The Finnish Trilogy: Winter War (lautapeli)

Talvisota on suomalaisille kunnianasia, sillä piskuisen valtion torjumaa suurvallan hyökkäystä jaksetaan muistella vuodesta toiseen. Mikugames on julkaissut pelin, joka kuvaa koko sotaa yksityiskohtaisella tasolla. Itse asiassa erilaisia detaljeja on niin paljon, että ehkä nyt siirrytään pois peleistä ja puhutaan pikemminkin simulaattorista.

Winter War kuvaa nimensä mukaisesti Talvisotaa. Neuvostoliitto rynnii päälle valtavalla miesylivoimalla ja pienen Suomen puolustajat toivovat, että Kollaa kestää sitä vastaan heitetyt ihmisaallot. Neuvostoliitto saa tehtaista ja kaupungeista voittopisteitä, joita kerryttämällä suomalaisten moraali laskee. Mikäli pisteitä kertyy tarpeeksi plakkariin, on vaarana että Suomi antautuu automaattisesti. Toisaalta jos suomalaiset onnistuvat tarpeeksi kauan torjumaan valtausyritykset, saattaa Neuvostoliitto keskeyttää hyökkäyksen.

Sodan yksityiskohtaiset kasvot

Winter War on laaja peli ja nyt tarkoitan siis sellaista pään räjäyttävää laajuutta. Se on massiivinen jo pelkän kokonsa ja nappulamääränsä ansiosta. Valtavalle kartalle vaaditaan vähintään iso pirtinpöytä, jonka lisäksi tarvitaan lähes toinen mokoma erillisille joukkoja säilyttäville apulapuille. Itse tyydyin pelaamaan pelini lattialla, mikä ei ollut mitenkään ergonominen ratkaisu.

Kartta on yksityiskohtainen ja kuvaa hyvin Suomen vaikeakulkuista maastoa. Suurin osa kartasta on metsää, jossa suomalaiset pirut liikkuvat sulavasti. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia Neuvostoliitolle, sillä suurin osa joukoista joutui taisteluihin ilman kunnollisia talvivarusteita. Käytännössä eteneminen on sidottu tieverkostoihin, kun taas suomalaisilla on enemmän tilaa tehdä koukkauksia metsien ja soiden kautta.

Yksityiskohdat eivät rajoitu pelkästään karttaan, sillä pelin säännöt suorastaan pursuavat erilaisia detaljeja. Jo yksiköiden erottaminen ja kiinnittäminen erilaisten päämajojen alaisuuteen on toteutettu sellaisella tarkkuudella, että en muista moista nähneeni missään pelissä. Mukana on myös säännöt esimerkiksi merellä sotimiseen sekä ilmataisteluihin. Vaikka pääosa kahinoista käydään maalla, ei paattien ja lentokoneiden välisiä mittelöitä ole jätetty kovin abstrakteiksi. Esimerkiksi ilmataistelut käydään erillisinä minipeleinä, joissa täytyy päättää muun muassa se ketkä muodostavat laivueen ja ketkä taas suojaavat sitä.

Sodan simuloimisen korkea hinta

Yksityiskohtaisuudella on kuitenkin hintansa, sillä se tekee pelin opettelusta hankalaa. Kuten ennakossani mainitsin, sotimisen opettelu kannattaa aloittaa mukana tulevista pienistä skenaarioista. Niiden avulla pääsee sisälle maataistelujen perusteisiin, joista voi laajentaa suurempaan kampanjaan. Ei kannata tuudittautua kuitenkaan siihen, että niiden avulla vielä osaisi pelata kunnolla suurta kampanjaa. Se on yksiköiden määrän suhteen täysin erilainen peto, jonka lisäksi mukaan tulevat vielä meri- ja ilmataistelut sekä uusia ominaisuuksia erilaisille yksiköille.

Yli 2000 pelimerkkiä tarkoittaa, että kartalle kasaantuu välillä suuria pinoja erillisistä apulapuista huolimatta. Etenkin lentokoneita kasautuu lentokentille pinokaupalla. Karjalan kannas on aika tukossa, eivätkä pienet heksat auta asiaa. Eihän niitä olisi voinut suurentaakaan, koska kartta on nykyiselläänkin jo melkoinen mammutti. Pinsetit ovat tärkeä työkalu joukkoja siirreltäessä, sillä muutoin on vaarana pinojen kaatuminen tai sekoittuminen.

Suurin hinta maksetaan yksinkertaisesti peliajan venymisenä. Winter War sisältää niin paljon muistettavaa, että pelatessa joutuu turvautumaan jatkuvasti ohjekirjaan tai mukana tuleviin pelaamista helpottaviin apukortteihin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja usein vielä eri tavoilla. Esimerkiksi liikkuminen riippuu säästä, joukkojen tyypistä (jalkaväki, panssari jne.) sekä tietenkin maastosta. Neuvostoliitolla kartalla liikutellaan usein päämajoja, jotka sisältävät vähän näitä kaikkia. Niinpä etenemisen laskeminen on välillä hankalaa, koska kaikki joukot maksavat liikkuessaan eri määrän liikepisteitä. Puhumattakaan erikoisraskaiden, ammuksia vaativien joukkojen erikoissäännöistä huollon ja liikkumisen suhteen.

Sodan lopputulos: Voitto?

Peli tuntuu hukkuvan yksityiskohtiensa määrään, mikä ei ole negatiivinen asia jos sitä lähestyy simulaationa. Puhtaasti pelinautinnollisena kokemuksena ajateltuna se olisi mielestäni tarvinnut yksinkertaistamista. Lopetin jossain vaiheessa tuntien laskemisen kampanjaa pelatessa, sillä eteneminen oli ajoittain todella hidasta. Emme myöskään todennäköisesti osanneet hyödyntää tarpeeksi meritaisteluja, vaan keskityimme enimmäkseen maasotaan. Jossain vaiheessa täytyy kokeilla uudemman kerran, mutta nyt päätimme pistää pelin takaisin kaappiin muiden hieman kevyempien sotapelien tieltä.

Nostan hattua Mikugamesille, joka on tehnyt Winter Warin parissa todella suuren työn. Historiallisessa mittakaavassa se on erittäin tarkka, sillä muun muassa joukkojen nimet ja kokoonpanot on kuvattu paikkansapitävästi. Tämä sopii varmasti kaikille, jotka haluavat tutkia talvisotaa ja sen vaihtoehtoisia historioita simulaation tasolla.

Mielessäni kävi myös, että tätä voisi käyttää vaikka Maanpuolustuskorkeakoulussa opetustarkoituksiin. Mutta samalla Winter War on liian yksityiskohtainen ja raskas jopa kaltaiselleni raskaista sotapeleistä pitävälle strategistille.

Toim. huom. Mikugames työstää parhaillaan pelin ohjekirjan uutta, 2.0-versiota. Suomen sodista julkaistaan myös pelit Vol. 2 Continuation War 1941-1944  sekä Vol. 3 Lapland War 1944-1945.

The Finnish Trilogy: Winter War

Tekijä: Mikugames

Julkaisija: Mikugames

Pelaajia: 2

Muuta: Lautapeli. Hinta suoraan tekijältä 86 euroa.

Pelin kotisivu: http://mikugames.com/

Leevi Rantala

Lisää aiheesta

Close Combat IV: Taistelu Viipurista (PC)

Itsenäisyyspäivän pelipoimintoja: talvisota amerikkalaissilmin

Red Winter (lautapeli)

Talvisota: Icy Hell (PC) 

Winter War: Squad Battles (PC) 

Winter War: Squad Battles (PC)