolhittua, palasiakin lenteli ja jossain vaiheessa tajusin kitkuttavani eteenpäin kolmella renkaalla. Ihmekös, ettei sujunut. Täysin lunastuskuntoon en kuitenkaan kulkupelejä saanut.

Basilio kuitenkin ynnää, että ”kyllä rallipelissä pitää olla kunnon vauriomallinnus.”

”Se on tehty Loebiin uusiksi. Auton runko voi vääntyä, pellit hävitä. Fysiikkamalli laskee auton eri osiin tulevien iskujen suunnan ja nopeuden, ja muokkaa sen mukaan auton koria ja olemusta.”

Mukavaa ajamista

Sébastien Loeb Rally EVO tuntuu ensimaisteluiltaan mukavalta, toimivalta ajopeliltä. Rallisimulaationa se on varmastikin armottoman realistinen ja haastava, joka saattaa tarjota paikoittain liiankin raakoja kokemuksia hupiajelijoille. Onneksi seassa on myös muita kilpailutiloja, joita kaikkia Loeb on tietenkin ajanut itsekin. Nekin tuovat siis mukaan sekä autenttista loebismia että vähän anteeksiantavampia ajokokemuksia.

Koeajettu ennakkoversio oli suurimmilta osiltaan toimiva ja palkitseva kokemus, joten uskoisin sen tarjoavan rallin ystäville toimivan ja vähän erilaisen elämyksen. Siinä samalla täytyy kuitenkin vähän varautua: Milestonen maine on ailahteleva, eikä firma ole aina jaksanut viedä peliensä julkaisun jälkeistä tukea ja jatkokehitystä maaliin asti. Joissakin WRC-peleissä fanit ovat jääneet jopa vähän vihaisiksi. Loebin kohdalla pelissä on kuitenkin muutakin kuin firman maine, ja tavoitteena olisi tuoda siihen vähän laajennustenkin tapaista lisäröintiä myöhemmin. Ehkä Sébastien Loebista tulee siis uusi, yhteinen rallipelisankarimme!