Blood & Truth
Pyyhkiessäni vielä virnettä naamaltani oli aika vakavoitua, sillä seuraavaksi vuorossa oli Sony Interactive Entertainmentin London Studion toimintapeli Blood & Truth. Lontoolaisstudion esikuvana toimi PlayStation VR:n julkaisupeli London Heist, jonka lailla uutukaisen tarkoituksena on päästää pelaajien sisäiset toimintasankarit valloilleen. Tällä kertaa leikkikenttä on vain entistä isompi, näyttävämpi ja monipuolisempi.
Blood & Truth edustaa aavistuksen perinteisempää VR-kokemusta ollen semiraideräiskintä. Automaattisen etenemisen sijaan pelaajat saavat tosin pienen kontrollin liikkumiseen katsomalla ennalta määrättyihin pisteisiin ja klikkaamalla Move-ohjainta liukuakseen pehmeästi paikan päälle. Joissain kohti tehtäviä raiteita menee useampaa reittiä, minkä lisäksi pelaajat voivat väistellä suojasta toiseen sivuaskelin. Pelin liikkumisratkaisu oli tosin tapahtuman ainoa, joka aiheutti aivan aavistuksen havaittavissa olevaa pahoinvointia.
Pääpaino on kuitenkin itse räiskinnässä, joka on tuttua puuhaa jo muinaisten valopistoolien ajoilta. Toki näyttävyys on roimasti parempi, ja VR:n myötä myös immersio on omiaan uskottelemaan aivot toisaalle. Enkä voi kieltää, kolutusta pelattavuudesta huolimatta Blood & Truthin parin kentän mittainen demo oli oikeastaan aika äärimmäisen viihdyttävä kokemus.
Nautintoa edesauttoi tehtävien vaihtelevuus. London Heist oli silkkaa räiskintää alusta loppuun, mutta Blood & Truthissa pelaajat pääsevät myös tiirikoimaan lukkoja, asettamaan pommeja ja kiipeämään rappusia – ei mitään monimutkaista, mutta jälleen immersiivistä. Rytmitys tuntuukin olevan alun perusteella kohdallaan, ja yhtäjaksoisen räiskimisen sijaan meno muistutti juuri esikuvina toimineita klassikkorainoja karskeine tiimikavereineen sekä tietty näyttävine toimintakohtauksineen.
Ja juuri nämä kohtaukset saivat nauttimaan pelin yksinkertaisesta pelattavuudesta ehkä luvallista enemmän.
Ampuminen, lippaiden vaihtaminen ja ylilyödyn hektinen toiminta ei sinänsä poikkea millään tapaa vaikkapa Far Cryiden vastaavasta, mutta kun tattien sijaan jokainen osuttu päälaukaus ja onnistunut lippaanvaihto on omien käsien tuotoksia, kokemuksessa on kieltämättä jotain konkreettisempaa lisäkivaa. Parhaimmillaan Blood & Truth onnistuukin juuri tavoitteessaan singota pelaaja keskelle omaa toimintaelokuvaa, jossa ovet potkaistaan auki hidastuksen saattelemana ja huone tyhjennetään vihollisista John Woo -tyyliin akimbona ampuen.
Blood & Truth ei siis välttämättä ole VR:n seuraava ikimuistoinen merkkiteos, mutta järkyttävällä budjetilla varustettujen kesäleffojen tapaan se on todennäköisesti äärimmäisen viihdyttävä ja näyttävä kertakäyttötuote.
