”Tämä PlayStation-ohjainten ainutlaatuinen ominaisuus on vieläkin rikollisen alikäytetty” Toimittajan puheenvuoro
Vuonna 2013 esitelty PS-ohjaimen sisäinen kaiutin ansaitsee uuden mahdollisuuden, jos sitä käytetään hyvin, väittää Tuukka Hämäläinen toimittajan puheenvuorossaan.
Katsoin hiljattain YouTube-kanava What Culturen videon, jonka sivulauseessa puolustettiin Sonyn peliohjainten sisäistä kaiutinta. Videolla todetaan ohimennen: ”DualShock 4:n kaiutin oli rikollisen alikäytetty koko PS4:n elinkaaren ajan.”
Tästä olen täysin samaa mieltä.
Vaikka PlayStation 4 ohjaimineen saapui markkinoille vajaat kahdeksan vuotta sitten, on harva peli käyttänyt ohjaimensisäistä kaiutinta ja vielä harvempi on käyttänyt sitä mielekkäästi.
Eri sivustoilta löytyy jopa listoja peleistä, jotka oikeasti käyttävät kaiutinta, kuten tämä The Gamerin lista – niin harvinainen ominaisuus se lopultakin on. Sama ominaisuus on periytynyt myös PlayStation 5:n uusille DualSense-ohjaimille, mutta ei sitä käytetään paljon vieläkään.
Olen itse törmännyt sisäisen kaiuttimen käyttöön vain muutamissa peleissä, mutta niissä olen aina pitänyt siitä.
Esimerkiksi Grand Theft Auto V:ssä (2013) puhelut ja poliisiradio kuuluvat ohjaimen kautta. The Last of Usissa (2013) taas paristojen ääni kuuluu ohjaimesta taskulamppua ravistellessa, ja Horizon Zero Dawnissa (2017) ohjaimesta kuuluvat varusteiden käyttämiseen liittyvät äänet.
Tällaiset pienet yksityiskohdat vahvistavat immersiota, eli uppoutumista ja eläytymistä pelimaailmaan. Äänien ohjaaminen DualShock 4:n tai DualSensen kaiuttimiin tuntuu luonnolliselta etenkin silloin, kun äänen lähde on jokin peliympäristöstä selvästi erillinen (kuten radio) tai jotakin pelihahmon käsissä olevaa (kuten ase).
Tuoreena esimerkkinä juuri ilmestyneessä Oddworld: Soulstormissa (2021) ohjaimesta toistuvat pelihahmo Aben puheet, ja tästä on oikeasti hyötyä itse pelissä. Jos pelitaso on meluisa, voisi muuten olla hankala erottaa Aben seuraajilleen antamia käskyjä (”seuraa” ja ”odota”). Ohjaimen kautta ne kuulee paremmin, ja samalla pelaaja eläytyy vahvemmin Aben rooliin.
Parasta kaiuttimen käyttöä tarjoili mielestäni Death Stranding (2019), jossa pelihahmon kantaman Bridge Babyn ääntely kuuluu ohjaimesta. Tämä toi BB:n hyvin konkreettisella tavalla lähemmäs pelaajaa, mitä vahvisti myös se, että vauvaa piti rauhoitella keinuttamalla ohjainta käsissään. Intensiivisinä hetkinä BB:n yhtäkkinen itku ohjaimesta myös nosti pulssia, niin kuin oli tarkoituskin.
On suoraan sanoen vähän laiskaa, ettei useammassa pelissä käytetä ohjainten sisäistä kaiutinta mitenkään.
Tietysti moni pelaaja ei tästä ominaisuudesta perusta tai pelaa muutenkin kuulokkeilla. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että ohjaimen kaiuttimen voi helposti poistaa käytöstä. En siis näe syytä, miksei ominaisuutta toisi useampiin peleihin yhtenä vaihtoehtona.
Jos jotakin, PlayStation-peleissä kannattaisi panostaa entistä enemmän ja luovemmin ohjaimensisäisen kaiuttimen käyttöön. Sen paremmin Xbox kuin Nintendokaan ei ole ottanut vastaavaa ominaisuutta käyttöön, joten tässä olisi yksi selkeä tapa erottua jälleen joukosta ja saada myös useille alustoille ilmestyvät pelit tuntumaan erilaisilta Pleikkarilla.
Tosin jos pitäisi arvata, sanoisin ettei kaiutinta varmaan tulla käyttämään jatkossa yhtään enempää kuin ennenkään. Tämä on sääli, sillä parhaimmillaan se on tuntunut oivalliselta lisämausteelta pelikokemuksessa.
Kissat tosin kiittävät, jos peliohjaimen kaiutin unohdetaan kokonaan. Etenkin Death Strandingin vauvanitku oli nimittäin kissamme mielestä maailman häiritsevimpiä ääniä.
