UUSIMMAT

Simupilotti pääsi lentämään järeällä simulaattorilla

14.05.2007 12:57 | Jukka O. Kauppinen

Monikaan meistä ei pääse leikkimään yhtä järeillä leluilla kuin 38-vuotias helsinkiläinen Matti Konttinen äskettäin. Aktiivinen lentosimulaattoriharrastaja Matti Konttinen osallistui viime vuoden puolella Microsoftin ja lentoyhtiö SAS:n järjestämään Flight Simulator X –kilpailuun. Trafiikkia riitti, sillä pohjoismaisille ilmailijoille ja pelaajille suunnattu kilpailu keräsi yli 70 000 ihmisen huomion.

Näiden joukosta arvottiin neljä onnekasta, jotka pääsivät vierailemaan Tukholmassa Arlandan lentokentän naapurissa sijaitsevaan SAS Flight Academy -koulutuskeskukseen. Palkintomatkan kohokohta oli pääsy SAS-lentoyhtiön käyttämiin aitoihin lentosimulaattoreihin. Suomesta matkaan pääsi kilpailun jo kertaalleen unohtanut Konttinen, joka vietti sitten nautinnollisen päivän SAS:n isojen simulaattorien parissa. Meiningissä oli mukana myös eDome Kauppisineen.

”Enpä osannut arvata, että onnetar iskisi kerrankin täysosuman”, Konttinen hyrisi tyytyväisenä Tukholmassa Arlandan lentokentällä.

SAS kouluttaa ilmailun ammattilaisia

Pohjoismaiset voittajat kokoontuivat Arlandan lentokentän saapumisaulassa, tietenkin sopivasti myöhässä sillä kaikkien voittajien lennot Tukholman pääkentälle saapuivat vähän miten sattuu. Ryhmä kuitenkin kasautui hiljakseen ja siirtyi SAS-lentoyhtiön koulutustukikohtaan, SAS Flight Academyyn.

Koulutuskeskus oli päällepäin yllättävän pienen näköinen rakennus. Kuin mikä tahansa suuri toimistotalo. Mutta sisältä löytyi jotain astetta erikoisempaa. 12 täyshydrauliikoilla varustettua kolmella akselilla liikkuvaa lentosimulaattoria ei kuulu aivan minkä tahansa toimistorakennuksen varustukseen.

SAS Flight Academyssä koulutetaan sekä SAS:n että noin 150 muun lentoyhtiön henkilökuntaa, ilmavoimien henkilöstöäkään unohtamatta. Akatemiassa käydään asiat läpi sekä teoreettisella tasolla että lukuisten eri simulaattorien kautta. Eikä vain lentosimulaattorien, vaan käytössä on myös ohjaamo- ja matkustamosimulaattoreita, joissa harjoitellaan rutiineja ja erilaisissa tilanteissa toimimista. Miten esimerkiksi toimitaan pakkolaskutilanteessa, jossa kone tärisee ja täyttyy savulla? Tai sammutetaan tulipalo? Tai evakuoidaan kone? Täällä se opetellaan.

Vanhaa simulaattorirautaa. Link Trainereilla koulutettiin lentäjiä Suomessakin.

Vähän modernimpaa simurautaa.

Hydrauliikkajärjestelmän varassa keikkuva täyssimulaattori on raskaimman sarjan koulutusväline, jollaisella myös Flight Simulator X -voittajat pääsivät lentämään.

Kohti virtuaalitaivaita

Kilpailun suomalainen voittaja Matti Konttinen työskentelee it-alalla, mutta harrastaa myös aktiivisesti ilmailua eri muodoissaan. Matin pääharrastus on 109-vuotiaan hinaajan pitäminen pinnan yläpuolella, mutta ilmailu on ollut miehelle aina tärkeää, oli kyse sitten muovimalleista, sotakoneista, historiasta, simulaattoreista tai jopa oikeasta lentämisestä.

Lentosimulaattorien parissa Matti on viihtynyt jo vuodesta 1982, jo ensimmäisestä Microsoftin Flight Simulatorista lähtien. Kaiken kaikkiaan lentotunteja koneen edessä on kertynyt tuhansia.

Välillä lentelyharrastus oli tosin jäissä, mutta rauhanturvaajatehtävissä Libanonissa jäi aikaa myös pelailla simulaattoreja kannettavalla tietokoneella. Muun tekemisen puutteessa Libanonin lentotunteja kertyi reippaasti, mistä harrastus lähti uudestaan vauhtiin.

Muita Matin lentelyhistorian merkkipaaluja olivat Flight Simulator ’98 ja Flight Simulator 2004, jälkimmäinen etenkin internetissä tapahtuvan VATSIM-verkkolentopalvelun kautta. Ohjattu verkkolentäminen realistisilla säännöillä vetosi mieheen.

Tätä kautta innostus kasvoi myös itse rakennettavien ohjaamojen ja muun tee-se-itse-puuhailun suuntaan. Matti onkin haaveillut jo pitkään omasta kunnon simukopistaan, mutta helsinkiläiseen kerrostaloasuntoon on moista vaikea sijoittaa. Esikuvaakin löytyy yllättävän läheltä – Matti on näet Malmin Ilmailukerhon jäsen. Ja Ilmailukerhollahan on oma Cessna 150 –pienkoneen runkoon rakennettu lentosimulaattori, jota käytetään niin huvin kuin hyödynkin merkeissä, jopa lentäjäkoulutukseen.

Kaikki tämä lento- ja simulaattoritoiminta on usuttanut Mattia eteenpäin ilmailuharrastuksessaan. Omaa lentolupakirjaa ei vielä ole, mutta ehkä myöhemmin tänä vuona…

Toinen suuri haave on tietysti oma kunnon simukoppi. Eikä mikään pikkukoppero, vaan kunnollinen kolmella akselilla liikkuva ohjaamo.

”Tosin siihen tarvitaan ensin oma maatila ja kunnon lato”, Matti aprikoi. Tekniikka on jo mietitty valmiiksi, mutta sähkönkulutus on vielä ongelma. Siihen tarvittaisiin melkeinpä paikallisen sähkölaitoksen sponsorointia.

Koelento kunnon simulla

Entäpä miten lentäminen ehdalla lentosimulaattorilla maistui?

Alkujaan suunnitelmana oli lentää ensin Airbus 320 -simulaattorilla, sitten Boeing 737:lla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat hieman, sillä Boeing ei ollutkaan loppujen lopuksi käytettävissä. Mutta kukaan ei ollut pätkääkään harmissaan, sillä tilalle saatiin harvinaisen makoisaa herkkua. Kaikki nimittäin pääsivät lentämään Bell/AB 212/412-helikopterisimulaattorilla.

Airbus 320 on eurooppalaisen Airbusin valmistama 150-164-paikkainen kaksimoottorinen keskipitkien matkojen matkustajakone, jota on valmistettu 1987 tapahtuneen ensilennon jälkeen jo yli 3000 kappaletta.

Bell 212/412 ovat puolestaan jo 60-luvulla valmistettuja pienehköjä helikoptereita, joita käytetään sekä siviilissä että eri maiden puolustusvoimissa. Enintään 2 ohjaajaa ja 15 matkustajaa tai vastaavan hyötykuorman kantavaa helikopteria käytetään laajalti pitkin maailmaa.

Suunnitelmien muuttuminen olikin suoranainen lottovoitto. Kahden matkustajakoneen sijaan pääsimmekin lentämään matkustajakoneella ja helikopterilla.

Matti tyyppää Airbusin penkkiä.

Virrat päälle, kohta mennään.

Portit kiinni, kohta veivataan pitkin taivaita.

Ei liene mikään yllätys, että voittajat nauttivat täysin rinnoin. SAS:n kouluttaja johdatti innostuneen ryhmän simulaattoriosastolle, jossa kuljimme useiden käytössä olevien koulutuslaitteiden ohi. Simulaattorit keinuivat ja liikkuivat hiljakseen ohjaajien lentäessä harjoituslentojaan. Sitten saavuimme meille varatun simulaattorin ääreen ja kouluttaja käynnisteli laitteen järjestelmiä, samalla kun innokkaat voittajat ja allekirjoittanut tutkivat kilpaa ohjaamolaitteita. Upeaa. Sitten ohjaamon ikkunat leiskahtivat valoisiksi ja edessämme avautui Arlandan lentokentän kiitorata.

Innokkaat lentäjät arpoivat aloitusvuorot ja lentotoiminta alkoi. Kouluttajankin hämmästykseksi kaikki virtuaalilentäjät saivat koneensa vaivatta ilmaan ja yleensä myös alas. Vaikka kaikki lähestymiset eivät olleetkaan täysin moitteettomia, niin kukaan ei myöskään rysäyttänyt konettaan pellonlaitaan.

”Hengissä on selvitty, päästy jopa ulos tuolta pömpelistä”, Matti ynnää. ”Voisinpa vaikka muuttaa sinne eikä välttämättä tarvitsisi edes patjaa lattialle. Mainio vekotin. Odotukset oli kovat mutta ne ylittyivät ehdottomasti. Ainoa yllätys oli tuo sidestickki, eli joystickkiohjaus. Sen tuntuma ei ollut tuttu, joten ensimmäinen lähestyminen meni vaappumiseksi. Mutta voisinpa tulla toisenkin kerran. Tänään päästään vielä lentämään lisää eli jes!”

Toisella lähestymisellä pikkuisen joystickin ohjaustuntuma oli jo löytynyt ja matkustajakone istui kauniisti kiitotielle.

”Lentomallista voisi sanoa sen verran, että normaalistihan on tottunut istumaan kiinteällä penkillä ja katsomaan kiinteitä kuvaruutuja. Malmin Ilmailukerhon simulaattorissa saa ehkä vähän kolmiulotteisempaa kuvaa Cessnasta. Tietyissä olosuhteissa sielläkin tulee kaarrossa tunne g-voimista, mutta kyllä amerikkalainen insinööri on taitava huijaamaan ihmisaivoja. Ensin kuultiin miten simulaattori toimii ja sitten kokeiltiin käytännössä. Vaikka tiesi että nousussa simulaattorin nokka vain käy hieman ylhäällä ja sitten valuu pikkuhiljaa takaisin, niin kyllä lentomalli ja tuntuma kaiken kaikkiaan oli erittäin aito.”

”Kun vertaa vaikka siihen, kun tultiin aamulla tänne MD-80:llä, niin nousukiihdytys ja g-voimat, mitä tuossa on simuloitu, niin ne tuntuivat simulaattorissa jopa aidommilta kuin oikeassa koneessa.”

Airbus ei ollut Matille aivan ensimmäinen kokemus isosta simulaattorista. ”Joskus vuonna nolla ennen internetiä pääsin käpistelemään vanhaa höyry-ysin simua valtiollisen lentoyhtiön tiloissa.”

Videon Airbus-lennosta löydät täältä: Simupilotti pääsi lentämään järeällä simulaattorilla – videot.

Jes! Neljä täysinoppinutta Airbus-pilottia.

Avaruusmies? Ei vaan SAS:n hätätilanteiden kouluttaja.Tätä miestä enemmän videolla.

Helikopterivirtuaali-ilmailijat

Myöhemmin astuttiin Bell-helikopterisimulaattorin ääreen. Laite teki heti upean vaikutuksen. Simulaattori ei ollut aivan viimeisintä tekniikkaa ja grafiikka oli pelimiesten silmiin muutaman sukupolven takaista. Mutta mitä siitä, kun ympäristö ja muut olosuhteet olivat kohdallaan. Massiivisilla hydraulijaloilla seisova simulaattori on kuin pieni liikkuva kaupunkiyksiö, jonka residentti meganörtti on tunkenut täyteen näyttöjä ja nupikoita.

Ero kotisimulaattoriin tulee tietysti suuresta näytöstä, nappulaa ja mittaria täynnä olevista paneeleista sekä järeistä ohjaimista. Helikopteria ohjataan varsin lentokonemaisesti, sauvalla ja polkimilla. Kaasusauvan tilalla on kuitenkin massiiviselta tuntuva kollektiivi, jolla ohjaaja säätää roottorin nostovoimaa.

Visuaalit eroavat muista koulutussimulaattoreista siinä, että näkymää on helikopterimaisesti enemmän sivulle ja jalkojen välistäkin vilkkaa maaperää.

Moottorien käynnistyessä huomaa muitakin eroja. Helikopterisimulaattori tärisee Airbusia perusteellisemmin. Siinä onkin kaksinkertaiset efektimoottorit – toinen on simulaattorikopin alapuolella luomassa helikopterimaista tärinää ja taajuuksia, hydrauliikkajalkojen luoman liikevaikutelman lisäksi.

Bellillä lentäminen oli sanalla sanoen hulppea elämys. Kumpuilevassa maastossa lentäminen, leijuttelu, pakittaminen tai merialueella öljynporauslautan ympärillä kieppuminen olivat kaikille osanottajille upeaa herkuttelua. Tulipahan todistettua myös se, että grafiikka ei tee simulaattoria – lentomallit, realismi ja kunnon ohjauslaitteet tekevät.

Joillekin piloteille helikopterin erikoinen käyttäytyminen tuotti alkuun hienoisia vaikeuksia, mutta kokeneet virtuaalilentäjät pääsivät nopeasti kärryille. Vähän vastajalkaa, lisää kollektiivia, nokkaa alas ja menoksi. Taitavimmat leijuttelivat pian jo metsäaukiolla, tanssien kopterillaan pienoista balettia ja laskeutuen maastoon. ei Ilkeä kouluttajamme ei kuitenkaan antanut meidän koettaa laskeutumista öljynporauslautalle tai liikkuvan risteilyaluksen kannelle.

Ja millaiset fiilarit Matille jäi kopterilennoista?

”Kyllähän tämä kopteri tuli kuin faksi ministerille, pyytämättä ja yllätyksenä kun pääsi lentämään Bellin 400-sarjaisella simulla . Vaikka täydet liikeradat eivät olleetkaan käytössä, niin tämä oikean Robinson 44:n voittaa, koska siinä ei kytkin huuda ja voimaa riittää. Joku tästä porukasta taisi kuitenkin saada niin sanotun punaisen lopun aikaiseksi, eli veti liian tiukan kaarron kopterilla ja kopteri sakkasi. Mutta se en ollut minä.”

”Kopteri on kyllä kopteri, aika erilainen Airbusiin verrattuna. Tasausautomatiikka oli käytössä, ei voida kovin järkevästi vaihdella korkeutta, ei pysty yrittämään laskuja.”

”Sen verran korkeat fiilikset vielä tässä vaiheessa, mutta eiköhän se totuus löydy illan mittaan. Jos joku järjestäisi tällaista kaupallisesti, niin olisin varmasti ensimmäinen asiakas.”

Videon Bell-lennosta löydät täältä: Simupilotti pääsi lentämään järeällä simulaattorilla – videot.

SAS:n helikopterikouluttaja.

Hyvä tärinät

Neljä Flight Simulator X –voittajaa olivat päivän päätteeksi yhtä hymyä. Odotellessamme paluukyytiä Arlandaan SAS Flight Academystä joukko kävi läpi debriiffejään monella kielellä, hymysuin.

Ja pakko sanoa, että Suomen voitto meni oikeaan paikkaan. Matti Konttisen etukäteisvalmistautuminen oli esimerkillistä – laukusta löytyi jopa Tukholman lentokenttien kartat ja tiedot, joista Matti lunttasi etukäteen lähestymiskuvionsa. Oman simukopin rakennussuunnitelmat saivat myös aivan uutta vauhtia.

”Elämä onkin ollut yhtä lentelyä simuilun jälkeen… Homma oli sairaan siistiä ja  voisin vaikka asua simussa. Jälkikäteen paras juttu oli se pyytämättä ja yllätyksenä tullut Bellin hekosimu!”

”Tämä on ollut niin mahtava juttu, etten ole vastaava kokenut pitkiin aikoihin. Vähintäänkin kannatti osallistua kilpailuun. Jos vastaavia tulee niin olen varmasti osallistumassa uudestaankin.”

 

Matin pelivehkeet

Kerrotaan pikkudetaljeista tykkääville myös Matin omasta simukokoonpanosta. Millä ja miten mies lentää arkisin?

Matin tietokone: Emo: Abit AB9 Pro CPU: Intel Core2 Duo 2.4Ghz Muistia: 4 Gt Näytönohjain: NVIDIA GeForce 7600GS 256 Mt Näytöt: 19″ ja 17″ –tuuman LCD-näytöt Ohjaimet: CH Produscts FlightSim Yoke + Pedals Äänikortti: Sound Blaster Audigy SE 24bit 7.1 + integroitu Realtek (Vatsim radioliikenteelle) Kuulokkeet (Vatsim radioliikenteelle): Aircraft Spruce SkyCom II Kaiuttimet: Creative InspireT6060 5.1 5 satelliittia+subwoofer Aktiivisimmin käytetyt simulaattorit: Microsoft Flight Simulator 2004 ja Flight Simulator X.  

Entä mitkä ovat Matin suosikkikoneet?

Simulaattoreissa: Ariane Studios Boeing 737NG.

Oikeat koneet, siviilipuolella: Boeing 737 500 (moottoreina CFM56-3C-1). ”Se on niin söpö tumppi.”

Oikeat koneet, sotapuolella: Messerschmitt Bf 109G-5 Gustav (moottorina Daimler-Benz DB 605). ”Sillähän lensivät kaikki isot ässät eli mm. Eric Hartmann, Gerhard Barkhorn, Günther Rall sekä Hans-Joachim Marseille.”

Lisätietoja

Videot Airbus- ja Bell-simulaattorilennoista: Simupilotti pääsi lentämään järeällä simulaattorilla – videot.

Flight Simulator X (PC)

Flight Simulator X pyytää nousulupaa

Flight Simulator X uusii reseptiään

Flight Simulator X valmistui, rullaa kiitotielle

Flight Simulator 2004 – A Century of Flight (pc)

http://www.sasflightacademy.com/

Kelpaisko sullekin?

Katso tilanne vastaamatta

Muropaketin uusimmat