Super Nintendon paluu: Ensituntumat syksyn halutuimmasta konsolista

30.10.2017 09:57 | Tatu Junni

Nintendo julkaisi tänä syksynä miniversion Suomeen vuonna 1992 rantautuneesta Super Nintendosta. Kuten 8-bittinen edeltäjänsä, myös Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment System on ollut myyntihitti ja loppunut monesta paikasta ennen aikojaan. Muropaketti otti konsolin kokeiluun selvittääkseen, onko retro-SNES kaiken hehkutuksen väärti.

Super Nintendon paketin avatessa suurimpana yllätyksenä tulee se, miten pieni laite retrokonsoli on.

Kokoa uudella Super Nintendolla on vain 11 cm x 13,5 cm x 4 cm, ja painoa 200 grammaa. Kyse on siis selkeästi alkuperäistä pienemmästä paketista. Ensivaikutelma laitteesta on Nintendolle tyypillisen lelumainen, jopa heiveröinen, vaikka eihän Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment Systemiä tietenkään kädessä pidettäväksi ole suunniteltu.

Pakkaus sisältää konsolin lisäksi kaksi ohjainta, HDMI-kaapelin (150 cm), USB-kaapelin (150 cm) ja ohjevihon, jolle ei kuitenkaan löytynyt tällä kertaa käyttöä. Kaapelit kiinni, oikea kanava päälle, ja pelaaminen voi alkaa.

Tai niin luulin.

Nintendo ei ole taaskaan suostunut pakkaamaan USB-virtalähdettä mukaan Super Nintendon pakettiin, vaan se pitää hankkia erikseen. Nykyään moinen löytyy tietenkin monesta kodista jo valmiiksi, mutta periaatteessa virtalähde tietää konsolin hankkijoille noin 10 euron lisäkustannusta. Halutessaan virtalähteenä voi käyttää myös vaikkapa puhelimelle tarkoitettua Power Bankia, kuten Muropaketin testitilanteessa teimme. Pidempää pelisessiota varten laite kannattaa tietenkin kytkeä verkkovirtaan tai vaihtoehtoisesti television USB-porttiin, jos sellainen sattuu löytymään.

Koska Super Nintendon ohjain on klassista letkumallia, ei siis langaton, ei sitä voi viedä kovin kauas konsolista. Laitteen pohjasta löytyvät neljä kumijalkaa pitävät huolen, ettei konsoli putoa lattialle ihan herkimmästä kiskaisusta, mutta selvästi Super Nintendon retroversiota pelatakseen on vedettävä piuhat pitkin lattiaa lähemmäs sohvaa tai vaihtoehtoisesti pelattava lattialla korkeintaan 140 cm etäisyydellä televisiota.

Pelipaikan siirtyminen sohvalta lattialle voi turhauttaa joitakin, mutta toisaalta Super Nintendon konsoliyksikön Reset-napista ei kauas kannata mennäkään. Sen verran kovaan käyttöön se eri pelien välillä sukkuloidessa pääsee.

Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment Systemin käynnistämisen ja kielivalinnan jälkeen television täyttää pelivalikko – ja pelejähän retro-SNES:issä piisaa! 16-bittinen konsoli sisältää 21 valmiiksi asennettua peliä, joita on tituleerattu markkinapuheissa ”superklassikoiksi”. Väite ei ole ihan tuulesta temmattu, sillä kattaus on harvinaisen komea.

Toki jokaisella on mielipiteensä siitä, mitkä pelit olisi pitänyt saada mukaan, mutta nykyiselläänkin kattaus on todella kova:

  • Contra III: The Alien Wars
  • Donkey Kong Country
  • EarthBound
  • Final Fantasy III
  • F-ZERO
  • Kirby Super Star
  • Kirby’s Dream Course
  • The Legend of Zelda: A Link to the Past
  • Mega Man X
  • Secret of Mana
  • Star Fox
  • Star Fox 2
  • Street Fighter II Turbo: Hyper Fighting
  • Super Castlevania IV
  • Super Ghouls ’n Ghosts
  • Super Mario Kart
  • Super Mario RPG: Legend of the Seven Stars
  • Super Mario World
  • Super Metroid
  • Super Punch-Out!!
  • Yoshi’s Island

Moninpelaamista tukevia pelejä ovat esimerkiksi Street Fighter II Turbo: Hyper Fighting, Super Mario Kart, Contra III: The Alien Wars ja Secret of Mana. Toinen ohjain on siis paketoitu mukaan hyvästä syystä.

Tattiohjaimiin tottuneelle nykypelaajalle alkuaikojen Super Nintendon ristiohjain voi tuntua aluksi vieraalta, mutta siihen kyllä tottuu. Enemmän sulattelemista on varmasti ohjaimen keveydessä.

Aluksi Super Nintendon ohjain tuntuu käteen hyvin heiveröiseltä: siinä missä vaikkapa PlayStation 4:n DualShock 4 painaa 220 grammaa, on retro-SNES:in ohjaimella elopainoa vain 85 grammaa. Ohjaintuntuma on kaikesta huolimatta hyvä, eikä ohjain itsessään natise tai tunnu muutenkaan hajoavan käsiin.

Vaikka Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment Systemissä on kyse retrokonsolista, tiettyjä myönnytyksiä nykypelaajia kohtaan on kuitenkin tehty. Pelejä pääsee selaamaan alkuvalikossa moninpelimahdollisuuden, viimeksi pelattujen, käytetyn peliajan, julkaisuajankohdan, julkaisijan tai nimen mukaan.

Retro-SNES sallii myös pelien tallentamisen ja jopa omien pelisuoritusten katselun jälkikäteen. Pelit käynnistyvät ilman sen kummempia latausaikoja, mikä laskee rimaa pelata SNESiä jo varttitunninkin joutoajalla. Halutessaan itseään pääsee viihdyttämään myös esimerkiksi lukemalla pelien alkuperäisiä ohjeita sähköisessä muodossa.

Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment System on kerännyt runsaasti kritiikkiä kovasta hinnastaan, ja pelatessa mieleen nousee väkisinkin kysymys siitä, onko retro-SNES todellakin 150 euron arvoinen. Tyytyväisyyteen vaikuttaa varmasti pelaajan ikä: 2000-luvulla syntyneet tuskin löytävät laitteesta samanlaista magiaa kuin Nintendon 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa löytäneet. Toisaalta Super Nintendon 21 pelistä useimmat ovat edelleen oikein toimivaa viihdettä, ja yhdelle pelille tulee jopa 150 euron hintalapulla vain hieman päälle seitsemän euroa. Hinta-laatusuhde on tästä kulmasta tarkasteltuna kohdillaan, oli pelaajan ikä sitten mikä tahansa.

Tavallaan ostopäätöksen pohtiminen on tällä hetkellä sikäli turhaa, että Nintendon nostalgialelu on käytännössä loppuunmyyty. Lisää saadaan kauppoihin ennen pitkää, mutta nykytilanteessa oman konsolin ostamista arpomaan jääneet joutuvat tyytymään pelaamiseen kavereiden luona. Retroahan toki sekin on.

Plussaa

+ Hyvä kattaus pelejä
+ Kaksi ohjainta
+ Nostalgia 10/10

Miinusta

– Hinta
– Lattialla istuminen
– Virtalähde pitää ostaa erikseen

Uusi Super Nintendo on edeltäjäänsä pienempi ja myös pippurisempi: mukana on kaikkiaan 21 peliä.

Super Nintendon pohjassa on kumitassut pitämässä laitteen paikoillaan.

Jokaista Super Nintendon 21 pelistä voi pelata yksin, mutta myös kaksinpelejä riittää.

Super Nintendon ohjain on hyvin tunnistettavissa edelleen.

HDMI- ja USB-piuhat kytketään konsoliin takakautta.

Super Nintendoon saa virtaa vaikka Power Bankista.

Edit 30.10.2017 19.51: Täsmennetty konsolin virtalähdettä käsittelevää kohtaa.

Muropaketin uusimmat