Tobago (lautapeli)
Lautapelien suunnittelu ei ole aivan helppo tehtävä. Pelejä pukkaa markkinoille joka vuosi hirmuisia määriä. Silti jokaisen uuden yrittäjän pitäisi pystyä esittelemään jotain uutta ja persoonallista. Tobago onnistuu ainakin tässä haasteessa.
Yhteistyötä ja kilpailullisuutta yhdistelevä seikkailu asettaa pelaajat aarteenmetsästäjien saappaisiin. Autiolle saarelle on kätketty monen monta kulta-aarretta. Vihjeitä keräämällä olisi tarkoitus kerätä koko porukan suurin saalis, mutta mitä mahtavatkaan olla nuo kuin Pääsiäissaarilta paikalle rahdatut patsaat?
Pelialue koostuu heksakartasta, joka kootaan kolmesta kaksipuoleisesta palikasta. Näin erilaisia karttavaihtoehtoja kertyy kourallinen, mikä lisää peliin vaihtelua. Kartalle sijoitetaan myös muutamia puita ja kyliä kuvaavia nappuloita. Näillä on suora vaikutus pelimekaniikkaan. Oma lukunsa ovat jo yllä mainitut mystiset kivipatsaat, jotka myös sijoitellaan kentälle sattumanvaraisesti.
Aarretta etsimässä
Tobagon pelimekaniikka keskittyy kahteen ydinajatukseen: vaihtoehtojen poissulkemiseen ja opportunistiseen yhteistyöhön. Ensiksi mainittuun palaamme pian, jälkimmäinen tarkoittaa taas yhteistyötä siihen saakka, kunnes pätevällä peliliikkeellä saa kerättyä voitot omaan taskuun. Tästä huolimatta kaverin pakkiin ei Tobagossa juuri pissitä, vaan menestys mitataan ennen kaikkea oman suorituksen kautta.
Homman varsinainen pihvi piilee aarrekartan keräämisessä. Kartta on tässä yhteydessä tosin sangen abstrakti käsite, sillä aarteiden sijainti selvitetään ottamalla selvää siitä, missä ruuduissa aarre ei ainakaan piile. Lopulta jäljellä on vain yksi ruutu, josta nopein voi käydä noukkimassa aarteen itselleen.
Vaihtoehtojen rajaaminen käy pelaamalla kentälle vihjekortteja. Vihjekortti voi esimerkiksi kertoa, että aarre on korkeintaan kahden ruudun päässä puusta. Vihjeitä kasataan kartalle niin kauan, kunnes mahdolliset sijaintiruudut on rajattu yhteen. Aarteita on etsittävänä yhtä aikaa neljä, joten pelaajille jää kosolti mahdollisuuksia taktikoida.
Kun aarre lopulta kaivetaan esille, alkaa voittojen jakaminen. Jokainen etsintään osallistunut saa oman osuutensa aarteesta, riippuen siitä, kuinka monta korttia on sijoittanut etsintään. Aarrepakassa saattaa kuitenkin piillä myös kirous, joka haukkaa aimo annoksen jo kerätyistä rahoista. Harkittua riskinottoa siis suositaan.
Viimeinen osa palapelistä ovat yllä mainittujen patsaiden kartalle synnyttämät amuletit. Amuletti suojaa kiroukselta, mutta sillä voi myös ostaa itselleen esimerkiksi ylimääräisiä liikkumisvuoroja. Vuoronsa aikana joutuukin pohtimaan tarkkaan, haaliiko amuletteja, pelaako kortteja aarteen löytämiseksi vai liikuttaako pelimerkkiään.
Kömpelyyksiä ja sekavuutta
Tobagon pelimekaniikassa on monia hyviä oivalluksia. Pääasiassa yhteistyöhön kannustava imekaniikka on oivaltava, eikä teknisessä toteutuksessakaan ole valittamista. Pelilauta näyttää hyvältä ja puiset nappulatkin ajavat asiansa. Suunnittelua ei vain ole viety ihan loppuun saakka.
Suurin puute on vaihtoehtoisten ruutujen rajaaminen. Säännöt, joilla ruutuja rajataan, ovat osittain epäselvät. Mahdollisten alueiden merkitseminen puukuutioilla helpottaa kokonaiskuvan hahmottamista, mutta virheiden tekeminen ruutuja merkittäessä on liian helppoa. Pelitilanne menee helposti sekaisin, kun oleellinen ruutu jää rajaamatta pois.
Ongelma on sisäänrakennettu pelimekaniikkaan eikä sitä ole siksi kovinkaan helppo kiertää. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että pelaaminen on yllä mainitusta syystä liian sekavaa. Kun aikaa menee enemmän ruutujen arpomiseen ja tarkistuslaskentaan kuin varsinaiseen pelaamiseen, hauskuuskin hiipuu.
Lautapelimarkkinoilla kilpailu on sen verran kovaa, että yksikin tarpeeksi suuri puute riittää kampittamaan muuten lupaavan pelin. Tobagossa olisi potentiaalia, mutta hyvät ideat eivät kanna loppuun saakka. Ehkäpä tämä idea toimisi paremmin digitaalisessa muodossa, jolloin tekoäly voisi huolehtia virhealttiista ruutujen rajaamisesta?
Tobago
Tekijä: Bruce Allen
Julkaisija: Rio Grande Games / Marektoy Oy
Pelaajia: 2-4
Pelin kesto: noin 60 minuuttia
Hinta: noin 40-50 euroa
Pelin kotisivu: Fantasiapelit / Lautapelit.fi
Juho Anttila
Lisää aiheesta
1989: Dawn of Freedom (lautapeli)
Campaign Commander 2: Coral Sea (lautapeli)
Lue myös
Thief-ensikosketus – hiippailu vai beat’em’up? [osa 2]
Trials Frontier – pärinää ja kustomointia
Wiikon wanha: Alien vs. Predator
Vuoden 2013 paras pelikäsikirjoitus: Bioshock Infinite
