No Man’s Sky Beyond
Kuluneeksi tai persoonattomaksi ei voi onneksi sanoa Hello Gamesin vaikeuksien kautta voittoon noussutta No Man’s Skyta, jonka seuraava suurpäivitys odottaa jo horisontissa. Sen myötä peliin lisätään VR-tuki, joka aivan liian lyhyeksi jääneen 20-minuuttisen testin perusteella on todennäköisesti silti seuraava todella merkittävä juttu VR-pelaamiselle. Sori, Sean Murray, hype palasi juuri takaisin.
Murray oli itse esittelemässä No Man’s Skyn harppausta virtuaalitodellisuuteen, mutta miehen puheista oli karsiutunut pois alkuaikojen ongelmat aiheuttaneet mehustelut. Toisaalta niitä ei myöskään tarvinnut: No Man’s Sky Beyond vakuutti ihan omasta takaa.
Pelin VR-tila kattaa koko päivitetyn emopelin, joten sen lukemattomia planeettoja pääsee jatkossa tutkimaan entistä likempää pelaajien omia tukikohtia ja tietenkin moninpeliä myöten. Eikä VR-pelaajia ole karsittu suinkaan omalle servereille, vaan he pelaavat täsmälleen samassa tilassa kuin kaikki muutkin. Oman pelin voikin vaihtaa lennosta VR:n ja perinteisen ruudun välillä, mutta jälkimmäiseen ei kieltämättä ole enää oikein kiinnostusta päästyään maistamaan virtuaalisen todellista omenaa.
No Man’s Sky VR tarjoaa Murrayn mukaan liudan erilaisia liikkumistapoja, jotka vaihtelevat esittelyssä olleesta teleportaatiosta aina täysin vapaaseen liikkumiseen. Hän myös kertoi studion työskennelleen erityisesti pahoinvoinnin minimoimisen suhteen, mitä varten pelissä on erilaisia säätöjä itse kullekin. Mutta koska kyseessä on tuotos, jossa voi kirjaimellisesti nousta merten syvyyksistä maalle, avaruusaluksen ohjaamoon ja siitä suoraan avaruuteen ja lopuksi vielä hyperavaruuteen ilman minkäänlaisia lataustaukoja, ei matkapahoinvoinnilta voi todennäköisesti välttyä.
Vaan jos vatsa kestää koettelemuksen – teleporttiliikkuminen ei työllistänyt hissipoikaa – tarjoaa No Man’s Sky todellisen elämysmatkailusimulaattorin koettavaksi aivan kaikille. Sean Murray opasti pikaisella tahdilla VR-pelaamisen alkeet, joihin kuuluu muun muassa uusittu käyttöliittymä. Valikko avautuu napauttamalla vasemmassa ranteessa olevaa tietokonetta, kun taas ase napataan selässä kannettavasta repusta käteen. Eri tulimuotoja vaihdellaan puolestaan suoraan aseen kyljessä olevista valikoista.
Murray käynnisti 2019: Avaruusodysseian usuttamalla minut ensin maassa olevan järkyttävän aukon reunalle, minkä jälkeen käski minun mennä onkalon pohjalle – teleportaatio ei ole kaikkein immersiivisin liikkumistapa, mutta siellä olon tunne oli silti vakuuttava. Pienen resurssien kaivuun jälkeen käsky kävi hakata tie takaisin maanpinnalle, mutta hetken kaivelun jälkeen onnistuin sekoittamaan suuntavaistoni täysin. Sama tapahtuu kuulemma lumivyöryyn joutuneille, mutta omalla kohdallani ainoa musertava taakka ympärilläni oli vain nöyryyttävä häpeä omasta osaamattomuudestani.
Se ei kuitenkaan ollut mitään siihen häpeään verrattuna, jonka koin seuraavaksi, kun astuin kutsumani avaruusaluksen puikkoihin. Kaikki alkoi kuitenkin hyvin. Fiilistelin Hello Gamesin pikkutarkkaa suunnittelua, kun sisään astuessani jouduin ensin vetämään yllä olevan kuvun kiinni. Sitten asetin oikean käteni sauvaohjaimeen ja vasemman käden kaasuvipuohjaimelle. Nostin hiljaa kaasua ja vedin samalla maltillisesti sauvaa itseeni päin, mutta pian katselinkin paniikissa yläpuolellani kaartuvaa maata. Vaikka sählätessäni kaikkeni yritin, en silti onnistunut romuttamaan alusta maankimaralle, vaan pääsin lopulta ylös avaruuteen, jossa Murray opasti minut kohti avaruusasemaa.
Aluksen ohjaustuntuma näin oikeaoppista lentotapaa simuloiden on huomattavasti erilaisempi kokemus kuin tateilla lentely, mikä vaatii totuttelua. Mutta yhdistettynä vapaaseen katseluun ja virtuaalitodellisuuden luomaan ympäröivään maailmaan, tunne on äärimmäisen euforinen. Vain hetki sitten syleilin miltei kirjaimellisesti maata, ja nyt lensin tähdissä kohti edessä siintävää avaruusasemaa. Siellä hieman ennen demosession loppumista kävin vielä keskustelemassa paikallisten kanssa ja tutkimassa kauppojen tarjontaa, joiden tarkoituksena oli näyttää, että kyseessä on tosiaan koko peli koettavana.
No Man’s Skyn menneisyydestä, rikotuista lupauksista ja alkuaikojen sisällön köyhyydestä voi olla kieltämättä montaa mieltä, mutta tieteishenkisenä elämyssimulaattorina se on aina ollut miltei lyömätön kokemus. Tekijät ovat lisäksi parantaneet tuotostaan vuosi vuodelta, joten kun No Man’s Sky Beyond julkaistaan myöhemmin tänä vuonna parannellun moninpelin, VR-tuen ja kolmannen vielä julkistamattoman ominaisuuden kera, kyseessä on entistä täyteläisempi tieteisseikkailu.
Mutta ihan rehellisesti sanottuna, minulle olisi riittänyt jo ihan pelkkä VR-tuki.
On nimittäin vaikea kuvitella mitään parempaa yhdistelmää virtuaalitodellisuudelle kuin No Man’s Skyn lukemattomien planeettojen, tähtien välisen matkustuksen ja loputtoman tutkimisen tarjoama avaruusturismi. Enkä tiedä teistä, mutta minä olen halunnut matkata tähtiin jo pikkunassikasta saakka, ja otan mielelläni vaihtoehtoisen korvikkeen virtuaalitodellisuuden tarjoamasta eskapismista.
