Stalker nousee Tsernobylin varjosta…
Stalker on yksi viime vuosien odotetuimmista ja kohutuimmista peleistä. Myös siksi, että se on viivästynyt ja viivästynyt. Kohupeli on kuitenkin lopulta saapumassa keskuuteemme.
Stalkerin tekee hyytäväksi jo se eräällä tavalla todellisuudesta ammentava tausta. Pelin tapahtumat pohjautuvat vuonna 1986 tapahtuneeseen Tsernobylin ydinvoimala-onnettomuuteen.
Inhimillisen virheen takia yksinkertainen testi johtikin odottamatta ydinreaktorin ylikuumenemiseen. Kriittinen turvajärjestelmä oli kytketty pois päältä ja onnettomien tapahtumien ketju huipentui reaktorin räjähtämiseen. Radioaktiivista säteilyä leijui tuhansien ja tuhansien neliökilometrien alueelle.
Reaktori saatiin lopulta kuriin ja suojattua. Onnettomuuden seurauksena suuri osa Neuvostoliiton Ukrainaa muuttui kuitenkin asumiskelvottomaksi. Onnettomuuden johdosta kuolleiden määrästä ei ole vieläkään päästy yksimielisyyteen. Arviot heittelehtivät kymmenestätuhannesta neljännesmiljoonaan ja ylikin.
Hypoteettisesta menneestä järkyttävään tulevaisuuteen
Stalker nappaa ydintuhon yhdeksi lähteekseen ja yhdistää sen epäillyistä sotilaallisista kokeista kertoviin huhuihin. 80-luvulla epäiltiin ja pelättiin että kaupungin lähistöllä olleet valtavat antennit rakennettiin ihmispsyykelle tehtäviä kokeita varten. Pienemmässä mitassa tehdyt kokeet ovat olleet jossain määrin toimivia, joten pelintekijät nappasivat näistä kertovat huhut yhdeksi pelin tukijaloista.
”Me käytämme faktaa, fiktioita ja salaliittoteorioita. Niiden rajat ovat hämärtyneet, mikä luo tapahtumille toimivan ja jopa jossain määrin uskottavan taustan. Sen päälle rakennetaan ydintuhon jälkeinen maailma, joka on täynnä omia tragedioitaan, sankareitaan ja lakeja.”
Stalkerin tapahtumien seuraava askel tapahtuu 2006, kun yhä käynnissä olevassa Tsernobylin voimalassa, jossakin niissä muista yhä toiminnassa olevista reaktoreista, tapahtuu uusi räjähdys. Vai tapahtuuko? Kummallisia valoja, maanjäristyksiä… Alueelle lähetetään tutkijoita, jotka eivät palaa koskaan. Kauempana olevat tarkkailijat raportoivat näkymättömistä tappajasäteistä. Hallitus julistaa liikkumiskieltoon. Vyöhyke, The Zone, kuitenkin laajenee ajan mittaan, joten myös kiellettyä aluetta joudutaan laajentamaan jatkuvasti.
2008 tilanne pahenee. Kieltoalueella liikkuu omituisia mutantteja. Armeija avaa tulen niitä vastaan ja sementoi rajavyöhykettä entisestään. Samaan aikaan uteliaat siviilit yrittävät tunkeutua alueelle, jokunen jopa palaa. Selvinneet tuovat mukanaan hämmästyttäviä tarinoita, jopa omituisia esineitä – jopa aivan uudenlaisia energialähteitä, joista tiedemiehet ja hallitukset kiinnostuvat välittömästi.
Vyöhykkeelle tunkeutujia kutsutaan stalkereiksi.
Kuka minä olen?
Peli alkaa vuonna 2012. Pelaaja löydetään vyöhykkeeltä, tajuttomana. Muistinsa menettäneenä. Kuka olet? Ilmeisesti yksi stalkereista. Mutta kuka?
Pelaaja päätyy erään vyöhykkeen tavaroilla bisnestä tekevän kauppiaan huomaan. Maksuna pelastumisesta pelaajan on suoritettava tälle vyöhykkeelle suuntautuvia tehtäviä. Mikä ei ole sen enempää helppoa kuin turvallistakaan.
Vyöhyke
Stalkerin tekijät kertovat vyöhykkeen olleen oikeastaan ensimmäinen pelin osa-alue. Outoja tapahtumia, esineitä ja olentoja. Mutta minne ne sijoittaisi? Paikan pitäisi olla realistinen ja uskottava.
Idea pelin sijoittamisesta Tsernobyliin syntyi nopeasti. Se voisi olla loistava paikka. Ja vieläpä aivan ukrainalaisten tekijöiden naapurissa. Se oli entuudestaan tuttu paikka – niin tunnettu, niin pelottava. Paikan ilmapiiri, eristyneisyys ja miten kokonaisia kaupunkeja ja läänejä oli äkkiä hylätty. Täydellistä.
Seuraavaksi Tsernobylin täytyi tietysti tutkia. Tekijätiimi järjesti useita tutkimusmatkoja ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumapaikalle. Autiot kadot, räjähtäneen neljännen reaktorin betonibunkkeri, punaiset metsät, tuhotut kylät ja radioaktiiviset autot – täydellistä.
Tekijät mietiskelivät miltä tämä kaikki näyttäisikään yöllä, etenkin jos siellä on yksin. Vihamielisten petojen keskellä. Täydellistä.
Asiat vain loksahtivat paikalleen, kerralla.
”Halusimme pelaajan elävän vyöhykkeellä, kokevan ympäröivän maailman. Alkujaan halusimme tehdä yhden valtavan kentän, jossa ei ole lainkaan lataustaukoja. Teimme kaiken maksimidetaljeilla ja –laadulla, ja koneemme olivatkin nopeasti kyykyllään. Meidän oli pakko jakaa kartta 18 jo sinällään valtavaan alueeseen, joilla pelaaja pystyi matkaamaan aivan halunsa mukaan.”
Tekijät ottivat ja hankkivat alueesta valtavat määrät valokuvia ja karttoja. Pelin Tsernobyl ei ole yksi yhteen esikuvansa kanssa, vaan monet tutut paikat on ikään kuin tiivistetty, niiden väliin on rakennettu uusia alueita tai niitä on tuotu toisiaan lähemmäksi. Näin kartalla ei ole suuria, tyhjiä ja merkityksettömiä paikkoja.
Jotkut kohteet ovat kuitenkin identtisiä todellisen vastineensa kanssa, kuten kaupungin pääkatu, keskusaukio ja tietysti ydinvoimala.
Suuri osa pelin tunnelmasta rakentuu musiikista. Taustalla soiva musiikki luo synkkää sävyä, joka muuttuu pelin tapahtumien ja hahmojen mukaan. Musiikki luo maailmaan elävyyttä. Samoin äänet – kuten toisten ihmisten ja olentojen puheet.
”Äänet luovat pelin maailman. Meillä ei ole mitään rajoja siinä mitä voimme saavuttaa.”
Pureudumme Stalker – Shadow of Chernobyl-pelin maailmaan lisää sen maaliskuista julkaisua odottaessamme. Peli ilmestyy PC:lle.
Lue lisää eDomesta:
STALKER – Shadow of Chernobyl -ennakko (pc)
Uutta tietoa S.T.A.L.K.E.R.: The Shadow of Chernobylistä
Stalker-elokuva ilmestyy 22.9.2006
