Uusimmat

Testi Xbox Series X - Käyttöliittymä ja SSD

05.11.2020 16:00 Joonas Pikkarainen & Tatu Junni

Käyttöliittymän osalta Xbox Series X:n valtti on nopeus ja kustomointi, mutta ulkoista muutosta odottavat joutuvat pettymään. Microsoft toi jo aiemmin tänä vuonna järjestelmäpäivityksen Xbox Onelle, minkä myötä konsoleiden käyttöliittymää yhtenäistettiin. Tuoreen konsolin käyttis on siis samaan tapaan muodostettu suorakulmaisista laatikoista, joiden välillä käyttäjä liikkuu pelistä, sovelluksesta ja asetuksesta toiseen.

Etusivuaan voi kuitenkin kustomoida jossain määrin mieleisekseen kiinnittämällä esimerkiksi useimmin pelatut pelit tai sovellukset heti ensimmäisten joukkoon, jolloin niitä ei tarvitse etsiä muiden joukosta. Käyttöliittymä tukee lisäksi PlayStation 4:ltä tuttuja dynaamisia taustoja lisäelävyyttä varten. Ulkoasu muistuttaa kuitenkin niin paljon entistä, ettei pelkästään käyttöliittymää katsoessa välity fiilis uudesta sukupolvesta.

Mediapalveluiden osalta virsi on sama: kaikki nykyiset Xbox Onella olevat palvelut näkyvät myös Xbox Series X:ssä. Näihin lukeutuvat niin Netflix, YouTube, Twitch, Spotify ja Amazon Prime Video. Konsolin julkaisussa, 10. marraskuuta, konsolille lisätään myös Apple TV. Muiden pelien ja sovellusten tapaan omat lempipalvelut voi kiinnittää alkuvalikkoon.

Latausnopeuksien suhteen voin iloksi ilmoittaa, että ainakin näin pari viikkoa ennen Xbox Series X:n virallista julkaisua kaistaa ei ole suotta rajoitettu. Useimmissa tapauksissa pelit lähtivät Xbox Game Passista täydellä kaistalla 300-400 Mt/s vauhdilla latautumaan, ja hitaimmillaankin niitä imettiin 50 Mt/s nopeudella.

Yhden yllättävän piirteen bongasin myös käyttöliittymää käyttäessäni, ja senkin täysin vahingossa. Ainakin LG C9 -television kauko-ohjaimella voi ohjata konsolin käyttöliittymää siinä missä ohjaimellakin, jos sattuu tilanne, ettei ohjainta jostain syystä jaksa kaivaa sieltä, minne ikinä sen on pelisession jälkeen kadottanutkaan.

Paras puoli käyttöliittymässä on sen nopeus. Tämä koskee niin valikoissa liikkumista kuin varsinaisiin peleihin hyppäämistä, mistä saa kiittää sitä kovasti mainostettua SSD-asemaa. Jos Xbox Series X:n tuomista parannuksista haluaa nostaa ainoastaan yhden eniten seuraavaa sukupolvea henkivän ominaisuuden esille, se on juurikin nopeus. Ja kun sen kokee ensimmäisen kerran, ei vanhaan ole enää paluuta.

SSD:t eivät suinkaan ole mikään uusi ilmiö, vaan PC-pelaajat ovat päässeet nauttimaan näiden tuomista nopeuseduista jo pidemmän aikaa. Siten hyppy PC:ltä Xbox Series X:lle ei välttämättä tunnu niin mullistavalta, mutta edellisestä sukupolvesta loikka uuteen on sitäkin mullistavampi.

Pelit latautuvat entistä nopeammin konsolin alkunäkymästä näiden aloitusvalikkoon, mutta pelaamisen kannalta todellinen muutos tulee nimenomaan latausajoissa. Ne nimittäin pienenevät silminnähden.

Verkot ovat jo pullollaan vertailuvideoita Xbox Series X:n ja Xbox Onen välisistä eroista latausruutujen suhteen, mutta suurmalkaisesti voidaan sanoa, että parannuksia saadaan nimikkeestä riippumatta – niin varta vasten Xbox Series X:lle julkaistujen kuin taaksepäin yhteensopivien nimikkeiden kanssa. Huonoimmillaan erot ovat muutamia sekunteja (usein peleissä, jossa latausajat lasketaan jo entuudestaan sekunneissa), mutta parhaimmillaan Xbox Series X sivaltaa latausruutujen tapituksesta jopa minuutteja pois.

Tämän perustavanlaatuista vaikutusta pelaamiseen ja pelien suunnitteluun ei voi korostaa liiaksi.

Latausruudut ovat usein olleet oiva tapa myös pelaajalle pitää pieni breikki vessan tai naposteltavan merkeissä, mutta esimerkiksi Xbox Series X:lle heti julkaisussa saapuvan seuraavan sukupolven peliksi laskettavan Yakuza: Like a Dragonin kohdalla latausruutujen vinkeistä ei ennätä lukea kuin pari ensimmäistä sanaa ennen kuin ollaan jo takaisin pelissä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka kehittäjät ryhtyvät kiertämään tätä peleissään, sillä lataukset ovat monissa tapauksissa juuri ne hetket, kun pelaajalle voidaan kertoa pelattavuuteen liittyviä vinkkejä – vaan ei enää.

Kaikkien pelien kohdalla latausajat eivät luonnollisesti ole samaa luokkaa, vaan mukaan mahtuu myös vanhaan malliin kymmenissä sekunneissa laskettavia tapauksia. Näissäkin eroa entiseen on silti merkittävästi. Pelin sisäisten latausaikojen lisäksi konsolin hehkutettu Quick Resume -toiminto on kaikkien kehujensa arvoinen, etenkin jos tapana on pelata säännöllisesti useita eri nimikkeitä. Ominaisuus ei ole tosin uusi, mutta se on kehitetty nyt niin toimivaksi, että siitä on oikeasti jotain hyötyä.

Quick Resume toimii automaattisesti sitä tukevien pelien osalta, jolloin kerran pelin käynnistettyään niihin voi palata lähes välittömästi takaisin ilman alkulogojen, introjen ja valikkojen kautta kiertämistä. Toiminta ei tue ainoastaan yhtä nimikettä kerralla, vaan useita pelejä, jolloin esimerkiksi pelitilanteesta toiseen voi hypätä muutamissa sekunneissa.

Pelitilanteet eivät myöskään katkea, vaikka konsolin sammuttaisi yöksi!

Tämän vaikuttavuutta ei voi myöskään aliarvioida, sillä se mullistaa perustavanlaatuisesti oman pelitottumuksen. Omalla kohdallani olen ryhtynyt jättämään pelit vain taukotilaan kesken kohtausten, jolloin voin jatkaa seuraavana päivänä tasan tarkkaan siitä, mihin pelin viimeksi jätinkin. Kun toiminto tukee myös useita pelejä, on eri nimikkeiden pelaaminen samanaikaisesti vaivattomampaa ja nopeampaa kuin koskaan aiemmin. En myöskään huomannut toiminnon aiheuttavan minkäänlaisia ongelmia pelien suorituskykyyn.

Toiminto ei ole kuitenkaan täydellinen ja varsinkin useampia pelejä ”muistiin pistäessä” osa peleistä saattaa lopulta kaatua ja vaatia uudelleenkäynnistyksen. Toisekseen esimerkiksi Destiny 2:n kaltaiset live service -pelit eivät luonnollisesti tue ominaisuutta samalla lailla, vaan näissä tapauksissa pelitilanne jatkuu suoraan alkuvalikosta. Minun on kuitenkin vaikea kuvitella katsovani pelien alkulogoja enää koskaan tämän jälkeen.

Lopuksi vielä SSD:stä sen verran, että yhden teratavun tilasta huolimatta Xbox Series X:n todellinen kapasiteetti omalle sisällölle on 802 gigatavua. Nykyiset pelit alkavat olla tosin sitä koko luokkaa, että varsinkin himopelaajalla tila voi käydä äkkiä ahtaaksi. Omalla kohdallani jouduin vähän väliä poistamaan testipelejä uusien tieltä, mutta myönnettäköön, että arvostelun testaus on kieltämättä melko poikkeuksellinen ja monille tuntematon tilanne.

Useimmille pelaajille käytössä oleva tila riittää aivan varmasti pidemmäksi aikaa, elleivät sitten Call of Duty: Modern Warfaren kaltaiset 250 gigan vaatimukset ala yleistymään. Keskiarvoisella 4-6 pelin kierrolla tilasta ei tosin tule puutetta. Omalla kohdallani sain konsolille mahtumaan käytännössä yhtäjaksoisesti 20 peliä, joista noin 2/3 oli laskettavissa AAA-peleiksi ja loput indie- tai Xbox 360 -nimikkeiksi. Tosin SSD oli tällöin ladattu aivan äärimmilleen, eikä tila olisi riittänyt juuri yhteenkään peliin tuotavaan Day 1 -päivitykseen.

Xbox Series -konsoleille on onneksi mahdollisuus ostaa erillisiä laajennuskortteja, jotka käyvät ainoastaan näihin konsoleihin. Tällä hetkellä Seagaten teratavun lisätilasta saa pulittaa Suomessa 249,99 euroa. Näitä en päässyt testaamaan itse, mutta verkossa kuullun perusteella ne toimivat yksinkertaisesti liittämällä konsolin takana olevaan omaan porttiin, jolloin ne toimivat USB:n lailla välittömästi ylimääräisenä tallennustilana. Pelejä asentaessa voi valita tällöin erikseen, asentaako sen konsolin omalle kiintolevylle vai laajennuskortille.

Sisältö

  1. Testi | Xbox Series X - Johdanto
  2. Testi | Xbox Series X - Konsoli
  3. Testi | Xbox Series X - Ohjain
  4. Testi | Xbox Series X - Käyttöliittymä ja SSD
  5. Testi | Xbox Series X - Suorituskyky ja pelaaminen
  6. Testi | Xbox Series X - Yhteenveto

Joonas Pikkarainen

"Olen lähetellyt outoja raaputuksiani peleihin ja elokuviin liittyen Muropakettiin vuodesta 2018 alkaen. Läpi elämäni jatkunut intohimo on jostain syystä kiinnostanut myös TechRadarin, Pelaajan, IGN:n, KonsoliFIN:in ja muiden medioiden lukijoita, jotka ovat saaneet sietää turinoitani jo toista vuosikymmentä. Kun en kirjoita peleistä, elokuvista ja/tai teknologiasta, käytän kaiken vapaa-aikani näiden parissa. Pääväylien lisäksi meikäläistä voi seurata myös useimmissa sometileissä tunnuksella @Pjorkkis."

Muropaketin uusimmat